Suuri maatalouskeskustelu

Atria teki sen taas: Suomalainen pihvi valittiin maailman parhaaksi yli neljänsadan pihvin ja 23 kilpailijamaan joukosta​

Ruoka 24.11.2021
Riitta Mustonen
Atrian suomalainen nurminaudan ulkofileepihvi kruunattiin maailman parhaaksi pihviksi World Stake Challenge -kilpailussa Irlannissa.
ATRIA
Maailman parhaat pihvit on tuotettu Karvialla Suomessa.

Maailman parhaat pihvit on tuotettu Karvialla Suomessa.
JaaJaaLähetä
Kuuntele
TulostaAvaa
Atrian tanskalainen yhteistyökumppani JN Meat International osallistui World Stake Challenge -kilpailuun Dublinissa suomalaisella naudanlihalla ja voitti maailman parhaan pihvin tittelin jo kolmannen perättäisen kerran. Voitto tuli kaiken kaikkiaan yli 400 erilaisen pihvin ja 23 kilpailijamaan joukosta.
Voittajapihvi on kotoisella nurmirehulla ruokittua ayshire-rotuista naudanlihaa. Se on lähtöisin Hautakorven tilalta Karvialta.
Tilan isäntä Esko Hautakorpi on yllättynyt ja ylpeä voitosta. "Maailmanmestaruus on aina maailmanmestaruus", hän toteaa tiedotteessa.
Tuomaristo luonnehti voittajapihvin makua erittäin maukkaaksi ja pehmeäksi. 50-henkisen tuomariston puheenjohtaja Iannis Grammenos ylisti pihviä uskomattoman mureaksi, mehukkaaksi ja maukkaaksi. "Pihvin herkullisen pitkäkestoinen maku viipyy suussa, haluat syödä sitä yhä enemmän. Ansaittu ja arvokas voitto!"
Atrian tanskalainen kumppanin JN Meat Internationalin omistajan John Sashi-Nielsenin mukaan juuri suomalaisen pihvin maku erotti sen muista pihveistä, vaikka myös lihan puhtaus ja turvallisuus ovat tärkeitä.
Atria Suomen lihaliiketoiminnan johtaja Markku Hirvijärvi pitää voittoa on historiallisesti merkittävänä ja ainutlaatuisena, koska se tuli jo kolmatta kertaa peräkkäin Suomeen.
Lue myös:
Atrian nurminaudan entrecote valittiin maailman parhaaksi pihviksi
Tarvitaanko italialaiset vakuuttamaan, että suomalainen liha on maailman parasta? – "Suomalaispihvi vastaa japanilaista wagyu-lihaa!"
Huippupihvejä tuotetaan Suomessa aivan tavallisilla lypsykarjatiloilla – kansainvälisesti palkittu liha löytää syöjänsä Euroopan huippuravintoloista
Klikkaa laajentaaksesi...
 
EK kirjoitti:
Tämähän huomattiin viimeistään 1866-68 nälkävuosina. Tuohon saakka suurin osa maataloudesta oli viljanviljelyä ja muuta kasvinviljelyä. Maatalouden iso muutos tuon jälkeen oli toisaalta viljelymenetelmien uudistaminen ja siirtyminen karjatalouteen. Täällä tuotettiin maitoa, josta tehtiin voita ja juustoa, joka sitten myytiin ulkomaille, etenkin Venäjälle (=Pietariin). Siitä saadulla rahalla ostettiin sitten viljaa. Tietysti sitäkin viljeltiin tiloilla myös omiin tarpeisiin, mutta muutos isommassa mitassa on kuitenkin selvä. Jos piti valita, niin kannatti tuottaa maitotuotteita. Se oli varmempaa ja taloudellisesti kannattavampaa.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jääkauden jälkeen tänne saapuneet ihmiset pitivät todennäköisesti karjaa. Oli lehmiä, lampaita ja vuohia. Anna meille jokapäiväinen maitomme saattoi kuulua alkusuomalainen pöytärukous. :) Arkeologit pitävät tätä vaihtoehtoa käsittääkseni hyvinkin varmana faktana. Kivikaudelle osuu lämpökausi-kaudet, jolloin keskilämpötila oli noin viisi astetta nykyistä korkeampi. Tuo mahdollisti laajan keräilyn, karjatalouden, metsästyksen ja kalastuksen. Kun ilmasto oli -suunnilleen- nykyistä Ranskaa vastaava, niin helpottihan se eloa. Tuollainen karjatalous tuotti maitoa, todennäköisesti plokattiin verta, villaa ja turkkeja ja lihaakin.

