Suvun miesten kokemuksia rintamalla

Tarinan tynkää isoisän veljessarjan (7 miestä) viidennestä pojasta eli kersantti E:stä.


E liittyi paikalliseen suojeluskuntaan noin 1½ vuotta ennen varusmiespalveluksen alkamista 18- vuotiaana. Varusmiespalvelus alkoi vuoden 1937 syksyllä Suomen Valkoisessa Kaartissa, mutta kaksi viikkoa palveluksessa oltuaan hän lähti 2 viikon kuntoisuuslomalle. Normijuttu suojeluskunnissa alokaskoulutuksen saaneille. Varusmiespalveluksen aikana E koulutettiin kranaatinheitinaliupseeriksi, kuten samassa joukossa palvellut vanhempi velikin 2 vuotta aiemmin. 440 vuorokauden palveluksen jälkeen alikersantti E siirrettiin täysin palvelleena reserviin marraskuussa 1938. Ensimmäinen kertausharjoitus alkoi helmikuun lopulla 1939 ja oli kestoltaan 25 vuorokautta.

23- vuotissyntymäpäivänään 13. lokakuuta E astui palvelukseen ylimääräisten harjoitusten alkaessa ja palveli JR 12 osallistuen taisteluihin Inkilän lohkolla, Humaljoella, Koiviston saarilla, Makslahdessa sekä Viipurinlahdella. Samassa divisioonassa (4. D.) Talvisodan sotivat kaikki viisi tuolloin reserviin kuuluneista perheen suojeluskuntalaisista eli pappa, hänen kaksi isoveljeään ja kaksi pikkuveljeään. Eivät kaikki sentään samassa komppaniassa. Talvisodan aikana E ylennettiin kersantiksi ja palkittiin toisen luokan vapaudenmitalilla. Heinäkuussa 1940 E "lomautettiin toistaiseksi" ja palvelusta YH:n alusta alkaen oli kertynyt 7 kuukautta ja viikko.

Uusi palvelukseenastumismääräys seurasi 11. kesäkuuta 1941 ja tällä kertaa joukkona oli Tammidivisioonan JR 13 ja tehtävänä taaskin ryhmänjohtaja. Sota alkoi Hangonlohkolta ja jatkui Aunuksen lohkolla ja Syvärillä, jossa E haavoittui ensimmäisen kerran syyskuussa 1941 vasempaan käsivarteen ja päähän. Kesältä -41 jäi myös VM1 vartalossa näkyvien kunniamerkkien lisäksi. Olisi toisen tarinan paikka, mutta Syvärillä haavoittui syksyllä -41 tuon perheen pojista (joita nyt oli sotimassa jo peräti 7) kaikkiaan kolme ryhmänjohtajana sotinutta miestä, joista kersantti U sittemmin kaatui Syvärillä loppuvuodesta -42 ja ylikersantti V menetti jalkansa haavoittumisen seurauksena.

Sotasairaalareissun jälkeen E sai toipumislomaa ja toipilaana siirron Sotavankileiri 17:n vartioaliupseeriksi. Kesäkuun lopussa -42 E sai muutaman kuukauden vankeusrangaistuksen sotavangin ampumisesta. Tuomion täytäntöönpanoa lykättiin kuitenkin ensin vuoteen -44 ja myöhemmin vuoteen -45. Lopulta rangaistus jäi panematta täytäntöön... Sotavankileiriltä E palasi takaisin linjaan elokuussa -42 ja nakkina oli joukkueen varajohtaja. Keväällä -44 tapahtui siirto 15. Prikaatin riveihin samassa tehtävässä ja alempana oleva lausunto liittyy tuohon siirtoon. Olihan kyseessä tuomittu rikollinen, joten uuden komppanian päällikön oli hyvä tietää millaisesta miehestä oli kyse.

Ryssän suurhyökkäyksen alettua E:n komppania osana 15. Prikaatia irtautui Syväriltä ja suoritti vastahyökkäyksen maihinnoussutta vihollista vastaan Vitelessä kesäkuussa. Vastahyökkäyksessä komppania menetti kaatuneina päällikkönsä ja useita miehiä E yhtenä. Viimeinen dokumentti onkin 14. KEK:n kaatumisilmoitus, jossa lukee lisätietoja kohdassa, että "haavoittunut rintaan, jalkoihin ja käsiin" ja että ruumis on evakuoitu kaatumista seuraavana päivänä ja lähetetty paikalliselle suojeluskuntapiirille.

Sitten mennäänkin kuulopuheisiin ja niihin on aina syytä suhtautua varauksella, koska ne, jotka tietävät alkavat olla jo vanhoja miehiä ja muisti voi tehdä tepposia. Olen kuitenkin eräässä yhteydessä jutellut E:n kaatumisesta yhden saman joukkueen miehen kanssa ja hänen kertomansa mukaan allaoleva lausunto ei ole liioittelua. Kaatumispäivänään E oli mennyt joukkueen kärjessä tuonkin vastahyökkäyksen aikana ja henkilökohtaisesti tuhonnut ainakin ryhmän verran naapureita konepistoolilla. Jonkin sillan kupeessa hän oli kohottautunut hieman ja huutanut käskyjä ja ohjeita joukkueelle kehoittaen miehiä seuraamaan ja saanut pikakiväärisarjan ylävartaloon kuollen heti.

