Lapseni, älä pelkää kävellä susien kanssa yhtä matkaa, ne eivät syö sinua ja panen sinulle kellon kaulaan takeeksi siitä. Jos susi syö sinut, niin soita hätäkeskukseen.
Näin siis asiaa -hoidetaan-. No, on ajat ja on tavat.
Suurpeto keskustelu
- Viestiketjun aloittaja Ikarus
- Aloitus PVM
Lapseni, älä pelkää kävellä susien kanssa yhtä matkaa, ne eivät syö sinua ja panen sinulle kellon kaulaan takeeksi siitä. Jos susi syö sinut, niin soita hätäkeskukseen.
Näin siis asiaa -hoidetaan-. No, on ajat ja on tavat.
Ymmärrän kyllä että kaupungin asukas on vieraantunut luonnosta mutta että maaseudullakin….
Jos suomalainen metsästäjä ei uskalla pyssyn kanssa mennä metsään niin pysykööt siellä tuvassa naisten ja lasten kanssa tiukasti pumpuliin kääriytyneenä.
Voi sitten antaa sen pyssyn nuorelle isännälle jolla on vielä ”kasseissa” virtaa!
Vetoaminen lasten turvallisuuten ei ole uskottavaa koska susi ei ole 150 vuoteen vahingoittanut Suomessa ihmistä.
Suunpieksentä voi olla terapeuttista toimintaa turhaumiin. Kuitenkin jos sen julkisuudessa esittää niin se on samaa kuin laskisi omille jaloilleen.
Ainoa oikea tapa taistella susiongelmaa vastaa on rationaali tapa. Sanomalla että ”teemme sen kannanhoidollisella” metsästyksellä ei vielä sanota oikeastaan yhtään mitään.
Pitäisi ehdottomasti tietää mikä olisi susikannan oikea koko. Täällä on tullut ainoastaan yksi ehdotus siitä.
Uskaltaako kukaan edes sanoa sitä? Ei sellainen ehdotus voi mennä läpi jota ei uskalla edes kertoa!
Suomessa on valtavia alueita keskisessä Suomessa joissa susia ei käytännössä ole. Kaikkien ketkä susikysymyksestä ovat kiinnostuneita pitäisi kyllä kertoa minkalainen kanta Suomessa pitäisi olla. Siis lukumäärä ja levinneisyys.
70-luvulla Suomessa sutta ja karhua ei käytännössä ollut vaan ne muutamat yksilöt tulivat itärajan yli Suomeen.
Muistan kuusamolaisen kansakoulun opettajan kertoneen siltä ajalta että eivät sudet vaarallisia ole vaan rykimäaikaiset porot.
Mielenkiintoista että lammastaloutta on alettu harjoittaa samaan aikaan kuin täällä on susia. Silloin kun susia ei Suomessa ollut niin eipä ollut lammastalouttakaan.
Yläneellä susi meni kaksi kertaa seinien sisälle lampolaan. Eikö lampurilla tullut edes ensimmäisen kerrankaan jälkeen mieleen että niitä ovia voisi jollain tavalla parantaa ettei se susi pääse sinne sisälle?
Karhun on tehnyt pahaa jälkeä mehiläistarhoista mutta siitäkin on kai päästy sillä että on opittu tekemään tehokkaita sähköaitoja mehiläistarhojen ympärille.
Olen sitä mieltä että susia pitää metsästä ja hätistellä, mutta siihen pitää löytää rationaalit väitteet.
Suden kaikkein suurin ongelma on sen metsästyskoirille aiheuttamat vahingot. Tämän on sen tunnereaktio syy. Ei lammasvahingot taikka se että lapset ovat vaarassa.
Tämä tarina on ajalta jolloin miehet oli rautaa ja laivat puuta!
Kuitenkin Susi-Kallen suden taposta on monta versiota.
On perinteinen suomalainen tapa metsästää sutta hiihtää se upottavassa hangessa väsyksiin.
Tämä on hyvä tapa pitää susi arkana! Eikös tästä kannattaisi ottaa mallia?
Hiihdon maailmanmestari Kalevi ”Susi-Kalle” Oikarainen on kuollut
50 kilometrin hiihdon maailmanmestari Kalevi Oikarainen on kuollut 84-vuotiaana.
www.is.fi
Erkki
Ylipäällikkö
Tähän väitteeseen vastaan aina, että eihän se ole voinut vahingoittaa, koska susia ei juuri tuona aikana ollut. Ei ollut, koska ne oli tapettu olemattomiin juuri lasten turvallisuuden vuoksi. Kukaan ei ole myöskään selittänyt, miksi susi ei nykyisin voisi yhtä hyvin tappaa lapsia. Eihän se ole biologisena otuksena mihinkään muuttunut.
