Kapiainen kirjoitti:
Mosuri kirjoitti:
No minä lähden siitä, että Helsinki on uusi Stalingrad ei uusi Berliini. Ilmeisesti sinä sitten haluat, että tuleva taistelu sitten muistuttaa Berliiniä (ei kunnolla tehtävään koulutettuja joukkoja, ei varastoja, ei tarpeeksi joukkoja, suojaton siviiliväestö ja loputon usko siihen että rintama kestää)?
Se että Helsinki kestää antaa asevoimille hengähdystauon ja mahdollisuuden iskeä vihollisen huoltoreitteihin, siirtyviin yksiköihin ja piirittäviin joukkoihin.
Mille asevoimille? Ei meillä ole enää mitään olemassaolevia asevoimia siinä vaiheessa kun vastustajan tankit ovat Helsingin esikaupungeissa!
Sitäpaitsi..mitä eroa sillä loppujenlopuksi olisi muodostuisiko Helsingistä "Stalingrad" vai "Berliini". Molemmat olivat epätoivoisia taisteluita, jotka päättyivät totaaliseen romahtamiseen. Stalingrad tietysti siinä mielessä erilainen, että silloin Saksalla oli muualla paljonkin voimaa, jolla olisi kenties paremmalla ajoituksella päästä vapauttamaan Stalingradin motti.
No kyllä se Stalingrad oli lähinnä epätoivoinen taistelu saksalaisille. Onko tässä nyt todellakin siirrytty aluepuolustuksesta jonkinlaiseen liikuntasodankäyntiin? Jos näin todellakin on käynyt ja "kaikki munat" ovat siellä Kymenlaakson korissa niin olemme itse istuttaneet ne puut jotka tulevat kantamaan ne tappion karvaat hedelmät. Ilmeisesti edellisen sodan opetuksen ovat painuneet unholaan ja poliittisesta painostuksesta on luotu harhakuviin perustuvia puolustussuunnitelmia? Suomalaisille oli jo alkuvuodesta 1944 hoettu ja esimerkein kädestä pitäen opetettu - puolustukseen syvyyttä- Neuvostoliiton suurhyökkäystä ei pysty pysäyttämään alle 80 kilometrin matkalla. Onko nyt sitten menty lupaamaan poliitikoille, että Kymijoki on vihollisen hauta? On meinaan sellainen lupaus jota tuskin NATOkaan olisi mennyt antamaan parhaimpina voimansa päivinä!
Katsoisin että meillä olisi vielä pullat hyvin uunissa jos vihollinen aloittaisi sodan ilmaiskuilla pääkaupunkiseudulle ja erikoisjoukkojen iskuilla koko maassa. Lisäksi voidaan odottaa maihinnousua Kotkan ja Söderkullan väliselle alueelle. Päähyökkäys on sitten ihan perinteinen brutaali suurvaltahyökkäys Virolahdelta alkaen jota tuetaan taktisilla maahanlaskuilla ja maihinnousuilla.
Asiathan ovat vielä hallinnassa jos viikon tai kahden sotimisen jälkeen ensimmäinen mekanisoitu pataljoona tavoittaa Sipoolta ryöstetyn keskiluokkaisen idyllin. Missään nimessä kun edessä ei ole mikään marssisuoritus eduskuntalon tienoille vaan lähes 20 kilometriä puolustettua kaupunkimaastoa. Jokainen voi sitten laskea kuinka monta prikaatia tarvitaan edes pääkaupunkiseudun puolustusalueen eristämiseen muusta Suomesta. Tuntuu monella kirjoittajalla olevan vähän hakusessa noi mittakaavat ja rakkaan pääkaupunkiseutumme maantiede.
Tietysti on sitten eri asia jos on päätetty rakentaa "Kiinan muuri" Kymijokilaaksoon ja kaikki parhaat voimat on kulutettu epätasaisessa mekanisoidussa suurtaistelussa jossa mitään voittamisen edellytyksiä ei ole. Jos vihollinen on päätetty pysäyttää tai lyödä noin pienellä alueella voi tuloksena olla vain tappio. Luulisi olevan päivänselvää ettei suurvallan hyökkäystä voi edes pysäyttää jos käytössä 100 panssaria ja muutamia satoja rynnäkkövaunuja.
Kapiainen kirjoitti:
Olkoon Helsinkin sitten Berliini tai Stalingrad..tai vaikka Leningrad niin siinä vaiheessa peli on menetetty ja on syytä vakavasti harkita hanskojen lyömistä tiskiin tarpeettoman ihmishenkien menettämisen välttämiseksi. Se on minun mielipiteeni. Moni on varmasti eri mieltä ja kokee (nyt, syvän rauhantilan aikana) asian siten, että Helsingissä olisi taisteltava viimeiseen mieheen. Se on ymmärrettävää ja tavallaan sen myös hyväksyn, en kuitenkaan näe sitä edes tässä syvän rauhantilan aikana järkevänä..tietysti sodan aikana tilanne voisi olla toinen..sitä on mahdoton omaa mielentilaa arvioida mikä se olisi Kursk-Kymenlakson jälkeen jos olisin Helsinkiin asti jotenkin sieltä selvinnyt.
Siis mitä ihmettä! Tietääkseni se ei ole Helsingin sotilasalueen esikunnan asia päättää antautuuko kymmenet tuhannet Helsingin puolustukseen varatut sotilaat. Asiasta taitaa kuitenkin vielä päättää Suomen hallitus. Kannatta ehkä paneutua siihen kuinka paljon miehiä ja vaikka pst-voimaa löytyy tuollaisesta torjuntapataljoonasta. Luojan kiitos sotilasjohtomme on ymmärtänyt, että Helsinki (tai pääkaupunkiseutu) on käytännössä rajakaupunki ja sen puolustamiseen on myös varattu todellisiin taisteluihin soveltuvia joukkoja.
En minä tässä elättele minkään kotiseuturakkauden voimin jotain visiota jossa valmiusprikaatin jämät, Upinniemen vartiosto, aseistetut palomiehet ja eduskunnan vahtimestarit taistelisivat jonkinlaisen apokalyptisen taistelun jonka lopputuloksena voitaisiin koulun historiankirjaan painaa kullatulle paperille kuvaus siitä kuinka Helsinki taisteli loppuun saakka.
Jos nyt tosiaan selviät sieltä Kymenlaakson taistelusta Helsinkiin niin eiköhän ole parasta, että pyydät että sinä ja miehesi saatte levätä pari päivää jossain suuressa kalliosuojassa. Katselet kuule vaikka karttoja siinä lepäämisen ohessa ja ota selvää löytyykö miehistäsi niitä jotka todella tuntevat sen seudun.
Ylipäätänsä tätä keskustelua kannattaisi kuljettaa siihen suuntaan minkälaisia kokemuksia on saatu Groznyin taisteluista. Sieltä venäläiset ovat sen osaamisensa ammentaneet. Kyseiset taistelut ovat sitäpaitsi olleet ne suurimmat ja verisimmät kaupunkitaistelut Berliinin jälkeen. Kyllä suomalaisten kannattaa etsiä toimintamalleja ja vastalääkkeitä juuri sieltä eikä mistään amerikkalaisten piperryksistä hiekkalaatikolta.
