Suunnitelma paljastaa: Metsäkonekuskia ohjeistettiin ajamaan raakkujoen yli
HS:n tiedot|Hukkajoen hakkuusuunnitelmaan oli merkitty joenylityspaikka, jonka käyttö aiheutti valtavan raakkutuhon. Stora Enso ei kommentoi HS:n tietoja poliisitutkintaan vedoten.
Tilaajille
Raakkuja eli jokihelmisimpukoita siirrettiin turvaan ylävirran puhtaaseen veteen Suomussalmen Hukkajoella 23. elokuuta sen jälkeen, kun Stora Enson hakkuutyömaa ja joen yliajo oli sotkenut niiden elinympäristön. Kuva: Hannu Huttu / Lehtikuva
Petja Pelli HS, Tuomas Niskakangas HS
11:30
Suomussalmen törkeänä luonnonsuojelurikoksena tutkittu raakkujoen yliajo tapahtui suunnitelman mukaan. Metsäkoneen kuljettaja noudatti saamiaan ohjeita joen ylityspaikasta ja puiden varastointipaikasta, osoittaa HS:n näkemä hakkuusuunnitelma.
HS:n näkemä suunnitelma viittaa siihen, että kyse ei ollut vain yksittäisen metsäkonekuskin huonosta valinnasta.
Hakkuusuunnitelma on metsäkoneen näytöllä näkyvä työkartta, johon on piirretty hakkuualueen rajat ja puiden varastointipaikat. Sen perusteella kuski tekee työtään.
Kuva: Maanmittauslaitos 2023, grafiikka: Kimmo Koskinen / HS
Stora Enso on kertonut HS:n haastattelussa aiemmin, että Stora Enso laati Hukkajoen hakkuusuunnitelman.
”Ymmärtääkseni hakkuusuunnitelman ja puukaupan teki meidän metsäasiantuntija ja ymmärtääkseni hän teki puukaupan yhteydessä normaalin hakkuusuunnitelman”, Stora Enson metsäjohtaja
Janne Partanen sanoi
HS:lle elokuussa.
Hakkuun toteutti Stora Enson hankkima urakoitsija, joka puolestaan käytti aliurakoitsijaa.
HS kysyi Stora Ensolta perjantaina, haluaako yhtiö kommentoida HS:n näkemän hakkuusuunnitelman tietoja.
”Emme voi kommentoida luottamuksellista asiakirjaa, joka liittyy keskeneräiseen tutkintaan”, viestintäpäällikkö
Ingrid Peura vastasi tekstiviestissään.
Poliisi tutkii mahdollisesti tuhansia uhanalaisia raakkuja tappanutta ja laajasti niiden elinympäristöä pilannutta tapausta törkeänä luonnonsuojelurikoksena. Tutkinta on yhä kesken.
HS:n näkemä suunnitelma on peräisin alalla käytetystä Wood Force -järjestelmästä. Sen paikat ja yksityiskohdat vastaavat tietoja, joita HS on tapauksesta muuta kautta kerännyt.
Hakkuusuunnitelmaan on merkitty selvästi tukkien ”lanssipaikka” eli varastointipaikka. Se sijaitsee Hukkajoen pohjoispuolella eli toisella puolella kuin valtaosa hakkuusta. Paikalle ei pääse tukkien kanssa ajamatta joen yli.
Pohjoispuolen tie sijaitsee saman maanomistajan mailla kuin hakkuukin.
Metsähallitus
on vahvistanut, ettei Stora Enso pyytänyt siltä lupaa vaihtoehtoisen ja raakuille turvallisen eteläpuolen metsätien käyttöön ennen hakkuun aloittamista.
Lisäksi hakkuusuunnitelmaan on merkitty kartalle ”vanha ylityspaikka” eli kohta, josta joen yli myös ajettiin – satoja kertoja.
HS osoitti
jo aiemmin ilmakuvin, että Stora Enson paikalla 2012 toteuttamassa harvennushakkuussa ajettiin samasta kohtaa joen yli.
Nyt hakkuusuunnitelman lisätiedoissa annetaan ymmärtää, että kartalle merkitystä vanhasta ylityspaikasta mennään tälläkin kertaa yli, pienin varotoimin tosin. Näin ohjeessa lukee:
”Vanha ylityspaikka hienojakoisella maalla ja rinteessä. Laitetaan rinteeseen puuta/havuja, jotta ei menisi urille.”
Jälkiä päiväkausia siivonneen Metsähallituksen Luontopalveluiden työntekijän
Eero Moilasen mukaan jokeen kulkevilla ajourilla tosiaan näkyi havuja ja puita silloin kun hän ensimmäisen kerran näki paikan hakkuun jälkeen.
”Eteläpuolella ne ehkä näyttivät siltä, että oli laitettu vasta jälkeenpäin, ettei olisi niin karskin näköinen. Pohjoispuolella oli ehkä laitettu jo ajon aikana. Mutta vaikea sanoa”, Moilanen arvioi.
Vaihtoehtoinen reitti Metsähallituksen tien kautta ei ollut mahdoton.
Hakkuusuunnitelman lisätiedot saattavat olla myös urakoitsijan täyttämiä. Wood Force -järjestelmässä käyttöoikeuden saaneet urakoitsijan edustajat voivat muokata niitä. Yleensä korjuun suunnitteluun osallistuu myös urakoitsija tai urakoitsijan edustaja.
