Paitsi ettei länsi oikein voi tehdä sitä ilman että myös niiden oma talous kärsisi. Lännen ja Kiinan välillä vallitsee nykyisin eräänlainen "aseeton kauhun tasapaino" sen suhteen, että kumpikaan osapuoli ei oikein kestä kaupankäynnin häiriöitä suuntaan tai toiseen. Kiina on monille länsimaisille suuryrityksille erittäin arvokas markkina-alue ja Kiina taas valtiona erittäin kehityshakuinen..joka taas ei onnistu ilman häiriötöntä kaupankäyntiä lännen kanssa.
Tämä onkin mielenkiintoinen keskustelun aihe. Annan oman näkökulman tuomittavaksesi.
Kiina toimii tänä päivänä koko maailman, mukaan lukien lännen kulutustuotteiden tehtaana. Kiina elää siitä ja vaurastuu siitä samaa tahtia länsimaisten teollisuuslaitosten siirtäessä tuotantoaan mm. Kiinaan. Tämän hetken tilanne on se, että Kiinan vaurastuminen on alkanut näkyä myöskin sen sotateollisuudessa, sekä vaikutusvallassa mm. Afrikassa, joka toimii merkittävän raaka-ainevarantona.
Kiina lainaa rahaa länsimaille, pitääkseen kulutukselle tarpeellista ostovoimaa yllä. Molemmat osapuolet tietävät, ettei näin voi jatkua ilman sääntömuutosta. Ikuista kasvua varsinkaan enenevässä velassa ei ole. Tämä johtuu rahajärjestelmästä, jossa velan kautta luodaan rahaa, jolloin velan suhde käytettävissä olevaan rahamäärään kasvaa ilman mahdollisuutta kuroa sitä kiinni.
Kiinan ongelmia ovat yhden lapsen politiikan lisäksi poikalapsien suosiminen myötäjäisten takia. Tästä syystä sen väestörakenne on vinoutunut ja ongelmat tulevat räjähtämään hallitsemattomasti vanhuskatastrofina. Vääjäämättä, koska sitä vanhusmäärää ei tuo kehitysmaa kykene hoitamaan, kun edes vauraat länsimaat eivät siihen kykenisi.
Tätä ennen Kiina ehtii kuitenkin porskuttamaan vielä kauemmin, kuin lännen velkatalous kestää. Sillä tuotannon pakeneminen massatyöttömyyden kustannuksella on länsimaisten palveluyhteiskunniksi muuttuneiden valtioiden perimmäisiä ongelmia. Automaatio vie loputkin työpaikat ja pian ostovoimaa ei kyetä enää rahoittamaan velalla.
Suomen eläkerahat ovat osakkeissa. Pitäkää tämä mielessä isona varoituksena. Tänä vuonna katkesi selkäranka eläkkeiden osalta. Niitäkin maksetaan jo säästöistä. 2015 on vuosiluku, jolloin on ennustettu velanoton loppuvan pakon sanelemana suomalaisille. Tämä tarkoittaa välitöntä konkurssia suomalaiselle yhteiskunnalle. Suomi elää tämänkin vuoden käytännössä 10-20 miljardin euron velalla, koska samaan aikaan lahjoitetaan rahaa ulkomaile, sekä taataan varmasti kusevia takauksia. Miljardeittain.
Yhdysvaltain todelliset työttömyyslukemat ovat kammottavaa katseltavaa samaan aikaan, kun maan tulisi juosta maapallon eliittivaltiona jatkuvassa kasvussa. Kysynkin -Onko USAlla ennen kaikkea varaa antaa Kiinan haastaa sitä merillä, joita se yhdessä EU:n ja muiden liittolaisten kanssa suvereenisti hallitsee? Mikäli Kiina ja Venäjä onnistuvat, alkaa kilpailu USAn hallinnoimista resursseista, luonnonvaroista planeetalla. Onko EU:lla varaa jakaa sen takapihaa, Afrikkaa Kiinan kanssa, joka tarvitsee välttämättömästi sitä raaka-aineisiin tuotantoonsa. Entä Kiinan tarvitsema öljy? Nythän se polskuttaa Iranin kielletyillä kentillä.
Kyllä törmäyskurssi on monella intressirintamalla selvä ja myöskin länsi hakee sitä samaan aikaan, kuin Kiina ottaa poskettomia merialueita hallintaansa.
Minun mielipiteeni on se, ettei lännellä ole aikaa katsella Kiinan kaatumista tavalla, joka voimistaisi sen omaa kaatumista. Näkisin, että talous-sota saa väistämättä uusia piirteitä ja esimerkiksi Kiinan tullien asteittainen nostaminen olisi todella näppärä keino tähän. Toki tavaraa voi kierrättää, mutta sekin maksaa.