Mielestäni olet väärässä. Perusteluni eivät koskeneet pyhää isänmaata, vaan perusteluni olivat Venäjälähtökohtaiset, joka kuitenkin olisi se potentiaalinen ongelmien aiheuttaja. Yhtä ja kaikki -> Olenko väärässä: Mitä vahvempi armeija, sitä pienempi riski, että sitä vastaan hyökätään?
Edelleen täydellä liikekannalle panolla Suomi saa pyöreästi neljännesmiljoonan ukkoa aseisiin, johon mahtuu jopa jotakin nykyaikaistakin ja jopa arsenaalia, jolla voi tehdä vastaiskuja. Kuinka houkuttelevaa sen pienen etelärannan ottaminen haltuun on noista lähtökohdista? Etenkin, kun Venäjä saisi 1300km lisää taistelulinjaa ja rintamaa + 250 000 vastustajaa, joita NATO voisi aseistaa/tukea? + että NATO voisi rynnyiä omilla joukoillaan Suomeen, suomalaisten avuksi yhteistä vihollista vastaan.
Baltian valtaukseen Venäjä ei itsessään tarvitse Suomen aluetta 80km leveän lahden takaa. Historia osoittaa ydinaseiden yleistymisen jälkeen, ettei sinne Venäjän maaperälle tohdita hyökätä. Siksi näkisin potentiaalisen sodan Baltiassa rajoittuvan todennäköisesti Baltiaan. Se olisi Venäjällekkin helpompi käsitellä ja molemmin puolin kontrollitavissa ilman, että alkaisi ydinaseet laulaa.
Laske neme, montako -isi-muotoa sopii tuohon kirjoitukseesi. Konditionaalin viljely on melko vallatonta, kun perustellaan esim. Nato-jäsenyyden etuja.
Aion palata tähän teemaan, jahka kaivan erään historiaan liittyvän teesin esille. Toki aseistuksen kehittyminen on muuttanut asioita, mutta on toisaalta sekin tullut selväksi, että sen enempää nähtävästi sinä Neme, kuin minäkään, me emme tunne venäläistä ajattelua ja se on lopultakin ratkaisevaa. Jos venäläinen haluaa turvata mahdollisen rettelörintamansa sivustat, se yrittää sen myös tehdä. Ei siinä tule kyseeseen se, mitä me asiasta ajattelemme, heidän asenteensa ratkaisee lähestymiskulman asioihin, eikös vain.