SUURI RESERVILÄISKESKUSTELU

baikal

Supreme Leader
Tämän topikin avaussana on MIKSI?

On selvää, että kenttäarmeija pystytään jatkossa muodostamaan kerrotussa laajuudessa alle 35-vuotiaista miehistä ja naisista, kenties jopa alle 30-vuotiaista.

Miksi itsekukin on mukana toiminnassa tai aikoo ryhtyä jossain vaiheessa? Paikkoja SA-kokoonpanoihin tuskin on viljalti luvassa sen jälkeen, kun delete on käynyt pyyhekumin lailla ylitse. Topikin tarkoitus ei ole osoittaa, että ommpas turhaa touhua, itseasiassa päinvastoin.

Mitä arvelette, onko pv:lla tarvetta ikääntyvien ressujen harjoituttamiselle ja jos on, niin mikä on motiivi?

Jos sopii niin jätetään maakuntajoukot pois, niillä on kuitenkin jyvitetyt hommansa eivätkä siten ole "perspektiivittömämpää" laajaa kaartia. Sijoitushommista kaiketi ei pitäisi hotista liikoja myöskään. Jos se meistä tuntuukin tyhjänpäiväiseltä kiellolta, niin se kuitenkin on pv:n kanta asiaan ja sillä siisti.
 
Kysymyshän on siitä, mikä on uhkakuva, johon haluamme valmistautua. Taustalla saattaa olla myös jotakin muuta. Tuskin tarvitsee olla mikään huippuanalyytikko huomatakseen mikä se "jokin muu" voisi olla?! Minusta näyttää siltä, että armeijaa muokataan yhä kiihtyvällä tahdilla NATO-jäsenyyttä silmälläpitäen. Nythän armeijan kehityssuunta tuntuu menevän sellaiseksi, että armeija pienenee ja koostuu yhä enemmän ja enemmän ammattisotilaista ja "puoliammattisotilaista", puhtaiden reserviläisjoukkojen vähentyessä koko ajan. Tämä taas tarkoittaa sitä, että uhkakuvat ja intressit ovat samat kuin NATO:lla, jonka intressit ja uhkakuvat liittyvät tosiasiassa kiinteästi USA:n intresseihin (vaikkei NATO sitä mielellään myönnäkään)

Voi olla, että olen aikani lapsi ja sen vuoksi en pysty tarkastelemaan tätä asiaa riittävän laajalla perspektiivillä. Tosiasia kun kuitenkin on, että kuulun siihen (sotilas)ikäluokkaan, jota on koulutettu ja kasvatettu käymään sotaa Suomeen idästä tulevaa hyökkääjää vastaan..ja vain hiukan kärjistäen olen käytännössä koko tähänastisen elämäni valmistautunut sotaan idästä tulevaa hyökkääjää vastaan.

Oli näkökulmani sitten rajoittunut tai ei, niin olen sitä mieltä, että uhkakuva-arviot ovat meillä lähtemässä väärään suuntaan. Venäjän kehitys on mikä on, en lähde sitä tässä sen tarkemmin enää puimaan, koska sitä olemme käsitelleet aiemmissa keskusteluissa melkoisesti. Minusta olemme menossa kohti tilannetta, jossa emme pysty vastaamaan uhkaan, joka meihin kohdistuu idästä. Jo tällä hetkellä olemme käytännössä ainoa valtio Euroopassa, joka pystyy vastaamaan idästä tulevaan uhkaan asevoimillaan..tarvittaessa jopa yksin. Muu Eurooppa ei pysty siihen kohta enää edes yhdessä. "Kriisinhallinta, rajoiteutut operaatiot 5000km säteellä Brysselistä...", siinä on ne mantrat mitä tällä hetkellä hoetaan kautta läntisen Euroopan.
Asian huolestuttava puoli on se, että tuo on TÄMÄ HETKIN uhkien osalta..15v päästä tilanne todennäköisesti on tyystin toinen! Kun NYT muokkaamme armeijamme vastaamaan niihin uhkiin, jotka ovat tätä päivää, olemme hyvin suurella todennäköisyydellä todella hukassa siinä vaiheessa kun joudummekin vastaamaan niihin uhkiin, joiden edessä olemme 15v päästä!

Minusta me tarvitsemme todella kipeästi reserviläisiä ja reserviin perustuvaa armeijaa! Voi olla, että on järkevää supistaa perustettava kenttäarmeija jopa alle 300 000miehen vahvuiseksi. Jos ja kun isompaa armeijaa ei kyetä varustamaan asianmukaisesti, ei kannattane perustaa sen isompaa armeijaa. Olennaista kuitenkin olisi säilyttää myös tuolla alle 300 000miehen armeijalla riittävä reservi! Eli vaikka sodan uhatessa perustettava armeija olisi vahvuudeltaan vaikkapa 200 000 miestä, olisi mielestäni tarpeellista ja perusteltua, että sen armeijan takana olisi riittävä reservi, jolla voitaisiin täydentää väistämättä syntyviä tappioita. Jokaista sotilasta ei siis tarvitse ottaa aseisiin, kun sota uhkaa, mutta olisi tarkoituksenmukaista, että tarvittaessa sotilaita löytyy reservistä riittävästi yli kenttäarmeijan ns määrävahvuuden. Sota kun on sellaista, että sotilaita kuolee..ja olisi hyvä, jos jostain löytyisi uusia..

