Tässä on pitkä kirjoitus joka kuvastaa hyvin ongelmaa. Siinä on haastateltu nimeltä tunnettuja toimijoita ja sitten yksi anomyymi nainen.
Uutena asian opein salametsästystekniikan jossa koiralle laitetaan kuonokoppa ettei se haukkuisi ja koiran sateellittipanta näyttä sitten sen kulun.
Siitä salametsästäjä pystyy päättelemään onko koira mahdollisesti saavuttanut saaliseläimen.
Tulee vaan mieleen montakohan susivahinkokorvausta näille kuonokoppakoirille haetaan?
suomenluonto.fi
Hyvin tyypillinen salakaatajan tunnusmerkki on kautta aikojen on ollut viinaanmenevyys.
Etenkin harvaan asutuilla aluilla on tämä ongelma. Siellä on tietty kööri joka pitää väkivallan uhalla toisia hiljaisena.
Salakaatajilla on myös muuta toimintaa joka mene lain väärälle puolelle.
Ongelmaa pahentaa se että harvaanasutuilla alueilla poliisi on todella kaukana.
Salametsästyksestä on niin paljoa savua että kyllä sitä tulta löytyy.
Kuulin vanhan tarinan jossa, oliko se Kainuussa?, jossa tapahtui salakaadon yhteydessä että toinen ammutuista luodeista osui pakettiautoon.
Nimismies pyysi koko hirviporukan aseet ja otti ne haltuunsa. Oltiin juuri hirvenmetsästystä edeltävässä ajossa.
Ei kauaa kestänyt kun salakaataja erotettiin metsästysseurasta.
En tiedä voiko nykyään nimismies toimia näin?
Kuitenkin tämä osoittaa sen että metsästysseura itsessään voi tehdä paljon salametsästyksen estämiseksi.
Jos salametsästystä harrastetaan niin kyllä seuran johto on siitä tietoinen.
Kaikkein tehokkain keino on seurasta erottaminen. Eikös silloin mene aseluvatkin ainakin hirvikiväärille?
Poronhoitoalueella poromiehillä on automaattisesti oikeus aseisiin. Niitä ei aivan helpolla pois saada.
Koko salametsästys vähenisi huomattavasti jos vain seurat karsisivat kovalla kädellä mädät omenat pois.
Jos ei mikään muu auta niin perustetaan uusi metsästyseura jolle vuokrataan metsästysmaat.
Viimeinen konsti on lainsäädännön muuttaminen sitten että lisätään metsästysseuran vastuuta ja valtaa.
Niin kauan kuin tätä asiaa ei saada kuntoon niin sitä savua tulee jatkuvasti.
Ovatko salametsästäjät ulkopaikkakuntalaisia, naapuripitäjästä, entisiä paikkakuntalaisia, nykyisiä paikkakuntalaisia, ei lain edessä pitäisi olla mitään eroa.
Onko niillä liikuntarajoitteisilla enää edes asiaa metsästämään? Saisi ottaa jo pyssytkin pois.
Typpillisesti liikuntarajoitteisilla on monesti ylipaino, nivelrikot, diabetes yms sairauksia.
Ylipaino lisää armottomasti rustovaurion syntyä ja taas rustovaurioitunut nivel vähentää liikuntaa.
Uutena asian opein salametsästystekniikan jossa koiralle laitetaan kuonokoppa ettei se haukkuisi ja koiran sateellittipanta näyttä sitten sen kulun.
Siitä salametsästäjä pystyy päättelemään onko koira mahdollisesti saavuttanut saaliseläimen.
Tulee vaan mieleen montakohan susivahinkokorvausta näille kuonokoppakoirille haetaan?
Julkinen salaisuus
Hirvien salametsästykseen ei puututtu ajoissa Pohjois-Karjalassa. Paikallisia on vaiennettu uhkailemalla.
suomenluonto.fi
Hyvin tyypillinen salakaatajan tunnusmerkki on kautta aikojen on ollut viinaanmenevyys.
Etenkin harvaan asutuilla aluilla on tämä ongelma. Siellä on tietty kööri joka pitää väkivallan uhalla toisia hiljaisena.
Salakaatajilla on myös muuta toimintaa joka mene lain väärälle puolelle.
Ongelmaa pahentaa se että harvaanasutuilla alueilla poliisi on todella kaukana.
Salametsästyksestä on niin paljoa savua että kyllä sitä tulta löytyy.
Kuulin vanhan tarinan jossa, oliko se Kainuussa?, jossa tapahtui salakaadon yhteydessä että toinen ammutuista luodeista osui pakettiautoon.
Nimismies pyysi koko hirviporukan aseet ja otti ne haltuunsa. Oltiin juuri hirvenmetsästystä edeltävässä ajossa.
Ei kauaa kestänyt kun salakaataja erotettiin metsästysseurasta.
En tiedä voiko nykyään nimismies toimia näin?
Kuitenkin tämä osoittaa sen että metsästysseura itsessään voi tehdä paljon salametsästyksen estämiseksi.
Jos salametsästystä harrastetaan niin kyllä seuran johto on siitä tietoinen.
Kaikkein tehokkain keino on seurasta erottaminen. Eikös silloin mene aseluvatkin ainakin hirvikiväärille?
Poronhoitoalueella poromiehillä on automaattisesti oikeus aseisiin. Niitä ei aivan helpolla pois saada.
Koko salametsästys vähenisi huomattavasti jos vain seurat karsisivat kovalla kädellä mädät omenat pois.
Jos ei mikään muu auta niin perustetaan uusi metsästyseura jolle vuokrataan metsästysmaat.
Viimeinen konsti on lainsäädännön muuttaminen sitten että lisätään metsästysseuran vastuuta ja valtaa.
Niin kauan kuin tätä asiaa ei saada kuntoon niin sitä savua tulee jatkuvasti.
Ovatko salametsästäjät ulkopaikkakuntalaisia, naapuripitäjästä, entisiä paikkakuntalaisia, nykyisiä paikkakuntalaisia, ei lain edessä pitäisi olla mitään eroa.
Onko niillä liikuntarajoitteisilla enää edes asiaa metsästämään? Saisi ottaa jo pyssytkin pois.
Typpillisesti liikuntarajoitteisilla on monesti ylipaino, nivelrikot, diabetes yms sairauksia.
Ylipaino lisää armottomasti rustovaurion syntyä ja taas rustovaurioitunut nivel vähentää liikuntaa.
Aseen omistajan oikeus aseeseen on täysin koskematon oikeus.
.
