letkuspede
Ylipäällikkö
Pirun hyviä pointteja esitit juuri.
Sota on ikävä asia. Sisällissota vielä ikävämpi. Ja Venäjä on ikävyydessään ilmeisen tehokas.
Tuossa vielä Areena-linkki:
http://areena.yle.fi/1-4053665
Syyrialaiset aktivistit, lapset ja entiset kenraalit kuvaavat ja kertovat elämästään pommitusten keskellä. Uusi, palkittu dokumentti näyttää, millaista on elää tilanteessa, jossa naapuri voi olla myös vihollinen.
Tuossa vielä Areena-linkki:
http://areena.yle.fi/1-4053665
Syyrialaiset aktivistit, lapset ja entiset kenraalit kuvaavat ja kertovat elämästään pommitusten keskellä. Uusi, palkittu dokumentti näyttää, millaista on elää tilanteessa, jossa naapuri voi olla myös vihollinen.
Suhteellisen graafinen dokumentti. Ehkäpä graafisin, mitä olen telkusta katsellut.
Pureskelin tuota vuorokauden verran, ennen kuin ajatukset alkoivat tiivistyä.
Dokumentin alkupuolella (vielä "rauhan aikana") kuvatut julmuudet ovat sellaisia, että Suomessa ei liene koskaan tapahtunut vastaavaa esivallan toimesta siltä ajalta, jolta on kirjoitettua historiaa (eli varhaiskeskiajan jälkeen). Meidän näkökulmasta tuo on ennenkuulumatonta, mutta todellisuus taitaa olla vielä masentavampi. Tuo on juuri se tapa, jolla eräitä näistä maista on hallittu ajanlaskun alusta lähtien. Yksi diktaattori ja pakkovalta on korvautunut toisella, vain verisyyden ja julmuuden määrässä ja kohteissa on ollut eroa. Nämä ihmiset eivät ole ikinä kokeneet normaalia hyvää hallintoa. Vaikkapa 1600-luvun Suomessa viranomaisten legitimiteetti oli olennaisesti parempi.
Juuri tämä on syy hiekkamaiden sipulirengasajatteluun ("minä", "perhe", "suku", "klaani") ja siihen liittyvine sisäänrakennettuine valehtelu-, korruptio- ja väkivaltakulttuureineen. Mikä on täydellisen ristiriidassa suomalaisen yhteiskunnan kanssa.
Tämä porukka ei yksinkertaisesti kuulu Suomeen eikä minnekään länsimaailmaan. He elävät yhä pimeää keskiaikaa ja vaatii useita sukupolvia, jotta asiat tuosta voivat muuttua. Renessanssi, valistus, nationalismi, ... kaikki nuo pitää käydä läpi. (päätyvätkö hiekkamaiden EU:n ja monikulttuuriuskoon sitten
)Tuo on kylmä looginen johtopäätös, niin paljon kuin yksittäistä ihmistä symppaankin, joka tuossa järjestelmässä joutuu uhrin asemaan.
Pääosa dokumenttia käsittelee sitten varsinaista sisällissotaa. Olisin kaivannut näkökulmaa myös hallituksen tukialueilta, joissa huomattava osa syyrialaisista asuu. Mikä on Assadin legitimiteetti tuolla?
Osasto 31
Kapteeni
Suhteellisen graafinen dokumentti. Ehkäpä graafisin, mitä olen telkusta katsellut.
Pureskelin tuota vuorokauden verran, ennen kuin ajatukset alkoivat tiivistyä.
Dokumentin alkupuolella (vielä "rauhan aikana") kuvatut julmuudet ovat sellaisia, että Suomessa ei liene koskaan tapahtunut vastaavaa esivallan toimesta siltä ajalta, jolta on kirjoitettua historiaa (eli varhaiskeskiajan jälkeen). Meidän näkökulmasta tuo on ennenkuulumatonta, mutta todellisuus taitaa olla vielä masentavampi. Tuo on juuri se tapa, jolla eräitä näistä maista on hallittu ajanlaskun alusta lähtien. Yksi diktaattori ja pakkovalta on korvautunut toisella, vain verisyyden ja julmuuden määrässä ja kohteissa on ollut eroa. Nämä ihmiset eivät ole ikinä kokeneet normaalia hyvää hallintoa. Vaikkapa 1600-luvun Suomessa viranomaisten legitimiteetti oli olennaisesti parempi.
