Suvun miesten kokemuksia rintamalla

Kirjoitin aiemmin tarinaa papan veljeksistä eli kersanteista E ja U sekä ylikersantista V. Herrat aliupseerithan (seitsikköön kuului 1x ylik, 3x kers 2x alik ja 1x korp) olivat aktiivisia suojeluskuntalaisia, joten verenperintöni on pakottanut tutkimaan myös mm. paikallisen suojeluskunnan henkilökortteja kantakorttien lisäksi.

Puolustusvoimien kantakorteistahan ei saa muuta tietoa kuin mahdollisen kuulumisen suojeluskuntaan ja ajan, jolloin on ollut jäsen. Nämä sk-henkilökortit kertovat tästä aiheesta paljon enemmän sisältäen mm. sk-valapäivän, mahdollisen puhelinnumeron, osanoton sk-koulutukseen aiheittain eriteltynä, ansio- ja kuntoisuusmerkkien myöntämiset sekä kuitilla olleen tväl- ja varusmateriaalin määrät eri vaiheissa eli esim. sk-alokas, sk-sotamies, reserviin kuuluva suojeluskuntalainen.

Varusteiden osalta otan esimerkiksi vuonna 1916 syntyneen kers. E:n, joka liittyi vanhempien veljien jäljissä suojeluskuntaan ennen varusmiespalvelusta, astui vakinaiseen palvelukseen vuonna 1937, siirrettiin reserviin täysinpalvelleena marraskuussa 1938 ja lähti sotaan lokakuussa 1939 ja lopulta kaatui kesäkuussa 1944.

Sk-alokkaana (Ennen varusmiespalvelusta ja ennen suoritettuja sk-alokaskursseja sekä valaa)

TVÄL: Kivääri m/91, kantohihna kannattimineen, piipun suojus m/91-24, pesuri, öljypullo, rasvapullo, puhditusvälinepussi, patruunalaukut.

VARUSTUS: Asetakki m/22, kesäpusero, housut m/22, lakki m/22, nahkavyö, kenttäpullo, kenttäkeittoastia, kenttämuki, tornisteri, leipälaukku, päällystakin ja kenttäkeittoastian hihnat.

Sk-sotamiehenä (Ennen varusmiespalvelusta, mutta sk-alokaskoulutuksen jälkeen) samat vehkeet, mutta lisäksi asetakki m/27, housut m/27 sekä kenttälakki m/27.

Kaksi päivää ennen varusmiespalveluksen alkamista kaikki on luovutettu takaisin ja kun varusmiespalvelus on loppunut, niin sitten on haettu sk-kamat taas kuitille.

Res. alik (Varusmiespalveluksen jälkeen reserviläisenä)

TVÄL: Kivääri m/28-30, kantohihna kannattimineen, piipun suojus m/28-30, pistin m/28, pistimen tuppi- ja kannatin m/28, pesuri, öljypullo, rasvapullo, puhditusvälinepussi, patruunalaukut sekä kiväärin patruunoiden rautaisannos.

VARUSTUS: Asetakki m/27, kesäpusero, housut m/27, kesähousut, kenttälakki m/27, päällystakki m/22, nahkavyö, kenttäpullo, kenttäkeittoastia, kenttämuki, selkäreppu, tornisteri, leipälaukut, päällystakin ja kenttäkeittoastian hihnat.

Syyskuun viimeisenä 1939 hän on luovuttanut pois tornisterin sekä päällystakin ja kenttäkeittoastian hihnat. YH alkoi E:n osalta 13. lokakuuta eli 23- vuotissyntymäpäivänä.

Tornisterit yleensäkin on noiden varuskorttien mukaan kerätty pois kesän ja syksyn 1939 välillä, tosin usealla näistä on ollut samanaikaisesti sekä selkäreppu, että tornisteri kuitilla. Toinen huomiota herättävä seikka on se, että m/22 asepuku on selvästi ollut sk-alokkaiden puku ainakin kyseisessä suojeluskunnassa ja suojeluskuntavalan vannoneet ovat saaneet tuon lisäksi tai sijaan m/27 kenttäpuvut.

