Kysymyshän on siitä, mikä on uhkakuva, johon haluamme valmistautua. Taustalla saattaa olla myös jotakin muuta. Tuskin tarvitsee olla mikään huippuanalyytikko huomatakseen mikä se "jokin muu" voisi olla?! Minusta näyttää siltä, että armeijaa muokataan yhä kiihtyvällä tahdilla NATO-jäsenyyttä silmälläpitäen. Nythän armeijan kehityssuunta tuntuu menevän sellaiseksi, että armeija pienenee ja koostuu yhä enemmän ja enemmän ammattisotilaista ja "puoliammattisotilaista", puhtaiden reserviläisjoukkojen vähentyessä koko ajan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että uhkakuvat ja intressit ovat samat kuin NATO:lla, jonka intressit ja uhkakuvat liittyvät tosiasiassa kiinteästi USA:n intresseihin (vaikkei NATO sitä mielellään myönnäkään)
Voi olla, että olen aikani lapsi ja sen vuoksi en pysty tarkastelemaan tätä asiaa riittävän laajalla perspektiivillä. Tosiasia kun kuitenkin on, että kuulun siihen (sotilas)ikäluokkaan, jota on koulutettu ja kasvatettu käymään sotaa Suomeen idästä tulevaa hyökkääjää vastaan..ja vain hiukan kärjistäen olen käytännössä koko tähänastisen elämäni valmistautunut sotaan idästä tulevaa hyökkääjää vastaan.
Oli näkökulmani sitten rajoittunut tai ei, niin olen sitä mieltä, että uhkakuva-arviot ovat meillä lähtemässä väärään suuntaan. Venäjän kehitys on mikä on, en lähde sitä tässä sen tarkemmin enää puimaan, koska sitä olemme käsitelleet aiemmissa keskusteluissa melkoisesti. Minusta olemme menossa kohti tilannetta, jossa emme pysty vastaamaan uhkaan, joka meihin kohdistuu idästä. Jo tällä hetkellä olemme käytännössä ainoa valtio Euroopassa, joka pystyy vastaamaan idästä tulevaan uhkaan asevoimillaan..tarvittaessa jopa yksin. Muu Eurooppa ei pysty siihen kohta enää edes yhdessä. "Kriisinhallinta, rajoiteutut operaatiot 5000km säteellä Brysselistä...", siinä on ne mantrat mitä tällä hetkellä hoetaan kautta läntisen Euroopan.
Asian huolestuttava puoli on se, että tuo on TÄMÄ HETKIN uhkien osalta..15v päästä tilanne todennäköisesti on tyystin toinen! Kun NYT muokkaamme armeijamme vastaamaan niihin uhkiin, jotka ovat tätä päivää, olemme hyvin suurella todennäköisyydellä todella hukassa siinä vaiheessa kun joudummekin vastaamaan niihin uhkiin, joiden edessä olemme 15v päästä!
Minusta me tarvitsemme todella kipeästi reserviläisiä ja reserviin perustuvaa armeijaa! Voi olla, että on järkevää supistaa perustettava kenttäarmeija jopa alle 300 000miehen vahvuiseksi. Jos ja kun isompaa armeijaa ei kyetä varustamaan asianmukaisesti, ei kannattane perustaa sen isompaa armeijaa. Olennaista kuitenkin olisi säilyttää myös tuolla alle 300 000miehen armeijalla riittävä reservi! Eli vaikka sodan uhatessa perustettava armeija olisi vahvuudeltaan vaikkapa 200 000 miestä, olisi mielestäni tarpeellista ja perusteltua, että sen armeijan takana olisi riittävä reservi, jolla voitaisiin täydentää väistämättä syntyviä tappioita. Jokaista sotilasta ei siis tarvitse ottaa aseisiin, kun sota uhkaa, mutta olisi tarkoituksenmukaista, että tarvittaessa sotilaita löytyy reservistä riittävästi yli kenttäarmeijan ns määrävahvuuden. Sota kun on sellaista, että sotilaita kuolee..ja olisi hyvä, jos jostain löytyisi uusia..
Jotta tähän päästäisiin, olisi koulutettava edelleen mahdollisimman suuri osa kustakin ikäluokasta. Sopivimmat sijoitetaan, loput jäävät reserviin sijoittamattomina. Kuitenkin myös heille, joille ei paikkaa löydy ensivaiheessa perustettavista joukoista, pitäisi järjestää koulutusta reservissä..eli siis kertausharjoituksia.
Miesmääräinen reservi pitäisi siis säilyttää riittävän suurena, suurempana kuin kenttäarmeijan "määrävahvuus", sekä myös huolehdittava tämän reservin koulutuksesta.
Voi siis olla, että kykyni nähdä asioita tässä kohtaa on rajoittunut, mutta minun mielipiteeni on, että me tarvitsemme jatkossakin riittävän suuren armeijan, jolla on myös kyky kestää miestappioita riittävästi..eli reservi PITÄÄ OLLA riittävä myös kenttäarmeijan takana ja sitä reserviä ei saa unohtaa myöskään koulutuksen osalta!
Asia kun nyt vaan näyttää olevan niin, että kohta tilanne on se, että edes koko Eurooppa yhdessä ei välttämättä pysty vastaamaan uhkaan idästä..jos sellainen on tullakseen. Siksi meidän on kyettävä olemaan niin vahva, ettei itäkaveri näe järkeväksi lähteä länteen Suomen kautta..
joskus kun tädit (mutsin siskot joita on tosi monta, aikanaan meilläkin oli isoja perheitä) ovat ollet tarpeeksi känässä, alkaa kunnon työväenlaulujen laulaminen. 
