Tulevaisuus on hämärä Stingerin kohdalla. RMP Block II kehitys jäädytettiin 2001 budjettisäästöjen vuoksi ja jenkit eivät ole kehittäneet järjestelmää senkoommin mitenkään merkittävästi. Tuo P3I - production improvement program tarkoittanee ohjuksen tekniikan ylläpitämistä ohjelmistopäivityksillä, ajo-aineen vaihtamisella ja sytyttimen sekä tst-latauksen (r-aine) vaihtamisella määrävälein.
Mitään uutta ja mullistavaa ei Stingeriin ole kehitetty yli vuosikymmeneen ja ensimmäinen syy on ollut USA:n kokemat uhkat olkapää-ohjuksista maailman kriisipesäkkeissä. Ohjustyyppiä ei juuri myydä ulkomaille ainakaan uusille liittolaismaille, ohjusten jälleenmyynnin pelossa USA:n kannalta vaarallisille tahoille. Esimerkiksi Georgia oli edellisen presidentin aikana USA:n hyvinkin läheinen uusi littolainen jolle USA möi joitakin tuotteita mutta ei ajoneuvoja ja rynkkyjä ihmeellisempää. Luulen että Georgia olisi ollut hyvinkin halukas ostamaan Stingereitä mutta joutui hankkimaan ip-ohjuksia Puolasta.
Toinen syy on vanheneva teknologia: ohjusjärjestelmä luotiin 1970-luvulla eikä sen teho säily tulevaisuudessa ilman merkittävää kehitystä. Myös RBS-70 on samanikäinen laite mutta toisin kuin Stinger, sen uusin puikko on kehitetty 2000-luvulla eikä järjestelmää pystytä edelleenkään häiritsemään. NG- versio tuli markkinoille 2012.
USA on ymmärtääkseni ollut aikeissa luopua Stingeristä joka edustaa pohjimmiltaan 1970-luvun teknologiaa kuten muut vastaavat järjestelmät. Kuvantava hakupää olisi ollut todellinen harppaus häirinnän väistössä ja tehnyt Stingeristä 2010-luvun aseen yhdessä kehittyneemmän älyn (signaalinprosessointi, kehittyneet algoritmit) kera.
USA kehitteli SL AMRAAM ja CLAWS-järjestelmiä jotka olisivat olleet tehokkaampia ja kantavampia järjestelmiä kuin Stinger / Stinger MANPAD/ Avenger. Nyt nekin ohjelmat on lakkautettu ja USA on edelleen lähi-it:n osalta Stingerin varassa. Kuinka kauan systeemiä on tarkotus tekohengittää kun korvaavaa järjestelmää ei ole? Kenties seuraava kehitysaskel on laser CIWS?
Jotta Stinger olisi uskottava nyt ja erityisesti 2020-luvulla, siitä olisi tehtävä radikaalisti parempi uusimalla koko ohjus tai rakentamalla kokonaan uusi kannettava järjestelmä. Itse näkisin että monitoimihakupää, LOAL-moodi (vrt. AIM-9X Block II, Umkhonto -IR) ja vähintään 8 km:n kantama ja 5 km:n korkeusulottuvuus olisivat edellytyksiä että kannettava ip-ohjus olisi tehokas 2020-luvun uhkia vastaan. Monitoimihakupäässä (vrt. JAGM) pitäisi olla yhdistettynä kuvantavaan ir:ään joko tutkadatalinkki puoliaktiivista tutkahakeutumista varten (hankalat olosuhteet:matala pilvikatto, nopeat ohittavat maalit) tai 1-suuntainen laserhaku. Näin ohjuksen häirinnänväistö-, tarkkuus- ja käyttömahdollisuudet parantuisivat oleellisesti ja puikolla olisi käytössä 2 eri hakeutumismenetelmää vastatoimien varalta. Monitoimihakupää on yleinen suuntaus taktisissa ohjuksissa.
Maalinosoituslaitteella (ir-keilain+datalinkki) voisi seurata aina maalia silloinkin kun ampuja ei sitä näe tai vaihtaa uutta ohjusta ammutun tilalle.
Käytetyllä materiaalilla on paikkansa ja meille on saatukkin hyviä ja toimivia ratkaisuja joilla on käypä elinkaari tulevaisuudessa (Leot, bankut, MLRS ym.). Osa materiaalista ei voi olla kuitenkaan vanhaa ja tähän kuuluvat ohjukset ja ammukset. Edes kunnostetuilla ei pärjätä muuttuvassa maailmassa vaan kyllä it-järjestelmien ja pst-aseiden on oltava hankittaessa uusinta tekniikkaa. Nyt näin ei tässä tapauksessa ole tapahtunut.