Aseet toki ovat kiinnostavia ja tuossa perheessähän oli peräti 7 suojeluskuntakivääriä. Talvisodan alkaessa mallit ja määrät olivat seuraavat:
2 kpl m/28-30
2 kpl m/28
1 kpl m/91-24
2 kpl m/91

Tilasto näyttää olevan, että Talvisotaan rintamalle ehtineistä (5/7 perheen pojista)

- 100% olivat ammatiltaan merkitty maanviljelijän pojaksi.
- 80% oli aseistettu pystykorvalla, 20% Lotta-kiväärillä. Kaikissa pistimet.
- 100% oli vaatetettu ja varustettu Suojeluskunnan toimesta vähintään kenttäpuvulla m/27, siihen kuuluvalla kenttälakilla m/27, m/22 päällystakilla, selkärepulla, leipälaukulla sekä ruokailuvälneillä.
- 40% on merkitty varusmiesaikaiseksi aselajiksi jalkaväki, 20% viesti, 20% tykistö ja 20% ratsuväki. Kaikki ovat kuitenkin kuuluneet jalkaväkisuojeluskuntaan.
- 100% on antanut suojeluskuntavalan 6.12. Joskin eri vuosina.
- Keski-ikä YH:n alkaessa oli noin 27 vuotta nuorimman ollessa 23 v ja vanhimman 31 v.
- YH:n alkaessa 60% oli alikersantteja ja 40% korpraaleita. Jatkosodan loppuessa näistä jo Talvisodan sotineista oli kaatunut 3/5 ja jäljellä oli siis 2 miestä, joista toinen ylik ja toinen kers. Pappa ja V siis.
- 100% on ylennetty sotien aikana ainakin kerran.

skkortit.jpg
 
Tuskin on raportteja Suomessa mutta Yhdysvalloista ja Norjasta saattaisi jotain löytyä. Arvo Juvonen valitettavasti kuoli reilut kymmenen vuotta sitten. Hän kävi uudelleen Suomessa ensimmäisen kerran vasta vuonna 1991, eikä hän joutunut enää syytteeseen vanhentuneista jutuista. Hänellä olisi ollut eniten tietoa.

Vilkaise tuosta kirjasta. Siellä on ainakin jotain:


1155_Image_(14)_2014728154622.jpg

Netistä löysin tietoja nimellä (Emil Torssonen) jostain yhdysvaltalaiselta sivulta ja ainakin ukin syntymä ja kuolinajat täsmäsi, maksamalla olisi saanut lisätietoja mutta en ainakaan nyt ruvennut maksamaan... Täytyy tuo kirja vielä metsästää, on ne ollut kovia aikoja...
 
Kirjoitin aiemmin tarinaa papan veljeksistä eli kersanteista E ja U sekä ylikersantista V. Herrat aliupseerithan (seitsikköön kuului 1x ylik, 3x kers 2x alik ja 1x korp) olivat aktiivisia suojeluskuntalaisia, joten verenperintöni on pakottanut tutkimaan myös mm. paikallisen suojeluskunnan henkilökortteja kantakorttien lisäksi.

Puolustusvoimien kantakorteistahan ei saa muuta tietoa kuin mahdollisen kuulumisen suojeluskuntaan ja ajan, jolloin on ollut jäsen. Nämä sk-henkilökortit kertovat tästä aiheesta paljon enemmän sisältäen mm. sk-valapäivän, mahdollisen puhelinnumeron, osanoton sk-koulutukseen aiheittain eriteltynä, ansio- ja kuntoisuusmerkkien myöntämiset sekä kuitilla olleen tväl- ja varusmateriaalin määrät eri vaiheissa eli esim. sk-alokas, sk-sotamies, reserviin kuuluva suojeluskuntalainen.

Varusteiden osalta otan esimerkiksi vuonna 1916 syntyneen kers. E:n, joka liittyi vanhempien veljien jäljissä suojeluskuntaan ennen varusmiespalvelusta, astui vakinaiseen palvelukseen vuonna 1937, siirrettiin reserviin täysinpalvelleena marraskuussa 1938 ja lähti sotaan lokakuussa 1939 ja lopulta kaatui kesäkuussa 1944.

Sk-alokkaana (Ennen varusmiespalvelusta ja ennen suoritettuja sk-alokaskursseja sekä valaa)

TVÄL: Kivääri m/91, kantohihna kannattimineen, piipun suojus m/91-24, pesuri, öljypullo, rasvapullo, puhditusvälinepussi, patruunalaukut.

VARUSTUS: Asetakki m/22, kesäpusero, housut m/22, lakki m/22, nahkavyö, kenttäpullo, kenttäkeittoastia, kenttämuki, tornisteri, leipälaukku, päällystakin ja kenttäkeittoastian hihnat.

Sk-sotamiehenä (Ennen varusmiespalvelusta, mutta sk-alokaskoulutuksen jälkeen) samat vehkeet, mutta lisäksi asetakki m/27, housut m/27 sekä kenttälakki m/27.

Kaksi päivää ennen varusmiespalveluksen alkamista kaikki on luovutettu takaisin ja kun varusmiespalvelus on loppunut, niin sitten on haettu sk-kamat taas kuitille.

Res. alik (Varusmiespalveluksen jälkeen reserviläisenä)

TVÄL: Kivääri m/28-30, kantohihna kannattimineen, piipun suojus m/28-30, pistin m/28, pistimen tuppi- ja kannatin m/28, pesuri, öljypullo, rasvapullo, puhditusvälinepussi, patruunalaukut sekä kiväärin patruunoiden rautaisannos.

