Klassisen määritelmän mukaan "sota on politiikan jatkamista toisin keinoin". Välillä törmää ajatteluun, että suunnilleen kaikki jollekkin taholle epäsuotuisa toiminta on sotaa. Esimerkiksi 20- ja 30-luvuilla täysin vakavastiotettavat henkilöt ja tahot uskalsivat väittää, että alkoholin juominen, kylänraitilla urostelu yms. huliganismi on kommunismia! Samantapaiseen ajatteluun törmää vieläkin. Osa ihmisistä uskoo, että rikolliset käyvät sotaa valtiota vastaan. Mitäköhän poliittisia tavoitteita joku itä-vantaalla päihde- ja mt-ongelmaisten vanhempien kasvattama 17 vuotias Pirjo mahtaa ajaa? Pirjon antama panos yhteiskunnalle on varmasti miinus merkkinen, mutta sodankäyntiä Pirjon päihdeongelma ja sen rahoittamiseksi suoritetut pikkurikokset ja prostituutio eivät ole.
Nyt samanlaista ajattelumallia yritetään saada läpi kybermaailmassa. Ihmisillä on erilaisia poliittisia ja yhteiskunnallisia mielipiteitä. Niiden esilletuominen ei ole sotaa. Mielipiteiden ilmaisu ei tee niistä sotatoimia, vaikka ne eivät olisi Suomen nykyhallinnolle mieleen. Kunkin valtion poliittinen järjestelmä joutuu tekemään päätöksen, kuinka kritiikkiin suhtaudutaan, onko se neuvostovastaisuutta, antiamerikkalaisuutta vai kenties jumalolennon pilkkaamista? Vai onko kritiikki kritiikkiä?
No onhan se tietenkin mautonta, että yhteiskunnallisesta elämästä syrjäytynyt dosentti ryhtyy naapurimaan äänitorveksi. Toisaalta onhan se toinenkin osapuoli värvännyt riveihinsä henkilökohtaisista ongelmista kärsineitä dosentteja.
