Taistelu rakennetulla alueella (ent. Asutuskeskustaisteluketju)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja akealik
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Rogrim kirjoitti:
Tällä hetkellä suurin kiistanaihe tuntuisi olevan se, kuinka paljon oletettu vihollinen ohjaisi joukkojaan tähän maatamme vastaan kohdistuvaan hyökkäykseen. Strategisesta iskusta puhuttaessa päättelynne ovat epäilemättä oikeita ja ehdottoman perusteltuja, mutta tällainen hyökkäysmalli toimii ainoastaan, mikäli vihollinen uskoo saavuttavansa aselevon pääkaupungin pikaisella valtaamisella. Alueellinen maanpuolustusjärjestelmä maakuntajoukkoineen tukee toisaalta sitä, että jokainen Suomen alue kykenee itsenäisesti aiheuttamaan merkittävää vahinkoa miehittävälle viholliselle, mikäli vihollinen ei ohjaa miehitysvaiheeseen äärimmäisen suurta mies-, ja materiaalivahvuutta. Maakuntajoukot ja tarvittaessa operatiivisten joukkojen rippeetkin kykenevät toimimaan ainakin teoriassa ilman pääesikuntaa tai korkeampaa johtoporrasta joko tavallisen sodankäynnin keinoin tai sissitoimintana, kuinka näillä herroilla riittää mielenkiinto hyökkääjän torjumiseen sen jälkeen, kun pääkaupunkiseutu on jo vihollisen hallussa? Mikäli muu Suomi on vielä Helsingin luhistuttua motivoitunutta ja päättäväistä, on selvää että vihollisen strateginen isku on tavoitteeseen pääsemisestä huolimatta epäonnistunut, sillä maan selkärankaa ei vielä ole onnistuttu murtamaan, eikä miehitysvaihe tule onnistumaan.

Itse tuen tätä ajattelumallia, ja siten perustelen strategisen iskun riittämättömyyttä ja viittaan suurimittaisempiin sotatoimenpiteisiin. Tämä ei toki ole mikään yksi ainut oikea malli, mutta tähän pohjaa pitkälti myös Suomalainen maanpuolustus. Miksi muuten vuoden 2016 uudistuksiin kuuluisi oleellisena osana koulutuksen uudistaminen siten, että jokainen koulutettu taistelija aselajista riippumatta olisi kykeneväinen sissitoimintaan ja hajauttamisen perusteet korostuvat entisestään?

Olen ihan samaa mieltä siinä, että meidän on kyettävä luomaan uskottava kuva siitä, että puolustukseen ryhtyy tavalla tai toisella suuri lkm sotilaita. Tuo koulutusuudistus 2016 kuvannee sitä, että on nielaistu realiteettina se TOSIASIA, ettei meidän resursseilla sittenkään saada aikaiseksi numeerisesti suuria tai edes keskisuuria mekanisoituja joukkoja tms. Jos tämä mainittu uudistus realisoituu riittävästi niin ainakin minä hakkaan käsiä yhteen ja olen tyytyväinen.
 
Rogrim kirjoitti:
Tällä hetkellä suurin kiistanaihe tuntuisi olevan se, kuinka paljon oletettu vihollinen ohjaisi joukkojaan tähän maatamme vastaan kohdistuvaan hyökkäykseen. Strategisesta iskusta puhuttaessa päättelynne ovat epäilemättä oikeita ja ehdottoman perusteltuja, mutta tällainen hyökkäysmalli toimii ainoastaan, mikäli vihollinen uskoo saavuttavansa aselevon pääkaupungin pikaisella valtaamisella. Alueellinen maanpuolustusjärjestelmä maakuntajoukkoineen tukee toisaalta sitä, että jokainen Suomen alue kykenee itsenäisesti aiheuttamaan merkittävää vahinkoa miehittävälle viholliselle, mikäli vihollinen ei ohjaa miehitysvaiheeseen äärimmäisen suurta mies-, ja materiaalivahvuutta. Maakuntajoukot ja tarvittaessa operatiivisten joukkojen rippeetkin kykenevät toimimaan ainakin teoriassa ilman pääesikuntaa tai korkeampaa johtoporrasta joko tavallisen sodankäynnin keinoin tai sissitoimintana, kuinka näillä herroilla riittää mielenkiinto hyökkääjän torjumiseen sen jälkeen, kun pääkaupunkiseutu on jo vihollisen hallussa? Mikäli muu Suomi on vielä Helsingin luhistuttua motivoitunutta ja päättäväistä, on selvää että vihollisen strateginen isku on tavoitteeseen pääsemisestä huolimatta epäonnistunut, sillä maan selkärankaa ei vielä ole onnistuttu murtamaan, eikä miehitysvaihe tule onnistumaan.