Sanoppa tuo niille lapsille ja heidän vanhemmilleen, jotka tämän asian kanssa joutuvat elämään. Pane se piltti turvalliselle koulutielle samaa tietä pitkin, jota sudet säännöllisesti jolkkaisevat. Ohuesti veikkaan, että miettisit kaksi tai neljä kertaa, jos juuri sinun pikku takkupyllyt mennä väkeltäisivät koulutiellä, jota yöllä käytti parvi susia.....
Miksei taivas kaadu päällemme niin kuin eräässä galliaisessa pienessä kylässä pelkäävät!
Tästä syystä meidän pitäisi kaikkien olla sisätiloissa jos vaikka se taivas kaatuisikin huomenna päälle.
Hyvin loogista, eikö vaan? Onko joku todistanut etttei näin voisi käydä?
Lapisiin kohdistuvat vaarat ovat aivan jossain muualla kuin susissa. Lasten auton alle jäämisen riski on moninkertainen, mutta auto harvoin tappavat metsästyskoiria. Mitä nyt ajokoira aina välllä jää auton alle.
Nykymailmassa on erilaisia lietsottuja hysteriota ja tämä on yksi niistä kaikkein tyhjänpäiväisimmistä. Minun puolesta saavat vaikka odottaa mailmanloppua, niin kuin monet tekevätkin.
Katsokaas muuten Lars Monsenin ohjelmasarja “Tvers Canada”(Erämaan armoilla) Ylen Areenasta!
Se on todellinen klassikko. Siinä (muistaakseni) Monsen aloittaa matkan Alaskan puolelta koiravalkolla tavoitteenaan Canadan itärannikko.
Siinä ollaan kaikenlaisten villipetojen armoilla.
Pohjois-Amerikassa sudesta ei suurta vaaraa ole. Joskus se tulee telttaan vierailulle ja puraisee jalkaa. Siellä suunnalla on vaarallisempia petoja kuten puuma ja ruskeakarhu(grizzly) (Ursus Arctos Horribilis). Puhumattaakaan kaikkein vaarallisimmasta eläimestä eli rykimäaikaisesta hirvestä.
Tuossa ovat kaikki mailman susihyökkäykset listattu:
List of wolf attacks - Wikipedia
Suden hiihto ratkaisisi paljon ongelmia. Ehdottaisin että sellainen järjestettäisiin joka vuosi aina kun on tarpeeksi lunta.
Tietenkin tämä on vain alfa-uroksille. Kilpailuun osallistujien pitää pystyä osoittamaan riittävä kuntotaso kuten on tapana monissa muissakin lajeissa.
Hiihtoon voisi osallistua myös ei-metsästäjät. Kuka tietä vaikka luonnonsuojelijatkin innostuisivat tästä.
Erkki
Ylipäällikkö
Taivaan ei tiedetä koskaan pudonneen, mutta susien tiedetään tappaneen ihmisiä säännöllisesti menneinä vuosisatoina, etkä sinäkään näköjään osaa selittää, miksi niin ei voisi tapahtua vastaisuudessakin, varsinkin kun susille ei saa enää opettaa herranpelkoa. Yleisellä tasolla ei eläinkunta ole tietenkään mikään merkittävä vaara, mutta juuri sille lapselle ja perheelle se on, jonka nurkissa röyhkeäksi käyneet sudet alkavat pyöriä.
Erkki
Ylipäällikkö
Kun tässä mietiskelin menneitten vuosisatojen suurpetopolitiikkaa, niin eipä karhu ole koskaan tainnut saalistaa ihmisiä samalla lailla kuten susi on tehnyt. Varmaan tästä johtuen myös kansanperinteessä susi on ollut paljon huonommassa maineessa kuin karhu, vaikka sekin teki kotieläintuhoja, jotka sen ajan kotitaloudelle saattoivat olla hyvinkin katastrofaalisia.
Solidsnake
Respected Leader
Luonnonsuojelijat ulvoisivat kuorossa sitä vastaanMiksei taivas kaadu päällemme niin kuin eräässä galliaisessa pienessä kylässä pelkäävät!
Tästä syystä meidän pitäisi kaikkien olla sisätiloissa jos vaikka se taivas kaatuisikin huomenna päälle.
Hyvin loogista, eikö vaan? Onko joku todistanut etttei näin voisi käydä?