Jotta tähän päästäisiin, olisi koulutettava edelleen mahdollisimman suuri osa kustakin ikäluokasta. Sopivimmat sijoitetaan, loput jäävät reserviin sijoittamattomina. Kuitenkin myös heille, joille ei paikkaa löydy ensivaiheessa perustettavista joukoista, pitäisi järjestää koulutusta reservissä..eli siis kertausharjoituksia.
Miesmääräinen reservi pitäisi siis säilyttää riittävän suurena, suurempana kuin kenttäarmeijan "määrävahvuus", sekä myös huolehdittava tämän reservin koulutuksesta.

Voi siis olla, että kykyni nähdä asioita tässä kohtaa on rajoittunut, mutta minun mielipiteeni on, että me tarvitsemme jatkossakin riittävän suuren armeijan, jolla on myös kyky kestää miestappioita riittävästi..eli reservi PITÄÄ OLLA riittävä myös kenttäarmeijan takana ja sitä reserviä ei saa unohtaa myöskään koulutuksen osalta!
Asia kun nyt vaan näyttää olevan niin, että kohta tilanne on se, että edes koko Eurooppa yhdessä ei välttämättä pysty vastaamaan uhkaan idästä..jos sellainen on tullakseen. Siksi meidän on kyettävä olemaan niin vahva, ettei itäkaveri näe järkeväksi lähteä länteen Suomen kautta..
 
Kapiainen kirjoitti:
Kysymyshän on siitä, mikä on uhkakuva, johon haluamme valmistautua.
... Siksi meidän on kyettävä olemaan niin vahva, ettei itäkaveri näe järkeväksi lähteä länteen Suomen kautta..

Nyt vasta tulin lukeneeksi Kapiaisen viestin ja minäkin olen aikani lapsi, silloin kun olin palveluksessa olosuhteet olivat suunnilleen tuollaiset kuin Kapiainen kuvailee. Todella monessa suhteessa olen samaa mieltä.

Aivan viimeisissä KH:issa on alkanut esiintyä tuota NATO-maniaa, onneksi aika vähän mutta silti :a-embarassed:
 
Kapiainen kirjoitti:
Asia kun nyt vaan näyttää olevan niin, että kohta tilanne on se, että edes koko Eurooppa yhdessä ei välttämättä pysty vastaamaan uhkaan idästä..jos sellainen on tullakseen. Siksi meidän on kyettävä olemaan niin vahva, ettei itäkaveri näe järkeväksi lähteä länteen Suomen kautta..

Taitaa Suomi olla edelleenkin sen verran maailman laidalla, ettei Eurooppaa vallata Suomesta käsin. Eurooppa on edelleen yhtä kaukana, tähyääpä sitä Viipurista tai Hangosta.

Jos vanja halajaa Eurooppaa jakamaan, niin se tapahtuu vanhoja hyökkäysuria eli Puolan läpi ja suuntana Berliini.

Toki tilanteessa, jossa Euroopassa olisi uusi isojako käynnissä, saattaisi vanja ottaa Suomen etupiiriinsä. Silloinkin kyseessä olisi jälleen kerran pelkkä sivujuonne isoissa kuvioissa.
 
Herättelen tätä keskustelua uudelleen henkiin..oikeastaan erään toisen keskustelun innoittamana. Tämä kommentti voisi mennä jonkun toisenkin otsikon alle, mutta menköön nyt tähän.

Jos tarkastellaan tämän päivän reserviläistoimintaa, kuten Maakuntakomppaniat, MPKY:n toiminta jne jne, niin siellä on menty muutamissa vuosissa ilmeisen suurin harppauksin eteenpäin. Tämänpäivän meno on kokonaan jotakin muuta kuin mitä se oli vaikkapa 6-7 vuotta sitten. Toiminta on tänä päivänä suhteellisen laadukasta ja edistää hyvällä tavalla myös Puolustusvoimien tarpeita ja osin myös paikkaa niitä puutteita, mitä valtion resurssipula aikaansaa reservin koulutuksessa. Toiminta on siis olosuhteet huomioiden laadukasta ja ennenkaikkea tarpeellista.

Sitten itse asiaan:

