Ei taida mistään enää saada tehosikoja kesäpossuiksi kasvamaan tavallinen kuolevainen, vaan ei ole niin väliksikään, maatiaisia saa kyllä. Toki suomalainen maatiaissika kuoli sukupuuttoon joskus 60-luvulla, mutta muiden maiden varsin käypäsiä versioita on olemassa. Suomalaisen lainsäädännön vaatimukset sian pidolle on sitten kyllä sitäluokkaa että joku tshernobylin kosahtanutta reaktoria ympäröivä sargofaki on ihan köykänen rakennelma verrattuna suomalaisen virkamiehen vaatimuksiin.
Nämä kyseiset virkamiehet ovat viimeaikoina kunnostautuneet valvontatyössään siinä mittakaavassa ja niin monella sektorilla että moni, nyt jo horsmaa kasvava, neukkutoveri tulisi pöksyihinsä moisesta tehokkuudesta.
Näistä säännöistä ja niiden kapinallisesta rikkomisesta tuli mieleen kun viimeksi lampaita teurastettiin. Minä olin säteilyeristyksessä keskussairaalan lyijykopissa ja mies päätti ryhtyä tuumasta toimeen ja työstää joutopässit pakkaseen. Vapauduinkin sieltä lyijykopista ennakoitua aikaisemmin (koska timanttiset munuaiset) ja löysin parkkiruudustani kottikärryllisen lampaksien sisukaluja. Koska mulla ei ollut mitään asiaa perheenjäsenten lähimaastoon, ryhdyin hautaamaan niitä sisukaluja. Lapsille laitoin viestiä että unohtakaa halloween-koristelut, teillä on pihalla radioaktiivinen äiti hautaamassa lampaan suolia. Kuvaelmasta puuttui ainoastaan armeija elyn tarkastajia
Meillä on onneksi sikaa, lammasta ja riistaa sen verran ettei tämä nykyinen sekoilu aiheuta sen suurempaa vatsahaavaa. Vatsahaavan saan sen sijaan tästä kelistä. Tämä ilmaston lämpeneminen on nyt aiheuttanut täällä hämeen nälkämailla jääkauden. Tahdo kasvaa kuin lähinnä rikat.
Pavut, kurkut, kurpitsat ja muut sellaiset vaativat enempi lämpöä kuin mitä on ollut tarjolla ja sellaiset mitkä yleensä kasvaa kunhan muistaa kylvää, kituvat nekin enempi ja vähempi. Yhtälöön kuin lisää vitunmoisen myrskytuulen, niin hermot tahtoo olla kovilla. Vielä kovemmilla olisi jos eläminen olisi noista kiinni. Kiitän onneani etten tänä vuonna ole sekaantunut mihinkään kaupalliseen kasvintuotantoon
Viimeiset perunat tahkosin tuonne savikkoon tänään. Meinasin saada anafylaktisen shokin pelkästä savimaan ja vitutuksen yhdistelmästä. Nakkasin talikon mäkeen ja lähdin kaatosateesta tupaan. Mies löytänee sitten ruohonleikkurilla sen talikon.
Kohta pääsee onneksi nautiskelemaan heinätöistä. Odotan innolla.
Kesäkuu ollut kyllä paskin miesmuistiin. Ehdottomasti parhaat, tehokkaimmat ja hyödyllisimmät päivät oli ne pari mitkä tuli vietettyä paljussa ryypäten. Kyllä on hyvä jokaisen keski-ikäisen perheenäidin kerran vuosikymmeneen rehellisesti dokata pönttö himmeliksi. Että kiitos vaan asianosaisille
.
.
