JOKO kirjoitti:
Minun nähdäkseni osassa ketjun kommenteista ei oteta huomioon puolustavan jalkaväen nykyistä tulivoimaa. Valonvahvistimen putkinäöllä on puolestaan hyvin hidasta kurkistella ympärille. Nämä kaksi asiaa muodostavat tappavan yhdistelmän hyökkääjän kannalta. Liike tyssää, kun hyökkääjällä on suuria vaikeuksia hahmottaa jopa hyökkäyssuuntaa ja lähimpien miesten sijaintia. Pikaisella kurkistuksella mättään takaa ei ehdi näkemään mitään ja pidempään tarkasteluun ei ole varaa puolustajan tulessa. Tähän vielä ylimääräiseksi riesaksi piikkilankaa, muutama putkimiina, puolustajaa tukevat heittimet ja puolustajan suorittama valaisu. Muutamassa minuuttissa hyökkäys muuttuu sekavaksi kohellukseksi.
Valonvahvistimen lävitse kaikki näyttää putkimaiselta jos sen taakse vielä tungetaan kamera. Mitä sitten tulee väitteeseen puolustavan jalkaväen parantuneesta tulivoimasta niin oikeastaan mikään ei ole muuttunut vuosikymmeniin, samat vanhat kiväärit, singoja ei ole enää niin paljon käytössä, ohjuksia on mutta harvassa jne. Meiltä puuttuu edelleen jalkaväeltä mm. kraanatinheittimet rynkyistä, pimeänäkökyky, optiikka, tulitukikiväärit ja monet muut asiat vaikka näitä esitellään paraateissa ja omaisten päivänä. Mitä sitten tulee hyökkäykseen niin valonvahvistimella kurkistelu on paljon parempi asia kuin ilman kurkistelu. Jos joku nyt väittää että valonvahvistimella on hidasta kurkistella niin ei ole koskaan käyttänyt pääpantaa ja ir-laseria vaan pikemminkin aseisiin kiinnitettyä monen kilon vanhan ajan tähtäintä (parhaimmillaan kohdistamattakin) jos edes sitä. Tekniikka on kehittynyt! Monovahvistin silmässä on helppo liikkua, suosittelen kokeilemaan. On se vaikeampaa kuin päivällä omin silmin mutta huomattavasti helpompaa kuin yöllä ilman valopistooli ampuen (ja paljastaen oman sijainnin siinä samalla) ja huutaen "hakkaa päälle".
Valonvahvistimia toki tarvitaan. Yksi tai kaksi tulisi olla jakaa jokaiselle ryhmälle, jotta vartiointi pimeässä onnistuu. Ampuminen onnistuu puolustajalta ilmankin. Ryhmän valonvahvistimella varustettu taistelija ampuu tähdättyjä laukauksia. Muut rappaavat ennalta valitun tulialueen puitteissa ja valaisun turvin.
Valaisu sitoo taistelijoita pois itse taistelusta jolloin huomataan että 7 hengen partiossa 2 valaisee, yksi ampuisi pimeänäkölaiteella ja muut lähinnä räiskivät siihen suuntaan. Tuliteho on siis hyvin paljon laskenut. Vastustaja tuskin tulee avointa peltoaukeamaa pitkin vaan suojaisaa maastoa ja suojautuu heti kun valoa tulee taivaalle jolloin pistemäisiin maaleihin on heikohkoa osua ja vain pimeänäkölaitteiden käyttö takaa yhtenäisen tulenavauksen ja sen jatkamisen.
Pienempiä osastoja on syytä varustaa kokonaan pimeänäöllä. Tällaisten joukkojen rooliksi näen öisen partioinnin ja paineen luomisen vihollisen suuntaan. Pientä kiusantekoa tilaisuuden tullen. Varsinaisia hyökkäyksiä tulee välttää, ellei sitten vihollinen ole selkeästi laiminlyönyt varmistusta. Ensisijaisesti tulee ylläpitää tietoa vihollisen sijainnista ja vihollisesta vapaista alueista.
Nimenomaan uudessa taistelutavassa korostuu paineen luominen ja pistomaiset hyökkäykset ja vetäytymisen kuluttaen sekä vastustajan moraalia että valmiutta. Ilman jokaista henk. koht. yönäkölaitetta ja kommunikaatiovälineitä uutta taistelutapa ei eroa vanhasta tavasta oikeastaan millään tavalla eikä uutta taistelutapaa pystytä toteuttamaan.