VARUSTUS: Asetakki m/27, kesäpusero, housut m/27, kesähousut, kenttälakki m/27, päällystakki m/22, nahkavyö, kenttäpullo, kenttäkeittoastia, kenttämuki, selkäreppu, tornisteri, leipälaukut, päällystakin ja kenttäkeittoastian hihnat.

Syyskuun viimeisenä 1939 hän on luovuttanut pois tornisterin sekä päällystakin ja kenttäkeittoastian hihnat. YH alkoi E:n osalta 13. lokakuuta eli 23- vuotissyntymäpäivänä.

Tornisterit yleensäkin on noiden varuskorttien mukaan kerätty pois kesän ja syksyn 1939 välillä, tosin usealla näistä on ollut samanaikaisesti sekä selkäreppu, että tornisteri kuitilla. Toinen huomiota herättävä seikka on se, että m/22 asepuku on selvästi ollut sk-alokkaiden puku ainakin kyseisessä suojeluskunnassa ja suojeluskuntavalan vannoneet ovat saaneet tuon lisäksi tai sijaan m/27 kenttäpuvut.

Aseet toki ovat kiinnostavia ja tuossa perheessähän oli peräti 7 suojeluskuntakivääriä. Talvisodan alkaessa mallit ja määrät olivat seuraavat:
2 kpl m/28-30
2 kpl m/28
1 kpl m/91-24
2 kpl m/91

Tilasto näyttää olevan, että Talvisotaan rintamalle ehtineistä (5/7 perheen pojista)

- 100% olivat ammatiltaan merkitty maanviljelijän pojaksi.
- 80% oli aseistettu pystykorvalla, 20% Lotta-kiväärillä. Kaikissa pistimet.
- 100% oli vaatetettu ja varustettu Suojeluskunnan toimesta vähintään kenttäpuvulla m/27, siihen kuuluvalla kenttälakilla m/27, m/22 päällystakilla, selkärepulla, leipälaukulla sekä ruokailuvälneillä.
- 40% on merkitty varusmiesaikaiseksi aselajiksi jalkaväki, 20% viesti, 20% tykistö ja 20% ratsuväki. Kaikki ovat kuitenkin kuuluneet jalkaväkisuojeluskuntaan.
- 100% on antanut suojeluskuntavalan 6.12. Joskin eri vuosina.
- Keski-ikä YH:n alkaessa oli noin 27 vuotta nuorimman ollessa 23 v ja vanhimman 31 v.
- YH:n alkaessa 60% oli alikersantteja ja 40% korpraaleita. Jatkosodan loppuessa näistä jo Talvisodan sotineista oli kaatunut 3/5 ja jäljellä oli siis 2 miestä, joista toinen ylik ja toinen kers. Pappa ja V siis.
- 100% on ylennetty sotien aikana ainakin kerran.

Katso liite: 5231
SK-henkilökortit... Nimimerkillä isän isä ja kolme veljeä sk:ssa olleita... Kovia ampujia olivat ennen sotaa, mummon kaikki kahvilusikat ovat ampumapalkintoja. En minä ole tälläisestä lähteestä aikaisemmin kuullut.
Nuorin kuoli sairauteen ja yksi sotavankeudessa ollut heti sodan jälkeen. Nostaa muuten sodissa kaatuneiden määrän suvussa yhdeksään, kun serkut ja pikkuserkut otetaan huomioon (suvun sotaveteraani ilmoitti näin, en voi kiistää).
Sota-arkistosta? Kerrotko polun?
Isän isänisä oli sk-pamppu Vapaussodan aikaan Pieksämäellä. Jäänteenä sukulaisen :mad:, seinällä riippuva miekka. Samalla kaavallahan saisi hänesätkin tietoa, mutta en ole toistaiseksi saanut aikaan.
 
Netistä löysin tietoja nimellä (Emil Torssonen) jostain yhdysvaltalaiselta sivulta ja ainakin ukin syntymä ja kuolinajat täsmäsi, maksamalla olisi saanut lisätietoja mutta en ainakaan nyt ruvennut maksamaan... Täytyy tuo kirja vielä metsästää, on ne ollut kovia aikoja...

Useampi kirja täytyy sinun lukea.

Eräs kirja viittasi siihen, että eiväthän nämä kenttämiehet yksin olleet puuhailuissaan. ErP 4:n miehillä oli sodan jälkeen voimakas ja toimiva yhteistyöverkosto, jonka mukaan laskeminen luonnollisesti lisää henkilömäärää, vaikka kaikki eivät suoraan sodanjälkeiseen toimintaan olisi osallistuneetkaan. Laskematta lienee myös Puolustusvoimien, Rajavartioston ja poliittisen johdon toiminnassa mukana olleiden pääluku.

