Suomi pyritään eristämään maailmasta

En tiedä mitä leimoja tulen itse saamaan, mutta tuo kirjoittajahan huutelee informaatiosotaa kuin Venäjä olisi keksinyt jotain täysin upouutta ja pelottavaa toimintatapaa joilla se vaikuttaa meihin viattomiin ja mistään mitään ymmärtämättömiin kansalaisiin. Toisaalta kun taas kerran katsellaan menneitä aikoja, huomataan että samalle asialle on lähinnä vain puettu uusi mediaseksikäs nimenvaihto päälle ilman että asiasisältö sen enempää muuttuu. Alla parit kappaleet aivojumpaksi.

powellwmd.jpg


c2c3a4724a5faa9d1698d803920692c7.jpg


En ole ihan varma, mutta välillä tuntuu, että tämä "eristäminen" on jo valitettavasti ainakin joiltain osin onnistunut. Julkisuuteen tuleva kuva päättäjistämme on vähän sellainen, että olisivat täysin kädettömiä asian kanssa. Nyt ollaan taas puolustusmenoistakin leikkaamassa, ja samaan aikaan Ruotsi lähenee NATOa ja Yhdysvaltoja. Ulkoministerimme poseeraa Lavrovin kanssa ja korostaa miten hyvin meillä naapureilla menee yhteiselo ihan siitä huolimatta mitä kaikkia pikku selkkauksia tuolla jossain maailmalla tapahtuu. Ostamme ydinvoimalan Venäjältä ja sidomme talouttamme itään.

Onko meillä enää oikeasti aikaa/mahdollisuuksia/resursseja korjata tilannetta? Mielestäni me ollaan hävitty tää peli... Totaalisesti.

Nyt sitten seuraava kysymys on se, minkälaisen operaation Venäjä kohdistaa Suomeen, ja milloin? Se on selvää, että sellainen on tulossa ennemmin kuin myöhemmin. Vai onko koko operaatio tätä parhaillaan meneillä olevaa, kunnes joku päivä Suomi huomaa olevansa täysin Venäjän taskussa?

Puolustusmenoista en kyllä jaksa olla samaa mieltä, Suomessa on viimeiset pari vuotta ostettu kalustoa todella vakuuttavalla tahdilla, oon käytännössä kovinta kärkeä edustavia leopardeja ja DM63 nuoliammuksia, Stingereitä, tiedustelulennokkeja, Nasamsia, valvontatutkia, konekiväärejä (vieläpä Venäjältä), bemarien, pasien, masien, tekojen ja ällitällien modernisointia jne. Kaiken tämän ohella järjestetään suurimpia ilmavoimien harjoituksia, suurempia kertauksia ja muuta. Naapurimaissa verraten lähinnä jatketaan puolustusvoimien alasajoa, viimeisenä esimerkkinä Norja joka suunnittelee jo koko tykistön ja panssarikaluston poistamista käytöstä rahansäästösyistä.

Ruotsi voi lähennellä NATOa, mutta se johtuu siitä ettei Ruotsilla ole enää mitään muuta vaihtoehtoa sillä sen Armeijan yhteenlaskettu koko on kohta yhden rykmentin luokkaa. vaihtoehtoina tulevaisuudessa Ruotsilla on joko myöntää olleensa väärässä asevelvollisuusjärjestelmän ja asevoimien systemaattisessa tuhoamisessa ja järjestää sadan miljardin jälleenrakentamisprojekti, tai uskotella että se oli kaikesta huolimatta hyvä idea ja jättää koko puolustus jonkun muun ongelmaksi. Ei tarvitse olla kovin suuri Nostradamus lopputuloksen tietääkseen kun on valtionjohdon ylpeys ja maan status kyseessä.

Toisaalta myös kaupan käymättä jättäminen itänaapurin kanssa on täysin järjetöntä. Itse lähinnä näen että tuon ydinvoimatapauksen kanssa Suomi saa omalle kamaralleen halvalla uuden ydinvoimalaitoksen jolloin se leikkaa nimenomaan idästä tulevan tuontisähkön vaikutusta Suomessa. Enkä pysty mitään järkevää tapaa näkemään jolla Venäjä voisi meitä kriisitilanteessa tai harmaan vaiheen aikana painostaa jos sinne myytäisiin Valion voita ja henkkamaukan vaatteita. Päinvastoin helvetisti parempi idea on niitä roudata tänne turistibusseilla kiertelemään Suomenlinnoja ja Saimaanrannalla olevan Suvorovin linnaketta, tällä tavalla varmistetaan ettei valtion propaganda lapsia syövistä Suominatseista pysty juurtumaan ihmisten mielikuviin, ja toisaalta saadaan verotuloja joilla PV:täkin pystyssä pidetään.
 
Kannattaa kuunnella tämä haastattelu. Saattaa selventää mitä kirjoittaja on tarkoittanut tai pyrkinyt tuomaan esiin kirjallaan.

saara_jantunen.jpg


http://areena.yle.fi/1-3090568


"Kuka tahansa meistä saattaa osallistua informaatiosotaan

Siinä missä ruotuarmeijat olivat agraariyhteiskunnan rautanyrkki, isketään tänä päivänä infomaatiolla ja trolliarmeijalla. Nykyajan taistelut käydään pitkälti ja paljolti somessa, toteaa sotatieteiden tohtori Saara Jantunen. Jantusen tulikuuma ja ajankohtainen kirja informaatiosodasta avaa Venäjän ja lännen välistä kamppailua nykyisessä netti- ja digimaailmassa. Kamppailua johon kuka tahansa meistä saattaa osallistua, ja usein jopa täysin tietämättään. Kamppailua, joka rantautui Suomeenkin toden teolla viimeistään Krimin miehityksen ja Ukrainan sodan myötä.

Mikä avuksi maailmassa, jossa syötetään vääristeltyä tietoa ja suoranaisia valheita ja jossa mielipiteisiimme vaikutetaan tavalla, jota emme ehkä edes huomaa. Tuoreen Infosota kirjan kirjoittajan Saara Jantusen tapasi toimittaja Tapio Pajunen"
 
Kannattaa kuunnella tämä haastattelu. Saattaa selventää mitä kirjoittaja on tarkoittanut tai pyrkinyt tuomaan esiin kirjallaan.

Kuuntelin.

On tosiaan hyvä mieltää, että Suomessa on ihan lähtökohtaisesti paljon EU-skeptisyyttä, Nato-pelkoa, Venäjä-sympatioita ja esim. maahanmuuttovastaisuutta. Venäjä pyrkii näitä teemoja lämmittämään.

Haaste "informaatiosodassa" on erottaa, että mikä on vain yleistä internet-keskustelun laaduttomuutta, ja mikä on Venäjän kautta vaikutettua trollausta. En tiedä, onko kirjassa tästä parempaa analyysiä?

Esim. Uuden Suomen sivustoa seurasin aikoinaan enemmänkin, mutta sen ovat vallanneet aika värikkäät huutelijat. Kuten muidenkin medioiden kommenttiosioissa.

Näenkin tällä foorumilla paljon arvoa. Asioista ollaan useinkin eri mieltä, mutta trollit on saatu pidettyä ulkona.
 