Lapisiin kohdistuvat vaarat ovat aivan jossain muualla kuin susissa. Lasten auton alle jäämisen riski on moninkertainen, mutta auto harvoin tappavat metsästyskoiria. Mitä nyt ajokoira aina välllä jää auton alle.
Nykymailmassa on erilaisia lietsottuja hysteriota ja tämä on yksi niistä kaikkein tyhjänpäiväisimmistä. Minun puolesta saavat vaikka odottaa mailmanloppua, niin kuin monet tekevätkin.
Katsokaas muuten Lars Monsenin ohjelmasarja “Tvers Canada”(Erämaan armoilla) Ylen Areenasta!
Se on todellinen klassikko. Siinä (muistaakseni) Monsen aloittaa matkan Alaskan puolelta koiravalkolla tavoitteenaan Canadan itärannikko.
Siinä ollaan kaikenlaisten villipetojen armoilla.
Pohjois-Amerikassa sudesta ei suurta vaaraa ole. Joskus se tulee telttaan vierailulle ja puraisee jalkaa. Siellä suunnalla on vaarallisempia petoja kuten puuma ja ruskeakarhu(grizzly) (Ursus Arctos Horribilis). Puhumattaakaan kaikkein vaarallisimmasta eläimestä eli rykimäaikaisesta hirvestä.
Tuossa ovat kaikki mailman susihyökkäykset listattu:
List of wolf attacks - Wikipedia
en.wikipedia.org
Suden hiihto ratkaisisi paljon ongelmia. Ehdottaisin että sellainen järjestettäisiin joka vuosi aina kun on tarpeeksi lunta.
Tietenkin tämä on vain alfa-uroksille. Kilpailuun osallistujien pitää pystyä osoittamaan riittävä kuntotaso kuten on tapana monissa muissakin lajeissa.
Hiihtoon voisi osallistua myös ei-metsästäjät. Kuka tietä vaikka luonnonsuojelijatkin innostuisivat tästä.
Karhulla on kaksi ominaisuutta jotka vähentävät sen vaikutusta:
1. Nukutaan talviunta eli ollaan poissa toiminnasta useita kuukausia vuodesta
2. Karhu on moniruokainen. Kun on marja-aika niin se ei kai metsästä laisinkaan
70% ravinnosta on muuta kuin lihaa
Karhusta on hyvin kunnioittavia nimiä kuten nalle, otso, mesikämmen, kontio yms
1. Nukutaan talviunta eli ollaan poissa toiminnasta useita kuukausia vuodesta
2. Karhu on moniruokainen. Kun on marja-aika niin se ei kai metsästä laisinkaan
70% ravinnosta on muuta kuin lihaa
Karhusta on hyvin kunnioittavia nimiä kuten nalle, otso, mesikämmen, kontio yms
Ikarus
Respected Leader
3. Karhun kaatolupia tänä vuonna 457 kpl. Pohjois-Karjalassa jos pyörähtää 20.8, siellä on meininki, joka on lähellä liikekannallepanoa. 1. ammuttiin 20.8 klo 5.
Roskapöntön kaivelijat kohtaa loppunsa heti eikä 13. päivä.
Samaa lääkettä tässä on yritetty tarjota vaihtoehtona susillekin, mutta kun se kerta kaikkiaan vaan ei käy.
Alla Facebookin suurpeto politiikka ketjusta kuvakaappaus. 2005 koko Skandinavian suotuisat suojelun tasoksi arvioitiin 150-200 yksilöä. Tänään puhutaan pelkästään Suomessa 500:sta yksilöstä, siis suotuisan suojelun taso. Tavoitetasoa hinataan kannan kasvamisen myötä ylös ja tälle kurimukselle ei loppua ole näkyvissä.
Jep. Karhun säännöllisen jahti pitää yksilöt herran nuhteessa. Vaikka niitä ruokitaan näköjään kuin karjaa kantamalla eläinperäistä kamaa syöttöpaikoille autojen peräkärreillä. On se ihme ja kumma, että tämä haaskaruokinta ei ole mikään ympäristökysymys?
Erkki
Ylipäällikkö
Kansanperinteen mukaan nämä ominaisuudet karhu sai palkinnoksi, kun se auttoi lumessa kahlaavaa Jeesus- lasta kantamalla tätä selässään ja lämmittämällä turkillaan tämän palelevia jalkoja. Sen koommin ei karhun ole tarvinnut kärsiä talven ankaruudesta eikä ruuan puutteesta. Susi sen sijaan kieltäytyi auttamasta , koska sillä oli parempaakin tekemistä eli ruuan etsimistä. Siitä lähtien susi onkin saanut juosta jatkuvasti ruuan perässä aina yhtä laihana ja nälkäisenä.