Juuri tämä on syy hiekkamaiden sipulirengasajatteluun ("minä", "perhe", "suku", "klaani") ja siihen liittyvine sisäänrakennettuine valehtelu-, korruptio- ja väkivaltakulttuureineen. Mikä on täydellisen ristiriidassa suomalaisen yhteiskunnan kanssa.
Tämä porukka ei yksinkertaisesti kuulu Suomeen eikä minnekään länsimaailmaan. He elävät yhä pimeää keskiaikaa ja vaatii useita sukupolvia, jotta asiat tuosta voivat muuttua. Renessanssi, valistus, nationalismi, ... kaikki nuo pitää käydä läpi. (päätyvätkö hiekkamaiden EU:n ja monikulttuuriuskoon sitten
Tuo on kylmä looginen johtopäätös, niin paljon kuin yksittäistä ihmistä symppaankin, joka tuossa järjestelmässä joutuu uhrin asemaan.
Pääosa dokumenttia käsittelee sitten varsinaista sisällissotaa. Olisin kaivannut näkökulmaa myös hallituksen tukialueilta, joissa huomattava osa syyrialaisista asuu. Mikä on Assadin legitimiteetti tuolla?
Langassa aiemmin olleiden artikkelien perusteella (ja hieman omaa mutua):
Ihan Assadin kannatuksen sydänmailla (eli Venäjän suojelemat alueet) ovat aika vahvasti Assadin puolella. Ongelmaksi muodostuu alueet jotka ovat Iranin militanttien ja joukkojen alla, jossa eräänlainen etninen puhdistus on käynnissä Sunneja ja muita kohtaan. Alawiitit vaikka pitävät itseään muslimeina, eivät niitä ole muitten mukaan, sillä uskomukset poikkeavat varsin radikaalisti tavanomaisesta. Täytyy myös huomauttaa, että alawiitit olivat Assadin hallinnon aikana erityisasemassa muihin uskoihin verrattuna, joka on luonut varsin tyytymättömiä ihmisiä.
On erittäin epätodennäköistä että Assad hallitsee Syyriaa tämän paskamyrskyn jälkeen. Ehkä jonkinlainen ad hoc federalisaatio joudutaan luomaan, jonka takaajina on Iran ja Venäjä.
arix
Respected Leader
Mielenkiintoinen artikkeli Alepposta:
https://www.nytimes.com/2017/05/24/magazine/aleppo-after-the-fall.html
Yllättävän tasapuolinen mielestäni.
https://www.nytimes.com/2017/05/24/magazine/aleppo-after-the-fall.html
Yllättävän tasapuolinen mielestäni.
Hyvä artikkeli ja varsin yllättävää lukea tämä NYT:stä. Saatanpa hankkia toimittajan kirjankin, joka käsittelee "arabikevättä" (mainittiin kommenteissa).
"Kapinalliset" oli kangastus, johon hyväntahtoiset hölmöt (suvakit eri muodoissaan) kaikkialla länsimaissa tarttuivat halukkaasti, erityisesti kun Obaman hallinto heidät de-facto legitimitoi.
Sama hölmölöisporukka marssi 1980-luvulla rauhanmarsseilla hyvän Neuvostoliiton ydinaseiden puolesta.
"Kapinalliset" oli kangastus, johon hyväntahtoiset hölmöt (suvakit eri muodoissaan) kaikkialla länsimaissa tarttuivat halukkaasti, erityisesti kun Obaman hallinto heidät de-facto legitimitoi.
Sama hölmölöisporukka marssi 1980-luvulla rauhanmarsseilla hyvän Neuvostoliiton ydinaseiden puolesta.
Osasto 31
Kapteeni
PBS:n Frontline kävi läpi Obaman hallituksen sisäisiä tapahtumia heti alkuaikohin, suosittelen katsomaan (Obama at War). Kun sisällissota alkoi, CIA ja Pentagon suosittelivat FSA:n (alkuperäisessä muodossaan) aseistamista, Obama ollessa erittäin vastahakoinen sillä hän halusi vetäytyä Lähi-idästä. Kun aseistus kuitenkin aloitettiin, niin vahinko oli jo tapahtunut kun FSA oli hajoamassa, jihadistit lisääntyneet tai ottaneet kontrollin monessa eri ryhmässä. Ja tietenkin Pentagon ja CIA eivät näemmä katsoneet toistensa memoja...