On tosiaan hyvä mieltää, että Suomessa on ihan lähtökohtaisesti paljon EU-skeptisyyttä, Nato-pelkoa, Venäjä-sympatioita ja esim. maahanmuuttovastaisuutta. Venäjä pyrkii näitä teemoja lämmittämään.

Tämä on juuri näin. Siksi Janitskinin MV-lehti, siksi Vastavalkea. Ei missään tapauksessa pidä ymmärtää asiaa niin, että maahanmuuttokritiikki tai EU-kritiikki olisi a priori Kremlistä. Ei tässä sitä tarkoiteta, vaan sitä, että tyytymättömyyden polkua kannattaa edetä.

Assimiloidusti, 1930-luvulla työläinen kiroaa herrat ja porvarit, aiheellisestikin. Kreml yrittää iskeä samaan rakoon liioittelulla, propagandalla ja kiihottamalla. Silloin oltiin kovia ja tehtiin tasavallan suojelulaki (ns. kommunistilait) ja työläinen sai rauhassa kritikoida, mutta kommusismi joutui maan alle. Samoja lakeja käytettiin sitten oikeistokaappauksen estämiseen Mäntsälän tohinoissa.

Niinpä ei ollutkaan työläisiä torvisoittokunnan ja kukkapuskien kanssa vastassa, vaan konepistoolein ja kiväärein.
 
Luukkanen teki itsestään toopen omalla kirjoituksellaan.
Kirjan kuvailema osuus ei olisi herättänyt juuri minkäänlaisia tunteita (saati noussut edes näyttävästi julkisuuteen), mutta hänen oma panoksensa toi huomiovärin, alleviivauksen ja huutomerkin.
Se tehnee myös todennäköisemmäksi monen ostohalut ko. kirjaan.

min3mat on erittäin oikeassa, että historiattomuus tuntuu vaivaavan monia tämän asian ympärillä vaikuttavia.
Ei Venäjän Ukraina-operaatio ollut mikään täysin uusi asia. Eikä todellakaan alkanut Pronssisoturista, josta tarkastelu useimmiten alkaa.
Pitää palata Göbbelsiin, Le Boniin, McLuhaniin, Bernaysiin, Reichiin, Sunzihin jne. jotta hämäykselle/infosodalle jne. tulee kattavampi perspektiivi. Operaatio Fortitude yms.

Jantusen esiin nostamat Eco ja Baudrillard ei oikein riitä. Tosin tämän kirjan rajaukseen kyllä. Se perustuu selvästi suomalaisten kokemuksien näkökulmaan, jolloin itsenäisyyden ajan kattava tarkastelu piisaa. Säkkijärven polkasta Bäckmaniin.
 
Viimeksi muokattu:
En tiedä mitä leimoja tulen itse saamaan, mutta tuo kirjoittajahan huutelee informaatiosotaa kuin Venäjä olisi keksinyt jotain täysin upouutta ja pelottavaa toimintatapaa joilla se vaikuttaa meihin viattomiin ja mistään mitään ymmärtämättömiin kansalaisiin. Toisaalta kun taas kerran katsellaan menneitä aikoja, huomataan että samalle asialle on lähinnä vain puettu uusi mediaseksikäs nimenvaihto päälle ilman että asiasisältö sen enempää muuttuu. Alla parit kappaleet aivojumpaksi.

powellwmd.jpg


c2c3a4724a5faa9d1698d803920692c7.jpg




Puolustusmenoista en kyllä jaksa olla samaa mieltä, Suomessa on viimeiset pari vuotta ostettu kalustoa todella vakuuttavalla tahdilla, oon käytännössä kovinta kärkeä edustavia leopardeja ja DM63 nuoliammuksia, Stingereitä, tiedustelulennokkeja, Nasamsia, valvontatutkia, konekiväärejä (vieläpä Venäjältä), bemarien, pasien, masien, tekojen ja ällitällien modernisointia jne. Kaiken tämän ohella järjestetään suurimpia ilmavoimien harjoituksia, suurempia kertauksia ja muuta. Naapurimaissa verraten lähinnä jatketaan puolustusvoimien alasajoa, viimeisenä esimerkkinä Norja joka suunnittelee jo koko tykistön ja panssarikaluston poistamista käytöstä rahansäästösyistä.

Ruotsi voi lähennellä NATOa, mutta se johtuu siitä ettei Ruotsilla ole enää mitään muuta vaihtoehtoa sillä sen Armeijan yhteenlaskettu koko on kohta yhden rykmentin luokkaa. vaihtoehtoina tulevaisuudessa Ruotsilla on joko myöntää olleensa väärässä asevelvollisuusjärjestelmän ja asevoimien systemaattisessa tuhoamisessa ja järjestää sadan miljardin jälleenrakentamisprojekti, tai uskotella että se oli kaikesta huolimatta hyvä idea ja jättää koko puolustus jonkun muun ongelmaksi. Ei tarvitse olla kovin suuri Nostradamus lopputuloksen tietääkseen kun on valtionjohdon ylpeys ja maan status kyseessä.

Toisaalta myös kaupan käymättä jättäminen itänaapurin kanssa on täysin järjetöntä. Itse lähinnä näen että tuon ydinvoimatapauksen kanssa Suomi saa omalle kamaralleen halvalla uuden ydinvoimalaitoksen jolloin se leikkaa nimenomaan idästä tulevan tuontisähkön vaikutusta Suomessa. Enkä pysty mitään järkevää tapaa näkemään jolla Venäjä voisi meitä kriisitilanteessa tai harmaan vaiheen aikana painostaa jos sinne myytäisiin Valion voita ja henkkamaukan vaatteita. Päinvastoin helvetisti parempi idea on niitä roudata tänne turistibusseilla kiertelemään Suomenlinnoja ja Saimaanrannalla olevan Suvorovin linnaketta, tällä tavalla varmistetaan ettei valtion propaganda lapsia syövistä Suominatseista pysty juurtumaan ihmisten mielikuviin, ja toisaalta saadaan verotuloja joilla PV:täkin pystyssä pidetään.

Voisimpa olla yhtä positiivisella mielellä! Edessäni on erään puolustusvoimien johtavan upseerin kirjoitus, jossa hän toteaa Suomen olevan ainoan lähialueen maista, joka laskee puolustuksensa tasoa. Ilman lisämäärärahoja materiaali vanhenee käsiin ja sodan ajan joukkojen koulutustaso heikkenee. Rahat eivät riitä edes ylläpitämiseen, saati kehittämiseen. Vakavaa on myös, että siviilisektorin lailla säästöt kohdistuvat myös puolustusvoimien tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mikä puolestaan johtaa virheinvestointeihin kun ei osata speksata oikein ja valvoa asiantuntemuksella kauppoja. Köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa, eikä satsata turhaan, mutta minkäs teet jos osaaminen ei riitä!
 
En ole ihan varma, mutta välillä tuntuu, että tämä "eristäminen" on jo valitettavasti ainakin joiltain osin onnistunut. Julkisuuteen tuleva kuva päättäjistämme on vähän sellainen, että olisivat täysin kädettömiä asian kanssa. Nyt ollaan taas puolustusmenoistakin leikkaamassa, ja samaan aikaan Ruotsi lähenee NATOa ja Yhdysvaltoja. Ulkoministerimme poseeraa Lavrovin kanssa ja korostaa miten hyvin meillä naapureilla menee yhteiselo ihan siitä huolimatta mitä kaikkia pikku selkkauksia tuolla jossain maailmalla tapahtuu. Ostamme ydinvoimalan Venäjältä ja sidomme talouttamme itään.

