Suomi pyritään eristämään maailmasta

Miten Suomi eristetään maailmasta? Suomi ei ole ollut eristyksissä sitten jääkauden eikä tule olemaan jatkossakaan. Ei maantieteellisesti, taloudellisesti eikä poliitisestikaan. Huolimatta erilaisten kansainvälisten konklaavien jäsenyyden statuksista tai ulkopolitiikasta.

Ylen jutussa käytetty otsikko "eristetään muusta mailmasta" on kieltämättä hyvin heikko. Ikään kuin lännen ulkopuolella ei olisi maailmaa. Mutta Jantunen tarkoittaa, että Suomea pyritään eristämään länsimaista. Pitkäkestoisinta on tehdä se syvätasolla kansan mielipiteen kautta, mutta nopeinta se on tehdä tietysti talouden kautta, jos mahdollista.

Ei "informaatiosota" ole uusi asia. Nykyisin ihmiset vain seuraavat muitakin viestimiä kuin sanomalehtiä ja puoli yhdeksän uutisia, joten verkossa on muutama ammattilainen, jotka saavat sitten 200 hangaroundia uskomaan ja jatkamaan omalla halulla.

1970-1980-luvun suurtyö oli Suomen kansan saaminen NATO-vastaiseksi mm. "lehdistön A-palvelun" ja monien muiden peitteiden kautta.

Jantunen ja Salonius-Pasternak näkevät Venäjän toimet turvallisuuspoliittisesti hyvinkin realistisesti. He näkevät informaatio-operaatiot käynnissä olevina tosiseikkoina. Sitä ne ovatkin. Se, miksi he ovat huolissaan, on se, että esimerkiksi Georgian ja Ukrainan tapauksissa infopaine alkoi metodisesti Putinin tultua valtaan ja volyymi kasvoi ennen kuin alkoi fyysisesti tapahtua. Kun sotilastiedustelu ja tutkijat ovat löytäneet Georgian sotaa suunnitellun useita vuosia (ja että GRU oli laittanut sabotöörit ja kiihottajat vallattaviin maastonkohtiin jo vuotta aikaisemmin), he ovat huolissaan nähdessään vakavia merkkejä vääristeltyjen uutisten levittämisestä.

Ymmärrän heitä. Samalla näen myös länsiuskon valon loistavan heidän silmissään. Uskon tämän ärsyttävän monia. Jos koko ryhmän torjunnan fokus on idässä ja takamies ei hoida tehtäviään, joku kyllä iskee pistintä lapaan.

Länsi voi olla poliittistaloudellinen uhka romahtaessaan, mutta kyllä Suomen turvallisuuspoliittinen haaste on idässä. Suomen "käsittely" Venäjän mediassa alkoi joitakin vuosia sitten kohudesantin toimesta. Aluksi luulin naiivisti, että ei hullua siellä kukaan usko, mutta tässä vaiheessa on jo selvää, että hän on ollut työkalu. Meidän vuoromme tulee tavalla tai toisella. Tuskin on samantekevää, pysyykö kansa edes osapuilleen jyvällä siitä, mikä on totta ja mikä tarua.

Ja voit uskoa, että aikaa ei ole enää aivan hirveästi.
 
Ylen jutussa käytetty otsikko "eristetään muusta mailmasta" on kieltämättä hyvin heikko. Ikään kuin lännen ulkopuolella ei olisi maailmaa. Mutta Jantunen tarkoittaa, että Suomea pyritään eristämään länsimaista. Pitkäkestoisinta on tehdä se syvätasolla kansan mielipiteen kautta, mutta nopeinta se on tehdä tietysti talouden kautta, jos mahdollista.

Ei "informaatiosota" ole uusi asia. Nykyisin ihmiset vain seuraavat muitakin viestimiä kuin sanomalehtiä ja puoli yhdeksän uutisia, joten verkossa on muutama ammattilainen, jotka saavat sitten 200 hangaroundia uskomaan ja jatkamaan omalla halulla.

1970-1980-luvun suurtyö oli Suomen kansan saaminen NATO-vastaiseksi mm. "lehdistön A-palvelun" ja monien muiden peitteiden kautta.

Jantunen ja Salonius-Pasternak näkevät Venäjän toimet turvallisuuspoliittisesti hyvinkin realistisesti. He näkevät informaatio-operaatiot käynnissä olevina tosiseikkoina. Sitä ne ovatkin. Se, miksi he ovat huolissaan, on se, että esimerkiksi Georgian ja Ukrainan tapauksissa infopaine alkoi metodisesti Putinin tultua valtaan ja volyymi kasvoi ennen kuin alkoi fyysisesti tapahtua. Kun sotilastiedustelu ja tutkijat ovat löytäneet Georgian sotaa suunnitellun useita vuosia (ja että GRU oli laittanut sabotöörit ja kiihottajat vallattaviin maastonkohtiin jo vuotta aikaisemmin), he ovat huolissaan nähdessään vakavia merkkejä vääristeltyjen uutisten levittämisestä.

Ymmärrän heitä. Samalla näen myös länsiuskon valon loistavan heidän silmissään. Uskon tämän ärsyttävän monia. Jos koko ryhmän torjunnan fokus on idässä ja takamies ei hoida tehtäviään, joku kyllä iskee pistintä lapaan.

Länsi voi olla poliittistaloudellinen uhka romahtaessaan, mutta kyllä Suomen turvallisuuspoliittinen haaste on idässä. Suomen "käsittely" Venäjän mediassa alkoi joitakin vuosia sitten kohudesantin toimesta. Aluksi luulin naiivisti, että ei hullua siellä kukaan usko, mutta tässä vaiheessa on jo selvää, että hän on ollut työkalu. Meidän vuoromme tulee tavalla tai toisella. Tuskin on samantekevää, pysyykö kansa edes osapuilleen jyvällä siitä, mikä on totta ja mikä tarua.

Ja voit uskoa, että aikaa ei ole enää aivan hirveästi.

:salut::salut::salut:
Tämä oli hyvä...Kiitos
 
Tässä Luukkasen kirjoitus aiheesta...

Sotatohtorin kova pyrky


http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204870-sotatohtorin-kova-pyrky

Tutustuinpa sotatohtori Jantusen uusimman kirjan sanomaan.

Sen viesti näyttää olevan jonkinlainen poliittinen kiljahdus siitä, että nyt on aika mennä Natoon ja että trollit uhkaavat Suomea. Jantusen maailmankuvassa kaikki vanha on pahasta - niin Kekkoset kuin suomettumiset. Tämä kaikki perustellaan suurella määrällä erilaisia tulkintoja ja kertomuksia.

”Hei – mulla on skandaali!”

Ensinnäkin pitää kehua sotatieteen tohtoria ahkeruudesta ja yrityksestä. Niin sitä pitää. Kirjan sisältö on sitten hieman kontroversiaalinen.