Kenttämiehet jäivät kuitenkin yksin vastaamaan seurauksista.

Tuossa siis vielä yksi teos sen Tasalan kirjan lisäksi, jossa on jotain myös sodanjälkeisistä:

Turunen, Pekka: Salaisen sodan asiamies. Mannerheim-ristin ritari Paavo Suoranta. Ajatus Kirjat, 2006. 319 sivua. ISBN 951-20-7066-9.

Sitten Tasalan kirjaan.

Tasalan mukaan Nato yritti ensin omin erikoisjoukoin suorittaa tiedustelua Neuvostoliiton alueella, mutta jokainen lähetetty partio tuhoutui. Suomalaisilla kaukopartiomiehillä oli kokemusta, ammattitaitoa ja ennen kaikkea päätä ylittää rautaesirippu. Sodan karaisemille ammattimiehille löytyi jälleen töitä.

Markku Tasala onnistui haastattelemaan joitakin entisiä Nato-tiedustelun suomalaisia ammattilaisia. Haastatteluja tukee Suojelupoliisin arkistomateriaali. Tasala keskittyy perusteellisesti muutaman entisen kaukopartioveteraanin toimintaan. Heitä ovat mm Lauri Solehmainen, Paavo Suoranta, Reino Sappinen, Arvo Juvonen, Emil Torssonen ja Viljo Suikkanen.

Tuossa on Revontulen mainosteksti Tasalan kirjasta:

Rautaesiripun synkässä varjossa, kylmän sodan rintamalla idän ja lännen tiedustelupalvelut ottivat mittaa toisistaan. Keinoja ei kaihdettu ja kaverit jätettiin aina. Kun länsileirin omat laskuvarjoilla pudotetut vakoilijat olivat saaneet poikkeuksetta surmansa Neuvostoliitossa, katseet kääntyivät suomalaisiin sotaveteraaneihin, entisiin kaukopartiomiehiin, joista useimmat olivat kotoisin luovutetulta alueelta ja jotka olivat jatkosodan aikana säilyneet viikkokausia hengissä vihollisen selustassa.

Suomalaisoperaatiosta käytettiin peitenimeä Operaatio Uppsala. Kaukopartiomiehet vakoilivat erityisesti Neuvostoliiton sotilaskohteita useiden vuosien ajan 1950-luvun alussa. Heidän toimeksiantajanaan oli Norjan tiedustelupalvelu, joka maksoi jokaisesta onnistuneesta partiomatkasta ruhtinaallisesti.

Poliittisesti vakoilutoiminta oli tulenarkaa leikkiä, suojelupoliisia kehotettiin korkeammalta taholta tutkimaan tapauksia "kaikessa hiljaisuudessa". Operaatio Uppsalaan osallistuneiden retket itärajan taakse olivat henkeäsalpaavia seikkailuja eikä tulitaisteluilta vältytty. Yksi miehistä katosi partiomatkallaan eikä hänen kohtaloonsa saatu mitään selvyyttä, vaikka etsintöihin osallistui myös FBI. Toinen kuoli hämärissä olosuhteissa Lapissa. Operaatio Uppsalaan liittyi monta omalaatuista ja järkyttävää ihmiskohtaloa, useat joutuivat pakenemaan tapahtumien jälkeen Yhdysvaltoihin.

Operaatio Uppsala pysyi salassa kaksikymmentä vuotta. Toimittaja ja kirjailija Markku Tasalan kirja on dokumentteihin perustuva jännittävä kertomus, joka pohjautuu myös vakoiluoperaatioon osallistuneiden entisten kaukopartiomiesten haastatteluihin sekä suojelupoliisin laajaan arkistomateriaaliin.
 
Er.P 4:n jatkosodan sotapäiväkirjoista löysin vain 3. komppanian vuodelta 1944. Nopealla selailulla löysin ainakin Lukkarin, Nykäsen ja Savinaisen nimien vilahtelevan siellä. Varmaan muitakin. Savinainen, miköäli hän on sama, mistä Onni Palaste kirjoitti, olikin varsinainen tapaus. Hän oli 50-vuotias jo vuonna 1942 ja todella tunnettu ja kova sissi.

http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=4581515

Pekka ja Pauli Savinaisesta on näköjään tehty kirjakin:

http://www.minervakustannus.fi/kirjat/kirja.php?kirja=1159
 
@JR49 http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Suojeluskunnat

Voin laittaa tarkemmat ohjeet yv jos tarvitset, jahka olen koneella.
Pistä toki. Alan heti toimeen.
Hitto, luulin olleeni hyvin tietoinen systeemeistä. Mutta ei sitten.
Isänisän kantakortin tietojen pienuus harmittaa muutenkin; lukee vain että JR 8. Pst-tykillä, ja siihen se jää.
Tiedän puheista, että kaveri on käynyt kaksintaistelua tankin kanssa tykillä. Kotona oli 75-millin hylsy, jonka pappa oli tuonut rintamalta. Äiti myi sen sitten kirpparilla :mad:
 
Isän puolen isosedistä yksi palveli myös JR 8. Ulkomuistista 15./JR 8 eli jääkärikomppania. Hän sitten haavoittui Lapin sodan alkuvaiheessa.