Toiminnan imago on tällä hetkellä mielestäni hyvä. Sillä ei ole poliittisiä sävyjä, mukana on ihmisiä, joiden poliittiset mielipiteet eivät ole yhteneviä, vaan edustavat kaikkia yhteiskuntamme valtavirtoja tässä suhteessa. Todennäköisesti vain äärimmäinen vasemmisto puuttuu toiminnasta?! Ja näin sen pitää ollakin, jos toiminta halutaan säilyttää nykyisenkaltaisena.
Asiassa on mielestäni kuitenkin olemassa suurehkoja riskejä, jotka ovat aivan pinnan alla. Viittaan tällä nimenomaan toiminnan poliittisiin sävyihin..joita sillä ei siis nykyhetkellä ole, mutta joiden ilmaantuminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa koko toiminnalle.
Organisaatiorakenne ja toiminnan luonne on tänä päivänä tosiasiassa melkolailla Suojeluskuntatyyppistä. Se ei ole huono asia toiminnan tehokkuuden ja laadun kannalta. Siinä on kuitenkin ilmiselvä riski. Jos toiminta leimautuu Suojeluskuntatoiminnaksi, se karsii väkeä pois toiminnasta ja ennenkaikkea se aikaansaa monen Suomalaisen mielessä sen, että toiminnan luonne saa kielteisen sävyn.
Siksi pitäisin tärkeänä, että toiminnassa ei erehdyttäisi tietoisesti korostamaan Suojeluskuntayhteyttä ja äärikeinona myös toiminnassa mukana olevia henkilöitä tarkasteltaisiin tarvittaessa kriittisesti. Toiminnassa ei tarvita avoimesti äärioikeistolaisia ajatuksia julistavia ihmisiä, avoimesti natsismia ihannoivia, eikä muita ääriaineksia.
Jo YKSI tällaisen henkilön aikaansaama ylilyönti, joka syystä tai toisesta ylittää uutiskynnyksen mediassa riittävän laajalti, tuhoaa minuutissa sen työn, mitä monet ihmiset ovat ansiokkaasti tehneet noin kymmenen vuotta!

Asian voi ehkä konkretisoida myös toisinpäin:

Jos reserviläistoiminta muistuttaisi punakaartien toimintaa, toiminnassa mukana olisi henkilöitä jotka ovat avoimesti äärivasemmistolaisia ja myös julistavat sanomaansa avoimesti..olisi sen seuraus toiminnalle täysin sama kuin toiminnan leimautuminen äärioikeistolaiseksi toiminnaksi.

Henk.koht minulla ei ole mitään Suojeluskunta-ajatusta vastaan. Käytännössä kaikki sukulaiseni..miehet ja naiset..ovat olleet joko ammattisotilaita TAI aktiivisia Suojeluskuntalaisia/ Lottia jne, mutta ymmärrän myös sen, että ehkä noin puolet Suomalaisista ei vielä tänä päivänäkään haluaisi kuulua Suojeluskuntaan tai kannattaa sellaisen järjestön toimintaa.
Siksi asia pitäisi mielestäni noteerata ja tarvittaessa myös toimia sen mukaisesti.

En lähde tässä yhteydessä sen tarkemmin perustelemaan, miksi kirjoitin näin juuri nyt. Lyhyesti sanoen, perustuu siihen mitä on nähty ja kuultu tässä jossain vaiheessa. Mutta sen sanon, että asiaa kannattaa jokaisen kyseisessä toiminnassa olevan pysähtyä hetkeksi miettimään. Kuten sanoin: toiminnan laatu on tällä hetkellä hyvää, kuten myös...ja ennenkaikkea..myös toiminnan imago, mutta muutama sopiva sekopää kääntää pahimmillaan hetkessä KOKO toiminnan imagon täysin päälaelleen!
 
Itse olen suojeluskuntalaisen ja lotan poika. Mulle ne järjestöt eivät ole mitään "peikkoja", mutta onhan se selvää, että monelle nykyihmiselle ne ovat vieraita ja ehkäpä ( sodanjälkeisen politiikan vuoksi ) myös kielteisiä juttuja. Kyllä maakuntajoukot ja MPK ovat neutraalimpia nimityksiä ja siten kynnys osallistua niiden toimintaan on matalampi. Omana inttiaikanani ja sen jälkeen ( 70- ja 80-luvuilla ) reserviläistoiminnalla oli vähän huono maine. Osallistujat leimattiin herkästikin "sotahulluiksi".
Olin jonkin verran mukana 80-luvulla, mutta en kovin aktiivinen. Ehkä "ympäristön paine" vaikutti, enkä siitä harrastuksestani mitään "meteliä" pitänyt. Kun vertaan sitä aikaa siihen, mitä olen aktiivisten ressujen kertomana kuullut tämän päivän toiminnasta, ovat ne melkein kuin yö ja päivä. Kuten Kapiainenkin tuossa totesi, hyvään suuntaan ollaan menty.

Mulla ei sijoitusta enää ole ollut moneen vuoteen ( viimeinen kertaus Leijona-94 ), pilliin vihellettäessä toimisin varmaankin nykyisessä siviilihommassani. Eikä mun mielestäni mun ikäisiin ukkoihin enää kannata uhrata aikaa ja resursseja. Kyllä ne pitää kohdistaa tuonne 20-30 vuotiaisiin. Tietysti, jos joku vanhempi ukko haluaa olla mukana, niin mikäs siinä, mutta se ei saa olla noilta nuoremmilta pois. Lyhyesti: nuorille etusija. Tietysti aktiiviset, vanhemmat ukot sopivat mainiosti mentorin osaan.

Tuosta reservin suuruudesta olen hyvin samaa mieltä kuin Kapiainen. Ajatelkaapa, jos jokaiseen tehtävään olisi kaksi sijoitettua. Ts. jokaisella olisi varamies. Koulutettua resrviähän poistuu "rivistä" jatkuvasti sellaisiin siviilipuolen tehtäviin, joita he hoitavat myös kriisiaikana. Eihän se mikään hirveän iso määrä ole, mutta kuitenkin.