Kirjan suuret skuupit liittyvät aivan jonkinlaiseen uuden uutukaiseen mediatutkimus-metodiin.

Tarkemmin sanottuna Jantunen käyttää jotain sellaista metodia, että ensin luikerrellaan ensin jonkin vaikuttajan fb-kaveriksi ja sen jälkeen tarkkaillaan. Tällaista ”kiss and tell” journalismia tai paremminkin ”wish and tell” metodia on käytetty aina antiikin Roomasta näihin päiviin saakka. Palvelijoita on värvätty kertomaan isäntäväen lakanoista. Nyt metodi näyttääkin saavuttaneen Saaran kanssa aivan uusia voittoja. On päästy tiedon syvimpään lähteeseen.

Mainittakoon, että sotatohtori Jantusen eräänä heuristisena taktiikkana oli löytää minun fb-toimintani, joka Saaran mukaan osoittaa selvästi minun poliittista suuntautuneisuuttani. Se on hänen tulkintansa.

Tässä seuraavaksi on taas minun. Selitin tämän Jantuselle jo kerran aikaisemmin fb-sivuillani mutta ilmeisesti sotatieteen uusiin metodeihin kuuluu se, että vastustajaa ei kuunnella.

Selitän sen nyt vielä kerran Saara-hyvä. Rautalangasta että ymmärrät.

Liitän fb-seinälleni kaikenlaisia kuvia ja juttua. Osa niistä on vakavia, toiset humoristisia, kolmannet kauhistelevat tai ovat tarkoitettu vaikkapa vain viikonlopun iloksi kaikille. Siellä on vaikka mitä. Tarkoituksena on käydä käynnistää keskustelua, harjoittaa sananvapautta. Materiaali vaihtelee rajusti. Olen käyttänyt pari kertaa MV-postauksia vaikka olen suoraan todennut että en pidä niistä. Ne ovat kyseenalaisia. On kuitenkin hyvä tutkia kaikkea – sitä ihtiäänkin että tietää mitä se on. Tutkijan ei pidä pelätä mitään.

Vielä kerran: postaukseni eivät välttämättä kuvasta minun poliittisia käsityksiäni.

Poliittisia kantojani voi lukea avoimesti US:n blogeissa tai Perussuomalaisten sivuilla. En kyylää keskustelujani fb:ssä koko ajan – elämässä on muutakin eikä aina ei ole aikaa siihen. Etenkään kesällä. Yleisohjeenani on kuitenkin ollut aina että asiallista keskustelua ainoastaan, toista pitää kunnioittaa ja hyvä maku säilyttää. Jokainen kantaa vastuun omasta mielipiteestään. Jos ei olla kunnolla, heitän pois kavereista tai sitten suljen koko jutun. Olen kertonut sen parin kertaa ja sitten on pitänyt tehdä ikäviä tekoja. Pahimmat suupaltit on blokattu pois.

Saaran viittaama keskustelu oli pakko ottaa pois. Heitin samalla kunnianarvoisan sotatohtorinkin pois sillä hänen suurin motiivinsa oli käydä keskustelua ilmeisesti jonkinlaisella teollisuusvartijan raivolla (??) (anteeksi teollisuusvartijat- teitä tarvitaan ja te olette ihania ihmisiä, ja teette tarpeellista työtä) ja provosoida keskustelua.

Itse kaipaan yleensä rauhaa enkä välitä tällaisesta.

Unto Hämäläinen kertoi (16.10. 2015 – HS) että kirjan kirjoittajaa kiusataan monilla nettipalstoilla ”pöyristyttävillä tasoilla”. En epäile sitä. Itse vältän tällaisia keskustelupalstoja sillä siellä loataan ja ryöpytetään ala-arvoisilla puheilla. Mutta toisaalta, jos mediatutkija ryntää sinne sotivaksi osapuoleksi tarkoituksenaan meuhkata siellä, niin sitten lopputulos on näin ikävä.

Sympaan Hämäläisen kanssa Saaraa. ”Immeisyys pittää säelyttää”. Ketään ei saa haukkua tai uhata. Jokaista pitää kuunnella (muista tämä Saara-hyvä itsekin - sivistys ja hyvät tavat pitää säilyttää). Toisaalta, tällä metodilla tietysti syntyy paljon herkullista materiaalia, jota sitten voi marttyyrina kommentoida.

Tämä sotatieteen tohtorin käyttämä menetelmä on kuitenkin sen verran surkea, että toivoin itse asiassa Saaran edustavan Venäjän tai USA:n sotatiedettä. Näin hyvin asiat eivät kuitenkaan liene. Jostain syystä Jantunen on puolustusvoimain palveluksessa – ei 7 päivää tai Iltalehden.

”Hei mä keksin pyörän!”

Jantusen peruslöydöt siitä, että Venäjä haluaa meidät eristää ja saada itselleen ovat vanhoja.
Tämä ei ole Saara-hyvä mitään uutta. Näitä kamppailuita käytiin vielä silloin kun sinä Saara-hyvä olit aivan pieni ja syntymätön. Ei tarvitse käydä näitä läpi nettilikaviemäreitä todetakseen sen. Jos olisit historioitsija, ymmärtäisit tämän pitkän linjan tässä asiassa.

Informaatiosodasta on tehty tärkeitä avauksia ja esimerkkinä mainittakoon Pekka Virkin ”Lustraatio” kirja, joka perehdyttää tähän ilmiöön historian valossa. Monet muutkin tutkijat ovat havainnoineet tästä eivätkä nämä Pietarin trollit ole heille mikään uutuus.

Kamppailu jatkuu.

Tätä kamppailua itsenäisen Suomen puolesta on käyty koko ajan ”miekoin, auroin miettehin” eikä vähiten valtionhallinnossa, jossa virkamiehet ovat pyrkineet vuosikausia laajentamaan maamme vaikutusmahdollisuuksien määrää. Uuden Venäjän aikana Suomea vastaan on käyty offensiivia aina vuodesta 2000 (jolloin Saara taisi olla kirjoittamassa itseänsä ylioppilaaksi?) ja erityisesti vuodesta 2008 lähtien (jolloin Saara vielä oli kovasti maisteri).

Tässä muutama opetus sinulle Saara: maailmaa ei ole luotu eilen tai toissapäivänä. Kaikki vanha ei ole pahasta – Saara-hyvä. Kannattaa perehtyä historiaan. Ei se Kekkonen ollut yksinomaan paha henkilö.

Kannattaa tutkia maailmaa muualtakin. Siinä on sekin hyvä puoli, että ei tarvitse luoda netin saippukuplista itselleen jotain tutkimusaihetta. Blogisfäärin ja erityisesti netin maailma on juuri tätä saippuakupla todellisuutta. Maailman todellisuus on kuitenkin paljon suurempi ja laajempi.