@JR49 Pikaohje: Tuolta linkin takaa hae Aarre-arkistotietorekisteri ja hakusanaksi tyyliin: "Riihimäen suojeluskunta". Sitten katsot saatavilla olevat asiakirjat ja tilaat tunnusnumeron mukaisesti tutkijasaliin tai valokopiona jos se onnistuu. SK-arkiston ainoa mielekäs tutkimustapa on kuitenkin tutkijasali, koska materiaalia on todella runsaasti.
 
Useampi kirja täytyy sinun lukea.

Eräs kirja viittasi siihen, että eiväthän nämä kenttämiehet yksin olleet puuhailuissaan. ErP 4:n miehillä oli sodan jälkeen voimakas ja toimiva yhteistyöverkosto, jonka mukaan laskeminen luonnollisesti lisää henkilömäärää, vaikka kaikki eivät suoraan sodanjälkeiseen toimintaan olisi osallistuneetkaan. Laskematta lienee myös Puolustusvoimien, Rajavartioston ja poliittisen johdon toiminnassa mukana olleiden pääluku.

Kenttämiehet jäivät kuitenkin yksin vastaamaan seurauksista.

Tuossa siis vielä yksi teos sen Tasalan kirjan lisäksi, jossa on jotain myös sodanjälkeisistä:

Turunen, Pekka: Salaisen sodan asiamies. Mannerheim-ristin ritari Paavo Suoranta. Ajatus Kirjat, 2006. 319 sivua. ISBN 951-20-7066-9.

Sitten Tasalan kirjaan.

Tasalan mukaan Nato yritti ensin omin erikoisjoukoin suorittaa tiedustelua Neuvostoliiton alueella, mutta jokainen lähetetty partio tuhoutui. Suomalaisilla kaukopartiomiehillä oli kokemusta, ammattitaitoa ja ennen kaikkea päätä ylittää rautaesirippu. Sodan karaisemille ammattimiehille löytyi jälleen töitä.

Markku Tasala onnistui haastattelemaan joitakin entisiä Nato-tiedustelun suomalaisia ammattilaisia. Haastatteluja tukee Suojelupoliisin arkistomateriaali. Tasala keskittyy perusteellisesti muutaman entisen kaukopartioveteraanin toimintaan. Heitä ovat mm Lauri Solehmainen, Paavo Suoranta, Reino Sappinen, Arvo Juvonen, Emil Torssonen ja Viljo Suikkanen.

Tuossa on Revontulen mainosteksti Tasalan kirjasta:

Rautaesiripun synkässä varjossa, kylmän sodan rintamalla idän ja lännen tiedustelupalvelut ottivat mittaa toisistaan. Keinoja ei kaihdettu ja kaverit jätettiin aina. Kun länsileirin omat laskuvarjoilla pudotetut vakoilijat olivat saaneet poikkeuksetta surmansa Neuvostoliitossa, katseet kääntyivät suomalaisiin sotaveteraaneihin, entisiin kaukopartiomiehiin, joista useimmat olivat kotoisin luovutetulta alueelta ja jotka olivat jatkosodan aikana säilyneet viikkokausia hengissä vihollisen selustassa.

Suomalaisoperaatiosta käytettiin peitenimeä Operaatio Uppsala. Kaukopartiomiehet vakoilivat erityisesti Neuvostoliiton sotilaskohteita useiden vuosien ajan 1950-luvun alussa. Heidän toimeksiantajanaan oli Norjan tiedustelupalvelu, joka maksoi jokaisesta onnistuneesta partiomatkasta ruhtinaallisesti.

Poliittisesti vakoilutoiminta oli tulenarkaa leikkiä, suojelupoliisia kehotettiin korkeammalta taholta tutkimaan tapauksia "kaikessa hiljaisuudessa". Operaatio Uppsalaan osallistuneiden retket itärajan taakse olivat henkeäsalpaavia seikkailuja eikä tulitaisteluilta vältytty. Yksi miehistä katosi partiomatkallaan eikä hänen kohtaloonsa saatu mitään selvyyttä, vaikka etsintöihin osallistui myös FBI. Toinen kuoli hämärissä olosuhteissa Lapissa. Operaatio Uppsalaan liittyi monta omalaatuista ja järkyttävää ihmiskohtaloa, useat joutuivat pakenemaan tapahtumien jälkeen Yhdysvaltoihin.