Onko meillä enää oikeasti aikaa/mahdollisuuksia/resursseja korjata tilannetta? Mielestäni me ollaan hävitty tää peli... Totaalisesti.

Nyt sitten seuraava kysymys on se, minkälaisen operaation Venäjä kohdistaa Suomeen, ja milloin? Se on selvää, että sellainen on tulossa ennemmin kuin myöhemmin. Vai onko koko operaatio tätä parhaillaan meneillä olevaa, kunnes joku päivä Suomi huomaa olevansa täysin Venäjän taskussa?

Tuossahan se vastaus oikeastaan jo on.

Uskoisin että Venäjän minimitavoite on siinä että Suomi ei lähde vahvistamaan sotilaallista puolustusvalmiuttaan hakemalla ja liittymällä NATO:n jäseneksi. Tämä tavoite palvelee sitäkin ettei Suomi ole täysipainoisesti mukana edes EU:n yhteisessä puolustusjärjestelmässä. Tähän liittyy myös halonen-tuomioja parivaljakon tekemät Suomea koskevat varaukset Lissabonin sopimukseen. NATO:n suhteen Venäjä ei painosta pelkästään Suomea, vaan toimii aktiivisesti suoraan nykyisten NATO:n jäsenmaiden suuntaan jotta puolustusliitto pidättäytyisi ottamasta Suomea jäsenekseen. Tämä on juuri esimerkki Jantusen mainitsemasta Suomen eristämisestä.

Venäjän päätavoite lienee palauttaa voimaan jo 1808 Venäjän ja Ranskan välillä tehty Tilsit'in sopimus Suomen osalta. Sitä on jo muutamaan kertaan koetettu palauttaa entisen Neuvostoliiton toimesta. Tätäkään tavoitetta ei ole pyritty erityisemmin salailemaan venäläisten puolelta.

Minkälaisia operaatioita sitten on odotettavissa lähitulevaisuudessa?

- veikkaan että Venäjä tulee esittämään kovaa kritiikkiä Ruotsin puolustusministerin esittämää Ruotsin ja Suomen keskinäistä puolustussopimusta kohtaan. Hyvin todennäköisesti tästä käydään jo kädenvääntöä Ruotsin ja Venäjän diplomaattien kesken. Siis, lähinnä siitä mitä sopimus voisi sisältää. Jos se tulisi kattamaan Suomen ja Ruotsin keskinäisiä puolustussitoumuksia niin Venäjä tulee varmasti esittämään vaatimuksiaan. En yhtään ihmettelisi vaikka Putin olisi jo opastanut pres. Niinistöä viime tapaamisessaan että Suomi ei saa lähteä mukaan hakeutumaan (Ruotsin tapaan) keskinäiseen yhteistyöhön USA:n kanssa. Tällaiset asiat tapaavat olla niitä kahdenkeskeisiä ajankohtaisia keskustelun aiheita, kuten lehdistölle ystävällisesti kerrotaan. Venäjän kohdalla voi hyvin sanoa että sota on osa politiikkaa...kuten Carl v. Clausewiz totesi jo aikoinaan.
- toisena mahdollisena pikkumurheena voisi pitää vaikkapa Fennovoiman ydinvoimalan rahoitusta. Venäjän valtion omistama Rosatom on luvannut rahoittaa suuren osuuden koko projektista. Huomioon ottaen Venäjän taloustilanteen ja sen että kaikki suinkin liikenevät ruplat sijoitetaan mieluummin tähdellisiin armeijan tarpeisiin, niin voi syntyä mielenkiintoista kauppapolitiikkaa. Myös ulkomaiset rahoitushanat ovat kiinni Venäjän osalta. Saattaa hyvinkin olla että tässä yhteydessä joudutaan käyttämään "luovaa talouspoliittista ajattelua" ja sälytetään rahoitus kokonaan Suomen vastuulle. Keinoja kyllä venäläisiltä löytyy.. Erityisesti sellaisia joilla Suomen valtio ja tietyt suuryhtiöt joutuvat sitoutumaan taloudellisesti yhä tiukemmin Venäjän yhteyteen.

Nuo nyt muutamia esimerkkejä, ehkä jopa lapsellisen helppoja. Venäläiset hyvin tuntien olen varma että sieltä löytyy suorastaan nerokkaita ajatuksia ja keinoja omien tavoitteidensa toteuttamiseksi. On ikävää että se kuuluisa pikkusormi tuli jo annettua...
 
Kuinka moni on lukenut ko. julkaisun? Aivan.

Kyllä minä otan kipua siitä, että kirjoittaja alleviivaa lähes tyylikkäästi, kuinka
Eu-kriittisyys, rasismin hajukin, Nato-kriittisyys jne. ovat putinilainen juoni, jonka
levittäjät ovat armotta jos eivät nyt Kreml-trolleja niin ainakin läheltä liippaa.

Hienoa keskustelua on tiedossa. Jokainen, jolla on lumpiot päässä ja edes jonkin-
laiset aivot päässä näkee, että Suomi-neito on taloudellisesti ja näköjään myös
moraalisessa mielessä ajamassa tyylikkäästi seinään. Oikeasti näin on. Ja siitä
tulee seuraamaan melkoista vääntöä ja hulinaa. Nyt vaan niputellaan jo val-
miiksi ihmiset "kunnon kansalaisiin, jotka ovat hiljaa ja sydän kylmänä yrittävät
leikkiä kuuromykkäsokeaa apinaa" ja sitten ne, jotka aiheuttavat älämölöä. Jäl-
kimmäisten puheenvuorot on luokiteltava. Noh, vanhasta muistista löytyy lääkes:
ne ovat venäläismielistä propagandaa. Hienoa syntyy.

Kuka meni venäläisen informaatiosodan heittämään ansaan? Oliko se Saara, PV
vai kuka? Ensimmäinen tunne Saaran julkaisusta on Rääkäisy. Saaraa on kaltoin
kohdeltu somesssa (wau, todellinen jymyuutinen) ja kremltrollien armeijakunnat
piirittävät Saaraa ja siinä sivussa Suomi-neito eristetään joka suuntaan.

Mutta eipäs kivitetä ketään. Luetaan ensin julkaisu. Mutta joku pirullinen ininä
vasemman korvan takana neuvoo minua: "nyt ei pv ja saara edenneet taitavasti".
Joku menee tässä nyt siihen lankaan, josta toisia koettaa varoittaa.

Anteeksi kirjoitusasu, vitustapletin käyttö ei ole ydinosaamisaluettani.
En ole lukenut kirjaa, mutta twitterissä Saara Jantunen ( @saara_ilo ) on aivan tolkku. Haastattelu löytyy Ylen perjantain ajantasasta http://areena.yle.fi/1-3016240 ja podcast http://feeds.yle.fi/areena/v1/series/1-1819618.rss?lang=fi&downloadable=true tuossa 27-28 minuutin kohdalla noin 5 minuuttia.
 