Näyttää siltä, että sotatohtori Jantusen kirjan tärkein viesti on että heti Natoon. Itse en kannata Natoa mutta pelkään pahoin, että jos Suomen kansaa viedään sinne tällaisin metodein ja näin heikoin argumentein, niin toivo tästä suuresta avauksesta länteen on turha. Harmi. Olisin kaivannut Nato-asialle parempia puolestapuhujia. Saara kirja ei sitä ollut. Päinvastoin. Luotan kuitenkin siihen, että nuori tohtori oppii ja pystyy kehittymään eteenpäin.

Päätän tämän kannustavan ja ystävällismielisen arvostelun Jantusen kirjasta kehumalla tekijän aktiivisuutta. Kirja on totinen yritys kuuluisuuden ja mediajulkisuuden saamiseksi. Se on suorasukainen, sekava ja brutaali.

Toivon onnea ja menestystä hänen valitsemalleen uralle ja murehdinpa samalla MPK:n puolesta. Eivät tulevat upseerit ole tehneet mitään sellaista, että he ansaitsevat tämän. Eivätkä suomalaisetkaan.

rakkaudella

Arto Luukkanen, Järvenpää
 
Jo uutisoinnissa käytetty sanavalinnoiltaan provosoiva otsikko "Suomi halutaan eristää maailmasta" antaa riittävästi viitteitä siitä, minkälaisesta kuviosta tässä on kysymys.

Otsikon mukaisella "maailmasta eristämisellä" viitataan selkeästi Suomessa voimistuvaan EU-, Euro-, Nato-, maahanmuutto- ja länsi-integraatio-vastaisuuteen, mikä Suomen tasavallan osalta toteutuessaan tarkoittaisi "EU-rintaman" yhtenäisyyden hajoamisprosessin käynnistymistä, mitä EU ei varsinkaan ole valmis hyväksymään. Se ei kuitenkaan tarkoita Suomen eristämistä maailmasta, koska EU ei ole koko maailma. Suomen politiikan hoitaminen kansallisten etujen lähtökohdasta ei ole eristäytymistä maailmasta, koska edes Suomen ei tarvitse olla koko maailman kynnysmatto. Suomi oli osa maailmaa jo ennen EU-jäsenyyttä ja "pöytiä, joissa päätetään".

Suomi on nyt vapaassa syöksykierrepudotuksessa kovaa vauhtia matkalla mustaan pohjattomaan kuiluun ja osaa kansasta on alkanut niin sanotusti harmittamaan. Tämä on kaukana fantastisesta! Mitä huonommin Suomella menee ja mitä enemmän kansalaisia alkaa harmittamaan, sen kovemmaksi virallisen propagandan rummutus muuttuu. Kohta jokaisen suomalaisen on aamulla herätessään katsottava peiliin ja sanottava itselleen: "tästä tulee fantastinen päivä!".

Tulkitsen nämä tässä ketjussa jo julkaistut ulostulot niin, että tästä eteenpäin jokainen Suomen politiikan fantastista menestystarinaa: EU:n, Euron ja Naton jäsenyyksiä mustapekkakortteineen sekä hallituspolitiikkaa, euron velkatakauksia ja pakolaisten maahanvyöryä vastustava, tai näihin edes epäilevästi suhtautuva leimataan "Putintrolliksi" tai osaksi Venäjän informaatiosotaa, mikä tekee leimattujen kaikista argumenteista arvottomia. Tämän tavoitteen seurauksena lähitulevaisuudessa Suomeen mahtuu vain yksi virallinen totuus, minkä vuoksi kaikki kritiikki ja väärät mielipiteet tullaan vaientamaan. Tämä tulee kuitenkin jakamaan kansaa entisestään ja kärjistämään sen sirpaloitumista.

Tällaisen viestin välittäminen suurelle yleisölle tuskin on Jantusen alkuperäinen tarkoitus ja henkilökohtaisesti myös toivon niin, mutta laput silmillä palkattuna tutkijana hän näkee vain "Putintrollit" ja äärimmäiseksi pahuudeksi demonisoidun Venäjän. Hän ei näe Suomen yhteiskuntaa ja sen nykyistä tilannetta kokonaisuutena, minkä vuoksi hieman epäilen hänen kykyään osata asettaa tutkimustaan oikeaan kontekstiin. Lisäksi on muistettava, ettei Jantunenkaan ole puolueeton tutkija, vaan myös hän on numerolappu rinnassa oleva informaatiopelikentän pelaaja. Hän edistää sen joukkueen agendaa ja etuja, johon kuuluu tai kuvittelee kuuluvansa. Thäts thö geim!

Kriittisten virallisista totuuksista poikkeavien näkemysten esittämiseen ei mitään Pietarin trollitehtaan työntekijää tarvita. Se onnistuu täysin suomalaisten voimin ja perinteisellä suomalaiskansallisella talkoohengellä. Suomen yhteiskunnan tilanne antaa kritiikille monta sopivaa aihiota. Jos kritiikki tuntuu vallanpitäjästä sietämättömältä, niin silloin arvostelun kohteeksi valikoiduille teemoille kannattaa tehdä korjaavia toimenpiteitä. Tämä johtaa myös yhteiskunnan kehittymiseen ja kansalaisyhteiskunnan lujittumiseen. Sen sijaan kansasta vieraantuminen johtaa aivan toisenlaiseen lopputulokseen. Suomineidon on nyt päätettävä, mihin suuntaan seuraavat askeleet otetaan. Jää on liukas ja on tarkoin katsottava, ettei vain liukastu ja osteoporoosin heikentämä ruoto murskaannu palasiksi.

En näe, että noita kahta asiaa Suomessa kovin helposti sekoitettaisiin. Case in point: olen tainnut olla foorumin kärjekkäimpiä Euro-kriitikoita? Moni on ollut ääneen eri mieltä, hyvillä perusteilla. Silti kukaan ei ole tullut syyttämään Putin-trolliksi.

Yleensä hajusta tunnistaa, kun törmää paskaan. Sama pätee Putin-trollaukseenkin, siitä tulee vaistomaisesti ikävä fiilis ennen kuin edes analysoi asian rationaalisesti.
 
Tarkemmin sanottuna Jantunen käyttää jotain sellaista metodia, että ensin luikerrellaan ensin jonkin vaikuttajan fb-kaveriksi ja sen jälkeen tarkkaillaan. Tällaista ”kiss and tell” journalismia tai paremminkin ”wish and tell” metodia on käytetty aina antiikin Roomasta näihin päiviin saakka. Palvelijoita on värvätty kertomaan isäntäväen lakanoista. Nyt metodi näyttääkin saavuttaneen Saaran kanssa aivan uusia voittoja. On päästy tiedon syvimpään lähteeseen.