Tässä on aivan oikea linkki eikä mikää kuvakaappaus vuoden 2005 hoitosuunnitelmaan (Metsästäjien ”Mooseksen taulut”)
Tämä Olof Liberg on ruotsalainen tutkija. Kun hän puhuu Skandinaviasta niin siihen ei kuulu Suomi.
Suomen ja Skandinavian välisten kantojen vaihtuvuus on mielenkiintoinen asia koska suden kulkureitti menee poronhoitoalueen läpi, jossa tunnetusti suden kuolleisuus on korkea.
Tämän jälkeen on tullut uusia hoitosuunnitelmia. Olisikohan tämä viimeinen?
Luken aivan tuore seikkaperäinen selvitys
Hyvin suoraan sanotaan että suotuisa geneettinen suojelutaso Suomen susikannalla on 500 sutta.
Siellä on mielenkiintoisia karttoja susireviireistä. On valtavia alueita keskisessä Etelä-Suomessa jossa ei susia ole lainkaan.
500 sutta on uusi kiveen hakattu lukumäärä. Olemme hyvin riippuvaisia Komission direktiiveistä. Jos kerran suomalaiset tutkijat ovat tälläisen esittäneet niin kyllä Komissio pakottaa meidät tekemään. Vaikka menisi metsään itkemään niin ei sille mitään voi.
Kaikki esitykset mitkä menevät 500 yksilön alle ovat poliittisesti täysin epärealistisia. Niitä juttua voi kehitellä terapiana metsästäjien keskuudessa, mutta siihen niiden vaikutus jääkin. 200 yksilöä Suomeen ei ole realismia.
Jos eroaisimme EU:sta niin tämä voitaisiin tehdä jos poliittinen tahto siihen löytyy. Niin kauan kuin olemme EU:ssa niin joudumme noudattamaan EU:n direktiivejä.
Itse asun tiheän asutuksen ja vahvan susikannan alueella. Ei siitä mitään vahinkoja ole ollut muuta kuin että metsästäjät valittavat.
Se on vähän sama juttu kuin susillakin. Tappaisivat heti kilpailijan!
Kauriskannat ovat ryöstäytyneet käsistä. Isovatsaiset isännät eivät niitä jaksa metsästää. No, sudet ovat tulleen apuun.
Kannan hoitometsäsyystä tehdään tuon 500 suden puitteissa. Kukaan ei kuitenkaan estä teitä hiihtämästä susia vaikkapa kameran kanssa pitäen tällä tavalla susia arkoina.
Ehkä siinä menee muutama vuosi että päästään sutta metsästämään? Mitä tehkokkaampia salametsästäjät ovat sitä enemmän laillinen metsästys viivästyy.
yle.fi
Tämä Olof Liberg on ruotsalainen tutkija. Kun hän puhuu Skandinaviasta niin siihen ei kuulu Suomi.
Suomen ja Skandinavian välisten kantojen vaihtuvuus on mielenkiintoinen asia koska suden kulkureitti menee poronhoitoalueen läpi, jossa tunnetusti suden kuolleisuus on korkea.
Tämän jälkeen on tullut uusia hoitosuunnitelmia. Olisikohan tämä viimeinen?
Luken aivan tuore seikkaperäinen selvitys
Hyvin suoraan sanotaan että suotuisa geneettinen suojelutaso Suomen susikannalla on 500 sutta.
Siellä on mielenkiintoisia karttoja susireviireistä. On valtavia alueita keskisessä Etelä-Suomessa jossa ei susia ole lainkaan.
500 sutta on uusi kiveen hakattu lukumäärä. Olemme hyvin riippuvaisia Komission direktiiveistä. Jos kerran suomalaiset tutkijat ovat tälläisen esittäneet niin kyllä Komissio pakottaa meidät tekemään. Vaikka menisi metsään itkemään niin ei sille mitään voi.
Kaikki esitykset mitkä menevät 500 yksilön alle ovat poliittisesti täysin epärealistisia. Niitä juttua voi kehitellä terapiana metsästäjien keskuudessa, mutta siihen niiden vaikutus jääkin. 200 yksilöä Suomeen ei ole realismia.
Jos eroaisimme EU:sta niin tämä voitaisiin tehdä jos poliittinen tahto siihen löytyy. Niin kauan kuin olemme EU:ssa niin joudumme noudattamaan EU:n direktiivejä.
Itse asun tiheän asutuksen ja vahvan susikannan alueella. Ei siitä mitään vahinkoja ole ollut muuta kuin että metsästäjät valittavat.
