Ymmärrän kuinka tärkeää on, että satokausi pelastetaan. Oliskos niitä Business Finlandin rahoja nyt voinut vaikka kohdentaa siihen kotimaiseen työntekijään, joka ei Alkiolaiselle Isännälle nyt kelpaa, kun kerran on laiska ja osaamaton... Olisi vaikka subventoitu sitä palkkakustannusta isännälle. Olisi kotimainen tylntekijä saanut työtä ja palkkaa ja isäntäkin olisi ehkä tyytyväinen, kun valtio maksaa osan palkasta. Nyt on isännän pitänyt ihan maalikaupunkien keskittymästä lentokentältä hakea Ukrainan pelastaja tiluksille karanteenia kärsimään. Toivottavasti sama isäntä itse maksaa sitten senkin lystin, jos tulee koronaa mukana ja tarkoitan sitten ihan kaikkia, jotka ohessa joutuvat karanteeniin. Pahoin kyllä pelkään, että Ukrainan ihmeen sairastuttua huudetaan valtio maksajaksi. Olisitte nyt hyvät kepulaiset ynnä muut isännät palkanneet kotimaiset hoitamaan tämän vuoden työt. Olisitte vaikka osallistuneet yhteiskuntatalkoisiin, niin minullekin aina sanotaan, kun raippaveroa tulee..
Metsäpellon Mansikat
20. huhtikuuta kello 19.44 ·
Tämä mediassa ja keskustelupalstoilla pyörivä kausityövoimakeskustelu muuttuu päivä päivältä absurdimmaksi, niin että minä, Metsäpellon Mansikoiden Pauliina, päätin avata sanaisen arkkuni. Yrittäkäähän jaksaa lukea. Ennen historiakatsausta mainittakoon, että tänään meillä on ollut töissä kahdeksan henkilöä ihan täältä koto-Suomesta. Porukkaan mahtuu lomautettua, yrittäjää ja vapaapäivälle aktiviteettiä hakemaan tullutta Risto-Reipasta.
Tässä hieman perusteluja sille, miksi maatalouden työvoima on ulkomaalaisvaltaista ja miksi haluamme heidät töihin tänäkin kesänä:
Kuten arvata saattaa, tämä ei ole mikään yksinkertainen mustavalkoinen asia. Ulkomaisten työntekijöiden osuus on kasvanut 1990-luvulta alkaen, johtuen juuri siitä, että aikaisemmin koululaisten ja opiskelijoiden kesätyöpaikkana ollut ala muuttui ammattimaisemmaksi ja tarvittiin aikuista, sitoutuvaa työvoimaa. Tilojen toiminta on sieltä 80-luvulta muuttunut siten, että satokausi on pidentynyt ja tilakoot kasvaneet. Tämä tarkoittaa sitä, että esim. mansikan satokausi oli ennen ohi muutamassa viikossa, nyt poimitaan kolme kuukautta. Jos ennen on riittänyt 10-20 poimijaa per tila, nyt tarvitaan 20-200.
Tuo kymmenen ihmistä kahdeksi viikoksi on varmasti ollut suhteellisen helppo löytää. Eikä ole haitannut, vaikka olisi 14-vuotiaita, tilan emäntä on siinä pyöräyttänyt koko porukalle ruuat ja paimentanut lapset samalla. Mutta tuo kolme kuukautta ja 100 henkeä alkaa olla haastavampi kokonaisuus. Suomalaisille työssäkäyville ja opiskelijoille se on liian pitkä aika ja työttömille liian lyhyt. Jos ajatellaan, että ihmiset kävisivät töissä parin viikon jakson, kauden aikana töissä pyörähtäisi useampi sata ihmistä. Harvalla maatilalla on omaa HR-osastoa tätä hoitamaan. Tarvittaessa sellainenkin toki polkaistaan pystyyn, mutta haluaisimme siihen mielellään hieman pidemmän valmisteluajan kuin yksi viikko.
Meille on tullut työntekijöitä Venäjältä (tuosta läheltä Petroskoin ympäriltä), Ukrainasta ja Valko-Venäjältä. Suurin osa ihmisistä tulee maaseudulta ja ovat olleet maatiloilla töissä tai ainakin hoitaneet omaa kasvimaata. Siellä on ihmisiä, jotka osaavat ajaa traktorilla, ja tuntuma maatilalla tehtävään työhön on lähtökohtaisesti erilainen, kuin ihmisillä, joilla ei ole ollut mitään kosketusta maatilan töihin. Tiedän mistä puhun, sillä vaikka olenkin kasvanut maaseutukunnassa, en maatilalla. Taajama-alueella kasvaneena olen joutunut opettelemaan monet itsestäänselvyydet kantapään kautta.
Monet työntekijämme, jotka ovat meillä kolme kuukautta, elävät näillä tuloilla koko vuoden. Heille kolme kuukautta on oikeastaan aika ideaali aika olla töissä. Monet ihmiset ovat olleet meillä jo useamman vuoden töissä, jotkut toistakymmentä vuotta ja jotkut jo toisessa polvessa. Työntekijät eivät siis ole meille mitään hyväksikäytettävää kasvotonta massaa, vaan tuttuja jo vuosien takaa. He tulevat meille oma-aloitteisesti, suosittelevat sukulaisiaan ja tuttaviaan meille töihin myös.