Mainitun nälkäkatastrofin synty voidaan alleviivata juuri tällä viljakeskeisyydellä. Satoja vuosia veronmaksu ym. patistettiin suoritettavan viljana, muun lisäksi. Vilja saattoi olla osaltaan suosittua myös siksi, että tämä katajainen kansa halusi polttaa viinaa ja käyttää olutta. Oluttahan juoda ryystettiin melkoisesti ja pontikkaa tehdä turuutettiin tenkanaan. Oluen historiasta löytyy varmasti googlella varsin hyvää tietoa. Vilja oli myös ylivuotista varastoitavaa: isot viljatiinut olivat varallisuutta ja elämän varmuutta.

Tsaarillekin sopi varmasti hyvin se, että Suomesta tuli viljatuonnista riippuvainen.....viljariippuvuus oli merkittävästi framilla vielä toisen ms:n aikana. Saksa kiristi korskisti Suomea viljatoimituksilla ja varoi visusti sitä, että Suomelle olisi kertynyt viljavarastoja.....tässäkin katsannossa voidaan sanoa, että ruoka on strategisista tekijöistä rankin ulottuvuuksiltaan.
 
Trilisser kirjoitti:
Yhtä asiaa ihmettelen. Kävin kesällä yhdessä pohjoissavolaisessa tilamyymälässä. Siis piti olla ns. suoramyyntiä. Mutta: hintataso aivan järjettömän korkea! Ja kun suoramyynnin idean pitäisi olla kohtuullinen hinta, koska tuottaja saa sen hinnan ilman välikäsiä.
Klikkaa laajentaaksesi...
"Suuruuden ekonomia", eli isot ketjut myyvät voluumilla ja ei sen niin väliä paljonko siitä yksittäisestä tuotteesta jää viivan alle, kunhan jää; Myynti mitataan tuhansissa kappaleissa ja suuremmissa. Kun taas se itse tuottaja ei kuitenkaan paljoa suoramyy niitä tuotteitaan ja jotain pitäisi jäädä plussallekin.
Ei sen suoramyynnin itsetarkoitus ole hinta vaan laatu & nimen tutuksi tuominen. Kuluttajalle se on ensisijaisesti suoraa tukea tuottajalle.

Sitten kun on nää tukkuliikeiden "kartellit" joissa he sanelevat hinnan vs. se suoramyynti jossa tuottaja on itse laskenut kannattavan hinnan...
 
Kymmenisen vuotta taaksepäin, intouduin tutkailemaan "lähituotetun luomuravinnon", erityisesti viljojen suhteen sitä, kuinka tuotetut mielikuvat ovat tai eivät ole yhtä todellisuuden kanssa.

Tuo ylläoleva paljolti pohjautuen tilastoihin (jotka ovat mielikuviin verrattuna, Suomessa erinomaisen hyvällä tasolla). Satotaso-erot, jopa ilman (joskus ainakin tuolloin laskettuna) tarvetta kesannoinnille - kertoivat - karutonta kieltään siitä mitä tapahtuu kiva-toive-maailman kohdatessa reaalitodellisuuden. Kiva-toive-maailma löytää itsensä lattialta. Nenä on veressä, solisluu poikki, polvi asennossa johon polvi ei taivu ilman merkittävää ulkoista voimaa.