Panin merkille, että tässä Luukkainen alentuu erääseen aika tyypilliseen ryssien käyttämään tekniikkaan viedä vastapuolelta uskottavuutta. Eli vihjataan (tässä tapauksessa kuitenkin hienovaraisesti) tämän käyttäneen seksiä tai omaa ulkonäköään saadakseen mitä haluaa.

En tästä Luukkaisesta tiedä mitä hän on miehiään, mutta selvästikään hän ei nähnyt pelkän selityksen riittävän, vaan näki tarpeelliseksi turvautua loanheittoon.
 
Ylen jutussa käytetty otsikko "eristetään muusta mailmasta" on kieltämättä hyvin heikko. Ikään kuin lännen ulkopuolella ei olisi maailmaa. Mutta Jantunen tarkoittaa, että Suomea pyritään eristämään länsimaista. Pitkäkestoisinta on tehdä se syvätasolla kansan mielipiteen kautta, mutta nopeinta se on tehdä tietysti talouden kautta, jos mahdollista.

Ei "informaatiosota" ole uusi asia. Nykyisin ihmiset vain seuraavat muitakin viestimiä kuin sanomalehtiä ja puoli yhdeksän uutisia, joten verkossa on muutama ammattilainen, jotka saavat sitten 200 hangaroundia uskomaan ja jatkamaan omalla halulla.

1970-1980-luvun suurtyö oli Suomen kansan saaminen NATO-vastaiseksi mm. "lehdistön A-palvelun" ja monien muiden peitteiden kautta.

Jantunen ja Salonius-Pasternak näkevät Venäjän toimet turvallisuuspoliittisesti hyvinkin realistisesti. He näkevät informaatio-operaatiot käynnissä olevina tosiseikkoina. Sitä ne ovatkin. Se, miksi he ovat huolissaan, on se, että esimerkiksi Georgian ja Ukrainan tapauksissa infopaine alkoi metodisesti Putinin tultua valtaan ja volyymi kasvoi ennen kuin alkoi fyysisesti tapahtua. Kun sotilastiedustelu ja tutkijat ovat löytäneet Georgian sotaa suunnitellun useita vuosia (ja että GRU oli laittanut sabotöörit ja kiihottajat vallattaviin maastonkohtiin jo vuotta aikaisemmin), he ovat huolissaan nähdessään vakavia merkkejä vääristeltyjen uutisten levittämisestä.

Ymmärrän heitä. Samalla näen myös länsiuskon valon loistavan heidän silmissään. Uskon tämän ärsyttävän monia. Jos koko ryhmän torjunnan fokus on idässä ja takamies ei hoida tehtäviään, joku kyllä iskee pistintä lapaan.

Länsi voi olla poliittistaloudellinen uhka romahtaessaan, mutta kyllä Suomen turvallisuuspoliittinen haaste on idässä. Suomen "käsittely" Venäjän mediassa alkoi joitakin vuosia sitten kohudesantin toimesta. Aluksi luulin naiivisti, että ei hullua siellä kukaan usko, mutta tässä vaiheessa on jo selvää, että hän on ollut työkalu. Meidän vuoromme tulee tavalla tai toisella. Tuskin on samantekevää, pysyykö kansa edes osapuilleen jyvällä siitä, mikä on totta ja mikä tarua.

Ja voit uskoa, että aikaa ei ole enää aivan hirveästi.

Onhan se hyvä että ollaan hereillä ja että upseeritkin voivat ilmaista harmistumisensa tiettyihin poliitikkoihin ikäänkuin mutkan eli sotatieteilijän kautta. Ja Venäjähän se on se välitön ja aggressiivinen sotilaspoliittinen uhka. Ja infosodankäynti ja painostus sieltä on saanut todella räikeitä ja huolestuttavia muotoja. Ja on hyvä että tuodaan julki, mikä on mm. MV-lehden subversiivinen vaikutustarkoitus suomalaiseen yhteiskuntaan.

Itsellä kuitenkin varoituskellot alkoivat kalkattaa kun tämä tohtori alkoi puhua vihapuheesta ja kyllähän sieltä löytyy sitten sitä ajatuspoliisin aatemaailmaa. Eihän siinä mitään, pitäähän poliisejakin olla mutta kun alkaa tuntua että näissä poliisin rooleissa on vain se veli venäläinen tai lännen eliitin pikku käskyläiset niin jää kaipaamaan sitä vahvaa suomalaista kansallismielistä ja terveen itsekästä otetta. (Onneksi on Arto Luukkanen ja kirjoituksensahan jo löysikin tiensä tänne.)

Se että venäläisten info-operaatioiden paljastamisen ja seurannan (hyvä homma) jälkeen esitetään vaihtoehdoksi läntisen tarinan pakkohyväksyntää (huono homma) ja muunlaisen ajattelun leimaamista vihapuheeksi (vielä huonompi homma) ei ole ratkaisu.

Tuntuu vähän että ihan niinkuin jokaisen liberaalin sisällä asuu pieni totalitaristi, joka taistelee päästäkseen ulos, saattaa tämän naissotatieteilijän ajatusmaailmassa olla samankaltaisia huolestuttavia piirteitä. Mutta hänhän on tosin vielä niin nuori. Uskoin minäkin nuoruudessani että esim. ensimmäisen Irak vs. USA + coalitionsa sodan synty ja päämäärä ovat täsmälleen niin kuin meille kerrottiin. Ja olin innoissani! Ja varma mielipiteistäni. Ja yhteiskunta palkitsi minut oikein ajattelustani!
 
Viimeksi muokattu:
En näe, että noita kahta asiaa Suomessa kovin helposti sekoitettaisiin. Case in point: olen tainnut olla foorumin kärjekkäimpiä Euro-kriitikoita? Moni on ollut ääneen eri mieltä, hyvillä perusteilla. Silti kukaan ei ole tullut syyttämään Putin-trolliksi.

Yleensä hajusta tunnistaa, kun törmää paskaan. Sama pätee Putin-trollaukseenkin, siitä tulee vaistomaisesti ikävä fiilis ennen kuin edes analysoi asian rationaalisesti.

No minua on syytelty Putin-trolliksi ja epäilty venäläiseksi. Väärässäpä ovat olleet ja minä annan heille anteeksi.
 
Onhan se hyvä että ollaan hereillä ja että upseeritkin voivat ilmaista harmistumisensa tiettyihin poliitikkoihin ikäänkuin mutkan eli sotatieteilijän kautta. Ja Venäjähän se on se välitön ja aggressiivinen sotilaspoliittinen uhka. Ja infosodankäynti ja painostus sieltä on saanut todella räikeitä ja huolestuttavia muotoja. Ja on hyvä että tuodaan julki, mikä on mm. MV-lehden subversiivinen vaikutustarkoitus suomalaiseen yhteiskuntaan.