Voisimpa olla yhtä positiivisella mielellä! Edessäni on erään puolustusvoimien johtavan upseerin kirjoitus, jossa hän toteaa Suomen olevan ainoan lähialueen maista, joka laskee puolustuksensa tasoa. Ilman lisämäärärahoja materiaali vanhenee käsiin ja sodan ajan joukkojen koulutustaso heikkenee. Rahat eivät riitä edes ylläpitämiseen, saati kehittämiseen. Vakavaa on myös, että siviilisektorin lailla säästöt kohdistuvat myös puolustusvoimien tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mikä puolestaan johtaa virheinvestointeihin kun ei osata speksata oikein ja valvoa asiantuntemuksella kauppoja. Köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa, eikä satsata turhaan, mutta minkäs teet jos osaaminen ei riitä!

Enää ei kukaan muista kuinka Suomen puolustusvalmiutta "kehitettiin" ennen talvisotaa. Niukkasen ja Cajanderin johdolla. Historia kertoo että sen aikainen (talvisotaa edeltävä) hyväuskoisuus naapuria kohtaan ja täydellinen puolustusvoimien laiminlyönti kostautui äärimmäisen kalliisti.

Mutta ikävä kyllä jo edellä mainitun asian muistuttaminen aiheuttanee osassa kirjoittelijoita syytöksiä sodanlietsonnasta..samoin oli silloinkin.
 
Voisimpa olla yhtä positiivisella mielellä! Edessäni on erään puolustusvoimien johtavan upseerin kirjoitus, jossa hän toteaa Suomen olevan ainoan lähialueen maista, joka laskee puolustuksensa tasoa. Ilman lisämäärärahoja materiaali vanhenee käsiin ja sodan ajan joukkojen koulutustaso heikkenee. Rahat eivät riitä edes ylläpitämiseen, saati kehittämiseen. Vakavaa on myös, että siviilisektorin lailla säästöt kohdistuvat myös puolustusvoimien tutkimus- ja kehittämistoimintaan, mikä puolestaan johtaa virheinvestointeihin kun ei osata speksata oikein ja valvoa asiantuntemuksella kauppoja. Köyhällä ei ole varaa ostaa huonoa, eikä satsata turhaan, mutta minkäs teet jos osaaminen ei riitä!

Ainoat puolustustasoa laskeva toimenpiteet jonka muistan lähihistoriasta ovat pitkälti vanhan itäkaluston massapoisto 2000-luvun puolivälissä sekä reservin koon pienentäminen, joista kummatkin ovat/olivat pitkälti kuitenkin PV:n rakenteellisia muutoksia joissa näihin käytettyjä resursseja päätettiin laittaa johonkin fiksumpaan ja joiden lopputuloksen sanoisin olleen PV:n suorituskyvylle positiivinen pitkällä tähtäimellä. Henk koht itken itse myös bukkien perään mutta se on taas niin vahva uskonaihe että jääköön :).

Mitä tulee lähimaihin, Suomi on käytännössä Viron ja Balttien lisäksi ainoa valtio joka on lähtenyt konkreettiseen ja johdonmukaiseen puolustustason kasvattamiseen. Jo pelkästään PV:n tasolla tämä näkyy siinä missä 2000-luvun paikkeilla pohjoismaiden armeijat olivat lähes 10x Suomea isommat yhteenlaskettuna, on Suomen puolustusvoimat tällä hetkellä lähes yhtä suuret kuin muiden pohjoismaiden. PV:n ulkopuolella Tämä kehitys puolestaan on koskettanut lähes jokaista viranomaista. Väestönsuojelutoimintaa on pidetty yllä, järjestelmiä kohdennettu, lakeja päivitelty, sekä täysin uutta kapasiteettia hankittu. Konkreettisin esimerkki tästä on esimerkiksi Pelastussuunnitelma joka pari vuotta sitten tuli pakolliseksi sisältäen käytännön toimenpiteet kaikkia yleisimpiä hätätilanteita varten. Toisaalta on myös Euroopallekkin uniikki Virve-verkko jonka vastaavaa ei edes kaikista pohjoismaista löydy, ja jolla pystytään kriisitilanteissa koordinoimaan viranomaistoimintaa eri toimialojen välillä vaikkei tavallinen verkko sillä hetkellä olisikaan käytössä.

Tämäntyylisiä pieniä viranomaisnäperryksiä ei ehkä joka kansalaisen silmiin välttämättä näy, mutta myös Krimin toimilta lähteneen poliittisten pakkasten seurauksena PV:n infosota saa minulta papukaijamerkin. Oikeaan aikaan osattiin toisaalta puhua reserviläiskirjeistä (oli ajoitus sitten tahatonta tai ei), uuden kaluston hankinnasta, kertauksien nostosta, Itänaapurin kasarmeilla vierailua, tilannekuvan nostosta hornettien liikuttelun myötä sekä tusina muuta vastaavaa. Vähän aikaa sitten päättyneessä Livexissäkin oli 50 koneen harjoituksessa PV:n kalustoa varmaan enemmän käytössä kuin joissain pohjoismaiden natoharjoituksissa yhteensä, eli vahvasti täällä kyllä projektoidaan toimenpiteitä, puolustusvoimien kapasiteettia ja maanpuolustustahtoa, toisaalta kohtuuneutraalisti Venäjää tahattomasti ärsyttämästä. Ainoat konkreettiset toimenpiteet kuten sukellusveneen ja kuljetuskoneiden hätistelykin saatiin hoidettua omasta mielestäni paljon paremmin kuin Ruotsin viikkoja kestänyt sukellusveneen metsästys ja massahysteria.

Tämä kaikki ei tietysti tarkoita että voidaan jäädä laakereille lepäämään nauttimaan jo olemassaolevista hedelmistä, vaan lähinnä sitä ettei tässä tartte kirvestä vielä kaivoon heittää.
 
Tässä Luukkasen kirjoitus aiheesta...

Sotatohtorin kova pyrky


http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/204870-sotatohtorin-kova-pyrky

Tutustuinpa sotatohtori Jantusen uusimman kirjan sanomaan.

Sen viesti näyttää olevan jonkinlainen poliittinen kiljahdus siitä, että nyt on aika mennä Natoon ja että trollit uhkaavat Suomea. Jantusen maailmankuvassa kaikki vanha on pahasta - niin Kekkoset kuin suomettumiset. Tämä kaikki perustellaan suurella määrällä erilaisia tulkintoja ja kertomuksia.

”Hei – mulla on skandaali!”

Ensinnäkin pitää kehua sotatieteen tohtoria ahkeruudesta ja yrityksestä. Niin sitä pitää. Kirjan sisältö on sitten hieman kontroversiaalinen.

Kirjan suuret skuupit liittyvät aivan jonkinlaiseen uuden uutukaiseen mediatutkimus-metodiin.

Tarkemmin sanottuna Jantunen käyttää jotain sellaista metodia, että ensin luikerrellaan ensin jonkin vaikuttajan fb-kaveriksi ja sen jälkeen tarkkaillaan. Tällaista ”kiss and tell” journalismia tai paremminkin ”wish and tell” metodia on käytetty aina antiikin Roomasta näihin päiviin saakka. Palvelijoita on värvätty kertomaan isäntäväen lakanoista. Nyt metodi näyttääkin saavuttaneen Saaran kanssa aivan uusia voittoja. On päästy tiedon syvimpään lähteeseen.