Itse tuen tätä ajattelumallia, ja siten perustelen strategisen iskun riittämättömyyttä ja viittaan suurimittaisempiin sotatoimenpiteisiin. Tämä ei toki ole mikään yksi ainut oikea malli, mutta tähän pohjaa pitkälti myös Suomalainen maanpuolustus. Miksi muuten vuoden 2016 uudistuksiin kuuluisi oleellisena osana koulutuksen uudistaminen siten, että jokainen koulutettu taistelija aselajista riippumatta olisi kykeneväinen sissitoimintaan ja hajauttamisen perusteet korostuvat entisestään?

Tämä ajatuksesi menee lähtökohtaisesti pieleen. Ei joukkoja seisoteta peräkylissä. Ne viedään sinne missä niitä tarvitaan. Vastassa on samat suomalaiset puolustajat, oli hyökkääjän reitti mikä tahansa. Venäläiset tietävät tämän ja siksi he valitsevat maaston ja logistiikan kannalta helpoimman reitin. Se reitti on eteläinen rannikkokaista.
 
JOKO kirjoitti:
Rogrim kirjoitti:
Tällä hetkellä suurin kiistanaihe tuntuisi olevan se, kuinka paljon oletettu vihollinen ohjaisi joukkojaan tähän maatamme vastaan kohdistuvaan hyökkäykseen. Strategisesta iskusta puhuttaessa päättelynne ovat epäilemättä oikeita ja ehdottoman perusteltuja, mutta tällainen hyökkäysmalli toimii ainoastaan, mikäli vihollinen uskoo saavuttavansa aselevon pääkaupungin pikaisella valtaamisella. Alueellinen maanpuolustusjärjestelmä maakuntajoukkoineen tukee toisaalta sitä, että jokainen Suomen alue kykenee itsenäisesti aiheuttamaan merkittävää vahinkoa miehittävälle viholliselle, mikäli vihollinen ei ohjaa miehitysvaiheeseen äärimmäisen suurta mies-, ja materiaalivahvuutta. Maakuntajoukot ja tarvittaessa operatiivisten joukkojen rippeetkin kykenevät toimimaan ainakin teoriassa ilman pääesikuntaa tai korkeampaa johtoporrasta joko tavallisen sodankäynnin keinoin tai sissitoimintana, kuinka näillä herroilla riittää mielenkiinto hyökkääjän torjumiseen sen jälkeen, kun pääkaupunkiseutu on jo vihollisen hallussa? Mikäli muu Suomi on vielä Helsingin luhistuttua motivoitunutta ja päättäväistä, on selvää että vihollisen strateginen isku on tavoitteeseen pääsemisestä huolimatta epäonnistunut, sillä maan selkärankaa ei vielä ole onnistuttu murtamaan, eikä miehitysvaihe tule onnistumaan.

Itse tuen tätä ajattelumallia, ja siten perustelen strategisen iskun riittämättömyyttä ja viittaan suurimittaisempiin sotatoimenpiteisiin. Tämä ei toki ole mikään yksi ainut oikea malli, mutta tähän pohjaa pitkälti myös Suomalainen maanpuolustus. Miksi muuten vuoden 2016 uudistuksiin kuuluisi oleellisena osana koulutuksen uudistaminen siten, että jokainen koulutettu taistelija aselajista riippumatta olisi kykeneväinen sissitoimintaan ja hajauttamisen perusteet korostuvat entisestään?

