Hiekka-savi-multapohja on perunalle SE. Sitoo kosteutta aika hyvin ja on mullattavissa vähin vaivoin. Aurinkoinen ja tuulinen paikka on jees. Lannoittaminen on vaikein osa potun kotitarvekasvattamisessa. Jotkut vannovat hevosen kakin nimeen, siinä on nykyään ongelmana se, että ohessa peltoon tulee yleensä kutteria. Kutteri kuohkeuttaa, mutta jotain se maasta syö, en ole varma olisiko typpeä? Mustangin lannoite pitäisi malttaa todennäköisesti kompostoida ennen käyttöä, kun seassa on kutteria.
Meillä päin on vaivana boorin ja raudan puute, niitä on pottuvainiollakin oltava. Huono booritasapaino tekee halkeamat ja raudanpuute plus magnesiumin niukkuus viottavat lehdistöä ja varsistoa.
Yara ei ole hyvä kokonaisratkaisu, jos aikoo saada pirullisen hyviä potaatteja. Apulannalla kasvatettu pottu ei ole niin hyvänmakuinen kuin miltei luomuna siitä saa.
Wanaha kansa tajusi kierrättää pottumaata. Lepoon tai toiselle kasville menevä maa kalkittiin kevyesti ja peruslannoitettiin plus karjankakkia melkoisesti kylkeen. Kaura usein siihen sitten. Pari vuotta kauraa jatkuvasti peruslannoittaen, oljet jäivät ketoon. Lehmänkakkia päälle. Ja kas, taas oli valovoimainen tontti kasvattaa pottua.
Wanaha naapurirakkautta edustava lause sateen tullessa: tämä tekee hyvää meidän perunalle ja naapurin kuiville heinille......toki, jos omat heinät olivat jo ladoissa.
Kaikki kasvit tarvitsevat vettä ja viime yönähän tuota tuli kuin Esterssonista.
Maukkaat perunat tavoitellaan ilman Yara-kokonaisratkaisua, sitä mieltä olen. Kotitarvehommissa se onnistuu, ammattiviljelyssä tuskin. Maassa pitää olla voimaa ja hivenet suht kohillaan, oikealaatuinen maajae, aurinkoa ja tuulta. Eikä pidä istuttaa liian tiheään.