Tuntuu että monet kuvittelevat Turkin olevan jotenkin alakynnessä Venäjään nähden ilman NATO-kumppaneitaan, mutta pitää muistaa että Turkin ilmavoimat ovat voimakkaat ja modernit. Huomattavasti modernimmat kuin itänaapurilla eivätkä konemäärät ole pieniä...
Uusimpina ohjuksina heillä on AIM-120C-7 ja AIM-9X Block II.
Turkilla on tällä hetkellä käytössä n. 250 kappaletta F-16C/D Block 30/40/50 konetta joista vanhempia ollaan päivittämässä myös Block 50 standardiin. Koneet ovat Turkissa kasattuja.
Venäjällä on teknisesti selvästi kehittyneempiä Su-35S ja Su-30SM koneita 91 kpl tällä hetkellä ja vuoden loppuun mennessä n. 20 lisää (toimitukset Venäjällä painottuu vuoden loppuun ja edellisvuodet on osoittaneet että ne nykyisin myös toteutuu). Itse asiassa voisi argumentoida että nämä yksistään vastaa koko Turkin taistelevaa osaa ilmavoimista vahvuudeltaan. F-16 on halpa massatuotantokone, jonka vastine MiG-29. Flanker sen sijaan luotiin ja kehitettiin nimenomaan Yhdysvaltojen valiokoneen F-15 lyömiseen. Kaikki Su-35S ja Su-30SM koneet valmistettu 5 vuoden sisällä.
Suunnilleen samalla tasolla Turkin Block 50-koneiden kanssa olevia koneita on 146 (Su-27SM/SM3, Su-30M2, MiG-29K/KUB, MiG-29SMT/UBT).
Turkin vanhempia F-16 vastaavia Flankereita ja Fulcrumeja on satoja, tosin vanhemmat MiG-29 on pitkälti varastoitu ja niitä korvataan Su-30SMllä.
Sitten on tietysti MiG-31 ja Su-34, joiden ensisijainen rooli ei yleisesti ottaen ole ilmataistelu. Mutta Su-34n suurelle elektronisesti skannaavalle tutkalle annetaan myös ilmamaaleja vastaan suunnilleen vastaava kantama kuin uusimmille Turkin hävittäjille, joissa on edelleen vain vanhemman mallin tutkat. Lisäksi Su-34 kaartotaistelukyky on ainakin kohtuullinen, kuten mm. kaartotaisteluvideo Su-27SM vastaan demonstroi.
MiG-31stä ei kaartotaisteluun ole, mutta monihan tuntuukin uskovan ettei sellaisella kyvyllä enää ole merkittävää roolia ja BVR-taistelua ajatellen MiG-31 on kova luu. F-22 Raptorin supercruisea on pidetty isona etuna vanhempiin koneisiin nähden, mutta MiG-31 on siihenkin nähden täysin suvereeni ja kykenee lentämään paljon pidemmän matkan selvästi yli 2 Machin nopeudella kuin Raptor 1,7 Machin nopeudella. MiG-31n todella suuri elektronisesti skannaava tutka on iso etu BVR-roolia ajattelen.
Su-34 koneita on nyt n. 70 ja MiG-31 koneita oli viime vuoden lopulla modernisoitu uusimmalle BM/BSM tasolle 66 konetta, varastoissa vanillaversiota on satoja mutta aktiivipalveluksessa arvioidaan olevan 134 kpl.
Syyriassa lentävien koneiden ripustimissa on nähty vain R-27 ja R-73 ohjuksia (tosin äskettäin sieltä tuli kuva, jossa saattaa esiintyä RVV-MD/R-74), mutta näitä ohjuksia valmistavan yrityksen toimitusjohtaja kertoi juuri pari viikkoa sitten haastattelussa, että RVV-SD on nyt tuotannossa kolmatta vuotta ja sekä lyhyen että pitkän kantaman ohjukset RVV-MD ja RVV-BD tulleet tuotantoon tänä vuonna.
Venäjä tietysti on aina luottanut paljon ilmatorjuntajärjestelmiin ja kuten nytkin nähdään, Venäjä reagoi siirtämällä S-300lla varustetun Moskva-ohjusristeilijän rannikolle ja S-400-järjestelmän maahan. Ennestään tukikohdassa oli ainakin pari Pantsir-S1stä, jotka tyypillisesti muutenkin sijoitetaan S-400-järjestelmien yhteyteen suojaamaan täsmäohjuksilta ja pommeilta.
Tässä kontekstissa on tietysti huomioitava myös Syyria. Jos Venäjän ja Turkin välillä syntyy merkittävämpi kahina, niin tuskin Syyria neutraalisti katselee vierestä. Tietenkin Syyria on sekä kaluston että osaamisen puolesta alivoimainen, mutta n. 40 MiG-29, 38 MiG-25 ja jotain pari sataa MiG-23 ja MiG-21 konetta, sekä Syyrian oma ilmatorjunta kykenevät ainakin kiusaamaan Turkkia.
.