Tästä huolimatta, vakaumuksen erehtymättömyyden tuomalla varmuudella, maassa lojuva selkeästi toimintakyvytön kiva-toive-maan edustaja julistaa olevansa selkeä voittaja.

En tuon jälkeen ole ostanut ainuttakaan viljaperäistä tuotetta, jossa on maininta "luomusta". Päädyin siihen, etten ole halukas osallistumaan oman mielen kivaksi ja merkitykselliseksi tekevään näennäistoimintaan.

Onko tästä foorumilaisilla millaisia näkemyksiä? Ovatko lajikkeiden ominaisuuksien kehityksen tuotokset tilannetta muuttaneet?
 
Lunni: Mutta myös Pohjois-Savonssa toimiva ja vahvasti paikallisten tuottajien lihaa myyvän Savo-Karjalan lihan hintataso on selkeästi halvempi kuin mainitsemani suoramyyjän. Ja Savo-Karjalan liha on kyllä aika pieni yritys.
 
Vielä omavaraisuuteen liittyen, edelliseen pohjaten. Maaperän ravinnepitoisuuden ollessa liian vähäinen tulevaan laskennalliseen satoon peilaten, yhdistettynä tilanteeseen missä tuholaiset esim.:
  • Tuomikirva.
  • Viljakirva.
  • Elokirva.
  • Tähkäsääski.
  • Vehnäsääski.
  • Hessenin sääski.
  • Kahukärpänen.
  • Kirpat.
...eivät olisi riittävästi hallittavissa (?) viljataloudessa noudatettavien luomu-säännöstöjen suhteen ja edellisen ollessa futuurissa se pääasiallisin tuottaja. Olisiko tässä mikä riski omavaraisuuden suhteen? Viljatuotannon perusmääreiden muuttaminen lennossa ei taida aivan realistista olla.

Siihen nähden vaikkapa, kuinka elin-ikäennusteet ovat edelleen nousussa. On minun erittäin vaikea käsitellä "luonnonmukaisen" ja manipuloidun molekyylin eroa kovinkaan turmiollisena ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta.

Lannnoitejäämien siirtyminen pohjavesistöön yms. eivät ole triviaaleja ongelmia, mutta onko tässä luomu-huumassa riittävästi pohdittu tilannetta missä ainakin omien (mahdollisesti vanhentuneiden) tietojeni mukaan sato-tasojen voimakkaatkin vaihtelut olisivat uusi normaali, huomioitu kaikkinaiset seurannaisvaikutukset. Mukaanlukien rehu- ja muun viljan hinnanmuodostuksen muutokset.

Hieman tälläistä ajatuksenvirranomaista tuotosta, kaupunkilaishepulta. En ihmettelisi, mikäli korjausehdotuksia ylläoleviin ajatusrakennelmiin esitettäisiin. Kiitos jo etukäteen.
 
Pihkakoski kirjoitti:
Kymmenisen vuotta taaksepäin, intouduin tutkailemaan "lähituotetun luomuravinnon", erityisesti viljojen suhteen sitä, kuinka tuotetut mielikuvat ovat tai eivät ole yhtä todellisuuden kanssa.

Tuo ylläoleva paljolti pohjautuen tilastoihin (jotka ovat mielikuviin verrattuna, Suomessa erinomaisen hyvällä tasolla). Satotaso-erot, jopa ilman (joskus ainakin tuolloin laskettuna) tarvetta kesannoinnille - kertoivat - karutonta kieltään siitä mitä tapahtuu kiva-toive-maailman kohdatessa reaalitodellisuuden. Kiva-toive-maailma löytää itsensä lattialta. Nenä on veressä, solisluu poikki, polvi asennossa johon polvi ei taivu ilman merkittävää ulkoista voimaa.

Tästä huolimatta, vakaumuksen erehtymättömyyden tuomalla varmuudella, maassa lojuva selkeästi toimintakyvytön kiva-toive-maan edustaja julistaa olevansa selkeä voittaja.