Itsellä kuitenkin varoituskellot alkoivat kalkattaa kun tämä tohtori alkoi puhua vihapuheesta ja kyllähän sieltä löytyy sitten sitä ajatuspoliisin aatemaailmaa. Eihän siinä mitään, pitäähän poliisejakin olla mutta kun alkaa tuntua että näissä poliisin rooleissa on vain se veli venäläinen tai lännen eliitin pikku käskyläiset niin jää kaipaamaan sitä vahvaa suomalaista kansallismielistä ja terveen itsekästä otetta. (Onneksi on Arto Luukkanen ja kirjoituksensahan jo löysikin tiensä tänne.)

Se että venäläisten info-operaatioiden paljastamisen ja seurannan (hyvä homma) jälkeen esitetään vaihtoehdoksi läntisen tarinan pakkohyväksyntää (huono homma) ja muunlaisen ajattelun leimaamista vihapuheeksi (vielä huonompi homma) ei ole ratkaisu.

Tuntuu vähän että ihan niinkuin jokaisen liberaalin sisällä asuu pieni totalitaristi, joka taistelee päästäkseen ulos, saattaa tämän naissotatieteilijän ajatusmaailmassa olla samankaltaisia huolestuttavia piirteitä. Mutta hänhän on tosin vielä niin nuori. Uskoin minäkin nuoruudessani että esim. ensimmäisen Irak vs. USA + coalitionsa sodan synty ja päämäärä ovat täsmälleen niin kuin meille kerrottiin. Ja olin innoissani! Ja varma mielipiteistäni. Ja yhteiskunta palkitsi minut oikein ajattelustani!

Hää on niin nuor vielä.
 
Luin tuon kirjan ekirjana pikaisesti. Ajatuksia herättävä, tosin väsyneenä loikin joidenkin teoreettiselta ja liian akateemiselta vaikuttavien kappaleiden ohi. Pitänee lukea myöhemmin tarkemmin. Kirjasta mainittaneen esim. Johan Bäckmanin ja kumppaneiden roolin avaaminen venäläisessä mediassa ja sikäläisen maailmankuvan muokkaamisessa, mikä oli mielenkiintoista luettavaa. Samaten Novorossiya käsitteen lanseerauksen ajoitus. Mutta kaikkein eniten mieleen jäi Israelin "what would you do?" kampanjan esittely - millaisessa tilanteessa Suomessa voitaisiin käynnistää vastaava?
 
Panin merkille, että tässä Luukkainen alentuu erääseen aika tyypilliseen ryssien käyttämään tekniikkaan viedä vastapuolelta uskottavuutta. Eli vihjataan (tässä tapauksessa kuitenkin hienovaraisesti) tämän käyttäneen seksiä tai omaa ulkonäköään saadakseen mitä haluaa.

En tästä Luukkaisesta tiedä mitä hän on miehiään, mutta selvästikään hän ei nähnyt pelkän selityksen riittävän, vaan näki tarpeelliseksi turvautua loanheittoon.

Eipä haukuta Luukkasta ryssäksi tai ryssän tapaan toimivaksi. Hää on hyvä mies. Se joka toista haukkuu on itte.
 
En tästä Luukkaisesta tiedä mitä hän on miehiään, mutta selvästikään hän ei nähnyt pelkän selityksen riittävän, vaan näki tarpeelliseksi turvautua loanheittoon.


Ovat ottaneet yhteen feississä ja Luukkanen on heivannut Jantusen pois. Nuori nainen on ilmeisesti siellä "opettanut" Luukkasta. Voiko hirveämpää rikosta egolle olla? Mutta perussyy ärtymykseen löytynee kansien välistä.

Luukkanen on Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa. Perussuomalaisuus hänessä ei osta natotusta eikä näe menneisyyttämme niin kamalana kuin Jantusen ikäpolvi. Olen Luukkasen ikätoveri ja ymmärrän oikein hyvin sen.

Harmillista tuo loanheitto, mutta siinä voi olla vähän tutkijakateuttakin. Luukkanen itse kirjoitti paljon Ukrainan kriisin aikana Venäjän toimista. Ne jutut olisivat ansainneet enemmän julkisuutta. Linkitin niihin Ukraina-ketjussa. Mutta Jantunen on suositumpi, koska hän ei ole persu ja koska hän on nuori nainen.
 
Jantunen ja Salonius-Pasternak näkevät Venäjän toimet turvallisuuspoliittisesti hyvinkin realistisesti. He näkevät informaatio-operaatiot käynnissä olevina tosiseikkoina. Sitä ne ovatkin. Se, miksi he ovat huolissaan, on se, että esimerkiksi Georgian ja Ukrainan tapauksissa infopaine alkoi metodisesti Putinin tultua valtaan ja volyymi kasvoi ennen kuin alkoi fyysisesti tapahtua. Kun sotilastiedustelu ja tutkijat ovat löytäneet Georgian sotaa suunnitellun useita vuosia (ja että GRU oli laittanut sabotöörit ja kiihottajat vallattaviin maastonkohtiin jo vuotta aikaisemmin), he ovat huolissaan nähdessään vakavia merkkejä vääristeltyjen uutisten levittämisestä.

Ymmärrän heitä. Samalla näen myös länsiuskon valon loistavan heidän silmissään. Uskon tämän ärsyttävän monia. Jos koko ryhmän torjunnan fokus on idässä ja takamies ei hoida tehtäviään, joku kyllä iskee pistintä lapaan.

Länsi voi olla poliittistaloudellinen uhka romahtaessaan, mutta kyllä Suomen turvallisuuspoliittinen haaste on idässä. Suomen "käsittely" Venäjän mediassa alkoi joitakin vuosia sitten kohudesantin toimesta. Aluksi luulin naiivisti, että ei hullua siellä kukaan usko, mutta tässä vaiheessa on jo selvää, että hän on ollut työkalu. Meidän vuoromme tulee tavalla tai toisella. Tuskin on samantekevää, pysyykö kansa edes osapuilleen jyvällä siitä, mikä on totta ja mikä tarua.

Ja voit uskoa, että aikaa ei ole enää aivan hirveästi.

Suomen asemaan turvallisuuspoliittisesti vaikuttaa (muiden lisäksi) ainakin seuraavat kaksi perustotuutta. Toki niistäkin joku voi olla täysin eri mieltä mutta sellaisen esittäminen ja julkisuuskuvan muokkaaminen kuuluu jo nykyiseen Venäjän poliittiseen doktriiniin.