Mun mielessäni on ollu semmoinen miksaus, että reserviä koulutetaan edelleen nykyinen määrä, mutta samanaikaisesti lisätään ammatilaisten määrää ja myös hiukkasen vähennetään kokonaisvahvuutta. Perusmassa reserviläisistä ja sitä täydentämässä ammattilainen runkohenkilöstö ja pienet ammattilaisjoukot.
 
Juu kyllä näitä suojeluskunta = MPK pelkoja tuntuu olevan. Jotkut on ihan ohjeistaneet että suojeluskunnista ei sitten puhuta mitään MPK:n yhteydessä ja kaikki yhteyden kielletään jos niistä kysytään.

Nämä joiden kanssa on pitänyt olla varovainen on käytännössä olleet vanhemman ikäluokan patuja joilla ilmeisesti on jonkinlaista punaisuutta omissa taustuissaan. Onko sitten jollakin tapaa kuoleva kansantauti tämä suojeluskunta-pelko? No kyllähän se punaisuus on vielä "voimissaan" ja isoisen kokemusta vääryyksistä muistellaan ja niistä hotistaan. Sitä muistelu- ja hotinaintoa luulisi riittävän ainakin 10-20 vuodeksi ihan julkisuuteen asti.
 
Listaan muutamia kielteisimpiä asioita mihin olen viimeisen parin vuoden aikana törmännyt ollessani tekemisissä aktiivireserviläisten kanssa:
Avoin äärioikeistolaisuus, Waffen-SS:n sotilasarvojen käyttö puhuteltaessa muita reserviläisiä, avoin ja ennenkaikkea totaalisen yliampuva ryssänviha...
Näihin verrattuna se, että organisaatiorakenteessa on yhtäläisyyksiä Suojeluskuntajärjestelmään on varsin pieni juttu. Mikä tahansa em. ilmiöistä päätyessään vääriin korviin ja silmiin ja sitäkautta median kautta laajempaan julkisuuteen saattaisi saada nopeasti aikaan melkoisen imagomuutoksen koko toiminnassa.
Äärioikeistolaisuus on ilmiönä tasan yhtä kielteinen kuin äärivasemmistolaisuus. Kummallisen usein kuitenkin äärioikeistolaiset ainekset kuvittelevat että esim Puolustusvoimat olisi jollakin tapaa "salaa äärioikeistolainen" organisaatio..samasta syystä varmaan ne samat ainekset kuvittelevat reserviläisjärjestöjen olevan äärioikeistolaismyönteisiä?! Samoin joidenkin on todella vaikea erottaa ryssänvihaa siitä, että Venäläistä sotilasorganisaatiota käsitellään näkökulmasta, jossa se on vastustajan asemassa. Se, että joku on mahdollinen vastustaja, on täysin eri asia kuin se, että vastustaja on yhtä kuin vihan kohde. (Muutenkin ammattitaitoisen sotilaan perusedellytys on, ettei vastustajaa pidä vihata, koska se vie toiminnalta tehon)
Pikainen googletus paljasti nopeasti, että näitä avoimesti ryssänvihaa ja äärioikestolaisuutta julistavia käärmeitä on kuin onkin päässyt luikertelemaan myös reserviläisjärjestöjen toimintaan mukaan..valitettavasti.
Kuten aiemmin totesin: minulle Suojeluskuntalaisuus ei ole ongelma missään määrin. Kaikki tuolloin eläneet sukulaiseni, kuten myös puolisoni sukulaiset ovat kuuluneet olleet aktiivisia toimijoita joko Suojeluskunnassa, Lotta-järjestössä tai vielä tuolloin hyvin Valkoisessa Suomen armeijassa.
Jos kuitenkin on valittava nyt hyvään vauhtiin päässeen toiminnan jatkuvuus ja sen mahdollistavan imagon säilyminen TAI äärikoistolaisleikit Suojeluskuntateeman varjolla niin mieluummin sitten ollaan hiljaa Suojeluskuntateemasta.
Joskin Suojeluskunnat ei edes ollut mikään äärioikeistolainen järjestö..mutta sellaiseksi se yhä edelleen monien mielessä mielletään. Pitää nimittäin koko ajan muistaa, että noin puolet Suomalaisista omaa yhteydet punakaarteihin ja puolet Suojeluskuntiin. Eikä se aika vielä ole niin kaukana, että se olisi unohtunut..
 
Kapiainen kirjoitti:
Listaan muutamia kielteisimpiä asioita mihin olen viimeisen parin vuoden aikana törmännyt ollessani tekemisissä aktiivireserviläisten kanssa:
Avoin äärioikeistolaisuus, Waffen-SS:n sotilasarvojen käyttö puhuteltaessa muita reserviläisiä, avoin ja ennenkaikkea totaalisen yliampuva ryssänviha...
.....

onneksi en ole osallistunut ressuzydeemin vapaa-aikana. ei kiinnosta tuollainne hörhöily.

tosin ainoa kerta oli kerran yhden silloisen st-organisaation harjoituksen jälkeen, kundit jotka osallistuivat (ja olivat aktiivisia järjestössä) järjestivät saunaillan. no ei mitään hätää, pieni tietokilpailu ja voittona alkon historia "vapaan viiinan aika".