Ja sitten kaikki muut lähtivät aseistamaan ties ketä, Turkki ISIS:n liittolaisia+Turkemeneja, Iran, Venäjä jne.
Ja sitten kaikki muut lähtivät aseistamaan ties ketä, Turkki ISIS:n liittolaisia+Turkemeneja, Iran, Venäjä jne.
Guderian
Kapteeni
Oli todella hyvä!
John Hilly
Ylipäällikkö
Pitkä analyysi Syyrian jälkipelistä ja USA:n uudesta strategiasta.
http://www.jpost.com/Israel-News/Behind-the-Lines-The-race-for-the-ruins-493960
Behind the Lines: The race for the ruins
ByJonathan Spyer
May 27, 2017 12:57
Who will gain as the Islamic State loses ground in Syria, and will the US act to block Iran from forging a corridor to the Mediterranean and to the border with Israel?
A FIGHTER with Iraqi forces looks away as his weapon fires ISIS targets in . (photo credit:SETH J. FRANTZMAN)
Events taking place in a remote stretch of southeast Syrian desert in recent days reveal the current direction of US Middle East strategy.
An observable ratcheting up of US and allied air and special forces activity in eastern Syria is under way. This, in turn, appears to derive from a new, hardnosed understanding of the nature of the strategic game in the large, strife-ridden area covering what was once Syria and Iraq.
On Thursday, May 18, US aircraft launched strikes on a column of Assad regime vehicles, including tanks and earth-movers, 29 km. from the town of al-Tanf, on the Syrian-Iraqi border. The strikes took place after the vehicles entered an agreed deconfliction zone around the town. US and British special forces are training “vetted partner forces” – i.e., Syrian Sunni Arab rebels – in the town.
This was the second occasion in recent weeks that US aircraft have directly engaged Assad’s forces. On the first occasion, the target was the Shayrat Air Base.
That raid took place on April 6. It was a clear retaliation for the regime’s use of sarin gas at Khan Sheikhoun on April 4. The Shayrat raid was generally interpreted as a belated attempt to enforce the American redline against further regime use of chemical weapons. As such, it was not widely seen as indicating a more general change of policy.
The attack on the column near al-Tanf, by contrast, was not preceded by any unusual regime activity, apart from the approach of the column itself, too close to Western forces. On Monday, the pro-opposition website Syria Direct quoted an unnamed US military spokesman as saying that “if pro-regime forces move further south or east from their current positions, this will be considered a threat.” The website also reported that regime forces are preparing to move toward the Badia area, a stretch of desert to the northeast of al-Tanf.
What is the significance of this butting of heads? The battle against the territorial holdings of Islamic State in Iraq and Syria is reaching its final phase.
The reconquest of Mosul is almost done. The assault on Raqqa city, the capital of the caliphate, is about to begin. It is set to be a hard and bloody fight, but its eventual outcome is not in question. Islamic State as an entity controlling ground will be destroyed, at which point the movement will revert to its former status as a clandestine terrorist network.
As the eclipse of the caliphate draws near, the race is opening up to inherit its former domains.
The competitors in this contest are Iran and its various allies and proxies, and forces associated with the West and the Sunni Arab states.
The Iranians and their allies want to penetrate Islamic State territory from west to east, with the Iraqi Shi’a militias pushing westward from Tel Afar and Assad regime forces and pro-Assad militias (including Hezbollah) probing east.
The regime forces nosing around in al-Tanf are in the process of seeking to seize border areas with both Jordan and Iraq. The US is determined to prevent that.
The town of Deir al-Zor and the surrounding oil-rich areas will form an important part of the prize.
Pro-Western forces, meanwhile, are pushing north from Jordan and south from the Kurdish-controlled area north of the Islamic State enclave. The forces engaged on this side are the Syrian Democratic Forces, dominated by the Kurdish YPG, and the Maghawir a-Thawra (Commandos of the Revolution, formerly the New Syrian Army) rebels, supported by the US, UK and Jordan, from the south.
The outcome of this contest is of strategic significance, despite the remote and arid nature of much of the territory concerned.
The Iranians want to create a contiguous line of territory controlled by themselves and their allies, stretching from Iraq into Syria, and thence to the Mediterranean Sea and the border with Israel.