En tuon jälkeen ole ostanut ainuttakaan viljaperäistä tuotetta, jossa on maininta "luomusta". Päädyin siihen, etten ole halukas osallistumaan oman mielen kivaksi ja merkitykselliseksi tekevään näennäistoimintaan.

Onko tästä foorumilaisilla millaisia näkemyksiä? Ovatko lajikkeiden ominaisuuksien kehityksen tuotokset tilannetta muuttaneet?
Klikkaa laajentaaksesi...
Luomu voi karjatilalla toimia ihan hyvinkin. Edellyttää, että karjanlantaa on käytössä.

Kasvinviljelytilalla luomu on tehotonta pellon käyttöä. Viherlannoitusnurmi joka kynnetään maan sisään. Seuraava vuonna siitä on mahdollista jonkunlainen viljasato saada. Joka noin yleisesti on huonompi laadultaan sekä määrältään kuin tavanomaisessa viljelyssä.

Jos pitäisi luomumeneltelmillä viljaa viljellä, itse en mitään muuta edes yrittäisi kuin kauraa. Se vaatimattomana viljana menestyy kohtuudella luomussakin.

Rikat ja erityisesti monivuotiset kestorikkakasvit kuten ohdake ja valvatti ovat luomussa iso ongelma. Jos ja kun noita on, sato on markkinakelvotonta kuraa.

Mikäli luomuun joudutaan isommassa mittakaavassa siirtymään, siihen voitte varustautua että vyö lyhenee. (Esim. ei saada lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. )

Luomussa on korkeammat tuet. Siihen sekä seikkaan, että ostopanoksia ei tarvita käyttää niin paljon kuin tavanomaisessa, luomun kannattavuus perustuu. Lisäksi jos saat tuotetuksi priimaa luomuviljaa, onhan sen hinta selvästi korkeampi kuin tavanomaisen. Mutta se ensiluokkaisen lopputuotteen saaminen pellosta luomussa onkin se Amerikan temppu.

Jos itse olisin ostamassa suomalaista leipäviljaa, vaihtoehtona tavanomainen ja luomu, ostaisin tavanomaisesti tuotettua. Halvempaa ja laadullisesti parempaa. Meillä on kasvinsuojelu ja varoajat erittäin hyvin hanskattu.
 
Glyfosaatin täyskielto, se iskee viimeistään 2023 ellei Suomessa iske kunnianhimo jo sitä aikaisemmin? Mikä taitaa tarkoittaa yhä enemmän rikkaruohoja ja suurempia polttoainekuluja.

Olisiko hyvä ajatus jättää glyfoa varastoon pahan päivän varalle. Voi tulla pula polttoaineesta.

Paha vuosi kun sattuu niin ei silloin vihreiltä kysellä. Niitä on Suomessakin, vähintään muutaman kerran vuosisadassa. Joskus useamminkin. Idiootit eivät lue historiaa.
 
Viimeksi muokattu:
Trilisser kirjoitti:
Lunni: Mutta myös Pohjois-Savonssa toimiva ja vahvasti paikallisten tuottajien lihaa myyvän Savo-Karjalan lihan hintataso on selkeästi halvempi kuin mainitsemani suoramyyjän. Ja Savo-Karjalan liha on kyllä aika pieni yritys.
Klikkaa laajentaaksesi...
Voihan siinä olla että suoramyyjä on "vähän epäonnistunut" hinnoittelussaan. Ja tiedän ihan hyvin tuon Savo-Karjalan lihan... asioinut useasti...
 
Ikarus kirjoitti:
Luomu voi karjatilalla toimia ihan hyvinkin. Edellyttää, että karjanlantaa on käytössä.

Kasvinviljelytilalla luomu on tehotonta pellon käyttöä. Viherlannoitusnurmi joka kynnetään maan sisään. Seuraava vuonna siitä on mahdollista jonkunlainen viljasato saada. Joka noin yleisesti on huonompi laadultaan sekä määrältään kuin tavanomaisessa viljelyssä.