Äärioikeistolaisuus on ilmiönä tasan yhtä kielteinen kuin äärivasemmistolaisuus. Kummallisen usein kuitenkin äärioikeistolaiset ainekset kuvittelevat että esim Puolustusvoimat olisi jollakin tapaa "salaa äärioikeistolainen" organisaatio..samasta syystä varmaan ne samat ainekset kuvittelevat reserviläisjärjestöjen olevan äärioikeistolaismyönteisiä?!

sitähän se taisi aikoinaan olla. mikä sitten oli oikeistolainen ja mikä äärioikeistolainen?

Samoin joidenkin on todella vaikea erottaa ryssänvihaa siitä, että Venäläistä sotilasorganisaatiota käsitellään näkökulmasta, jossa se on vastustajan asemassa. Se, että joku on mahdollinen vastustaja, on täysin eri asia kuin se, että vastustaja on yhtä kuin vihan kohde. (Muutenkin ammattitaitoisen sotilaan perusedellytys on, ettei vastustajaa pidä vihata, koska se vie toiminnalta tehon)

nekkaamisessa ja muissa kamppailulajeissahan on sama juttu. jos raivostut matsissa, on se tosi iso nega. ;)

Pitää nimittäin koko ajan muistaa, että noin puolet Suomalaisista omaa yhteydet punakaarteihin ja puolet Suojeluskuntiin. Eikä se aika vielä ole niin kaukana, että se olisi unohtunut..

joo, näinhän se on. mutsin sukullaiset oli aikanaan sosialisteja ja faijan valkoisia.

Muistan kerran skidinä 60- luvun lopulla kun moffalla ja veljellään oli kiivas väittely ja moffan veli syytti moffaa tannerilaiseksi :) joskus kun tädit (mutsin siskot joita on tosi monta, aikanaan meilläkin oli isoja perheitä) ovat ollet tarpeeksi känässä, alkaa kunnon työväenlaulujen laulaminen. :)

kukaan niistä ei ole sosialisti saatikka kommunisti. kaikki rikkaissa naimisissa ja materialisteja

faijan puolella taas on oltu ihan eri puolella. isoisäni isän , joka oli "herra" ampui etelä-suomessa renki joka ei häntä tuntenut. oli vaan liian hienot vaateet kun hevosreessä ylitti erästä järveä.

--------------------

näistä ei kuitenkaan lapseni enää tiedä eivätkä saa traumoja kun aikanaan kerron, kunhan pääsevät teini-iästä ohi.

--------------

ja takaisin aiheeseen:

olen vakuuttunut että yleinen asevelvollisuus ja laaja resrvi on meille hyvä ratkaisu.
 
Kannattaa tutustua historiaan ja etenkin Suojeluskuntien historiaan ilman intohimoja, ilman mitään ennakkoasenteita: Hersalo, Niilo- Raikkala, Hannes, Suojeluskuntien historia I-III. Lahti(I), Vaasa(II,III) 1955-1966.

Wikipediassakin on kohtuullisen hyvä tiivistelmä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Suojeluskunta

Suojeluskunta ei ole ollut mikään yhden poliittisen näkökannan edustaja, kun katsotaan koko sen historiallista elinkaarta. Etenkin 30-luvun loppupuoliskolla sillä oli varsin kattava kannattajakunta ja jäsenistön laaja edustavuus eri kansankerroksissa. Itse en näe henkilökohtaisesti mitään ongelmia esim. nykyisen MPK:n rinnastamisessa 30-luvun lopun ja sota-ajan Suojeluskuntaan.

Kapiaisen (ja Maanpuolustus.net :n enemmistön?) kanssa olen täysin samaa mieltä siinä, että Suomen puolustuksen tulee nojata koko kansan enemmistön tahtoon...
Mutta ihmettelen miksi pitäisi hyssytellä asioita ja tyynnytellä avointa Isänmaallisuutta ja historiallista oikeutusta omaan mielipiteeseen.

Itsekin suhtauduin aiemmin hyvinkin varovaisesti, jopa omiin geneettisesti perimiini ryssävihatuntemuksiin mutta pikkuhiljaa alan olla "sinut" senkin kanssa.

En mahda mitään, kun kyseisiin asioihin liittyvä kokemuspohjainen "tuntemusperimä" ulottuu useiden satojen vuosien taakse.

Karttuvan iän myötä alkaa oppimaan syyt ja taustat sekä niihin pohjaavat katsomuskannat ilman sen kummempia tunnekuohuja. Elämän myötä oppii jopa hyväksymään täysin vastakkaisetkin mielipiteet. Pääasia että keskustelu on avoimen vilpitöntä ja ihminen osaa perustella oman näkökulmansa esittämiinsä asioihin.

Kaikki "ismit" on pahasta, jos ne on jotain muuta kuin ihmisten itse omakohtaisesti kokemaa ja itsellisesti ymmärtämää.
 
KorpiSISSI kirjoitti:
Kannattaa tutustua historiaan ja etenkin Suojeluskuntien historiaan ilman intohimoja, ilman mitään ennakkoasenteita: Hersalo, Niilo- Raikkala, Hannes, Suojeluskuntien historia I-III. Lahti(I), Vaasa(II,III) 1955-1966.