HS:n alalta saamien taustatietojen perusteella on kuitenkin tyypillistä, että vähintäänkin varastointipaikasta urakoitsija on sopinut hakkuuoikeuden haltijan kanssa.
Hukkajoella hakkuuoikeuden haltija oli Stora Enso.
Varastointipaikka ja sitä kautta metsässä ajettu kuljetusmatka vaikuttavat taksaan, jonka metsäyhtiö urakoitsijalle urakasta maksaa. Siksi niistä sovitaan tyypillisesti kaupantekovaiheessa.
Joen yli tuodut tukit kuvattiin Suomussalmen Hukkajoen äärellä 24. elokuuta. Kuva: Antti J, Leinonen
Stora Enson kanssa sovittuun varastointipaikkaan viittaa myös se, että Stora Enso ei etukäteen kysynyt Metsähallitukselta lupaa vaihtoehtoisen tien käyttöön. Kuljetusreitiksi on valittu maanomistajan omistama tie, joka oli halvempi ja nopeampi vaihtoehto mutta vaati joen ylityksen.
Hakkuun ja yliajojen lopputulos oli, että Hukkajoen tiheän raakkuesiintymän päälle valui tonneittain hiekkaa. Se tukkii pohjaa ja tukehduttaa raakkuja ja varsinkin niiden jälkikasvua. Hienojakoista maata on kulkeutunut virran mukana kilometrin verran alavirtaan.
Vaihtoehtoinen reitti Metsähallituksen tien kautta ei ollut mahdoton, minkä osoittaa se, että sitä on nyt käytetty koneiden ajoväylänä joen kunnostustöissä. Stora Enso pyysi luvan metsähallitukselta tien käyttöön raakkutuhon paljastuttua.
Maa-ainekseen peittynyt raakku eli jokihelmisimpukka kuvattiin Hukkajoella Suomussalmella 23. elokuuta metsäkoneen ylityspaikan alapuolella. Raakut voivat elää yli 200-vuotiaiksi. Ne tarvitsevat elääkseen ja lisääntyäkseen puhdasta joenpohjaa. Kuva: Hannu Huttu / Lehtikuva
Tietämättömyydestä tapauksessa ei pitäisi olla kyse, ei ainakaan Stora Enson ja maanomistajan osalta.
HS on nähnyt valvovalta viranomaiselta eli Kainuun ely-keskukselta Stora Ensolle ja metsänomistajalle toukokuussa
lähteneen sähköpostin, jossa ely-keskus ohjeisti hakkuun toteuttajaa jokihelmisimpukoiden suojaamisesta.
Sähköpostissa luetellaan kaikki ne Stora Enson tekemän metsänkäyttöilmoituksen kuviot, jotka rajoittuvat Hukkajoen rantaan ja varoitetaan raakkuesiintymästä. Sähköpostissa kerrotaan, että Hukkajoessa esiintyvä raakku on ”erittäin uhanalainen, erityisesti suojeltava ja rauhoitettu”.
Ohjeessa kielletään ajamasta esiintymän yli ja kehotetaan välttämään kaikenlaisia huuhtoumia jokeen. Lisäksi siinä suositellaan jätettävän joen rantaan 45 metrin suojavyöhyke, jossa puita ei hakata.
HS:n näkemästä hakkuusuunnitelmasta voi todeta, että hakkuusuunnitelman tekijällä on ollut suojavyöhykkeen leveydestä toisenlainen näkemys kuin ympäristöviranomaisella.
”Jokeen 10 m suojakaista, johon keskitetään leimikon säästöpuut”, suunnitelman lisätiedoissa lukee.
Juuri sen levyiseltä jätetty suojavyöhyke ilmakuvissa myös näyttää.
Säästöpuut viittaavat PEFC-sertifikaattiin, joka on lievin metsänhoidon ympäristösertifikaatti.
Suunnitelman lisätiedoissa sanotaan, että ”hakkuu PEFC:n mukaan”. Metsänomistaja ei ole liittänyt kyseistä metsää mihinkään sertifikaattiin, mutta Stora Enso on kertonut, että se on silti halunnut tehdä hakkuun sertifikaatin mukaan.
Viranomainen suositteli joen varteen jätettäväksi 45 metrin suojakaistaa. HS:n näkemän hakkuusuunnitelman ohje oli kymmenen metriä ja siltä maastossa myös näyttää. Kuva: Hannu Huttu / Lehtikuva
HS on pyytänyt Stora Ensolta useaan otteeseen nähtäväkseen Hukkajoen hakkuusuunnitelmaa, jotta suuri yleisö saisi paremman käsityksen tapauksen vastuista ja siitä, miten vastaavaa luonnon turmelemista voitaisiin tulevaisuudessa estää.
Stora Enso on kieltäytynyt toistuvasti suunnitelmaa näyttämästä – viimeksi perjantaina – vedoten meneillään olevaan poliisitutkintaan ja ”kilpailullisesti sensitiiviseen tietoon”.
Hakkuusuunnitelman tiedot ovat olennaisia tapauksen arvioinnin kannalta. Stora Enso on alusta asti viestinyt, että heillä on raakkujokien suojaamiseen olemassa ohjeistus, jota ei tässä tapauksessa ole noudatettu.
Stora Enso ei kuitenkaan ole tarkentanut, onko noudattamatta jättäminen tapahtunut aliurakoitsijan päässä vai kuitenkin oman talon sisällä.