Viisaita sanoja Clarkilta, arvostan. Olen itse samalla kannalla Clarkin kanssa, että muutaman ohjuksen ampumisella Syyriaan ei saavuteta juuri mitään. Aina kun sotilaallista voimaa käytetään, tuli siihen liittyä poliittinen prosessi. Clausewitzin sanoin: "sota on politiikan jatkamista toisin keinoin", mielessä tulisi myös pitää toinen Clausewitzin maksiimeista: "sota on osa politiikkaa, ei itsetarkoitus."
Mielestäni ennen kuin sotatoimiin ryhdytään, tulisi olla selvillä selkeä poliittiset päämäärät, sekä "exit-strategia". Lännen tavoitteeksi voitaisiin hyvin asettaa Syyrian sisällissodan kaikkien osapuolten saattaminen neuvottelupöydän äären, jotta sota ja inhimillinen kärsimys olisi mahdollista saada edes joskus loppumaan.
Tähän tavoitteeseen päästään parhaiten kenraali Clarkin esittämällä tavalla lisäämällä painetta Assadin hallintoa vastaan asteittain. Tämä myös pienentää riskiä konfliktin eskaloitumisesta hallitsemattomasti. Ensin risteilyohjusiskut, sitten miehitettyjä pommituslentoja, joiden intensiteettiä lisätään tarvittaessa. Lopuksi kyseeseen tulee lentokieltoalueen luominen, ja jopa rajoitetut maaoperaatiot, jos Assadin hallintoa ei saada muuten taipumaan.
Hölmöintä on Obaman ulkopolitiikka, ilmoitetaan vastapelureille hyvissä ajoin, mitkä omat kortit ovat. Tämän politiikan tuhoisat seuraukset ovat nähtävissä eri puolilla maailmaa. Afganistanissa Obama ilmoitti Yhdysvaltojen vetäytyvän maasta vuoden 2014 aikana riippumatta tilanteesta maassa. Tämä antaa Talebanille mahdollisuuden vain odottaa Yhdysvaltojen ja NATO:n poistumista maasta, miksi nähdä vaivaa todelliseen taisteluun, jos ulkomaiset joukot ovat joka tapauksessa poistumassa maasta. Toinen esimerkki on Syyrian tilanne; viime vuonna Obama ilmoitti, että kemiallisten aseiden käyttö on "punainen viiva", johon Yhdysvallat tulee reagoimaan. Tämä antoi Bashar Al-Assadin hallinnolle viestin, että mikä tahansa on sallitua, kunhan ei jää kiinni kemiallisten aseiden käytöstä. Seuraukset voimme jokainen nähdä: yli 100 000 ihmistä on jo kuollut Syyrian sisällissodassa ja konflikti sen kuin raaistuu ja eskaloituu. Nyt Obama on vaarassa toistaa virheensä poissulkemalla ehdottomasti maajoukkojen käytön ja lentokieltoalueen luomisen. Näin ollen Assadin hallinto voi vain hajauttaa ja kätkeä joukkonsa ja odottaa täsmäiskujen loppumista, jonka jälkeen entinen meno voi jatkua. Assadilla ei siis ole minkäänlaista todellisen uhan aiheuttamaa insentiiviä taipua lännen vaatimuksiin.
Haasteena ehdottamassani lähestymistavassa on kaikkien tai edes suurimman osan sodan osapuolista saaminen neuvottelupöytään yhtäaikaa. Syyrian oppisitio koostuu hyvin hajanaisista ja keskenään riitaisista ryhmistä, joille yhteisen linjan löytyminen voi olla lähes mahdotonta. Toisaalta mikäli oppositio kokee pääsevänsä niskan päälle sotilaallisessa tilanteessa, sen neuvotteluhalukkuus voi laskea merkittävästi. Tulisi pyrkiä siis saattamaan sodan osapuolet tasapainoiseen tilaan, jossa minkään osapuolen sotilaallinen voitto ei vaikuta todennäköiseltä.
Joka tapauksessa Yhdysvaltojen ja Obaman on tehtävä jotain jo oman uskottavuutensakin takin. Obama on asettanut "punaisia viivoja" milloin minnekin, joskus sanoistaan on myös pidettävä kiinni, jos aikoo säilyttää edes jonkilaiset uskottavuuden rippeet kansainvälisessä politiikassa. Olen varma, että ajatollahit Teheranissa seuraavat tarkkaan, miten Obama lunastaa lupauksensa "punaisesta viivasta". Jos kansainvälinen yhteisö ei tee mitään, antaa se vapaat kädet diktaattoreille ympäri maailmaa tehdä ihan mitä tahansa, joukkotuhoaseiden käyttö mukaan lukien...