Jos pitäisi luomumeneltelmillä viljaa viljellä, itse en mitään muuta edes yrittäisi kuin kauraa. Se vaatimattomana viljana menestyy kohtuudella luomussakin.

Rikat ja erityisesti monivuotiset kestorikkakasvit kuten ohdake ja valvatti ovat luomussa iso ongelma. Jos ja kun noita on, sato on markkinakelvotonta kuraa.

Mikäli luomuun joudutaan isommassa mittakaavassa siirtymään, siihen voitte varustautua että vyö lyhenee. (Esim. ei saada lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita. )

Luomussa on korkeammat tuet. Siihen sekä seikkaan, että ostopanoksia ei tarvita käyttää niin paljon kuin tavanomaisessa, luomun kannattavuus perustuu. Lisäksi jos saat tuotetuksi priimaa luomuviljaa, onhan sen hinta selvästi korkeampi kuin tavanomaisen. Mutta se ensiluokkaisen lopputuotteen saaminen pellosta luomussa onkin se Amerikan temppu.

Jos itse olisin ostamassa suomalaista leipäviljaa, vaihtoehtona tavanomainen ja luomu, ostaisin tavanomaisesti tuotettua. Halvempaa ja laadullisesti parempaa. Meillä on kasvinsuojelu ja varoajat erittäin hyvin hanskattu.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tälläinen vahva ajatus itselläni tosiaan oli - kuten yllä esität - viljatuotantoon liittyen. Ne harvalukuiset lajikkeet, jotka verrokkina "tehotuotantoon" edes kohtuullisesti satotilastoissa olivat esillä, ovat kokonaistuotantoon suhteutettuna kovin vähämerkityksellisiä (edes futuuriin skaalattuna). Ja ainakin tuolloin kyseessä ei ollut tilastoinnissa edes keski- tai mediaaniarvo, vaan "tilojen valiot". Siis seuraamaani liittyen.

Tuo käsite "tehotuotanto" tai vastaavat, on kyllä melko tehokkaasti joissakin piireissä jo lähtökohtaisesti vääryyteen tuomittu.

Kuinka tuo menee tuottajan kannalta katsoen. Korvaavatko luomu-tuotantoon liittyvät tukieurot oletettavasti kasvanutta riskiä? Tässä siis oletuksena se, että näissä tuen EU-määräisissä eroa on.

Mitä lihatuotantoon tulee, vieläkö olemassa on säännöstö varo-ajalle antibioottien käytön jälkeen. Jonka jälkeen karjaa voidaan taas ulosmyydä luomuna? Tuo luomukarjaan liittyvä homeopaattinen "hoito" itselleni monia naurun hetkiä aikanaan tuotti.

Kuten kysymyksistä saattaa havaita, amatööri kyselee.
 
Pihkakoski kirjoitti:
Tälläinen vahva ajatus itselläni tosiaan oli - kuten yllä esität - viljatuotantoon liittyen. Ne harvalukuiset lajikkeet, jotka verrokkina "tehotuotantoon" edes kohtuullisesti satotilastoissa olivat esillä, ovat kokonaistuotantoon suhteutettuna kovin vähämerkityksellisiä (edes futuuriin skaalattuna). Ja ainakin tuolloin kyseessä ei ollut tilastoinnissa edes keski- tai mediaaniarvo, vaan "tilojen valiot". Siis seuraamaani liittyen.

Tuo käsite "tehotuotanto" tai vastaavat, on kyllä melko tehokkaasti joissakin piireissä jo lähtökohtaisesti vääryyteen tuomittu.

Kuinka tuo menee tuottajan kannalta katsoen. Korvaavatko luomu-tuotantoon liittyvät tukieurot oletettavasti kasvanutta riskiä? Tässä siis oletuksena se, että näissä tuen EU-määräisissä eroa on.

Mitä lihatuotantoon tulee, vieläkö olemassa on säännöstö varo-ajalle antibioottien käytön jälkeen. Jonka jälkeen karjaa voidaan taas ulosmyydä luomuna? Tuo luomukarjaan liittyvä homeopaattinen "hoito" itselleni monia naurun hetkiä aikanaan tuotti.