1. Venäjän yhteiskunnan hallinto on nykyään samalla tavalla yksiin käsiin keskittynyttä kuin Neuvostoliitossa.
- toki venäläiset ovat itse sitä mieltä että heillä on toimiva demokraattinen monipuoluejärjestelmä ja täydelliset kansalaisvapaudet.
- venäläisen näkevät Suomen aseman samanlaisena kuin aiemmin NL:n aikoina ja pyrkivät myös säilyttämään sen samana.

2. Venäjä on Suomelle yksi ja ainoa valtiolliseen koskemattomuuteen liittyvä uhkatekijä (siis mahdollinen vihollinen)
- millään muulla valtiolla ei ole Suomea koskevia alueellisia (edes historiaan tai geopolitiikkaan liittyviä) tai hallinnon itsenäisyyttä rajoittavia vaatimuksia.

Näistä peruslähtökohdista (toki muitakin on) Suomen/suomalaisten on syytä miettiä omaa turvallisuuspolitiikkaansa tulevaisuuden varalle. Ainakin siinä tapauksessa jos haluamme olla ns. länsimainen ja edustukselliseen demokratiaan perustuva yhteiskunta. Itse luottaisin siihen että loppuviimeksi Suomen kansa päättää itse kohtaloistaan. Ja, toivottavasti ei kuitenkaan samalla tavalla kuin muut pienet suomensukuiset kansat historiansa aikana, nykyisen Pohjoisvenäjän alueella.
 
Jo uutisoinnissa käytetty sanavalinnoiltaan provosoiva otsikko "Suomi halutaan eristää maailmasta" antaa riittävästi viitteitä siitä, minkälaisesta kuviosta tässä on kysymys.

Otsikon mukaisella "maailmasta eristämisellä" viitataan selkeästi Suomessa voimistuvaan EU-, Euro-, Nato-, maahanmuutto- ja länsi-integraatio-vastaisuuteen, mikä Suomen tasavallan osalta toteutuessaan tarkoittaisi "EU-rintaman" yhtenäisyyden hajoamisprosessin käynnistymistä, mitä EU ei varsinkaan ole valmis hyväksymään. Se ei kuitenkaan tarkoita Suomen eristämistä maailmasta, koska EU ei ole koko maailma. Suomen politiikan hoitaminen kansallisten etujen lähtökohdasta ei ole eristäytymistä maailmasta, koska edes Suomen ei tarvitse olla koko maailman kynnysmatto. Suomi oli osa maailmaa jo ennen EU-jäsenyyttä ja "pöytiä, joissa päätetään".

Suomi on nyt vapaassa syöksykierrepudotuksessa kovaa vauhtia matkalla mustaan pohjattomaan kuiluun ja osaa kansasta on alkanut niin sanotusti harmittamaan. Tämä on kaukana fantastisesta! Mitä huonommin Suomella menee ja mitä enemmän kansalaisia alkaa harmittamaan, sen kovemmaksi virallisen propagandan rummutus muuttuu. Kohta jokaisen suomalaisen on aamulla herätessään katsottava peiliin ja sanottava itselleen: "tästä tulee fantastinen päivä!".

Tulkitsen nämä tässä ketjussa jo julkaistut ulostulot niin, että tästä eteenpäin jokainen Suomen politiikan fantastista menestystarinaa: EU:n, Euron ja Naton jäsenyyksiä mustapekkakortteineen sekä hallituspolitiikkaa, euron velkatakauksia ja pakolaisten maahanvyöryä vastustava, tai näihin edes epäilevästi suhtautuva leimataan "Putintrolliksi" tai osaksi Venäjän informaatiosotaa, mikä tekee leimattujen kaikista argumenteista arvottomia. Tämän tavoitteen seurauksena lähitulevaisuudessa Suomeen mahtuu vain yksi virallinen totuus, minkä vuoksi kaikki kritiikki ja väärät mielipiteet tullaan vaientamaan. Tämä tulee kuitenkin jakamaan kansaa entisestään ja kärjistämään sen sirpaloitumista.

Tällaisen viestin välittäminen suurelle yleisölle tuskin on Jantusen alkuperäinen tarkoitus ja henkilökohtaisesti myös toivon niin, mutta laput silmillä palkattuna tutkijana hän näkee vain "Putintrollit" ja äärimmäiseksi pahuudeksi demonisoidun Venäjän. Hän ei näe Suomen yhteiskuntaa ja sen nykyistä tilannetta kokonaisuutena, minkä vuoksi hieman epäilen hänen kykyään osata asettaa tutkimustaan oikeaan kontekstiin. Lisäksi on muistettava, ettei Jantunenkaan ole puolueeton tutkija, vaan myös hän on numerolappu rinnassa oleva informaatiopelikentän pelaaja. Hän edistää sen joukkueen agendaa ja etuja, johon kuuluu tai kuvittelee kuuluvansa. Thäts thö geim!

Kriittisten virallisista totuuksista poikkeavien näkemysten esittämiseen ei mitään Pietarin trollitehtaan työntekijää tarvita. Se onnistuu täysin suomalaisten voimin ja perinteisellä suomalaiskansallisella talkoohengellä. Suomen yhteiskunnan tilanne antaa kritiikille monta sopivaa aihiota. Jos kritiikki tuntuu vallanpitäjästä sietämättömältä, niin silloin arvostelun kohteeksi valikoiduille teemoille kannattaa tehdä korjaavia toimenpiteitä. Tämä johtaa myös yhteiskunnan kehittymiseen ja kansalaisyhteiskunnan lujittumiseen. Sen sijaan kansasta vieraantuminen johtaa aivan toisenlaiseen lopputulokseen. Suomineidon on nyt päätettävä, mihin suuntaan seuraavat askeleet otetaan. Jää on liukas ja on tarkoin katsottava, ettei vain liukastu ja osteoporoosin heikentämä ruoto murskaannu palasiksi.
Lainaan Jantusta Hesarin artikkelista:

"Yksittäisten valheiden jahtaamisen sijaan on hyödyllistä yrittää ymmärtää sitä kokonaisuutta, jota disinformaation ja vääristymien varaan rakennetaan", Jantunen toivoo.

Ei pidä keskittyä NATOon, EU:hun, pakolaisongelmaan tai muuhun yksittäiseen asiaan. Sen sijaan pitää miettiä miksi Suomi on Venäjän info-operaation kohteena, mikä on operaation tavoite ja miten voimme siltä suojautua.
 
Tässä Luukkasen kirjoitus aiheesta...

Sotatohtorin kova pyrky


http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204870-sotatohtorin-kova-pyrky

Tutustuinpa sotatohtori Jantusen uusimman kirjan sanomaan.

Sen viesti näyttää olevan jonkinlainen poliittinen kiljahdus siitä, että nyt on aika mennä Natoon ja että trollit uhkaavat Suomea. Jantusen maailmankuvassa kaikki vanha on pahasta - niin Kekkoset kuin suomettumiset. Tämä kaikki perustellaan suurella määrällä erilaisia tulkintoja ja kertomuksia.