Mainittakoon, että sotatohtori Jantusen eräänä heuristisena taktiikkana oli löytää minun fb-toimintani, joka Saaran mukaan osoittaa selvästi minun poliittista suuntautuneisuuttani. Se on hänen tulkintansa.

Tässä seuraavaksi on taas minun. Selitin tämän Jantuselle jo kerran aikaisemmin fb-sivuillani mutta ilmeisesti sotatieteen uusiin metodeihin kuuluu se, että vastustajaa ei kuunnella.

Selitän sen nyt vielä kerran Saara-hyvä. Rautalangasta että ymmärrät.

Liitän fb-seinälleni kaikenlaisia kuvia ja juttua. Osa niistä on vakavia, toiset humoristisia, kolmannet kauhistelevat tai ovat tarkoitettu vaikkapa vain viikonlopun iloksi kaikille. Siellä on vaikka mitä. Tarkoituksena on käydä käynnistää keskustelua, harjoittaa sananvapautta. Materiaali vaihtelee rajusti. Olen käyttänyt pari kertaa MV-postauksia vaikka olen suoraan todennut että en pidä niistä. Ne ovat kyseenalaisia. On kuitenkin hyvä tutkia kaikkea – sitä ihtiäänkin että tietää mitä se on. Tutkijan ei pidä pelätä mitään.

Vielä kerran: postaukseni eivät välttämättä kuvasta minun poliittisia käsityksiäni.

Poliittisia kantojani voi lukea avoimesti US:n blogeissa tai Perussuomalaisten sivuilla. En kyylää keskustelujani fb:ssä koko ajan – elämässä on muutakin eikä aina ei ole aikaa siihen. Etenkään kesällä. Yleisohjeenani on kuitenkin ollut aina että asiallista keskustelua ainoastaan, toista pitää kunnioittaa ja hyvä maku säilyttää. Jokainen kantaa vastuun omasta mielipiteestään. Jos ei olla kunnolla, heitän pois kavereista tai sitten suljen koko jutun. Olen kertonut sen parin kertaa ja sitten on pitänyt tehdä ikäviä tekoja. Pahimmat suupaltit on blokattu pois.

Saaran viittaama keskustelu oli pakko ottaa pois. Heitin samalla kunnianarvoisan sotatohtorinkin pois sillä hänen suurin motiivinsa oli käydä keskustelua ilmeisesti jonkinlaisella teollisuusvartijan raivolla (??) (anteeksi teollisuusvartijat- teitä tarvitaan ja te olette ihania ihmisiä, ja teette tarpeellista työtä) ja provosoida keskustelua.

Itse kaipaan yleensä rauhaa enkä välitä tällaisesta.

Unto Hämäläinen kertoi (16.10. 2015 – HS) että kirjan kirjoittajaa kiusataan monilla nettipalstoilla ”pöyristyttävillä tasoilla”. En epäile sitä. Itse vältän tällaisia keskustelupalstoja sillä siellä loataan ja ryöpytetään ala-arvoisilla puheilla. Mutta toisaalta, jos mediatutkija ryntää sinne sotivaksi osapuoleksi tarkoituksenaan meuhkata siellä, niin sitten lopputulos on näin ikävä.

Sympaan Hämäläisen kanssa Saaraa. ”Immeisyys pittää säelyttää”. Ketään ei saa haukkua tai uhata. Jokaista pitää kuunnella (muista tämä Saara-hyvä itsekin - sivistys ja hyvät tavat pitää säilyttää). Toisaalta, tällä metodilla tietysti syntyy paljon herkullista materiaalia, jota sitten voi marttyyrina kommentoida.

Tämä sotatieteen tohtorin käyttämä menetelmä on kuitenkin sen verran surkea, että toivoin itse asiassa Saaran edustavan Venäjän tai USA:n sotatiedettä. Näin hyvin asiat eivät kuitenkaan liene. Jostain syystä Jantunen on puolustusvoimain palveluksessa – ei 7 päivää tai Iltalehden.

”Hei mä keksin pyörän!”

Jantusen peruslöydöt siitä, että Venäjä haluaa meidät eristää ja saada itselleen ovat vanhoja.
Tämä ei ole Saara-hyvä mitään uutta. Näitä kamppailuita käytiin vielä silloin kun sinä Saara-hyvä olit aivan pieni ja syntymätön. Ei tarvitse käydä näitä läpi nettilikaviemäreitä todetakseen sen. Jos olisit historioitsija, ymmärtäisit tämän pitkän linjan tässä asiassa.

Informaatiosodasta on tehty tärkeitä avauksia ja esimerkkinä mainittakoon Pekka Virkin ”Lustraatio” kirja, joka perehdyttää tähän ilmiöön historian valossa. Monet muutkin tutkijat ovat havainnoineet tästä eivätkä nämä Pietarin trollit ole heille mikään uutuus.

Kamppailu jatkuu.

Tätä kamppailua itsenäisen Suomen puolesta on käyty koko ajan ”miekoin, auroin miettehin” eikä vähiten valtionhallinnossa, jossa virkamiehet ovat pyrkineet vuosikausia laajentamaan maamme vaikutusmahdollisuuksien määrää. Uuden Venäjän aikana Suomea vastaan on käyty offensiivia aina vuodesta 2000 (jolloin Saara taisi olla kirjoittamassa itseänsä ylioppilaaksi?) ja erityisesti vuodesta 2008 lähtien (jolloin Saara vielä oli kovasti maisteri).

Tässä muutama opetus sinulle Saara: maailmaa ei ole luotu eilen tai toissapäivänä. Kaikki vanha ei ole pahasta – Saara-hyvä. Kannattaa perehtyä historiaan. Ei se Kekkonen ollut yksinomaan paha henkilö.

Kannattaa tutkia maailmaa muualtakin. Siinä on sekin hyvä puoli, että ei tarvitse luoda netin saippukuplista itselleen jotain tutkimusaihetta. Blogisfäärin ja erityisesti netin maailma on juuri tätä saippuakupla todellisuutta. Maailman todellisuus on kuitenkin paljon suurempi ja laajempi.

Näyttää siltä, että sotatohtori Jantusen kirjan tärkein viesti on että heti Natoon. Itse en kannata Natoa mutta pelkään pahoin, että jos Suomen kansaa viedään sinne tällaisin metodein ja näin heikoin argumentein, niin toivo tästä suuresta avauksesta länteen on turha. Harmi. Olisin kaivannut Nato-asialle parempia puolestapuhujia. Saara kirja ei sitä ollut. Päinvastoin. Luotan kuitenkin siihen, että nuori tohtori oppii ja pystyy kehittymään eteenpäin.

Päätän tämän kannustavan ja ystävällismielisen arvostelun Jantusen kirjasta kehumalla tekijän aktiivisuutta. Kirja on totinen yritys kuuluisuuden ja mediajulkisuuden saamiseksi. Se on suorasukainen, sekava ja brutaali.