Eräs liite kantakorttien ja muun materian ohesta oli tälläinen. Voiko paljon parempaa lausuntoa saada?

X/JR--:n Esikunta 19.4.1944
Lausunto kers. E


Kers. E on palvellut yksikössä ---- kahden vuoden ajan, jona aikana hän on osoittautunut mitä parhaimmaksi sotilaaksi ja johtajaksi. Etenkin taistelutehtävissä hän on suorastaan vertaansa vailla. - Katson, ettei hänelle määrätty rangaistus ole millään tavalla vaikuttanut häneen alentavasti.

Patl:n komentaja vs. Kapteeni Y Allekirjoitus

E mainitaan nimeltä myös Kansa taisteli lehdessä. Ote:

Samassa huudettiin hyökkäykseen. Kiipesin Emmani kanssa kaivannon laidalle. Sieltä näin kuinka korpraalin ruumis oli katkennut suoliston kohdalta poikki, retkottaen hyytyneen veren ja kuran seassa pylly kohti taivasta. Kellään ei ollut aikaa verhota alastomia ruumiinosia. - Kersantti E ja alikersantti *Tötterström* juoksevat rinnallani. Edessä oikealla on vallattava pesäke. Alkaa sanoin kuvaamaton inferno! Tiuhana, liian tiuhana rykelmänä lähtevät miehet rynnimään kohti tavoitettaan.

Konetuliaseet rätisevät. Käsikranaatit lentävät puolen tunnin ajan kuin nälkäiset varpusparvet puoleen ja toiseen. Juoksemme matalien pusikoiden suojassa aivan itään kallistuvan rinteen reunalle. Siihen on aikoinaan kaivettu it.tykille suojamonttu. Taistelijat ovat jo vinosti takana oikealla. Bunkkerin takana käy ruskea kuhina niinkuin lämpimänä kesäpäivänä muurahaispesässä. Mitä he vetävät sohjon seasta? Se on pst.tykki, 47 millinen. Asetan "Emman" kiireesti tukiensa varaan ja kohta tupsahtelee ruskeatakeissa niin kuin kymmenellä mattopiiskalla hakattaisiin yhtaikaa. Valitus ei aseiden laulun takia meille asti kantaudu, mutta tykki jää puolitiehen mäkeä orvoksi. Se on vain ihme, ettei meitä, aivan kuin tarjottimen päällä olevan kumpareen laelta huomata. Olo siitä huolimatta, vaikka paikka on vaarallinen, tuntuu ihmeen turvalliselta.

Kauempaa takaapäin, kommunistien puolelta tassuttelee ilmeisesti huoltomies huopatossuissaan pellon polkua pitkin taistelunäyttämön läheisyyteen. E, joka meistä eniten osaa venäjää, huutelee: 'Tavarits, tavarits! Idi sudaa!" (Toveri, toveri, tule tänne). Toveri ei vain ota sitä kuuleviin korviinsakaan. E ampuu kohti ja mies keikahtaa pellon ojaan jääden sinne valittaen makaamaan.
jäämistötodiste.jpg

Kävin tuossa taannoin Kansallisarkistossa penkomassa erään suojeluskunnan arkistoa.

Eipä ole mieheltä paljon kotiin lähetettävää KEKissä löytynyt, mutta tämäkin vähä on tunnollisesti lähetetty ja kuitattu myöhemmin vastaanotetuksi sisaren toimesta. Eihän tässä järkisyin muuta lähetettävää ole ollut kuin kello, mutta niin vaan on röökit ja stiditkin inventoitu.

Lompakko jne lienee jäänyt reppuun ja reppu kentälle. Mutta mihin puukko on jäänyt? Mennyt kappaleiksi miehen saadessa lukuisia osumia ympäri vartaloa tai pudonnut maastoon kaatunutta evakuoidessa? Otettu käyttöön jonkin puukkonsa hukanneen toimesta?

Tämä evakuoitu omaisuus lienee ollut päällä, kesäpuseron taskuissa ja leipälaukussa. E on saanut kaatuessaan osumia rintaan, käsiin ja jalkoihin. Kotiin toimitettu jäämistö lienee ollut varsin verellä kyllästettyä huomioiden esim se, että tupakat lienee olleet rintataskussa.

Vähän mietityttää mihin eräässäkin kuvassa oleva vasemman nimettömän kihlasormus on jäänyt vai onko kihlaus kenties purkautunut kuvan ottamisen ja kaatumisen välillä. Naimisiin E ei ehtinyt eikä tästä morsmaikusta ole muuta vihiä kuin tuon kuvan antama vihje ja eräs hiihtokuva. Kirjoihin pantuja lapsiakaan tästä ei jäänyt. Lähimmäksi omaiseksi on tosiaan merkattu vanhempi sisko.
 
Back
Top