Tämä ajatuksesi menee lähtökohtaisesti pieleen. Eikaikkia joukkoja seisoteta peräkylissä. Ne viedään sinne missä niitä tarvitaan. Vastassa on samat suomalaiset puolustajat, oli hyökkääjän reitti mikä tahansa. Venäläiset tietävät tämän ja siksi he valitsevat maaston ja logistiikan kannalta helpoimman reitin. Se reitti on eteläinen rannikkokaista.




Lisäsin yhden sanan lievästi korostettuna.
 
baikal kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Rogrim kirjoitti:
Tällä hetkellä suurin kiistanaihe tuntuisi olevan se, kuinka paljon oletettu vihollinen ohjaisi joukkojaan tähän maatamme vastaan kohdistuvaan hyökkäykseen. Strategisesta iskusta puhuttaessa päättelynne ovat epäilemättä oikeita ja ehdottoman perusteltuja, mutta tällainen hyökkäysmalli toimii ainoastaan, mikäli vihollinen uskoo saavuttavansa aselevon pääkaupungin pikaisella valtaamisella. Alueellinen maanpuolustusjärjestelmä maakuntajoukkoineen tukee toisaalta sitä, että jokainen Suomen alue kykenee itsenäisesti aiheuttamaan merkittävää vahinkoa miehittävälle viholliselle, mikäli vihollinen ei ohjaa miehitysvaiheeseen äärimmäisen suurta mies-, ja materiaalivahvuutta. Maakuntajoukot ja tarvittaessa operatiivisten joukkojen rippeetkin kykenevät toimimaan ainakin teoriassa ilman pääesikuntaa tai korkeampaa johtoporrasta joko tavallisen sodankäynnin keinoin tai sissitoimintana, kuinka näillä herroilla riittää mielenkiinto hyökkääjän torjumiseen sen jälkeen, kun pääkaupunkiseutu on jo vihollisen hallussa? Mikäli muu Suomi on vielä Helsingin luhistuttua motivoitunutta ja päättäväistä, on selvää että vihollisen strateginen isku on tavoitteeseen pääsemisestä huolimatta epäonnistunut, sillä maan selkärankaa ei vielä ole onnistuttu murtamaan, eikä miehitysvaihe tule onnistumaan.

Itse tuen tätä ajattelumallia, ja siten perustelen strategisen iskun riittämättömyyttä ja viittaan suurimittaisempiin sotatoimenpiteisiin. Tämä ei toki ole mikään yksi ainut oikea malli, mutta tähän pohjaa pitkälti myös Suomalainen maanpuolustus. Miksi muuten vuoden 2016 uudistuksiin kuuluisi oleellisena osana koulutuksen uudistaminen siten, että jokainen koulutettu taistelija aselajista riippumatta olisi kykeneväinen sissitoimintaan ja hajauttamisen perusteet korostuvat entisestään?

Tämä ajatuksesi menee lähtökohtaisesti pieleen. Eikaikkia joukkoja seisoteta peräkylissä. Ne viedään sinne missä niitä tarvitaan. Vastassa on samat suomalaiset puolustajat, oli hyökkääjän reitti mikä tahansa. Venäläiset tietävät tämän ja siksi he valitsevat maaston ja logistiikan kannalta helpoimman reitin. Se reitti on eteläinen rannikkokaista.




Lisäsin yhden sanan lievästi korostettuna.

Ei osu silmiin?? :confused:
 
Rogrim kirjoitti:
Miksi muuten vuoden 2016 uudistuksiin kuuluisi oleellisena osana koulutuksen uudistaminen siten, että jokainen koulutettu taistelija aselajista riippumatta olisi kykeneväinen sissitoimintaan ja hajauttamisen perusteet korostuvat entisestään?

Se ei liity siihen mitä ajat takaa. Niin se vain on.
 