Se on vähän sama juttu kuin susillakin. Tappaisivat heti kilpailijan!
Kauriskannat ovat ryöstäytyneet käsistä. Isovatsaiset isännät eivät niitä jaksa metsästää. No, sudet ovat tulleen apuun.
Kannan hoitometsäsyystä tehdään tuon 500 suden puitteissa. Kukaan ei kuitenkaan estä teitä hiihtämästä susia vaikkapa kameran kanssa pitäen tällä tavalla susia arkoina.
Ehkä siinä menee muutama vuosi että päästään sutta metsästämään? Mitä tehkokkaampia salametsästäjät ovat sitä enemmän laillinen metsästys viivästyy.
Susien kannanhoidollinen metsästys voi toteutua vain, jos suotuisa suojelutaso saavutetaan
Maa- ja metsätalousministeriön asettama työryhmä esittää, että suden kannanhoidollisesta metsästyksestä tehdään viisivuotinen kokeilu, jos susikanta on tarpeeksi elinvoimainen. Metsästyksen mahdollisuutta arvioidaan syksyllä sen jälkeen, kun Luonnonvarakeskus on julkaissut suden...
yle.fi
ILoveEU
Kenraali
Direktiivit ovat sellaisia, että "olis ihan kiva jos tähän suuntaan pyrkisitte, mutta pakko ei oo". EU asetukset on sellaisia, että niitä pitäisi noudattaa.
----
Tänä kesänä huomasin, että ei ne karhutkaan aina väistä ihmisiä. Sienestämässä olin parin muun kanssa, niin yleinen heiluminen ja metelikään ei karkoittanut kontiota. Pyöri ympärillä - jälkiä sekä paskaa löytyi ympäriinsä.
Kuusimetsä - yhdessä vaiheessa lähellä olevasta ryteiköstä kuului, kun siellä liikkui. Siinä vaiheessa käännyimme pois, kun juoksusta aiheutuvaa, matalaa jytisevää ääntä alkoi kuulua metsästä.
Sarek1
Ylipäällikkö
Liikutko paljon luonnossa siellä, missä susia on tavattu?
Ei ole kovin moni foorumisti tainnut oikeasti hiihtää sutta. Ei ole ihan helppo rasti, vaikka nykyisen tekniikan, viestinnän ja tieverkoston aikana se on verrattoman paljon helpompaa kuin ennen muinoin.
Muistan kun isä oli suksilla suden kannassa 70-luvun alkupuolella ja hänellä oli kuntopohja hieman toisenlainen kuin keskiverrolla metsän kulkijalla tai meikäläisellä ikinä. Harrastuksena olleella näätä- ja kettumetsällä hiihtomatkat olivat yleensä 30-40km reppu selässä ja umpinen hanki oli sääntö, ei poikkeus. Suksina luonnollisesti tuolloin puiset ummenajokkaat, muovipohjaiset keksittiin vasta myöhemmin. Viestivälineenä ennen lähtöä sovitut asiat eli ei mitään.
Susi oli saanut aiemmin hieman siipeensä (jos en väärin muista niin poromiehiltä, jotka olivat koettaneet saartaa suden lippusiimalla), mutta lievästi kraapaastuna hukka paineli pitkin korpia poispäin alueelta varsin hyvää vauhtia. Takaa-ajajat olivat vaihtuneet ja isä lähti vuorostaan suden perään pitäen reipasta matkavauhtia parinkymmenen asteen pakkaskelissä. Päivän taittuessa ehtoopuolelle alkoi hämärtää, mutta ajo jatkui. Illan pimetessä isästä alkoi tuntua, että joku seuraa häntä ja hän pysähtyi vähäksi aikaa. Pitkä ase oli repussa mutta pistooli vyöllä. Jatkaessaan matkaa jälkien perässä hän huomasi kohdakkoin pyörähtävänsä samalle paikalle kuin missä oli jonkin aikaa aikaisemmin ollut. Susi oli heittänyt lenkin takaa-ajajansa taakse noin parinkymmenen metrin päähän ja katsonut, kuka perässä tulee. Sitten se oli tilannetta harkittuaan päättänyt ottaa ja lähteä matkoihinsa.