Operaatio Uppsala pysyi salassa kaksikymmentä vuotta. Toimittaja ja kirjailija Markku Tasalan kirja on dokumentteihin perustuva jännittävä kertomus, joka pohjautuu myös vakoiluoperaatioon osallistuneiden entisten kaukopartiomiesten haastatteluihin sekä suojelupoliisin laajaan arkistomateriaaliin.

Tasalan kirja on ja se on monet kerrat luettu ja lisää pitää saada. Kiitos tiedoista, kyllä näillä päästään taas eteenpäin...
 
@JR49 Kannattaa varautua siihen, että Sk-henkilökorttien ja Puolustusvoimien kantakorttien tiedot menevät jossain määrin ristiin. Tuolloin sitten tulee käyttää muita lähteitä (kirjat, matrikkelit, perimätieto, spk:t ym.) arvioidakseen kumpi tieto on oikea.

Esimerkkejä tästä:

1. Ylikersantti V
:n kantakortissa lukee, että hänet on ylennetty kersantiksi 6.12.1939 ja sk-henkilökortti väittää 16.11.1939. Tässä tapauksessa armeijan tieto on luultavasti oikea, koska Puolustusvoimathan on miehen ylentänytkin.

2. Kersantti U:n sk-henkilökortissa suojeluskunnan jäsenyys on merkitty päättyneeksi marraskuussa 1940. Ilmeinen kirjoitusvirhe, koska hänellä on ollut vielä 1941 kuitilla mm. M/28 kivääri ja kesäkuussa 1941 on tehty uusi kantakortti, johon merkitty sk-jäsenyyden jatkuneen keskeytyksettä jo ennen varusmiespalvelusta, joskaan näin ei tietenkään ollut, sillä varusmiehet eivät voineet kuulua suojeluskuntaan! "Eroamisen" syy on kaatuminen. Hänhän kaatui lopulta marraskuussa 1942 ja sattumalta kaatumispäivä täsmää "eroamispäivään" - kahta vuotta myöhemmin tosin.

Kun sk-kortissa on kohta “Osanotto sk-kursseihin”, niin siihen ei ole merkitty mitään tavanomaisimpia viikonloppusotia - tulenjohtokurssi heittimille näyttää olevan sellainen, joka on merkitty, kuten myös alokaskurssit. Näissä ajankäyttökin on ollut merkittävää, sillä krh-kurssi on kestänyt 8 päivää kerrallaan ja suojeluskunnan alokaskoulutustakin on käyty 2 viikon keskeytyksettömissä pätkissä.

Tyhjensin, koska OPSEC ja PERSEC, yhden sk-henkilökortin malliksi siitä, mitä kaikkea tuohon on ollut mahdollista merkitä. Jos on kysymyksiä, niin autan mielelläni.


kortti1.jpg kortti2.jpg
 
Viimeksi muokattu:
@JR49 Kannattaa varautua siihen, että Sk-henkilökorttien ja Puolustusvoimien kantakorttien tiedot menevät jossain määrin ristiin. Tuolloin sitten tulee käyttää muita lähteitä (kirjat, matrikkelit, perimätieto, spk:t ym.) arvioidakseen kumpi tieto on oikea.

Esimerkkejä tästä:

1. Ylikersantti V
:n kantakortissa lukee, että hänet on ylennetty kersantiksi 6.12.1939 ja sk-henkilökortti väittää 16.11.1939. Tässä tapauksessa armeijan tieto on luultavasti oikea, koska Puolustusvoimathan on miehen ylentänytkin.

2. Kersantti U:n sk-henkilökortissa suojeluskunnan jäsenyys on merkitty päättyneeksi marraskuussa 1940. Ilmeinen kirjoitusvirhe, koska hänellä on ollut vielä 1941 kuitilla mm. M/28 kivääri ja kesäkuussa 1941 on tehty uusi kantakortti, johon merkitty sk-jäsenyyden jatkuneen keskeytyksettä jo ennen varusmiespalvelusta, joskaan näin ei tietenkään ollut, sillä varusmiehet eivät voineet kuulua suojeluskuntaan! "Eroamisen" syy on kaatuminen. Hänhän kaatui lopulta marraskuussa 1942 ja sattumalta kaatumispäivä täsmää "eroamispäivään" - kahta vuotta myöhemmin tosin.

Kun sk-kortissa on kohta “Osanotto sk-kursseihin”, niin siihen ei ole merkitty mitään tavanomaisimpia viikonloppusotia - tulenjohtokurssi heittimille näyttää olevan sellainen, joka on merkitty, kuten myös alokaskurssit. Näissä ajankäyttökin on ollut merkittävää, sillä krh-kurssi on kestänyt 8 päivää kerrallaan ja suojeluskunnan alokaskoulutustakin on käyty 2 viikon keskeytyksettömissä pätkissä.