Koska tilat useimmiten sijaitsevat maaseudulla kaukana keskustoista ja työntekijät majoittuvat yhteismajoituksessa, täällä eletään hyvin tiiviissä yhteisössä. Se, että porukka tuntee toisensa ja kulttuuritausta on samankaltainen ja löytyy yhteinen kieli, sujuvoittaa myös sitä elämistä työn ulkopuolella. Ihmisiä rekrytoidessa minun on otettava huomioon kokonaisuus, johon kuuluu myös työn ulkopuolinen elämä - ruuanlaitto- ja siivousvuorojen sujuminen ja muu vapaa-ajan vietto.
Koska tilanne on pitkän ajan saatossa tällaiseksi muotoutunut, lienee ymmärrettävää, että se ei muutu sormia napsauttamalla. Totta kai me haluamme, että ne ihmiset, jotka ovat meillä vuosia työskennelleet, saisivat töitänsä jatkaa. Mille tahansa yritykselle aiheuttaisi päänvaivaa, jos viidenkymmenen, saati 150 ihmisen vahvuinen henkilöstö vaihtuisi kerralla. Alkaen pienistä käytännön detaljeista - ohjeet ym. ovat venäjäksi ja osa ehkä myös englanniksi. On myös vaikea arvioida työvoiman tarvetta - paljonko perehdyttämiseen ja eri työvaiheisiin on varattava aikaa ja henkilöstöä, jos suurin osa tekijöistä on ensikertalaisia. Tällä alalla riskejä sataa taivaalta ja ennakointi on "normaaleissakin" olosuhteissa vaikeaa. Me olemme pyrkineet lisäämään ennakoitavuutta rakentamalla kausihuoneita, mutta ne eivät poista kaikkia muuttujia, vaan olemme edelleen tekemisissä luonnon ja sääolosuhteiden kanssa.
Mansikoiden kanssa on se jännä juttu, että ne on poimittava päivälleen ajallaan, muuten laatu ei ole enää kauppakelpoista ja pellon voi unohtaa koko sesongin ajalta. Myös kausihuoneissa sää vaikuttaa työpäiviin - hellejakso kypsyttää marjoja kovalla vauhdilla, mutta pilvisellä viileällä säällä marjat kypsyvät hitaammin. Työpäivät voivat olla eripituisia, mutta työt vain olisi aina saatava tehtyä. Sen vuoksi suuri osa tiloista ei enää ota alle 18-vuotiaita töihin, sillä päivät voivat joskus olla pitkiä. Usean tuhannen mansikkakilon kauppakuntoon saattaminen päivässä, ja se kokonaisuuden hallinta ei ole pelkkää puuhastelua ja puutarhaterapiaa, vaan palasten on loksahdettava kohdalleen saumattomasti.
Jos olosuhteet muuttuvat pysyvämmin, on itsestään selvää, että meidänkin on tarkasteltava tilannetta uudelleen. Mutta kuten olen jo maininnut, tähän pisteeseen tulo on ollut pitkä matka, ja muutos toiseen suuntaan veisi sekin aikansa. Vuoden 2020 satokausi on töiden osalta jo alkanut. Siksi viljelijöillä on hätä saada tuttua porukka töihin, koska koko laivan kääntämiseen ei tässä vaiheessa enää ole aikaa.
Meillä ei ole mitään sitä vastaan, että työntekijämme olisivat suomalaisia tai mitä tahansa muutakin maailman kansallisuutta. Tiedän, että Suomestakin löytyy motivoituneita fyysiseen työhön tottuneita tai ainakin siihen sopeutuvia ihmisiä. Mutta miten tilojen tarpeet ja työhaluiset ihmiset saadaan sujuvasti kohtaamaan, siinäpä haaste. Esimerkiksi tänne Suonenjoelle tarvitaan heinäkuussa ainakin parituhatta ihmistä, ja tämä on vain yksi osa kokonaisuutta
Maatiloja on syytetty siitä, että emme nyt halua ottaa töihin vuokrafirmojen etsimiä suomalaisia työntekijöitä. Tämä akuutti tilanne on nyt sellainen, että olen tammikuussa lähettänyt 80 sitovaa työtarjousta halukkaille työntekijöille, ja jos he töihin pääsevät, meillä on velvollisuus heidät työllistää. Pääseekö heistä
kuinka moni saapumaan, siitä ei ole edelleenkään varmuutta. Päällekkäinen rekrytointi olisi epäreilua kaikille osapuolille.
Toivotan kaikille tasapuolisesti rauhaa, rakkautta, terveyttä ja ymmärrystä näinä epävarmoina aikoina. Olkoon tulevakin kesä mansikantuoksuinen!
Metsäpellon Mansikat. 1 296 tykkäystä · 1 puhuu tästä. Metsäpellon Mansikat on mansikanviljelyyn erikoistunut yritys Suonenjoella.
www.facebook.com
Facebookista, marjanviljelijän ajatuksia tilanteesta.