Kuten kysymyksistä saattaa havaita, amatööri kyselee.
Klikkaa laajentaaksesi...
Minulla on nykyään pelkkää kasvinviljelyä, viljalla lähes joka pläntti. Kalusto on enää pelkälle viljalle. Mikäli saisin karjantaa joka lohkolle joka vuosi, luomua saattaisin ehkä harkita.

Näissä olosuhteissa ilman karjanlantaa luomu on pois suljettu vaihtoehto. Sadon laadullista ja määrällistä menetystä ei luomutuki eikä luomun korkeampi viljan hinta korvaa.

Voihan luomu jollekin tilalle soveltua oikein hyvinkin, mutta karjanlanta ja sen saatavuus on ratkaisevaa.

Ostopanoksia olen laittanut, minkä hyvälaatuisen sadon tuottamiseksi on tarvinnut. Joskus onnistunut erinomaisesti, toisena vuonna huonommin, mutta aivan vihkoon ei ole mennyt koskaan. Sato on aina mennyt hyvin kaupaksi.

''Tehotuottaja'' voi huonosti katsellessaan valvattia täynnä olevia luomukauroja, minulla niitä ei ole, mutta täälläkin niitä näkee. Hyvin tietoisena siitä, että satoa siitä ei tulla korjaamaan ja samaa tukipottia nämäkin ''luomuviljelijät'' ovat jakamassa.

Luomun ohjeita ja säännöksiä liitteenä.
 

Liitteet

  • eviran_ohje_18219_7_fi_050718.pdf
    1.5 MB · Luettu: 4
EK kirjoitti:
Tämähän huomattiin viimeistään 1866-68 nälkävuosina. Tuohon saakka suurin osa maataloudesta oli viljanviljelyä ja muuta kasvinviljelyä. Maatalouden iso muutos tuon jälkeen oli toisaalta viljelymenetelmien uudistaminen ja siirtyminen karjatalouteen. Täällä tuotettiin maitoa, josta tehtiin voita ja juustoa, joka sitten myytiin ulkomaille, etenkin Venäjälle (=Pietariin). Siitä saadulla rahalla ostettiin sitten viljaa. Tietysti sitäkin viljeltiin tiloilla myös omiin tarpeisiin, mutta muutos isommassa mitassa on kuitenkin selvä. Jos piti valita, niin kannatti tuottaa maitotuotteita. Se oli varmempaa ja taloudellisesti kannattavampaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Juu, kylmäketju ei Härmässä ollut ikinä mikään ongelma johtuen erityisolosuhteista, samoin maitokarja (Pohjois-Holsteiner?) oli tasan samaa rotua, ja juuston juuri tuli Pietarin hoviin Sveitsistä ja Pohjois-Ranskasta jo Pietari Suuren aikoina, kun koko hovi komennettiin puhumaan ranskaa... sieltä on edelleen yli 800 lainasanaa käytössä venäjän kielessä, tosin vahvasti translitteroituneina, joista osa vaelsi jopa Suomeen asti.
Trottoir (ransk.) --> rotuaari, eli jalkakäytävä. Näistä suurin osa on jäänyt vanhentuneina pois käytöstä, lähinnä koska 1900-luvun alussa ruotsinkielisten fennomaaneiksi nimeämä edistyksellinen hullu porukka totesi että synteettisenä ja poikkeuksellisen agglutinatiivisenä kielenä suomi läytää omat sanansa.

Jalka... please meet the käytävä. Jalan käytävä. Jalkakäytävä. Kiitos noille poskipartaisille valkoisille miehille, loitte maailmaan ikiaikaisen, samaan aikaan progressiivisen ja hyvin konservatiisen, kauniin nykysuomen. Meidän äidinkielemme.

Tämä on ehkä paras video suomen kielen konservatiivisuudesta, verrattuna veljeskansan kieleen vain 88 kilometrin päässä.