Isän haimme myöhään illalla pimeän tien varresta ajamalla sovitulla tienpätkällä edestakaisin noin 5 kilometrin mittaista partiointilenkkiä ennen lähtöä sovitulla tavalla. Matkaa ja vauhtia oli ollut sen verran, että hiihtäjälläkin jäsenissä jo tuntui. Seuraavana päivänä naapurikylällä n. 30km päässä samainen susi oli lopulta tavattu ja ammuttu. Sitä lähdettiin sitten katsomaan joukolla, eihän suden kaato ollut kuitenkaan ihan jokapäiväinen asia. Muistoina taphtuneesta ovat biokiintolevyn lisäksi kuvat kaadetusta sudesta sekä ampujasta ja muusta kylän väestä.
Aika kova poika saa olla, että nykypäivänäkään suden hiihtämällä kuvausetäisyydelle ottaa jos susi päättää painella matkoihinsa. Välttämättä näin ei tietenkään ole ja ihmiseen totutettu susi saattaa jossain kohtaa päättää jopa kokeilla, onko perässä roikkuja mies vai mikkihiiri. Siinä tilanteessa ei isompikaan objektiivi taida paljoa lohduttaa.
———
Olen nähnyt suden auton ikkunan läpi 5m:n päästä ja luonnossa noin 60-70m:n etäisyydeltä. Ensimmäisessä tapauksessa susi ylitti tien eikä pitänyt penkalla kiirettä, vaan pysähtyi siihen. Tiellä oli vilkas liikenne ja pelottavinta oli takana tulleen pelireissubussin kuskin liimautuminen tappituntumalle kun hidastin ajonopeutta suden ylittäessä liikennöidyn tien. Suden kanssa katsottiin toisiamme suoraan silmiin niin kauan kunnes olin ajanut ohi. Jälkimmäisessä tapauksessa olin vajaat kymmenisen vuotta sitten tarkistamassa pimeäsuunnistusreittiä iltahämärässä ja susi (joka ei muuten ollut yksin liikkeellä) oli pitkulaisen pienen järven toisella puolella. Katsoimme molemmat toisiamme pitkään suden jolkottaessa hissukseen eteen päin. Siellä, missä minä olin, olivat myös hirvet olleet vastikään makuulla (hirvikärpästen napse takissa oli tässä se kammottavin asia, hyi olkoon). Myöhemmin ko. susilauma iski paikkakunnalla olevalle lammastilalle.
———
Luonnon realiteeteista vieraantuneelle cityihmiselle suden todellisen luonteen ja toimintatapojen ymmärtäminen on ehkä helpompaa jos asiaa käsitellään ihmisten välisen toiminnan kontekstissa siten kuin täällä betonihelvetissä hommat nykyisin pelittää. Susi on toimintatavaltaan verrattavissa katupoikaan (nyk. roadman), joka ottaa löysät pois jos annat tilaa. Katupoika ei tule ihan heti fronttailemaan jos osoitat olemuksellasi omaavasi riittävästi fyysistä voimaa ja kykyä käyttää sitä eli sinulla on myös henkistä kanttia.
Viimeksi muokattu:
@Sarek1 Hieno kertomus!
Suden hiihto on äärimmäisen vaikeaa ja käsittääkseni se onnistuu ainoastaan silloin kun lumihanki on riittävän väsyttävää sudelle.
Siis kun hanki kantaa hiihtäjän metsäsuksilla mutta upottaa suden niin silloin on aika mennä tekemään urotekoja.
Kovakuntoisille kavereille jotka ovat oikeaan aikaan liikkeellä täysin mahdollista.
Siinä täytyy lähteä mieluiten hämärän aikaan aamulla hiihtelemään Jotta voisi saada suden kiinni valoisana aikana.
Tai sitten hiihtää päiväkausia susi näännyksiin jos vain pystyis jossain yöpymään.
Tässä on mahdollisuus tehdä ikimuistettavia teko!
Hieno että tämä metsästyksen muoto herättää kiinnostusta.
Suden hiihto on äärimmäisen vaikeaa ja käsittääkseni se onnistuu ainoastaan silloin kun lumihanki on riittävän väsyttävää sudelle.
Siis kun hanki kantaa hiihtäjän metsäsuksilla mutta upottaa suden niin silloin on aika mennä tekemään urotekoja.
Kovakuntoisille kavereille jotka ovat oikeaan aikaan liikkeellä täysin mahdollista.
Siinä täytyy lähteä mieluiten hämärän aikaan aamulla hiihtelemään Jotta voisi saada suden kiinni valoisana aikana.
Tai sitten hiihtää päiväkausia susi näännyksiin jos vain pystyis jossain yöpymään.
Tässä on mahdollisuus tehdä ikimuistettavia teko!
Hieno että tämä metsästyksen muoto herättää kiinnostusta.