Suojeluskunta ei ole ollut mikään yhden poliittisen näkökannan edustaja, kun katsotaan koko sen historiallista elinkaarta. Etenkin 30-luvun loppupuoliskolla sillä oli varsin kattava kannattajakunta ja jäsenistön laaja edustavuus eri kansankerroksissa. Itse en näe henkilökohtaisesti mitään ongelmia esim. nykyisen MPK:n rinnastamisessa 30-luvun lopun ja sota-ajan Suojeluskuntaan.

Itsekin suhtauduin aiemmin hyvinkin varovaisesti, jopa omiin geneettisesti perimiini ryssävihatuntemuksiin mutta pikkuhiljaa alan olla "sinut" senkin kanssa.
Pitää paikkansa Suojeluskunnan osalta erittäin hyvin. Ongelma on kuitenkin siinä, että "kansa syvissä riveissä" Suojeluskunta liitetään yhä edelleen suht voimakkaasti äärioikeistoon..joka toki johtuu nimenomaan siitä, ettei asiaa tunneta.
Vaan siinäpä se ongelman ydin onkin: asiaa ei tunneta ja siksi se mielletään voimakkaasti tietynlaiseksi - ja sen vuoksi sitä on äärimmäisen hankalaa alkaa tekemään tunnetuksi, koska silloin se, joka asiasta suunsa avaa, saa hetkessä kielteisen leiman otsaansa ja itse asia jää lopulta kertomatta. Pienimmän riesan tie onkin varmaan koettaa välttää suoria Suojeluskuntaviittauksia ja yhtymäkohtia tämänpäivän toiminnassa?!

Minäkään en henk.koht koe ongelmaksi nykypäivän toimintojen yhdistämistä Suojeluskuntiin. Omassa ja vaimon suvussa kaikki tuolloin eläneet ihmiset olivat aktiivisia toimijoita Suojeluskunnissa,Lotissa ja/tai Suomen silloin hyvin Valkoisessa armeijassa. Suvussa tai hyvin lähellä sitä on myös ollut tukku ihmisiä, jotka ovat palvelleet toisessa maailmansodassa Wehrmachtissa, Luftwaffessa tai Waffen-SS:ssä. Siitä johtuen esimerkiksi isovanhempieni suhtautuminen em. organisaatioihin oli hyvin myönteistä jne jne. Väistämättä se on siirtynyt myös minun arvomaailmaani..ollessani siinä iässä missä arvomaailman perusteet muotoutuvat, sain kuulla sivusta isovanhempieni ja heidän ystäviensä keskusteluja ja puhumisia..kuten lapset yleensä saavat. Kun tuo väki koostui Suojeluskuntalaisista, Lotista ja Saksassa asevoimissa palvelleista, on väistämätöntä että se vaikuttaa arvomaailman tähän osaan.
Mutta siitä huolimatta ymmärrän, mitä on sopivaa tuoda julkisuudessa (esim työssä) esiin ja mitä ei. Ihmisten asenteet perustuvat useimmiten tietämättömyyteen, mutta monet asiat ovat yhä edelleen sellaisia, ettei niiden objektiivinen avaaminen laajemmalle ihmisjoukolle ole mahdollista ilman kielteisen leiman saamista. Siksi on pienemmän riesan tie olla hiljaa ja luovia asioiden kanssa eteenpäin jotenkin muuten.
Olen sitä mieltä, että tämä sama pätee tämän päivän reserviläistoimintaan..vaikka tosiasiassa ei siis olekaan mitään pahaa tai väärää että siinä on yhtymäkohtia mm. Suojeluskuntatoimintaan, on silti kokonaisuuden kannalta eduksi, ettei niitä yhtymäkohtia alleviivattaisi liiaksi.

Tosin vielä moninkertaisesti haitallisempaa olisi leimautua järjestöksi, jolla on natsisympatioita tai joka harjoittaa avointa "ryssänvihaa". Sitäkin on valitettavasti pienissä määrin joutunut näkemään.
 
Suojeluskunta ja punakaarti. Isoisäni kuului punakaartiin ja kaatui Tampereen taistelussa, joten en häntä koskaan nähnyt. Ei kuulemma ollut mikään kommunisti, ehkä jonkin sortin sosialisti ja torpparina "seurasi joukon mukana". Isäni kuului suojeluskuntaan, mutta ei pitänyt esim IKL:stä saatikka muutenkaan ollut mikään äärioikeistolainen, enemmänkin "keskitien kulkija". Joukon mukana taisi hänkin mennä.
"Joukon mukana" varmaan monikin kulkee vielä tänä päivänä ja olenhan niin tehnyt itsekin. Se ei välttämättä ole paha, mutta ei aina niin hyväkään asia. Jokaista asiaa pitää tutkiskella sen ajan ilmiönä, mihin se kuuluu. Jälkeenpäin on aina helppo tuomita, mutta joskus on ollut helpompaa valita jokin tie, joka myöhemmin ei ehkä ole niin hyväksyttävää.
 