”Hei – mulla on skandaali!”

Ensinnäkin pitää kehua sotatieteen tohtoria ahkeruudesta ja yrityksestä. Niin sitä pitää. Kirjan sisältö on sitten hieman kontroversiaalinen.

Kirjan suuret skuupit liittyvät aivan jonkinlaiseen uuden uutukaiseen mediatutkimus-metodiin.

Tarkemmin sanottuna Jantunen käyttää jotain sellaista metodia, että ensin luikerrellaan ensin jonkin vaikuttajan fb-kaveriksi ja sen jälkeen tarkkaillaan. Tällaista ”kiss and tell” journalismia tai paremminkin ”wish and tell” metodia on käytetty aina antiikin Roomasta näihin päiviin saakka. Palvelijoita on värvätty kertomaan isäntäväen lakanoista. Nyt metodi näyttääkin saavuttaneen Saaran kanssa aivan uusia voittoja. On päästy tiedon syvimpään lähteeseen.

Mainittakoon, että sotatohtori Jantusen eräänä heuristisena taktiikkana oli löytää minun fb-toimintani, joka Saaran mukaan osoittaa selvästi minun poliittista suuntautuneisuuttani. Se on hänen tulkintansa.

Tässä seuraavaksi on taas minun. Selitin tämän Jantuselle jo kerran aikaisemmin fb-sivuillani mutta ilmeisesti sotatieteen uusiin metodeihin kuuluu se, että vastustajaa ei kuunnella.

Selitän sen nyt vielä kerran Saara-hyvä. Rautalangasta että ymmärrät.

Liitän fb-seinälleni kaikenlaisia kuvia ja juttua. Osa niistä on vakavia, toiset humoristisia, kolmannet kauhistelevat tai ovat tarkoitettu vaikkapa vain viikonlopun iloksi kaikille. Siellä on vaikka mitä. Tarkoituksena on käydä käynnistää keskustelua, harjoittaa sananvapautta. Materiaali vaihtelee rajusti. Olen käyttänyt pari kertaa MV-postauksia vaikka olen suoraan todennut että en pidä niistä. Ne ovat kyseenalaisia. On kuitenkin hyvä tutkia kaikkea – sitä ihtiäänkin että tietää mitä se on. Tutkijan ei pidä pelätä mitään.

Vielä kerran: postaukseni eivät välttämättä kuvasta minun poliittisia käsityksiäni.

Poliittisia kantojani voi lukea avoimesti US:n blogeissa tai Perussuomalaisten sivuilla. En kyylää keskustelujani fb:ssä koko ajan – elämässä on muutakin eikä aina ei ole aikaa siihen. Etenkään kesällä. Yleisohjeenani on kuitenkin ollut aina että asiallista keskustelua ainoastaan, toista pitää kunnioittaa ja hyvä maku säilyttää. Jokainen kantaa vastuun omasta mielipiteestään. Jos ei olla kunnolla, heitän pois kavereista tai sitten suljen koko jutun. Olen kertonut sen parin kertaa ja sitten on pitänyt tehdä ikäviä tekoja. Pahimmat suupaltit on blokattu pois.

Saaran viittaama keskustelu oli pakko ottaa pois. Heitin samalla kunnianarvoisan sotatohtorinkin pois sillä hänen suurin motiivinsa oli käydä keskustelua ilmeisesti jonkinlaisella teollisuusvartijan raivolla (??) (anteeksi teollisuusvartijat- teitä tarvitaan ja te olette ihania ihmisiä, ja teette tarpeellista työtä) ja provosoida keskustelua.

Itse kaipaan yleensä rauhaa enkä välitä tällaisesta.

Unto Hämäläinen kertoi (16.10. 2015 – HS) että kirjan kirjoittajaa kiusataan monilla nettipalstoilla ”pöyristyttävillä tasoilla”. En epäile sitä. Itse vältän tällaisia keskustelupalstoja sillä siellä loataan ja ryöpytetään ala-arvoisilla puheilla. Mutta toisaalta, jos mediatutkija ryntää sinne sotivaksi osapuoleksi tarkoituksenaan meuhkata siellä, niin sitten lopputulos on näin ikävä.

Sympaan Hämäläisen kanssa Saaraa. ”Immeisyys pittää säelyttää”. Ketään ei saa haukkua tai uhata. Jokaista pitää kuunnella (muista tämä Saara-hyvä itsekin - sivistys ja hyvät tavat pitää säilyttää). Toisaalta, tällä metodilla tietysti syntyy paljon herkullista materiaalia, jota sitten voi marttyyrina kommentoida.

Tämä sotatieteen tohtorin käyttämä menetelmä on kuitenkin sen verran surkea, että toivoin itse asiassa Saaran edustavan Venäjän tai USA:n sotatiedettä. Näin hyvin asiat eivät kuitenkaan liene. Jostain syystä Jantunen on puolustusvoimain palveluksessa – ei 7 päivää tai Iltalehden.

”Hei mä keksin pyörän!”

Jantusen peruslöydöt siitä, että Venäjä haluaa meidät eristää ja saada itselleen ovat vanhoja.
Tämä ei ole Saara-hyvä mitään uutta. Näitä kamppailuita käytiin vielä silloin kun sinä Saara-hyvä olit aivan pieni ja syntymätön. Ei tarvitse käydä näitä läpi nettilikaviemäreitä todetakseen sen. Jos olisit historioitsija, ymmärtäisit tämän pitkän linjan tässä asiassa.

Informaatiosodasta on tehty tärkeitä avauksia ja esimerkkinä mainittakoon Pekka Virkin ”Lustraatio” kirja, joka perehdyttää tähän ilmiöön historian valossa. Monet muutkin tutkijat ovat havainnoineet tästä eivätkä nämä Pietarin trollit ole heille mikään uutuus.

Kamppailu jatkuu.

Tätä kamppailua itsenäisen Suomen puolesta on käyty koko ajan ”miekoin, auroin miettehin” eikä vähiten valtionhallinnossa, jossa virkamiehet ovat pyrkineet vuosikausia laajentamaan maamme vaikutusmahdollisuuksien määrää. Uuden Venäjän aikana Suomea vastaan on käyty offensiivia aina vuodesta 2000 (jolloin Saara taisi olla kirjoittamassa itseänsä ylioppilaaksi?) ja erityisesti vuodesta 2008 lähtien (jolloin Saara vielä oli kovasti maisteri).

Tässä muutama opetus sinulle Saara: maailmaa ei ole luotu eilen tai toissapäivänä. Kaikki vanha ei ole pahasta – Saara-hyvä. Kannattaa perehtyä historiaan. Ei se Kekkonen ollut yksinomaan paha henkilö.