Toivon onnea ja menestystä hänen valitsemalleen uralle ja murehdinpa samalla MPK:n puolesta. Eivät tulevat upseerit ole tehneet mitään sellaista, että he ansaitsevat tämän. Eivätkä suomalaisetkaan.

rakkaudella

Arto Luukkanen, Järvenpää
Henkilö joka kirjoittaa "Saara-hyvä" ja päättää kirjoituksensa "rakkaudella" menettää saman tien uskottavuutensa, olipa kuka hyvänsä ja kirjoittipa mitä hyvänsä.
 
Itse en kyllä oikein niele tätä nykypäivän hypetystä tästä infosodasta. Ihan kaiken väitetään nykyään olevan infosotaa aina Pihtiputaan mummon kuiskutteluista keinutuolissaan lähtien, tämäkin on eräänlaista vainoharhaisuutta ja salaliitto-foliohattuilua. Jos se KGB nykyisine inkarnaatioineen oikeasti olisi niin kaikkivoipa kuin väitetään, niin olisihan se silloin helposti pitänyt Neuvostoliitonkin pystyssä ikuisesti, vai oliko Neuvostoliiton hajoaminenkin joku KGB:n ovela salajuoni?

Tähän sopii se vanha kertomus miehestä, joka varoitti sudesta niin monta kertaa turhaan, että kun hukka lopulta kirjaimellisesti peri, niin kukaan ei enää ottanut hänen varoituksiaan todesta.

On niitä Kremlin palkkaamia oikeitakin trolleja varmasti olemassa, mutta uskoisin silti, että 90 %:ia tuolla netin keskustelupalstoilla heiluvista hörhönimimerkeistä on ihan tavallisia syomalaisen toimimatton terveydenhuoltojärjestelmän tuottamia suomalaisia mielenterveyspotilaita, jotka lähes kaikki ovat nykyään avohoidossa omassa kodissaan.

Nimittäin edes Kremlin trollit eivät voi keksiä niin paksuja ka päättömiä juttuja mitä sitä kautta näyttöruudulle oksennetaan...
 
Paanasen jutussa suositellaan toistakin kirjaa, josta saa ammattimiehen kuvan.

Everstiluuutnantti evp. Heikki Tiilikaisen Hybridisota - rintamaraportti kertoo toki "propagandasta" mutta myös kybersodasta, jota vastaan informaatioteknologia valmistautuu.
 
Minua eivät kiinnosta nettikeskustelijoiden rölliköiminen, vaan oikeat operaatiot - sellaiset, joita esim. desantti tekee. Tämä Arja Paanasen juttu on aika kansantajuinen. Kannattaa lukea:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/a...fi&utm_source=t.co&utm_campaign=twitter-share

Ei minuakaan, missä vaiheessa tehdään kirja kotimaisesta propagandasta? No ei missään.

Netin harhautusuutissivustot eivät välttämättä suinkaan korosta Venäjän erinomaisuutta, vaan ne "paljastavat" erilaisia Suomen epäkohtia, joista perinteisen suomalaisen "valtamedian" väitetään vaikenevan. Niinpä syntyy tilanne, jossa ihmiset saadaan uskomaan esimerkiksi täysin keksittyihin tarinoihin raiskauksista – ja samalla rapautetaan ihmisten uskoa koko suomalaiseen yhteiskuntaan.

Varmasti keksittyjä tarinoita löytyy, mutta ("paljastavat" erilaisia Suomen epäkohtia, joista perinteisen suomalaisen "valtamedian" väitetään vaikenevan). Voiko joku rehellisesti väittää, että kotimainen media ei olisi vaijennut tietyistä asioista mokutus kiimassaan? Rapauttamisen on lähiaikoina tehnyt kotimainen media ja valtio/hallitus ihan itse, ei mitkään "harhautusuutissivustot".
 
Rapauttamisen on lähiaikoina tehnyt kotimainen media ja valtio/hallitus ihan itse, ei mitkään "harhautusuutissivustot".

Lähiaikoina ja oikeastaan parin vuosikymmenen aikana. Mutta Paananen tarkoittaa kuitenkin tätä: https://fi-fi.facebook.com/itauudenmaanpoliisilaitos/posts/887023721340557?fref=nf


Itä-Uudenmaan poliisilaitos
19. huhtikuuta ·
Sosiaalisessa mediassa jaetaan vääräksi osoittanutta tietoa, jonka mukaan Vantaalla olisi kolmen miehen toimesta perjantaina 17.4. 2015 joukkoraiskattu nuori nainen. Kirjoitusten mukaan teko olisi tehty lenkkipolun varressa. Kaksi tekijöistä olisi kirjoitusten mukaan jo saatu kiinni. Kirjoituksissa esitetään myös väitteitä siitä, että asiasta vaietaan eduskuntavaalien johdosta.
Itä-Uudenmaan poliisilaitos tiedottaa huhujen katkaisemiseksi, ettei poliisille ole tehty tällaisesta väitetystä tapahtumasta rikosilmoitusta eikä ketään ole otettu tällaiseen väitettyyn tekoon kiinni.
Rikoskomisario


Jokainen feikki heikentää oikean kritiikin tehoa asiallisista faktoja kokoavista riveistä. Ja feikkiuutisista kantaa vastuun aika messevällä prosentilla Ilja Janitskin. Janitskinin lehdessä pääaiheina ovat nimenomaan maahanmuuttajat, seksuaalirikollisuus ja salaliittoteoriat. Ja kirjoituksia yhdistää usein väite tai epäilys siitä, että totuudenmukaiset tiedot halutaan valtamediassa "sensuroida".

Netissä joka päivä on aprillipäivä:

http://www.hs.fi/kulttuuri/a1427948228904
 
Maanpuolustus.net onkin "haltia armeija" Well done, mate`
Vapaaehtoiset torjuvat Venäjän infosotaa myös Suomessa – huumori on yksi "haltija-armeijan" keinoista
KOTIMAA 16.10.2015 20:21
Laura Halminen

HELSINGIN SANOMAT



1305993489891

Kuvakaappaus yhdestä huumorin avulla propagandan torjuntaa tekevistä Twitter-tileistä.
Kuuntele
Venäjän näkemysten levittäminen aggressiivisen "trollauksen" avulla internetissä on saanut vastareaktion. Informaatiosotaan osallistuu ympäri maailmaan vapaaehtoisia, jotka paljastavat verkossa faktavirheitä ja suitsivat keskustelujen manipuloijia.



HS uutisoi torstaina, että Venäjä aikoo lisätä panoksiaan informaatiosodassa, mikä selviää Venäjän uudesta informaatioturvallisuusdoktriinista. Samalla Euroopassa ja Suomessa etsitään kiivaasti ratkaisuja siihen, kuinka mielikuvataisteluun vastattaisiin. Esimerkiksi Suomessa sata virkamiestä käy ensi vuoden aikana kurssin, jossa opetetaan mitä infosota on. Asiasta kertoi ensimmäisenä Yle.

INFORMAATIOSOTA
Haluatko enemmän uutisia tästä aiheesta?
Lukuisat ihmiset ovat opettaneet samaa jo kauan: vapaa-ajallaan ja ilman palkkaa.

