Sama kurdienemmistöisyys tai ainakin -runsaus näkyy myös assyrialaisten perinteisesti enemmistöasuttamalla Niniven tasangolla, eli Tigriksen laaksossa Iso-Zab -joesta länteen. Toisaalta sekä assyrialaiset että kurdit ovat joutuneet arabien kaltoinkohtelemaksi, joten tätä nykyä ryhmittymät ovat pitkälti poliittisia liittolaisia - Irakin Kurdistan esitti jotakuinkin Iso-Zab - Tigris - Tal Afar -väliselle alueelle assyrialaisten autonomista aluetta Irakissa, mutta arabienemmistöisen Mosulin vastustuksen takia tämä ei mennyt läpi Irakin parlamentissa. Muualla alueellahan arabit ovat vähemmistönä, maaseudulla assyrialaiset suurin väestöryhmä ja kurdit suurin piirtein yhtä suuri, kun kaupungit lasketaan mukaan.
Nykyäänhän assyrialaisia asuu kyllä yhä myös Syyrian alueella myös Damaskoksen seudulla, jopa joissain laaksoissa selkeänä enemmistönä, mutta alueellisesti merkittävästi lähinnä Hasakasta koilliseen lähtevän Syyrian koillisulokkeen alueella, jossa tosiaan Kamishli myös on. Jos assyrialaiset saisivat oman kansallisvaltionsa (tosin se olisi varmaankin kaksikielinen aramea+kurdi, koska kurdeja on niin paljon alueella; arameasta pitäisi tosin tehdä pääkieli), rajat menisivät jotakuinkin seuraavasti (Turkkiin en tässä nyt kajoa, koska se on epätodennäköistä ja Turkin puolella kurdit ovat isompi väestöryhmä; armenialaisten kansanmurhan yhteydessä kun kansanmurhattiin samalla myös Turkin assyrialaisia paljon, ja he jäivät isolta osin vähemmistöksi, koska merkittäviä määriä pakeni pois):
Katso liite: 34732
Arabithan ovat tosiaan kansanmurhanneet useampaan otteeseen assyrialaisia ja kurdeja viime vuosisadan aikana, niin sinänsä ei ole ihme, että keskinäisistä historiallisista kahnauksista huolimatta assyrialaiset ja kurdit ovat liittolaisia keskenään. Irakin Kurdistanin peshmergoissa on muuten myös assyrialainen osa, joka osallistui taisteluun ISIS:tä vastaan.
Olen useampaan otteeseen pohtinut sitä, että miksi USA ei pilkkonut Irakin Kurdistania ja Assyriaa/Niniven tasankoa omiksi valtioikseen vuoden 2003 jälkeen. Etenkin Irakin Assyrian irrottaminen omaksi valtiokseen olisi varmasti ollut Bush nuoremman ja republikaanien taustavoimille mieleistä, sillä assyrialaisethan ovat kristittyjä. Myös Israelin pirtaan tuo sopisi varmasti aivan erinomaisesti, sillä assyrialaiset ja heidän kielensä aramea ovat heprean lähin sukulaiskansa ja -kieli, ja arabien vuoksi Assyria olisi Israelille luontainen liittolainen. Assyria myös patoaisi yhtenäisen Kurdistanin mahdollisuuksia, joten myös Turkin voisi olettaa kannattavan sitä ainakin jollain tasolla, koska se katkaisisi kurdien asuttaman alueen kahtia - tosin islamisti-Erdoganille se ei tietenkään uskonnollisista syistä sopisi.
Assyrialaisten ja muidenkin kristittyjen kanssa käymistä keskusteluista minulle on jäänyt kuva, että he eivät, ainakaan Syyriassa, halua itsenäisyyttä. Heille tuntuu riittävän kun vain saisi elää rauhassa. Kurdeja kaverit kuvaavat avomielisiksi, joiden kanssa tulee toimeen.
Toki soisin kurdeille ja assyrialaisille itsenäisyyden ja oman valtion. Tämä valtio olisi kuitenkin rajanaapuriensa Turkin, Syyrian ja Irakin keskellä pussissa. Tästä koituisi ongelmia, jotka eivät loppuisi koskaan, ja olet aivan oikeassa. Erdoganille tämä ei uskonnollista syistä sopisi. Hänelle YPG on terroristijärjestö jolle, mikä tahansa annettu apu on tukea PKKlle. Mutta YPGstä tuli moraalisesti hyväksyttävä Kobanen taisteluiden aikana, siihen liittyneiden arabivähemmistöjen ansiosta. YPGn nimeä, tai kurdeja ei Erdoganin kuullen saa neuvotteluissa mainita. Näin syntyi Yhdysvaltojen johtaman koaliition tukema SDF, jonka prioriteettina oli tuhota ISIS.
Kesäkuussa 2015 Kobanen taisteluiden päätyttyä SDF alkoi valmistelemaan Manbijin valtaamista (tärkeä lokistiikka risteys Raqqan täydentämiseksi... Turkin kautta). Elokuussa 2016 ISISin annettiin lopulta vetäytyä Manbijista 2000 ihmiskilven (perheenjäsenensä) kanssa Jarabulusiin.