Islamic State has formed a buffer against the achievement of this goal. But Islamic State, in the usual manner of Sunni Salafi organizations when they control territory, declined to be satisfied with the stewardship of a small domain. Instead, the Sunni jihadists elected to declare war on the West, using the territory as a base to hold and execute captured Western prisoners, to prepare attacks against Western civilian targets, to administer a regional network of franchise groups, and to attempt genocide against a non-Muslim population, the Yazidis. As a result, the West, unsurprisingly, made it a goal to destroy Islamic State.
The question now is who will inherit. The Americans, it appears, have understood that to stand a chance of reestablishing influence and standing in the region, and beginning the process of turning back the Iranian advance, it is necessary to have skin in the game – i.e., to develop reliable proxies and have them control ground in this pivotal area.
Only thus can a contiguous line of Iranian control from the Iraq-Iran border to the Mediterranean and Israel be prevented. Only thus will the US be able to prevent an eventual outcome in Syria and in Iraq entirely favorable to the Iranians.
Hence, the development by the US Defense Department of the relationships with the YPG and elements among the Jordan-supported Sunni Arab rebels in the south.
It is worth also noting that the outcome in eastern Syria is not of primary interest to the Russians.
Russia wants to preserve the regime’s existence and to keep its naval investments in Latakia province. Neither of these interests is threatened by events further east.
Controlling the east is an Iranian and Assad regime goal only.
The outcome of this emergent contest will be of deep interest also to Israeli strategic planners. While some recent analysis has suggested that Israel favors or should favor allowing Islamic State to continue in existence as a quasi-state, it is obvious that this is no longer an option. Syria as a state has largely ceased to exist. The question now, as it is parceled out into zones of influence, is who will gain and who will lose.
Alongside the military jockeying on the ground, the diplomatic processes in Astana and Geneva will sputter on. Their eventual outcome, though, will depend on the balance of forces on the ground.
Iran wants its contiguous line not least in order to move weaponry and fighters in preparation for, and in the course of, a future war with Israel. Preventing this is an Israeli national security interest par excellence.
This emergent US strategy has not yet been officially confirmed. Indeed, Defense Secretary James Mattis was quoted by Agence France-Presse after the al-Tanf strike as denying that the raid heralded any increased role for the US in the Syrian war.
The pattern on the ground suggests otherwise. The US administration has defined the Iranians and the Sunni jihadists of Islamic State as its main adversaries in the region. Eastern Syria is an area where the defeat of the latter by pro-Western forces will constitute a setback also for the former. This is a game that is now afoot.
Much depends on its outcome.
http://www.jpost.com/Israel-News/Behind-the-Lines-The-race-for-the-ruins-493960
Armani
Korpraali
Hyvin tehokas dokumentti. Antaa taustaa sille mistä Syyrian konflikti osittain sai kipinän. Tosin tuossa näytetään vain yksi totuus, eli ei siinä mielessä täysin ongelmaton työnnäyte ohjaajalta. Lähinnä esitetään, että Assad on paha ja hallitus on paha, mutta sitten toisaalta ei huomioida sitä, että ilman Assadia kapinallisista tulisi nopeasti pahoja ja seuraisi todennäköisesti vastaavanlaisia vainoja vähemmistöjä kohtaan heidän toimestaan.
Eli dokumentin tapa esittää, että Syyrin johdon vaihtamalla maasta tulisi jotenkin edistyksellisempi tuskin pitää paikkaansa. Irakissa jo nähtiin miten käy, kun vahva eliitti väkisin syrjäytetään - niin syvällä tuntuu olevan tämä muslimien uskontokuntien välinen kisma. Luin myös, että Syyria on nykyhallinnon aikana ottanut askelia kohti kansainvälistä taloutta ja naisten asemakin on parantunut, korjatkaa jos on toisin. Eivät nuo asiat tietenkään vähennä dokumentissa nähtyjä kauheuksia, mutta tälläiset teokset on hyvä ottaa varsin kapeina pyrkimyksinä vaikuttaa suoraan tunteisiin. Lopussa häiritsi myös dokumentin tapa syyllistää eurooppalaisia pakolaisten ahdingosta ilman, että otettiin mitään kantaa taloudellisiin realiteetteihin tai vastaaviin. Ja lapsillahan tuossa dokumentissa tosiaan ratsastettiin alusta loppuun. Eli ohjaaja itsekin käytti lasten ruumiita sanomansa välineenä, tätähän nyt yleensäkin harrastetaan lähi-idän uutisoinnissa joka rintamalla ja tuskin loppuu niin kauan, kun lasten kärsimyksillä saa ostettua mediasta palstatilaa ja kuulijoita sanomalleen.