Tyhjensin, koska OPSEC ja PERSEC, yhden sk-henkilökortin malliksi siitä, mitä kaikkea tuohon on ollut mahdollista merkitä. Jos on kysymyksiä, niin autan mielelläni.


Katso liite: 5479 Katso liite: 5480
Tosi paljon kiitoksia vaivannäöstäsi!
Eli on siis vielä mahdollista saada tarkempia tietoja papan sotataipaleesta ja yksiköstä. Taisin mainita, että jostain syystä kantakortti oli hyvin ylimalkainen.
Hieno homma, täytyypä alkaa suunnitella Hesan reissua.
Kysymys: miten nopeasti etsivät asiakirjat esille?
 
Olen tässä koettanut itse selvitellä suvun ukkojen ja akkojen sotaseikkailuja. Suhteellisen huonolla menestyksellä. :(
Kaatuneet löysin kyllä, mutta tässä sen enempää avaamatta suvun sisäisistä asioista johtuen meillä ei pahemmin asioista puhuttu. Pappa oli poikkeus joskus.

Elikkäs.
Pappa soti talvisodassa 5. Divisioonan riveissä ylikersanttina -> vääpelinä
Talvisodan alkaessa oli jo "vanha" mies, 1905 syntynyt. Haavoittui maaliskuun alussa.
Papan ensimmäinen vaimo kuoli turun pommituksissa helmikuussa. Jatkosodassa ilmeisesti "vapautettiin" iän takia ja toimi muissa tehtävissä sodan ajan.
Papan kaksi keskimmäistä veljeä kaatuivat 03.09.1941, 24.06.1944 sekä ottoveli 20.06.1944. Lottana toiminut sisko on haudattu kentälle jääneenä. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, perääntymisvaiheessa tullut jsp:n osuma. Tästä en ole todellakaan varma. Jos asiasta koetti pienenä puhua, niin vaiennettiin nopeasti.
Nuorimmat veljet palvelivat Er.P 11 (tosin jr 14 olleet alunperin, varmuutta minulla ei ole)

Sodan jälkeen selvisi myös että viron serkut ja omaiset oli tuhottu tätiä (8v silloin) lukuunottamatta kloogan keskitysleirillä virossa ja loput auschwitzissä.
Nuorimmat veljekset vetivät näin kansanomaisesti sanottuna herneen nenään, mitä tapahtui sukulaisille virossa ja poistuivat suomesta osallistuen Israelin vapauttamiseen 1948 eikä heistä sen jälkeen pappa koskaan kuulemma puhunut.

Vaari soti koko sotansa JR 56 riveissä, ja kuulemma ainoa osuma minkä sai oli riun pettäminen pinnistysvaiheessa. Poistui sodasta kessuna
Vaarin muut veljet JR 16 riveissä. Korpraali ja alikessu. Suvussamme on jokin perversio, sillä kahta lukuunottamatta kaikki ovat ja olivat aliupseereita. :)
Yhdestä veljestä ei ole koskaan puhuttu mitään, hieman ollut sellainen kutina että olisi ollut kallellaan saksaan lähtöön, mutta ei mitään tietoa.

Vanhin enoistani oli sitä ikäluokkaa, että ei ehtinyt sotaan, vaan oli miinoja purkamassa merellä sodan päätyttyä.

Toinen puoli suvustani on juutalainen, toinen ei. Kaikki ovat olleet yhtäläisesti puolustamassa suomea 1939 - 1945 Toinen puoli maksoi helvetin kovan hinnan, toinen hieman pienemmän. Kerran nuorena poikana kysyin papalta että jos voisi vaihtaisiko mitään, niin vastaus tuli nopeasti ja selkeästi. EI, sillä me taistelimme että sinä voit elää.

Tosiaan muistini mukaan laitoin, varmasti voi olla jotain virheitä yms. Ei siis saa ampua. :)
 
Kerran nuorena poikana kysyin papalta että jos voisi vaihtaisiko mitään, niin vastaus tuli nopeasti ja selkeästi. EI, sillä me taistelimme että sinä voit elää.
Sukusi on maksanut valtavan hinnan.
Ehkäpä tosiaan lasten ja lapsenlapsien rauhan tilassa varttuminen on tuonut jotain korvausta menetetystä.
Olen joskus miettinyt, että helvettiäkin pahempi olisi omaisten menehtyminen kotirintamalla samaan aikaan kuin omaa sukua kaatuu rintamalla. Natsien paskamaisuudesta nyt puhumattakaan tässä tapauksessa.
 