Bodyguard kirjoitti:
Suojeluskunta ja punakaarti. Isoisäni kuului punakaartiin ja kaatui Tampereen taistelussa, joten en häntä koskaan nähnyt. Ei kuulemma ollut mikään kommunisti, ehkä jonkin sortin sosialisti ja torpparina "seurasi joukon mukana". Isäni kuului suojeluskuntaan, mutta ei pitänyt esim IKL:stä saatikka muutenkaan ollut mikään äärioikeistolainen, enemmänkin "keskitien kulkija". Joukon mukana taisi hänkin mennä.
"Joukon mukana" varmaan monikin kulkee vielä tänä päivänä ja olenhan niin tehnyt itsekin. Se ei välttämättä ole paha, mutta ei aina niin hyväkään asia. Jokaista asiaa pitää tutkiskella sen ajan ilmiönä, mihin se kuuluu. Jälkeenpäin on aina helppo tuomita, mutta joskus on ollut helpompaa valita jokin tie, joka myöhemmin ei ehkä ole niin hyväksyttävää.

Tämä on aivan totta..muttei sittenkään ehkä ihan niin yksinkertaista.
Minulla on eräs tuttava, jonka sukulaiset kuuluivat tiukasti punaisiin aikanaan, sittemmin hänen isoisänsä joutui suunnilleen pakolla mukaan Jatkosotaan, eikä suoriutunut siellä oikeastaan mitenkään..joka myös on ollut paikkakunnalla aika yleisesti tiedossa.
Kuten on käynyt jo ilmi, minun sukulaiseni edustivat vankasti "sitä toista puolta" Vapaussodassa ja sen jälkeisenä aikana. Isoisäni oli jopa jollain mittapuulla jonkinasteinen "sotasankari" jonka kunniamerkein palkitut tappotyöt toisen maailmansodan taisteluissa oli monien tiedossa.
Molempien meidän arvomaailmamme on muokkaantunut osiltaan myös näiden asioiden pohjalta..ja yhä edelleen emme voi puhua sen enempää Vapaussodasta kuin Talvi- ja Jatkosodastakaan päätymättä suht nopeasti riitaan. Emme ole koskaan voineet..emmekä todennäköisesti tule koskaan voimaankaan. Kuitenkin tämä kaveri on suorittanut oman varusmiespalveluksensa ansiokkaasti, on jossain määrin jopa osallistunut reserviläistoimintaan muutenkin kuin vain käskettynä kertausharjoituksiin. On kuitenkin tasan varmaa, että jos hän osallistuessaan reserviläistoimintaan, törmää Suojeluskunta-juttuihin, saati natsi- ja muihin äärioikeistolaishörhöilyihin, hän katoaa paikalta saman tien..eikä asia varmasti jää kertomatta aika monelle ihmiselle.
En tiedä, kuinka monta hänen kaltaistaan Suomalaista on..mutta havaintojeni perusteella heitä saattaa olla paljon enemmän kuin moni on valmis edes uskomaan.
Pointtini on siis tässä kohtaa se, että parempi säilyttää sopiva neutraalius näissä asioissa yhä edelleen. Kannattaa muistaa, että noin puolet Suomalaisista omaa sellaista arvomaailmaa lapsuudestaan, jossa Suojeluskunta oli "paha".. Asia kyllä korjaantuu ajan kanssa vähitellen..mutta tällä hetkellä tilanne on vielä tuo.
 
Joo, kyllä ainakin puolet, ellei enemmänkin nykysuomalaisista mieltää Suojeluskunnan negatiiviseksi "natsijärjestöksi". Tarkoitin lähinnä sitä, miten ympäristö ( kaverit, tuttavat, ystävät ja kylänmiehet ) vaikuttaa ihmisten tekemisiin. Isoisäni (isäni isä ) taisteli siis punaisten puolella, koska oli torppari. Isäni taas pääsi elämässään vähän eteenpäin ja kuului Suojeluskuntaan. Siellä olivat kaveritkin jne. Aika läjän kunniamerkkejä sai Talvi-, Jatko- ja Lapin sodasta. Kävi sotien välillä RUK:n ja oli "kapiaisenakin" Rajavartiostossa ja Suojeluskunnassa. Oli siis tuohon aikaan melkoisen keskiverto ammattinsa ( maamiesopiskelija ) suomalainen. Sanoisin, että ne varsinaiset ääriainekset sekä oikealla että vasemmalla ovat Suomessa ( onneksi ) aika pieniä. Ovat aina olleet ja toivottavasti ovat jatkossakin.

Eihän asiat näin yksioikoisia ole, mutta kyllä ihmiset aika paljon tuppaavat menemään muiden mukana. Sitä ympäristön vaikutusta olen yrittänyt tuoda esille, kuten kirjoitin omastakin ressuharrastuksesta aiemmin.
 
Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni:

puolustuspolitiikan huonoiten pidetty salaisuus on sen tulevaisuuden tila. Tulevaisuudessa varusmiespalvelusta käytetään putkena jota kautta halukkaat ohjataan kansainvälisiin operaatioihin puoliammattilaisina. Kenttäarmeija näivettyy pikkuhiljaa kolmeksi "vitriini" osastoksi ja joukoksi paperitiikereitä.

Reserviläistoiminnan tärkein tavoite on PR työ. Vapaaehtoista maanpuolustusta harjoitetaan kovasti, mutta sille ei anneta varsinaisia kriisinajan tehtäviä tai rauhanajan resursseja. Armeija on siitä kiitollinen laitos että asian tärkyden voi lukea suoraan siitä vastaavan henkilön asemasta organisaatiosta. Millä tasolla löytyy ensimmäinen upseeri jonka tehtävänä on johtaa ja kehittää VEHMP:tä?
 
