SUURI RESERVILÄISKESKUSTELU

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja baikal
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Seison siis korjattuna! Jostain on vain jäänyt tällainen mielikuva päähäni, että aikoinaan RUK:uun vaadittiin yo-paperit. Tosin mielikuvaani tämä liittyy lähemmäs sotavuosia kuin nykypäivää.
Ihan ilmatiivistä vahvistusta ei vielä taidettu saada. Etenkään 50/60/70-lukujen tilanteeseen. Maailma on kuitenkin muuttunut matkan varrella.
 
Olen siinä uskossa että vanhempi väki nukkuu lyhyemmät unet verrattuna, esim teineihin joita nyt ei saa ylös millään

Kyllä nukkuukin, mutta syy ei ole todennäköisesti niinkään unen tarpeen vähenemisessä, vaan siinä että sekä nukahtaminen että unen laatu alkavat ihmisellä huonontua jo kolmekymppisenä. Aiheesta löytyy hyvä kirja "Miksi nukumme", Matthew Walker.
 
Ihan ilmatiivistä vahvistusta ei vielä taidettu saada. Etenkään 50/60/70-lukujen tilanteeseen. Maailma on kuitenkin muuttunut matkan varrella.
50-luvun taitteessa oli ylioppilaita niin vähän, että ei varmastikaan riittänyt täyttämään RUK:n kursseja eli on valittu muitakin.

70-luvulle tultaessa ylioppilaita on ollut reilusti enemmän kuin kursseilla paikkoja. Ei siltikään sitä tarkoita, että olisi ollut vaatimuksena pääsyyn.
 
RUK valinnoissa painottui kolme asiaa:
1. Kurssimenestys eli kokeiden tulokset.
2. Oppilasjohtajana onnistuminen.
3. Kouluttaja-arvio (pärstäkerroin) . Tällä arvoilla sai nostettua ja laskettua valintajärjestystä.
 
RUK valinnoissa painottui kolme asiaa:
1. Kurssimenestys eli kokeiden tulokset.
2. Oppilasjohtajana onnistuminen.
3. Kouluttaja-arvio (pärstäkerroin) . Tällä arvoilla sai nostettua ja laskettua valintajärjestystä.
Voisiko yksinkertainen selitys olla se, että opiskeluun ja kokeisiin tottunut saa parempia tuloksia?

Muissa asioissa voi sitten loistaa kuka tahansa.
 
50-luvun taitteessa oli ylioppilaita niin vähän, että ei varmastikaan riittänyt täyttämään RUK:n kursseja eli on valittu muitakin.

70-luvulle tultaessa ylioppilaita on ollut reilusti enemmän kuin kursseilla paikkoja. Ei siltikään sitä tarkoita, että olisi ollut vaatimuksena pääsyyn.
Erittäin todennäköisesti näin on. Asian tuntemukseni ei kuitenkaan riitä tekemään eroa vaikkapa vuosille 1951 ja 1959, joten vuosikymmen voi olla jakona turhan karkea. Jossain 60-luvun tienoilla määrä kaiketi lähti nousuun
 
Sama pätee fyysiseen toimintakykyyn. Se voi ikämiehelläkin olla varsin hyvä, mutta rankasta suorituksesta toipuminen vie jo viisikymppisenä moninverroin pitempään.
Sanoisin että paljon myös kuntokysymys eli kovemmassa kunnossa palautuu nopeammin. Kunnon rääkki muutaman kerran vuodessa pitää vireänä. Itse nukun edelleen kuin tukki eli parin tunnin torkut tekevät jo ihmeitä.
 
Iän myötä huomaa KH:ssa, että jaksaa valvoa ja sotia ihan kuten ennenkin. Mutta kotiin päästyä tarvii enemmän kuin yhden yön vireysrytmin normalisointiin. Nykyään ei tosin harjoituksissa vedetä nukkumisen kannalta yli limiitistä, vaan rytmillä, joka vastaisi normisotaa.

Fyysisesti toipumista tarvii enemmän jos käy haavereita. Kuormituksesta toipuu ok. Mutta jos joku kohta kipeytyy tapaturmaisesti, niin ei olekaan seuraavana aamuna täydessä tikissä. Enään ei kannata hypätä kärkitaistelijana sokkona tst-hautaan, vaan laittaa joku nuorempi edeltä. Ja rakennuksissa on parempi käyttää ovea, eikä tetsata ikkunasta...
 
Joo, räjähtävä nopeus heikkenee iän myötä ja kyky palautua ns tehoharjoittelusta. Sen sijaan kestävyys ja perusvoima säilyvät paremmin. Riippuu toki lähtötasosta kauanko on sotakuntoinen, mutta viimeistään ikänäkö heikentää mahdollisuutta operatiivisiin joukkoihin.
 
Back
Top