Manbijin haltuunoton jälkeen kurdit ilmoittivat Yhdysvalloille heidän tavoitteensa olevan al-Babin valtaaminen (sunnimuslimi enemmistö väestöstä), ja sen jälkeen Afrinin valtaaminen yhdistääkseen Syyrian kurdistanin, Rojavan.
Manbijin vapauttamisen jälkeen Erdogan vaati kurdien vetäytymistä Eufrat-joen itäpuolelta, jättääkseen Manbijin kurdien arabiliittolaisten hallintaan. Erdoganin mukaan tämä oli Turkin ja Yhdysvaltojen välinen sopimus alusta asti.
Yhdysvallat laskivat FDSn varaan Raqqan valtaamiseksi ja vastasi kieltävästi kurdien tavoittelemalle autonomiselle alueelle. Heille Rojavan poliittinen orgaani, TEV-DEM (tevgera civaka demokratik) pyrki (tulevaisuudessa) saavuttamaan täydellisen itsenäisyyden, ei vain autonomiaa.
Mikäli Turkin ja Yhdysvaltojen välinen sopimus todella sisälsi Manbijin valtauksen jälkeisen, kurdien vetäytymisen Eufratin itäpuolelta, niin tässä Erdogania huijattiin. Tiedä sitä, mutta tämän varjolla hän oikeutti itsensä suorittamaan Eufratin kilpi - operaation entisten Vapaan Syyrian Armeijan jäsenten ja maltillisten Failaq al-Sham, Ashrar al-Sham, sekä Jabhat al-Sham liittolaistensa kanssa.
Tulevan operaation alla Venäjä vetosi paikallisten sotapoliisiensa turvallisuuteen ja veti joukkonsa alueelta. Assadille lojaaliset miliisit tukivat kurdeja taistelussa Turkkia vastaan. Kurdit maksoivat kovan hinnan operaation aikana, mutta niin maksoi Turkkikin.
Turkki valtasi Jarabuluksen ISISiltä 24 tunnissa, itseasiassa ISIS vetäytyi taistelematta al-Babiin, jonne kurdit olivat suunnitelkeet perustavan Rojavan esikuntansa. Kurdeilta valtaamaansa Manbijiin Turkki asutti arviolta 65 000 maassaan pakolaisena olleella sunnimuslimilla. Samoihin aikoihin, Assad ilmoitti kurdeille, ettei hän salli kurdien hallitsevan (mainitsemaasi) Hasaka-Qamishlia, jossa puolet väestöstä oli kurdeja ja toinen puoli arabeja (Deir ez-Zorin pakolaiset mukaan laskien). Viikkoa ennen Turkin aloittamaa Eufratinkilpi - operaatiota, elokuussa 2016, Syyrian hallitus pommitti kurdien asemia varoitukseksi sen aikeista arabiväestön pakkosiirtämisen varalta alueelta. Toki alueella oli kahinoitu jo huhtikuusta lähtien. Kurdit ja hallitus pääsivät alueen hallinnasta sopimukseen.
Turkin operaation tuloksena Venäjä saavutti tavoitteensa.
- Yhdysvaltojen alueellisen vaikutusvallan horjuttaminen.
- Turkin ja Yhdysvaltojen välien tulehtuminen, sekä Turkin lähestymisen Venäjän kanssa.
- kurdien lähestyminen Syyrian hallituksen kanssa, samalla kun FDSn alueelliset liittolaiset (Hasaka-Qamishli) alkoivat ottamaan eroa kurdeihin tukeakseen hallitukselle lojaaleja miliisejä. Kurdit ilman arabiliittolaisiaan ei ole SDF, vaan on Erdoganin silmissä YPG/PKK.
Vajaa kuukausi ennen Turkin aloittamaa operaatio Eufratinkilpeä, 28. heinäkuuta 2016 al-Nusra ilmoitti eroavansa al-Qaidasta ja vaihtavan nimensä, minkä uskottiin mahdollistavan paikallisille islamistisille ryhmille yhdustyvän ilman, että Venäjä, jopa Yhdysvallat listaisivat heidät terroristijärjestöiksi. Turkki, Saudi-Arabia ja Qatar kuvittelivat kykevänsä nimen vaihdolla pesemään liittolaisensa puhtaaksi ja tukemaan heitä avoimesti. Näiden islamistien kehto löytyy tänään Idlibista, josta Bret McGurk ilmaisi videohaastattelussa Mintpressnews 5.9.2018 . Syria Idlib province: "The largest al-Qaida safe haven since 9/11 tied directly to Ayman al-Zawari".
Entäs länsimaat, unohtuiko kiitospäivän copypastesta kokonaan EUn ja USAn antama tuki ISIStä vastaan taisteleville joukoille?
Jos ja kun näin oli, niin kuvio on kieltämättä erittäin mielenkiintoinen.