Jos minä oikein kapiaisen postauksia tulkitsen, niin hän peräänkuuluttaa mp-toimintaan osallistuvilta ammattimaisempaa asennoitumista ja käyttäytymään "arvollisesti" ei vain sotilaspuvussa ollessaan vaan muistamaan harrastuksensa erityisluonteen myös verkkaripuku päällä ollessaan ja pitämään pöljyyden mölyt mahassaan myös kännissä öykätessään.

Mp-toiminta on semmonen vähän "erikoisharrastus", hlö, joka tunnetaan aktiiviksi, häntä seurataan ainakin pienemmissä ympyröissä eri tavalla kuin shakkikerholaista. Moni negatiivisesti toimintaan suhtautuva ottaa kaiken irti siitä, jos saisi jotenkin "käräytettyä" aktiivin jostain natsimeiningeistä tms. ei siitä mihinkään pääse.

Mp-toiminnan on oltava tietyllä tapaa "koko kansan hommaa" ja siksi se ei minunkaan mielestäni voi olla enempää äärivasemmistolainen kuin äärioikeistolainenkaan julkikuvaltaan. Ylipäätään puoluepolitiikkaa ei pitäisi antaa sotkea OLLENKAAN KOKO hommaan. Kyllä sinne sopii mukaan sosdemit, vasemmistoliittolaiset, vihreät, persut, kok ja kepu ja vielä loput muutkin. Näillä jutuilla ei ole väliä, mutta meidän on ehkä omaksuttava alussa mainitsemani "ammattimaisempi asenne ja arvollinen käyttäytyminen" ja hyväksyä se tosiasia, että verkkarit päälläkin edustamme harrastustamme.
 
Itse olen tutustunut negatiiviseen ilmiöön tornihuhut a`la MPKY. Ja useimmiten kun huhujen alkuperä on löytynyt se on ollut ns. kantahenkilökunnan " kahvikeskusteluja". Juttu on ollut alunperin kapiaisten vitsi, mutta pikkuhiljaa jutusta on tullut TOSI! Ja mikä pahinta, kun asian todenperäisyyttä on selvitetty ja todettu ettei moista ole tapahtunutkaan.... niin eikös se tule taas jostain vastaan esimerkkinä "tosijuttuna" reserviläis-ääriaktivisteista!

Mutta kukas meidän ressureserviläisten puolta pitäisi...

Kun pojjaat jutustelette, katsokaatten kuka on lähettyvillä, tosikot voivatten loukkaantua! Ja alottavat levittämään "TOSI" juttuja!
 
Huhutkaan tai kahvipöytäkeskustelutkaan eivät synny tyhjästä..
Ja todettakoon tässä yhteydessä myös se, että nuo esimerkit mitä toin esiin, eivät ole huhuja, vaan omin silmin nähtyjä ja kuultuja tapahtumia.
 
baikal kirjoitti:
Jos minä oikein kapiaisen postauksia tulkitsen, niin hän peräänkuuluttaa mp-toimintaan osallistuvilta ammattimaisempaa asennoitumista ja käyttäytymään "arvollisesti" ei vain sotilaspuvussa ollessaan vaan muistamaan harrastuksensa erityisluonteen myös verkkaripuku päällä ollessaan ja pitämään pöljyyden mölyt mahassaan myös kännissä öykätessään.

Mp-toiminta on semmonen vähän "erikoisharrastus", hlö, joka tunnetaan aktiiviksi, häntä seurataan ainakin pienemmissä ympyröissä eri tavalla kuin shakkikerholaista. Moni negatiivisesti toimintaan suhtautuva ottaa kaiken irti siitä, jos saisi jotenkin "käräytettyä" aktiivin jostain natsimeiningeistä tms. ei siitä mihinkään pääse.

Nimenomaan!

Reserviläiskerhossa pidetty kiihkeää ryssänvihaa pursuava luento pääty nopeasti iltapäivälehtien kirkuviin lööppeihin jos siitä vain sana jotenkin kulkeutuu "vääriin" korviin...sama pätee myös esim natsitehvehdysten ja SS-sotilasarvojen käyttöön toiminnassa..VAIKKA niitä käytettäisiin huumorimielessä, niin se asian huumoriosuus tuskin välittyy sille ulkopuoliselle joka sivusilmällä näkee ja sivukorvalla kuulee kun aktiivireserviläinen tervehtii kaveriaan natsitervehdyksellä ja puhuttelee Waffen-SS sotilasarvolla.
Yksi pieni tuon kaltainen moka ja imagolle aiheutuva vahinko on lähes korvaamatonta.
 
Käsittääkseni PV:llä on kaikki työkalut natsi-ja muun ääriainesten poistamiseksi MPKY:n kursseilta. Nykyäänhän kaikki sotilaallisten kurssien kouluttajat ja osallistujat ovat PV:n hyväksymiä. Ja tässäkin asiassa mielestäni PV:n edustaja/t ovat avainasemassa... se onneton kurssinjohtaja ressu reserviläinen tekee vain mitä käsketään.
 
Back
Top