´Väliraportin tekijät
Mia Valtonen, susitutkija, Luke
Inari Helle, riistaekologian tutkija, Luke
Ilpo Kojola, tukimusprofessori, suurpetotutkija, Luke
Samu Mäntyniemi, johtava tutkija, dosentti, Luke
Jenni Harmoinen, erikoistutkija. Luke
Vesa Nivala, paikkatiedon asiantuntija
Helena Johansson, erikoistutkija, Luke
Suvi Ponnikas, geneetikko, Luke
Annika Herrero, geneetikko? Luke
Samuli Heikkinen, petotutkija, Luke
Laura Kvist, geneetikko, dosentti
Jouni Aspi, professori, Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö
Katja Holmala, ohjelmajohtaja, erikoistutkija, Luke
Genetiikan asiantuntemuksen puutteesta väliraporttia ei voi syyttää!
Jos sen pystyy kiistämään niin nostan hattua!
www.luke.fi
Susikanta Maaliskuussa 2021 on 279−321
www.luke.fi
Ennuste 11.11.2021 337-452, ennuste 1.4.2022 209-366
Huomatkaa kuinka talvi verottaa susikantaa! Kanta putoaa talvessa noin 100 yksilöä. Sitten se taas pentuotannossa nousee kesällä.
Viimeistään talvena 22/23 päästään susimetsällä, Vuoden 2022 lopulla ollaan jossain 500 yksilössä.
Riippuen tietenkin salametsästäjien innokkuudesta.
Yksi kannanhoidollisen susimetsästyksen ongelma on että ei ammuta hoidollisesti ”oikeita” yksilöitä.
Sanokaa muuten muuten miksi suuret alueet keskisessä Suomesta ovat melkeinpä täysin sudettomia.
Pitääkö salametsästys suden poissa vai joku muu tekijä?
Perinteisesti salametsästys, pontikankeitto ja alkoholismi ovat liittyneet toisiinsa. Miten on nykyään?
Mia Valtonen, susitutkija, Luke
Inari Helle, riistaekologian tutkija, Luke
Ilpo Kojola, tukimusprofessori, suurpetotutkija, Luke
Samu Mäntyniemi, johtava tutkija, dosentti, Luke
Jenni Harmoinen, erikoistutkija. Luke
Vesa Nivala, paikkatiedon asiantuntija
Helena Johansson, erikoistutkija, Luke
Suvi Ponnikas, geneetikko, Luke
Annika Herrero, geneetikko? Luke
Samuli Heikkinen, petotutkija, Luke
Laura Kvist, geneetikko, dosentti
Jouni Aspi, professori, Ekologian ja genetiikan tutkimusyksikkö
Katja Holmala, ohjelmajohtaja, erikoistutkija, Luke
Genetiikan asiantuntemuksen puutteesta väliraporttia ei voi syyttää!
Jos sen pystyy kiistämään niin nostan hattua!
Mihin suden suotuisan suojelutason viitearvon määrittäminen Ruotsissa perustui − miksi Suomessa tehdään hieman toisin?
Mihin suden suotuisan suojelutason viitearvon määrittäminen Ruotsissa perustui − miksi Suomessa tehdään hieman toisin? - Luonnonvarakeskus
Susikannan suotuisan suojelutason viitearvo on määritetty maissa, joissa on ollut …
www.luke.fi
Susikanta Maaliskuussa 2021 on 279−321
Suomen susikanta on kasvanut
Ennuste 11.11.2021 337-452, ennuste 1.4.2022 209-366
Huomatkaa kuinka talvi verottaa susikantaa! Kanta putoaa talvessa noin 100 yksilöä. Sitten se taas pentuotannossa nousee kesällä.
Viimeistään talvena 22/23 päästään susimetsällä, Vuoden 2022 lopulla ollaan jossain 500 yksilössä.
Riippuen tietenkin salametsästäjien innokkuudesta.
Yksi kannanhoidollisen susimetsästyksen ongelma on että ei ammuta hoidollisesti ”oikeita” yksilöitä.
Sanokaa muuten muuten miksi suuret alueet keskisessä Suomesta ovat melkeinpä täysin sudettomia.
Pitääkö salametsästys suden poissa vai joku muu tekijä?
Perinteisesti salametsästys, pontikankeitto ja alkoholismi ovat liittyneet toisiinsa. Miten on nykyään?
Sehän on niinpäin että mies on vaarallinen sudelle!
Kaikki kunnia pienikokoiselle Lapin miehelle joka puri sutta niin että sen oli lähdettävä pakoon.
Salametsästys, jota oikeammin voisi kutsua teurastukseksi ja eläinrääkkäykseksi, on todellinen ongelma harvaan asutuilla alueilla.