Kannattaa tutkia maailmaa muualtakin. Siinä on sekin hyvä puoli, että ei tarvitse luoda netin saippukuplista itselleen jotain tutkimusaihetta. Blogisfäärin ja erityisesti netin maailma on juuri tätä saippuakupla todellisuutta. Maailman todellisuus on kuitenkin paljon suurempi ja laajempi.

Näyttää siltä, että sotatohtori Jantusen kirjan tärkein viesti on että heti Natoon. Itse en kannata Natoa mutta pelkään pahoin, että jos Suomen kansaa viedään sinne tällaisin metodein ja näin heikoin argumentein, niin toivo tästä suuresta avauksesta länteen on turha. Harmi. Olisin kaivannut Nato-asialle parempia puolestapuhujia. Saara kirja ei sitä ollut. Päinvastoin. Luotan kuitenkin siihen, että nuori tohtori oppii ja pystyy kehittymään eteenpäin.

Päätän tämän kannustavan ja ystävällismielisen arvostelun Jantusen kirjasta kehumalla tekijän aktiivisuutta. Kirja on totinen yritys kuuluisuuden ja mediajulkisuuden saamiseksi. Se on suorasukainen, sekava ja brutaali.

Toivon onnea ja menestystä hänen valitsemalleen uralle ja murehdinpa samalla MPK:n puolesta. Eivät tulevat upseerit ole tehneet mitään sellaista, että he ansaitsevat tämän. Eivätkä suomalaisetkaan.

rakkaudella

Arto Luukkanen, Järvenpää
Luukkaisen uskottavuutta lisäisi jos hänen kritiikkinsä ei kohdistuisi kritisoitavan persoonaan. Kirjoittajan nuoruuteen vedotaan useasti aivan suoraan, häntä kutsutaan etunimellä ("Saara-hyvä") ja nimitetään halventavasti "sotatohtoriksi".
 
Lainaan Jantusta Hesarin artikkelista:

"Yksittäisten valheiden jahtaamisen sijaan on hyödyllistä yrittää ymmärtää sitä kokonaisuutta, jota disinformaation ja vääristymien varaan rakennetaan", Jantunen toivoo.

Ei pidä keskittyä NATOon, EU:hun, pakolaisongelmaan tai muuhun yksittäiseen asiaan. Sen sijaan pitää miettiä miksi Suomi on Venäjän info-operaation kohteena, mikä on operaation tavoite ja miten voimme siltä suojautua.

Juuri näin. Nimenomaan tätä koetin osaltani esittää edellisessä meilissäni. Mielestäni historia antaa erinomaisia vinkkejä eri valtioiden ja kansojen suhteista sekä yhteiskunnallisesta kehityksestä.
 
Kuinka moni on lukenut ko. julkaisun? Aivan.

Kyllä minä otan kipua siitä, että kirjoittaja alleviivaa lähes tyylikkäästi, kuinka
Eu-kriittisyys, rasismin hajukin, Nato-kriittisyys jne. ovat putinilainen juoni, jonka
levittäjät ovat armotta jos eivät nyt Kreml-trolleja niin ainakin läheltä liippaa.

Hienoa keskustelua on tiedossa. Jokainen, jolla on lumpiot päässä ja edes jonkin-
laiset aivot päässä näkee, että Suomi-neito on taloudellisesti ja näköjään myös
moraalisessa mielessä ajamassa tyylikkäästi seinään. Oikeasti näin on. Ja siitä
tulee seuraamaan melkoista vääntöä ja hulinaa. Nyt vaan niputellaan jo val-
miiksi ihmiset "kunnon kansalaisiin, jotka ovat hiljaa ja sydän kylmänä yrittävät
leikkiä kuuromykkäsokeaa apinaa" ja sitten ne, jotka aiheuttavat älämölöä. Jäl-
kimmäisten puheenvuorot on luokiteltava. Noh, vanhasta muistista löytyy lääkes:
ne ovat venäläismielistä propagandaa. Hienoa syntyy.

Kuka meni venäläisen informaatiosodan heittämään ansaan? Oliko se Saara, PV
vai kuka? Ensimmäinen tunne Saaran julkaisusta on Rääkäisy. Saaraa on kaltoin
kohdeltu somesssa (wau, todellinen jymyuutinen) ja kremltrollien armeijakunnat
piirittävät Saaraa ja siinä sivussa Suomi-neito eristetään joka suuntaan.

Mutta eipäs kivitetä ketään. Luetaan ensin julkaisu. Mutta joku pirullinen ininä
vasemman korvan takana neuvoo minua: "nyt ei pv ja saara edenneet taitavasti".
Joku menee tässä nyt siihen lankaan, josta toisia koettaa varoittaa.

Anteeksi kirjoitusasu, vitustapletin käyttö ei ole ydinosaamisaluettani.
 
Kuinka moni on lukenut ko. julkaisun? Aivan.

Kyllä minä otan kipua siitä, että kirjoittaja alleviivaa lähes tyylikkäästi, kuinka
Eu-kriittisyys, rasismin hajukin, Nato-kriittisyys jne. ovat putinilainen juoni, jonka
levittäjät ovat armotta jos eivät nyt Kreml-trolleja niin ainakin läheltä liippaa.
.

Kannattaa varmaan lukea. Sen saa Otavalta e-kirjana. Minä luen sitä parhaillaan enkä ainakaan vielä tunnista kirjaa tästäkään viestistä.
 
En ole ihan varma, mutta välillä tuntuu, että tämä "eristäminen" on jo valitettavasti ainakin joiltain osin onnistunut. Julkisuuteen tuleva kuva päättäjistämme on vähän sellainen, että olisivat täysin kädettömiä asian kanssa. Nyt ollaan taas puolustusmenoistakin leikkaamassa, ja samaan aikaan Ruotsi lähenee NATOa ja Yhdysvaltoja. Ulkoministerimme poseeraa Lavrovin kanssa ja korostaa miten hyvin meillä naapureilla menee yhteiselo ihan siitä huolimatta mitä kaikkia pikku selkkauksia tuolla jossain maailmalla tapahtuu. Ostamme ydinvoimalan Venäjältä ja sidomme talouttamme itään.

Onko meillä enää oikeasti aikaa/mahdollisuuksia/resursseja korjata tilannetta? Mielestäni me ollaan hävitty tää peli... Totaalisesti.

Nyt sitten seuraava kysymys on se, minkälaisen operaation Venäjä kohdistaa Suomeen, ja milloin? Se on selvää, että sellainen on tulossa ennemmin kuin myöhemmin. Vai onko koko operaatio tätä parhaillaan meneillä olevaa, kunnes joku päivä Suomi huomaa olevansa täysin Venäjän taskussa?
 
Back
Top