Tämäpä selvä. Pitääpä ottaa sitten asialistalle ja ajan antaessa myöden rampata sukulaiset läpi :). Kiitos
 
Tämäpä selvä. Pitääpä ottaa sitten asialistalle ja ajan antaessa myöden rampata sukulaiset läpi :). Kiitos

Kun saat kantakorteista perustiedot, niin voit alkaa tutkimaa sotapäiväkirjoja, mahdollisia sk-henkilökortteja, joukko-osastojen historiikkeja ym. Voin kokemusperäisesti sanoa, että muutama työpäivä ei tule riittämään...

Kantakorttien valokopiot saa helposti kotiin toimitettuna, mutta varsinkin kaatuneiden osalta niissä on lisäkamaa välissä, kuten KEK:n kaatumisilmoitus ja esim. sotilaspassi. Jälkimmäisestä varsinkin on huono saada kopiota jos ei itse käy paikan päällä. Kansallisarkiston henkilökunta on todella avuliasta ja he auttavat kyllä.
 
Kun saat kantakorteista perustiedot, niin voit alkaa tutkimaa sotapäiväkirjoja, mahdollisia sk-henkilökortteja, joukko-osastojen historiikkeja ym. Voin kokemusperäisesti sanoa, että muutama työpäivä ei tule riittämään...

Kantakorttien valokopiot saa helposti kotiin toimitettuna, mutta varsinkin kaatuneiden osalta niissä on lisäkamaa välissä, kuten KEK:n kaatumisilmoitus ja esim. sotilaspassi. Jälkimmäisestä varsinkin on huono saada kopiota jos ei itse käy paikan päällä. Kansallisarkiston henkilökunta on todella avuliasta ja he auttavat kyllä.

Siellä kannattaa kyllä käydä. Varasin etukäteen sinne ajan, kun kävin lukemassa kaiken aineiston, mitä oli Pohjan Pojista (Viron vapaussotaan 1919 mennyt suomalainen vapaaehtoisrykmentti, jota johti Hans Kalm).
 
mahdollisia sk-henkilökortteja
Missähän määrin Suojeluskunnat piilotti ja/tai tuhosi näitä kortistojaan sodan jälkeen? Löysin joskus rakennuksen purkujätteen seasta Sk:n papereita, mukana myös henkilökortteja. Olivat olleet jossain ullakon eristepurujen alla.
 
Missähän määrin Suojeluskunnat piilotti ja/tai tuhosi näitä kortistojaan sodan jälkeen? Löysin joskus rakennuksen purkujätteen seasta Sk:n papereita, mukana myös henkilökortteja. Olivat olleet jossain ullakon eristepurujen alla.

Suojeluskuntien henkilökortteja lienee tuhottu aika vähän ja turhaahan se olisi ollutkin, sillä tieto jäsenyydestä oli mm. intillä ja poliisilla. Suojeluskunta/sotilaspoikakortistoa sitten tuhottiin ilmeisesti enemmänkin ja syy oli poikien/nuorukaisten suojelu miehityksen varalta. Jälkikäteen arvioituna pidän toimenpidettä riittämättömänä, mutta onneksi sitä ei koeponnistettu NKVD:n toimesta.
 
Pitkän etsimisen jälkeen löysin Kansa taisteli -lehdestä kertomuksen, jossa pappani haavoittuu pst-tykin ampujana toimiessaan. Olihan nuo vuosikymmenten aikana suusta suuhun kulkiessaan tapahtumat muuttuneet, mutta raju tarina silti, ja kertoja osaa maalailla tunnelmaa. Kertoja haavoittuu itsekin, ja hoippuvat sitten kahdestaan venäläisten tulituksen läpi takalinjoille.
Mielenkiintoista on, että porukasta on kuvakin artikkelin yhteydessä ennen haavoittumisia. Saa nähdä, tunnistetaanko siitä pappaa.
Tarinasta Kt-lehdessä oli olemassa perimätieto suvun keskuudessa. Siihen liittyen minulla on olemassa valokuva, missä pappa poseeraa käsi paketissa saman kylän sotakaverinsa kanssa.
Yksiköstäkin oli vähän epävarmuutta, mutta nyt selvisi sekin aukottomasti. Onneksi pappa joi natsansa lomien yhteydessä, taisin siitä aikaisemmin kirjoittaa (huijattiin kaverinsa kanssa ostamaan vettä viinana, varastivat kostoksi lestinheittäjän viinat, suljettiin putkaan, saivat lahjomalla viinaa yöksi putkaan ja olivat aamulla enemmän kännissä kuin sinne laitettaessa :D). Eli luulisi tällaisesta tempauksesta olevan maininta yksikön papereissa, mikäli ovat säilyneet. JR 8 kyseessä.

Pdf-dokumentin hakutoiminnalla löytyi muuten papan vanhin velikin, komppanianpäällikkönä toiminut kaveri, ja oikein kuvan kanssa.

Edit: Höh, digiarkistossa päättyi vuoteen -42 Tykkikomppanian tarina, ei auta tässä tapauksessa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top