Tätä maailmanlaajuista vapaaehtoisten joukkoa kutsutaan nimellä "elf army", ja he ovat Venäjällä palkkaa vastaan työskentelevän trolliarmeijan vastavoima. Vapaaehtoiset paljastavat kuvamanipulaatioita, osoittavat teksteistä faktavirheitä ja korjaavat väärille urille ajautuvaa keskustelua. "Elf armylle" ei ole vakiintunutta suomenkielistä nimeä, mutta suora käännös on haltija-armeija.

Sanonnan mukaan valhe on juossut jo kilometrin, kun totuus vasta saa kengät jalkaan. Virallinen Suomi nukkui informaatiovaikuttamisessa pitkään ruususen unta, ja esimerkiksi sosiaalisessa mediassa suoranaisiin valheisiin reagointia pidetään vieläkin varsin uneliaana.

Vapaaehtoiset ovat virallista viestintää nopeampia. Yksi tapa kyseenalaistaa verkossa leviävän tiedon uskottavuus on huumori. Ei ehkä ole sattumaa, että internet tuntee Venäjän presidentti Vladimir Putinin paidattomana ratsastamassa valtavalla keksillä tai pyydystämässä perhosia.

Venäjän kömpelösti tehdyt propagandauutiset naurattavat kahta kauheammin, kun ne tehdään kieli poskessa tahallaan pieleen. Esimerkiksi Venäjän uutistoimisto Sputnikille sekä Itä-Ukrainan Venäjä-mielisille separatisteille on Twitterissä omat parodiatilinsä, Putinille useita.

Suomessa toimii Facebook-sivu, joka esittää huumorin keinoin, mikä Venäjään liittyvä on totta ja mikä ei. Liettuassa hengeltään sivistäviä Facebook-sivuja on ainakin kaksi, ja vapaaehtoisia torjujia toimii myös Ukrainassa ja Britanniassa.

Ilmiö tunnetaan myös Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksessa. Latviassa toimivassa keskuksessa aiheeseen on perehtynyt Liettuan valtion edustaja, majuriTomas Balkus.

"Liettuassa oli neuvostomiehityksen ensimmäiset kymmenen vuotta voimakas vastarintaliike, joka käytti paitsi aseita, myös viestintää Neuvostoliiton propagandaa vastaan", Balkus kertoo.

"Eikä propaganda ole kadonnut Neuvostoliiton hajottua. Se jopa tulee samasta suunnasta. Nyt Venäjän näkemysten markkinointi näiden aggressiivisten trollitehtaiden avulla internetissä on saanut odotettavan vastareaktion."

Propagandan torjuntaa tehdään paitsi huumorin, myös klassisen sivistämisen keinoin.

Sivistävät torjujat ovat erinomaisia tiedon etsinnässä, ja usein humoristeja järjestäytyneempiä.

Lajin edelläkävijänä pidetään brittiläistä Eliot Higginsiä. Työtön koti-isä katseli syyrialaisten Youtubeen lataamia videoita ja onnistui löytämään niistä todisteet sille, että diktaattori Bashar al-Assadin joukot käyttivät kemiallisia aseita siviilejä vastaan. Higginsin Syyriaa käsittelleestä blogista tuli niin suosittu, että hän perusti joukkorahoituksen turvin Bellingcat-nimisen yhteisön.

Bellingcat tutkii edelleen Syyrian tapahtumia. Sivusto onnistui osoittamaan, mistä Malaysian Airlinesin heinäkuussa 2014 tuhonnut venäläisvalmisteinen Buk-ilmatorjuntaohjus ammuttiin. Bellingcatissa on jäseniä myös Suomesta, Yhdysvalloista, Kanadasta ja Venäjältä.

Ukrainassa toimiva Mohylan journalistiikan korkeakoulu puolestaan pyörittää Stopfake-nimistä verkkosivua, joka oikoo Venäjän mediassa esiintyviä perättömiä Ukraina-aiheisia uutisia. Suomessa vastaavan roolin on ottanut Faktabaari, joka ottaa yleisön pyynnöstä tarkastettavakseen tietoja pääsääntöisesti kotimaisiin aiheisiin liittyen.

Läheskään kaikki haltija-armeijaan kuuluvat eivät toimi omalla nimellään. Sen vuoksi on vaikeaa tietää tarkemmin, millaisia nämä ihmiset ovat. Myöskään majuri Balkuksella ei ole kysymykseen tarkkaa vastausta.

"Ainakin arvioisin, että tällainen ihminen on sivistynyt ja motivoitunut ja hänellä on hyvät hermot."

Balkus arvioi myös, että ilmiö saattaa olla levinnyt kaikkialle länsimaihin.


"Nämä ihmiset toimivat kaikkialla, missä Venäjän informaatiovaikuttamista tapahtuu: huumorisivuilla, uutisten kommenteissa ja jopa verkkopeleissä. Heidän toimintansa on internetin itse organisoitua vastarintaa haitallista informaatiolla vaikuttamista vastaan."

Vapaaehtoinen propagandan torjuminen ei koske pelkästään Venäjään liittyvää informaatiovaikuttamista, vaan sitä näkee myös maahanmuuttokeskustelussa. Esimerkiksi bloggaaja Sakari Timonen on ansioitunut turvapaikanhakijoihin liittyvien valheellisten kertomusten tyrmäämisessä.

Valtioneuvoston kanslian viestintäjohtaja Markku Mantila suhtautuu vapaaehtoisten informaatiovaikuttamisen vastaiseen toimintaan kannustavasti.

"Jos vapaaehtoiselta pohjalta esimerkiksi torjutaan verkossa olevia huhuja ja valheita, en näe siinä mitään vahingollista. Vaikuttavuus voisi olla jopa hyvä, jos kyseessä on niin sanotusti kutsumuksesta tehty työ", Mantila sanoo.

"Vapaaehtoisesti toimeen tarttuva tekee työtä sydämestään, ja silloin lopputulos on harvoin huono."

Mantila tähdentää, että vastuu informaatiovaikuttamisen torjunnasta on silti valtiolla. "Valtion täytyy tietysti aina huolehtia parhaan kykynsä mukaan kansalaisistaan. Sitä velvollisuutta ei voi ulkoistaa."

Apua haltija-armeijasta voi kuitenkin olla. Heidän toimintansa voi Mantilan mielestä täydentää valtion informaatiovaikuttamisen vastaisia tehtäviä.

"Vaikka valtio ei voi ulkoistaa vastuutaan, ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö vapaaehtoistyöllä voisi olla hyvinkin merkittävä rooli. Infosota on sikäli vähän oma lajinsa, että siinä parasta vapaaehtoistyötä on pään pitäminen kylmänä ja harkinnan viileänä."



Sekä Mantila että Naton strategisen viestinnän osaamiskeskuksen majuri Balkus korostavat sivistyksen merkitystä. Balkuksen mielestä haltija-armeijaa ei edes olisi ilman yleissivistystä. Viisas ei mene yhtä helposti vipuun. Mantila vertaa sivistystä rokotteeseen.

"Vähän yksinkertaistaen valtiota, jonka peruskoulu on kunnossa, ei informaatiovaikuttaminen vahingoita. Mitä useampi nuori läpäisee peruskoulun, sitä vahvempi on myös maanpuolustuksen pohja."
 