Se onkin aikamoinen pandoran lipas.
Kuitenkin yli 95% suomalaisista metsästäjistä noudattaa lakeja.
Kaikki kunnia pienikokoiselle Lapin miehelle joka puri sutta niin että sen oli lähdettävä pakoon.
Salametsästys, jota oikeammin voisi kutsua teurastukseksi ja eläinrääkkäykseksi, on todellinen ongelma harvaan asutuilla alueilla.
Se onkin aikamoinen pandoran lipas.
Kuitenkin yli 95% suomalaisista metsästäjistä noudattaa lakeja.
Homma on vaan pahentunut vuosi vuodelta. Salapoltto-nainti-insesti-holismi-metsästys-rahapeli....kaikki tämä on todellisuutta raukoilla rajaseuduilla edelleen.
Ei sillä kannan koolla ole mitään väliä. Olkoon vaikka 10000 sutta, kunhan oppivat että ihmisen tai koiran näkeminen merkitsee kuolemaa.Ymmärrän kyllä että kaupungin asukas on vieraantunut luonnosta mutta että maaseudullakin….
Jos suomalainen metsästäjä ei uskalla pyssyn kanssa mennä metsään niin pysykööt siellä tuvassa naisten ja lasten kanssa tiukasti pumpuliin kääriytyneenä.
Voi sitten antaa sen pyssyn nuorelle isännälle jolla on vielä ”kasseissa” virtaa!
Vetoaminen lasten turvallisuuten ei ole uskottavaa koska susi ei ole 150 vuoteen vahingoittanut Suomessa ihmistä.
Suunpieksentä voi olla terapeuttista toimintaa turhaumiin. Kuitenkin jos sen julkisuudessa esittää niin se on samaa kuin laskisi omille jaloilleen.
Ainoa oikea tapa taistella susiongelmaa vastaa on rationaali tapa. Sanomalla että ”teemme sen kannanhoidollisella” metsästyksellä ei vielä sanota oikeastaan yhtään mitään.
Pitäisi ehdottomasti tietää mikä olisi susikannan oikea koko. Täällä on tullut ainoastaan yksi ehdotus siitä.
Uskaltaako kukaan edes sanoa sitä? Ei sellainen ehdotus voi mennä läpi jota ei uskalla edes kertoa!
Suomessa on valtavia alueita keskisessä Suomessa joissa susia ei käytännössä ole. Kaikkien ketkä susikysymyksestä ovat kiinnostuneita pitäisi kyllä kertoa minkalainen kanta Suomessa pitäisi olla. Siis lukumäärä ja levinneisyys.
70-luvulla Suomessa sutta ja karhua ei käytännössä ollut vaan ne muutamat yksilöt tulivat itärajan yli Suomeen.
Muistan kuusamolaisen kansakoulun opettajan kertoneen siltä ajalta että eivät sudet vaarallisia ole vaan rykimäaikaiset porot.
Mielenkiintoista että lammastaloutta on alettu harjoittaa samaan aikaan kuin täällä on susia. Silloin kun susia ei Suomessa ollut niin eipä ollut lammastalouttakaan.
Yläneellä susi meni kaksi kertaa seinien sisälle lampolaan. Eikö lampurilla tullut edes ensimmäisen kerrankaan jälkeen mieleen että niitä ovia voisi jollain tavalla parantaa ettei se susi pääse sinne sisälle?
Karhun on tehnyt pahaa jälkeä mehiläistarhoista mutta siitäkin on kai päästy sillä että on opittu tekemään tehokkaita sähköaitoja mehiläistarhojen ympärille.
Olen sitä mieltä että susia pitää metsästä ja hätistellä, mutta siihen pitää löytää rationaalit väitteet.
Suden kaikkein suurin ongelma on sen metsästyskoirille aiheuttamat vahingot. Tämän on sen tunnereaktio syy. Ei lammasvahingot taikka se että lapset ovat vaarassa.
Tämä tarina on ajalta jolloin miehet oli rautaa ja laivat puuta!
Kuitenkin Susi-Kallen suden taposta on monta versiota.
On perinteinen suomalainen tapa metsästää sutta hiihtää se upottavassa hangessa väsyksiin.
Tämä on hyvä tapa pitää susi arkana! Eikös tästä kannattaisi ottaa mallia?
Hiihdon maailmanmestari Kalevi ”Susi-Kalle” Oikarainen on kuollut
50 kilometrin hiihdon maailmanmestari Kalevi Oikarainen on kuollut 84-vuotiaana.