 
Lunni kirjoitti:
Voihan siinä olla että suoramyyjä on "vähän epäonnistunut" hinnoittelussaan. Ja tiedän ihan hyvin tuon Savo-Karjalan lihan... asioinut useasti...
Klikkaa laajentaaksesi...
Tai minkä kokoinen suoramyyjä on? Tuttavalla on emolehmiä. Joskus oli asiasta puhetta ja sanoi ihan suoraan, että suoramyyntiin ei heidän kokoluokan tilallaan ole mitään mahdollisuuksia. Teurastus- yms. kustannukset nousevat pienillä erillä suhteessa niin suuriksi, että suomalaiselle ostajalle ei pysty myymään. Akka kysyi joskus lampaan teurastuskustannuksia 250 km:n päässä olevasta teurastamosta ja muistaakseni 80€/eläin pelkkä teurastus. Henki&sisuskalut&nahka pois, eli ei paloittelua. Ja siitä tilalla tapahtuvasta teurastuksesta on ennenkin ollut puhetta, eli se ei ole käytännössä mahdollista ulosmyyntiä varten "normaalilla" maatilalla. Pääomaa vaaditaan aika reilusti.

Lisäksi suomalaisella kuluttajalla vertailukohta on yleensä se Prisman tarjouksen sikanauta-jauheliha 2,95€/400 g ja se naudan sisäfile pitäisi saada samalla hinnalla tai mielellään vähän alle "kun eihän siinä ole sitä kaupan osuutta". Valistuneitakin asiakkaita on, mutta tuo on yleensä se lähtökohta.
 
Kiitokset suorittavan portaan suunnalle, näkemyksistä. Ja tietenkin menestystä ja hyviä satoja tärkeän työsaran äärellä puurtamiseen! Iso-isäni Karjalassa oli pientilallinen ja jotenkin tätä(kin) kautta, arvostukseni suomalaista vilja- ja lihatuotantoa kohtaan on korkealla.

Täytynee asiaan uudelleenpaneutua, ainakin jollakin tasolla. Se ei ole yllätys, että tämäkin ikäänkuin primääritoiminta on voimakkaasti poliittisen (ja toki EU:n myötä eri kansallisten) motivaation suunnalta tulevien erisuuntaisten tahtotilojen osin määrittelemää rationaalisesta irrallaan olevaa.

Miten näet tulevaisuuden luomuun erityisesti viljatuotannon osilta, kehittyvän. Onko edes teoreettista mahdollisuutta siihen, että saatavissa (järkevin kustannuksin) olevalla peltopinta-alalla voitaisiin Suomessa tuottaa (todennäköisesti kasvava) määrä tarvittavaa viljaa. Edellisen merkittävästi ilman tuki-uudistuksia vaikuttavan hinnanmuodostukseen?
 
Ikarus kirjoitti:
Miksi näin ei ole? Tuottajien saama korvaus maidon- ja lihantuotannossa(kaan) ei ole työmäärään nähden riittävä
Klikkaa laajentaaksesi...
Maidon markkinajohtajan omistaa osuuskunnat.
Miksei makseta enempää? Tuottajathan omistajia valiossa on? Moni muukin meijeri on osuuskuntien.

Samoin Atrian osakkeista yli puolet on Itikka,Lihakunta,Pohjanmaan liha osuuskuntien hallussa. Äänivallasta yli 90%
Eli tuottajat omistavat senkin.
 
EK kirjoitti:
Tai minkä kokoinen suoramyyjä on? Tuttavalla on emolehmiä. Joskus oli asiasta puhetta ja sanoi ihan suoraan, että suoramyyntiin ei heidän kokoluokan tilallaan ole mitään mahdollisuuksia. Teurastus- yms. kustannukset nousevat pienillä erillä suhteessa niin suuriksi, että suomalaiselle ostajalle ei pysty myymään. Akka kysyi joskus lampaan teurastuskustannuksia 250 km:n päässä olevasta teurastamosta ja muistaakseni 80€/eläin pelkkä teurastus. Henki&sisuskalut&nahka pois, eli ei paloittelua. Ja siitä tilalla tapahtuvasta teurastuksesta on ennenkin ollut puhetta, eli se ei ole käytännössä mahdollista ulosmyyntiä varten "normaalilla" maatilalla. Pääomaa vaaditaan aika reilusti.