Liittyy edelliseen.
Venäjä valmistelee uutta turvallisuusoppia – Kommersant: Lisää voimaa ja keinoja informaatiosotaan
ULKOMAAT 15.10.2015 20:10
Laura Halminen

HELSINGIN SANOMAT


SERGEI KARPUKHIN / REUTERS
1305993230524

Toimittajat seurasivat Putinin tv-puhetta Moskovassa huhtikuussa 2014.
Kuuntele
Venäjä on valmis ottamaan käyttöön uuden kansallisen turvallisuuden opin ensi vuoden alussa, kertoi sanomalehti Kommersant viime viikolla.

Uusi opinkappale listaa uhaksi muun muassa riippuvuuden muiden maiden teknologiasta. Kommersantin mukaan Venäjä aikoo lisätä voimia ja keinoja informaatiosodankäyntiin.

Venäjän opinkappale on rinnastettavissa Suomen kyberturvallisuusstrategiaan. Suomen strategia valmistui vuonna 2013, Venäjän viimeisin informaatioturvallisuusdoktriini on vuodelta 2000.

Uudesta opinkappaleesta uutisoi ensimmäisenä uutistoimisto Tass huhtikuussa, kun valmistelu alkoi.



Kyber- ja informaatioturvallisuus mielletään herkästi eri asioiksi. Lännessä siihen katsotaan liittyvän ennen kaikkea teknologia, Venäjä ja Kiina sen sijaan liittävät siihen myös informaation. Venäjällä kybertoiminta kuten verkkohyökkäykset ja verkkovakoilu nähdään yhtenä informaatiosodan keinona, kun länsimaissa sitä on haluttu pitää perinteisten asevoimien käymän sodan tukitoimena.

Venäjän infouhat vuonna 2016
Toisten valtioiden ICT-kapasiteetti kasvaa.

Toiset valtiot käyttävät ahkerasti informaatioteknologiaa muiden maiden itsemääräämisoikeuden ja alueellisen loukkaamattomuuden heikentämiseen.

Yksittäiset valtiot käyttävät teknologista ylivaltaansa taloudellisten ja geopoliittisten etujensa ajamiseen kansainvälisessä informaatioympäristössä.

Venäjä on jäänyt jälkeen ICT-kehityksessä ja sitä uhkaa riippuvuus toisten valtioiden teknologiasta.

Tietoverkkorikollisuus kasvaa eritoten taloudellisella sektorilla sekä alueilla, joissa kansalaisten yksityisyyttä loukataan.

Lähde: Kommersant



Tiedonvälitys otettiin huomioon Venäjällä jo viisitoista vuotta sitten. Vuoden 2000 informaatioturvallisuusdoktriinin mukaan valtion avainuhkiin kuuluu Venäjän etujen vastaisen informaation levittäminen.

Uudessa doktriinissa asiaa on Kommersantin mukaan edelleen korostettu.

"Toisten valtioiden ... pyrkimys lisätä ulkomaisessa mediassa esiintyvää aineistoa, joka sisältää epäobjektiivista ja vääristynyttä tietoa Venäjän ulko- ja sisäpoliittisista asioista", Kommersant kirjoittaa.

Lehden mukaan "epäobjektiivisella ja vääristyneellä tiedolla" pyritään vaikuttamaan erityisesti nuorisoon hämärtäen henkisiä ja kulttuurillisia arvoja sekä heikentäen moraalista ja henkistä perustaa ja isänmaallisia perinteitä.

Tämän vuoksi Venäjä ryhtyy kehittämään rinnakkain "voimia ja keinoja informaatiosodankäyntiin sekä panostamaan informaatiokentällä strategiseen pelotteeseen sekä sotilaallisten konfliktien ehkäisyyn", Kommersant kuvailee doktriinin tekstiä.

Lehden mukaan doktriini sisältää myös lupauksen, että Venäjä on valmis auttamaan liittolaisiaan näissä edellä kuvailuissa tehtävissä.

Liittolaisia ei doktriinissa mainita, mutta Kommersant olettaa, että ne tarkoittavat Shanghain yhteistyöjärjestöä, Ivy-maita sekä vuonna 1994 perustettua Ivy-maiden kollektiivista turvallisuusjärjestöä.

VENÄJÄ
Haluatko enemmän uutisia tästä aiheesta?
Venäjän verkkohyökkäyskyvyistä ei tiedetä varmaksi kovin paljoa. Maassa toimii myös useita huippuosaavia hakkeriryhmiä sekä muita toimijoita, joiden suhde valtioon jää useimmiten epäselväksi.

Kun Viro vuonna 2007 siirsi neuvostoaikaisen Pronssisotilas-patsaan pois Tallinnan keskustasta, maan pankkeihin ja sanomalehtiin kohdistui voimakkaita palvelunestohyökkäyksiä. Ne onnistuttiin jäljittämään Venäjälle, mutta niitäkään ei voitu osoittaa Venäjän valtiollisten toimijoiden tekemiksi tai edes tilaamiksi.

Yleisesti ottaen venäläisiä pidetään teknisiltä kyberkyvyiltään varsin taitavina. Esimerkiksi Duke-nimellä tunnettu verkkovakoilukampanjoiden perhe on F-Securen raportin mukaan todennäköisesti tavalla tai toisella Venäjän valtion tekemä tai ainakin tilaama. Duke on ollut käytössä ainakin seitsemän vuotta.

Duke-vakoilu on suunnattu Venäjää kiinnostaviin kohteisiin, kuten Euroopan maiden ulkoministeriöihin, lännen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin ajatushautomoihin, Natoon sekä tšetšeenien propangadasivustolle.

Vakoilun pitkä kesto on edellyttänyt vakaata rahoitusta.

Venäjä turvaa omia etujaan tiedon ja asenteiden ilmatilassa kansainvälisellä uutisoinnilla RT-televisiokanavan ja Sputnik-uutispalvelun avulla. Sosiaalisessa mediassa ja blogeissa vaikuttaneet maksetut informaatiovaikuttajat eli kotoisemmin "trollaajat" ovat erikoistuneet kyseenalaistamaan Venäjän politiikalle kriittisiä näkemyksiä ja levittämään myönteisiä kantoja.

Pietarissa toiminut "trollaustoimisto" on ukrainalaismediassa liitetty holding-yhtiön kautta Kremlille ja Venäjän puolustusministeriölle toimeksiantoja tekevään holding-yritykseen. "Tehtaan" entinen työntekijä arvioi Fontanka-julkaisullelokakuussa, että tehtaan palkkakustannukset ovat kuukaudessa noin kymmenen miljoonaa ruplaa eli noin 139000 euroa.

Kansainvälisen RT-kanavaperheen vuosibudjetti oli jo vuosina 2013-2014 Time-lehden mukaan noin 262 miljoonaa euroa.

Informaatioturvallisuutta on varmisteltu myös popularisoimalla Venäjän valtaapitävien kantoja kulttuurin keinoin.

Esimerkiksi elokuvaohjaaja Oliver Stone, näyttelijät Steven Seagal, Mickey Rourke ja Gerard Depardieu sekä muusikot Fred Durst ja Joe Lynn Turnerovat asettuneet tukemaan Venäjää julkisesti. Näistä ainakin Depardieu on saanut Venäjän kansalaisuuden.
 
Back
Top