On täysin ennenaikaista sanoa, mihin suuntaan Syyrian tilanne kääntyy.
JOS Assadin hallinto tosiaan kaatuisi ja Syyria päätyisi HTS:n sekä muiden aseellisten ryhmien hallintaan, ei voida myöskään tietää varmaksi, millainen näiden "ulkopolitiikka" tulisi olemaan.
HTS on puhunut kauniisti halusta vapauttaa Syyria ja rakentaa siitä parempi eli katsovat sisäänpäin. Terrorismin vienti ulkomaille ei kuulu heidän tavoitteisiinsa, sanovat. Samaan aikaan sanovat että "ulkopuoliset vaikuttajat" kuten ISIS, al-Qaeda ja erilaiset Iranin tukemat ryhmät eivät ole tervetulleita.
JOS uskotaan tähän ja JOS ovat siinä sanansa mittaisia, niin tässä olisi Israelin näkökulmasta ennennäkemätön tilaisuus oman lähiseudun rauhoittamiseksi.
Katsotaan karttaa ja Israelin rajanaapureita:
Saudi-Arabialla ei ole yhteistä maarajaa Israelin kanssa, mutta se on kuitenkin tuossa lähellä. Heillä oli jonkinlainen yhteistyösopimus tekeillä Israelin kanssa ja on jopa sanottu että yksi syy Hamasin hyökkäykselle oli Iranin halu vesittää ko. sopimus. Sopimuksen valmistelu meni pidemmäksi aikaa jäihin mutta ymmärtääkseni se on taas kaivettu esiin, kaikesta Israelin "touhusta" huolimatta. Ilmeisesti on siis olemassa molemminpuolinen tahto parantaa suhteita, vaikka varmasti kummassakin maassa on aiheellinen epäluulo toista kohtaan.
Egyptin kanssa heillä on pitkä yhteinen maaraja Siinailla mutta myös vuoden 1973 rauhansopimus, joka on pitänyt. Siellä on tietysti kaikenlaista salakuljettamista yms. mutta suora sodan uhka on ollut pieni.
Israel on itse rauhoittanut Gazan, ainakin väliaikaisesti ja Hamas on ruhjottu hyvin heikkoon kuntoon.
Jordanian kanssa heillä on kohtuu hyvä yhteisymmärrys ja myös yhteisiä etuja: Israel myy Jordaniaan juomavettä sekä maakaasua. Vastakauppaa käydään tietysti myös. Jordania on ns. helppo naapuri, tosin tulevaisuus on tietysti aina arvaamaton.
Libanonin osalta tilanne elää, mutta Hezbollah on ruhjottu hyvin heikkoon tilaan. Perinteisesti heikko Libanonin varsinainen hallinto ja armeija ovat nyt uuden edessä ja heillä olisi pitkästä aikaa tilaisuus ottaa maa omaan hallintaan. Iran ja Hezbollah eivät sitä halua mutta ne eivät myöskään ole olleet näin heikkoja pitkään aikaan.
Näiden jälkeen jäljellä jää Syyria jolla on lyhyt pätkä yhteistä maarajaa Israelin kanssa, mutta sitäkin tärkeämpi on sen rooli iranilaisten aseiden ja joukkojen kauttakulkumaana Libanoniin. Samalla Syyria on ollut Hezbollahin tukialue. JOS valta Syyriassa vaihtuisi sellaiselle joka vastustaa Irania ja Hezbollahia, silloin tämä kuvio olisi uhattuna. Salakuljetusta tapahtuisi tietysti sen jälkeenkin, koska sitä tapahtuu aina ja kaikkialla, mutta kenties siihen pyrittäisiin myös aktiivisesti puuttumaan? Tuo on täysin spekulatiivista, koska kenties mieli muuttuisi vallanvaihdon jälkeen ja juutalainen olisi taas se suurin vihollinen? Jolloin "vihollisen vihollinen" olisikin ystävä ja Hezbollahin touhut Libanonissa kelpaisivat myös Syyriassa valtaa pitäville?
-
Mikä tahansa on mahdollista mutta on myös nähtävissä tilanne jossa Israel kykenisi taitavalla diplomatialla rauhoittamaan oman lähiseutunsa.
Juutalaisvaltion ja muslimien välinen "yhteisymmärrys" on tietysti aina hiuskarvan varassa ja voi kadota hetkenä minä hyvänsä, mutta sellaista se elämä on Lähi-idässä.
Eikä pidä olla naiivi myöskään, koska ohjukset ja dronet lentävät kauas, joten kaikenlainen vaarallinen kiusanteko onnistuu myös kauempaa. Ei ole pakko olla suoraa maarajaa. Samoiten aseiden kuljettaminen esimerkiksi Libanoniin onnistuu myös meriteitse, koska sillä on rantaviivaa Välimerellä.
En sano että Syyrian kuumentuneessa sisällissodassa olisi "Israelin kädenjälki nähtävissä", mutta mahdollinen vetovastuun vaihtuminen voi antaa tilaisuuden paremmalle huomiselle. Siitä voisi olla laajempi hyöty paitsi Israelissa niin myös Libanonissa ja Syyriassa - olettaen että sellaiselle on todellista halua sekä ymmärrystä.