Lisäksi suomalaisella kuluttajalla vertailukohta on yleensä se Prisman tarjouksen sikanauta-jauheliha 2,95€/400 g ja se naudan sisäfile pitäisi saada samalla hinnalla tai mielellään vähän alle "kun eihän siinä ole sitä kaupan osuutta". Valistuneitakin asiakkaita on, mutta tuo on yleensä se lähtökohta.
Klikkaa laajentaaksesi...
Lähikaupassa tuossa vieressä porsaan ulkofilepihvi on noin 9viiva10 eetua kilo, mikä olisi suoramyyjän kilohinta noin, siis käypänen millä jää jotain käteen, ei ryöstö, eikä halpuutettu hinta, kysyy tietämätön
 
Pihkakoski kirjoitti:
Kiitokset suorittavan portaan suunnalle, näkemyksistä. Ja tietenkin menestystä ja hyviä satoja tärkeän työsaran äärellä puurtamiseen! Iso-isäni Karjalassa oli pientilallinen ja jotenkin tätä(kin) kautta, arvostukseni suomalaista vilja- ja lihatuotantoa kohtaan on korkealla.

Täytynee asiaan uudelleenpaneutua, ainakin jollakin tasolla. Se ei ole yllätys, että tämäkin ikäänkuin primääritoiminta on voimakkaasti poliittisen (ja toki EU:n myötä eri kansallisten) motivaation suunnalta tulevien erisuuntaisten tahtotilojen osin määrittelemää rationaalisesta irrallaan olevaa.

Miten näet tulevaisuuden luomuun erityisesti viljatuotannon osilta, kehittyvän. Onko edes teoreettista mahdollisuutta siihen, että saatavissa (järkevin kustannuksin) olevalla peltopinta-alalla voitaisiin Suomessa tuottaa (todennäköisesti kasvava) määrä tarvittavaa viljaa. Edellisen merkittävästi ilman tuki-uudistuksia vaikuttavan hinnanmuodostukseen?
Klikkaa laajentaaksesi...
Mistä päin Karjalaa, oliko lähellä Laatokan karjalaisten pääkaupunkia, Sortavalaa? Omaa sukua Terijoelta, Suomenlahdemme suloisilta rannoilta...

 
Solidsnake kirjoitti:
Lähikaupassa tuossa vieressä porsaan ulkofilepihvi on noin 9viiva10 eetua kilo, mikä olisi suoramyyjän kilohinta noin, siis käypänen millä jää jotain käteen, ei ryöstö, eikä halpuutettu hinta, kysyy tietämätön
Klikkaa laajentaaksesi...
Jos pystyy jalostamaan porsaan jonka ruhosta on 90% filettä, niin... :D

Erään MT:n uutisen mukaan nyt myydään teurastamoihin possua tappiolla 60-65€/kpl ja hintaa pitäisi nostaa 20-25€. Eli jos tuotantokulut ovat sen 70-80€/kärsä, siihen päälle teurastuskulut niin ollaan puolentoistasadan kieppeillä per saparo.
Teurastamossa se possu sitten vähän laihtuu, karkeasti tuollaisen kolmasosan verran, eli ~130kg:n elopaino tipahtaa johonkin ~90kg:n paikkeille. Ja tuosta ei kaikki ole sitä sisä- tai ulkofilettä, vaan mukana on luuta, läskiä, nahkaa ja niitä muita ruhonosia kinkkuineen ja niskoineen.

Joo, ei se taida sillä kympillä lähteä...

Kokonaan toinen asia on, että miksi ihmiset ostavat niitä mauttomia fileitä, kun muut osat halvempia ja maukkaampia..
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top