Viimeksi muokattu:
Käsittääkseni alaviitit eivät pidä itseään muslimeina vaan yrittävät tekeytyä muslimeiksi pysyäkseen hengissä muslimeiden kansoittamalla alueella. Kts. esim. wiki:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Alaviitit#Pakanoita_vai_muslimeja.3F
Osasto 31
Kapteeni
Vähän riippuu henkilöstä, omassa kokemuksessani. He kuitenkin (kuulemma) pohjautuvat shiialaisesta uskonlahkosta, joten olen kuullut puoleen jos toiseen. Hezbollah ja Iran ovat kuitenkin vankasti heidän puolellaan (geopoliittisetkin syyt ovat varmasti takana). Jotkut taas vertaavat itseään vähän samalla tavalla kuin Baha'it, eli sanovat että he ovat islamille se mitä kristinusko on juutalaisuudelle.
Lievästi sanottuna hämärää.
fulcrum
Greatest Leader
Shiioilla on tapa jonka mukaan he saavat valehdella uskonnostaan jos se suojaa heitä vainoilta, ja alaviiteillä ilmiselvästi on samoin.
Lähi-itä, ja varsinkin nuo keskiset vuoristoseudut, ovat erilaisten synkretististen uskontojen temmellyskenttä joista osa lasketaan islamiksi, osa ei ja kaikkea siltä väliltä: suufilaiset, aleviitit, alaviitit (nämä ovat siis ihan eri lahkoja!), druusit, jesidit, jarsanidit, baha'ilaiset jne.
Yhteistä näille on että salafistien mielestä ne kaikki ovat harhaoppeja....
Lähi-itä, ja varsinkin nuo keskiset vuoristoseudut, ovat erilaisten synkretististen uskontojen temmellyskenttä joista osa lasketaan islamiksi, osa ei ja kaikkea siltä väliltä: suufilaiset, aleviitit, alaviitit (nämä ovat siis ihan eri lahkoja!), druusit, jesidit, jarsanidit, baha'ilaiset jne.
Yhteistä näille on että salafistien mielestä ne kaikki ovat harhaoppeja....
Fremen
Greatest Leader
Asiaan liittyen tätä kävin itsekin Israelissa Haifassa ihmettelemässä, kyseisellä uskonnolla ei ole juutalaisuuden kanssa (jaettua seemiläistä ursprungia lukuunottamatta) juurikaan tekemistä - tässäpä fantastisen kaunis puutarha-pyhättönsä Välimerelle päin:
Eikä kukaan sorra heitä... jops.
EDIT: siis Ba'hai -uskonto kyseessä
Osasto 31
Kapteeni
Asiaan liittyen tätä kävin itsekin Israelissa Haifassa ihmettelemässä, kyseisellä uskonnolla ei ole juutalaisuuden kanssa (jaettua seemiläistä ursprungia lukuunottamatta) juurikaan tekemistä - tässäpä fantastisen kaunis puutarha-pyhättönsä Välimerelle päin:
Eikä kukaan sorra heitä... jops.
EDIT: siis Ba'hai -uskonto kyseessä
Joo, lähtivät pakosalle Iranista alunperin. Egyptissäkin taitavat olla laittomia. Istuin Baha'in vieressä opiskellessani Saksassa, ihan kiinnostavia keskusteluja.
Soldierblue
Ylipäällikkö
Mä näin eilen tv ohjelman Alepposta ja mitä pommeja tää on ?, ne oli kun isot lamput ja sitten ne räjätti maalla
Asiaan liittyen tätä kävin itsekin Israelissa Haifassa ihmettelemässä, kyseisellä uskonnolla ei ole juutalaisuuden kanssa (jaettua seemiläistä ursprungia lukuunottamatta) juurikaan tekemistä - tässäpä fantastisen kaunis puutarha-pyhättönsä Välimerelle päin:
Eikä kukaan sorra heitä... jops.
EDIT: siis Ba'hai -uskonto kyseessä
Hyvinkin tuttu paikka
Häätivät pois kun pussailin siellä naisen kanssa... 