Lauantai-illan suunnitelma oli sauna, siideri ja pari jaksoa taistelutovereita. Ilmeisesti universumi kostaa sen että lojuin epäkristillisesti keskellä päivää sohvalla lukemassa niin viimeisen parin tunnin aikana tilanne eskaloitui ikävällä tavalla. Hinkki-Sinikka teki kilit, niitä ihmetellessäni teini ilmoitti että vessassa räjähti muna. Yritin ostaa teinijaoston siivoamaan sotkun mutta hinta olisi ollut kolminumeroinen. Lopulta asia ratkesi kivan demokraattisesti neuvottelemalla. Mies on porukan ainoa kun ei pysty oksentamaan, eli arpaonni suosi häntä. Toki edelleen talossa on sellanen haju että hyvin tekeytynyt festari-kikkelikin tuoksuu melkeen ruusulle.
Hinkki-Sinikan hinkit luultavasti työllistää pitkin yötä. Tuolla täyttöasteella ja maavaralla on melko todennäköistä että vaaditaan jotain toimenpiteitä että kilit pääsee syömään.
mäyräkoiralla on joku saatanan kausi että sen pitää olla jatkuvasti puntissa kiinni tai sylissä. Hinkki-Sinikka, joka muutenkaan ei ole mikään ihmisen nöyrin palvelija, ei suhtaudu erityisen lämpimästi koiriin, etenkään iholle tunkeviin koiriin. Se tähtäsi mäyräkoiraan vaan osui tohon titaanikeppijalkaan. Ensimmäisen kerran tänä talvena antisurvivalisti-mäyräkoira poistui yli metrin päähän talosta ja kaaos oli valmis. Lihava labradori sentään ymmärtää sekoilla naapurissa, koska naapurin dorkacolliet jättää luunsa ulos.
Karva-Anneli teki kiiman. Sellasen äänekkään kiiman.
tällä hetkellä istun sohvalla, mäyräkoira sylissä, huutava kissa selkänojalla, talo haisee kuolemalle, teinit valittaa, labbis raapii ovea ja ennen ja jälkeen saunan saan raahautua lumimyrskyn halki kähmimään utareita.
mies on sentään ihan tyytyväinen, räjähtäneestä mätämunasta huolimatta, muun toiminnan ohessa järjestin sille ihan kivan rahakasan ja sitä mun piti juhlistaa sillä siiderillä.