Okei, sitten olen ymmärtänyt alueellisten joukkojen käyttöperiaatteen päin vittua. Olettaisin kuitenkin, että jalkaväen tehtävä nyt ja tulevaisuudessa olisi silti pääasiassa vihollisen viivyttämisessä ja kuluttamisessa, eikä suinkaan kohtaamisessa head-on, eikä tähän oikeastaan tarvita mitään armeijakunnan kokoisia osastoja. Luodaan painopisteitä pienellä mittakaavalla, härnätään ja härvätään, kunnes lopulta väistetään vihollisen tieltä ja siirrytään sivustaan/selustaan suorittamaan sissitoimintaa, estäen täten omien joukkojen täydellisen tuhoutumisen. Jääkärijoukoilla sitten tapellaan siellä, missä olosuhteet ovat omalle puolustustaistelulle edullisimmillaan, mutta ymmärtääkseni näidenkään osien ei ole tarkoitus luoda mitään pitkäkestoista rintamalinjaa, josta ei peräännytä metriäkään. Isketään heikkoihin osiin, käytetään Suomen melko tehokasta ja suurikokoista tykistöä hyväksi optimaalisesti ja tehdään vihollisen etenemisestä niin vaikeaa kuin suinkin. Mikäli tämä kuva ei vastaa todellisuutta, arvostaisin jos joku sitten kertoisi, kuinka asia "todellisuudessa" on.
 
JOKO kirjoitti:
baikal kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Rogrim kirjoitti:
Tällä hetkellä suurin kiistanaihe tuntuisi olevan se, kuinka paljon oletettu vihollinen ohjaisi joukkojaan tähän maatamme vastaan kohdistuvaan hyökkäykseen. Strategisesta iskusta puhuttaessa päättelynne ovat epäilemättä oikeita ja ehdottoman perusteltuja, mutta tällainen hyökkäysmalli toimii ainoastaan, mikäli vihollinen uskoo saavuttavansa aselevon pääkaupungin pikaisella valtaamisella. Alueellinen maanpuolustusjärjestelmä maakuntajoukkoineen tukee toisaalta sitä, että jokainen Suomen alue kykenee itsenäisesti aiheuttamaan merkittävää vahinkoa miehittävälle viholliselle, mikäli vihollinen ei ohjaa miehitysvaiheeseen äärimmäisen suurta mies-, ja materiaalivahvuutta. Maakuntajoukot ja tarvittaessa operatiivisten joukkojen rippeetkin kykenevät toimimaan ainakin teoriassa ilman pääesikuntaa tai korkeampaa johtoporrasta joko tavallisen sodankäynnin keinoin tai sissitoimintana, kuinka näillä herroilla riittää mielenkiinto hyökkääjän torjumiseen sen jälkeen, kun pääkaupunkiseutu on jo vihollisen hallussa? Mikäli muu Suomi on vielä Helsingin luhistuttua motivoitunutta ja päättäväistä, on selvää että vihollisen strateginen isku on tavoitteeseen pääsemisestä huolimatta epäonnistunut, sillä maan selkärankaa ei vielä ole onnistuttu murtamaan, eikä miehitysvaihe tule onnistumaan.

Itse tuen tätä ajattelumallia, ja siten perustelen strategisen iskun riittämättömyyttä ja viittaan suurimittaisempiin sotatoimenpiteisiin. Tämä ei toki ole mikään yksi ainut oikea malli, mutta tähän pohjaa pitkälti myös Suomalainen maanpuolustus. Miksi muuten vuoden 2016 uudistuksiin kuuluisi oleellisena osana koulutuksen uudistaminen siten, että jokainen koulutettu taistelija aselajista riippumatta olisi kykeneväinen sissitoimintaan ja hajauttamisen perusteet korostuvat entisestään?

Tämä ajatuksesi menee lähtökohtaisesti pieleen. Eikaikkia joukkoja seisoteta peräkylissä. Ne viedään sinne missä niitä tarvitaan. Vastassa on samat suomalaiset puolustajat, oli hyökkääjän reitti mikä tahansa. Venäläiset tietävät tämän ja siksi he valitsevat maaston ja logistiikan kannalta helpoimman reitin. Se reitti on eteläinen rannikkokaista.




Lisäsin yhden sanan lievästi korostettuna.

Ei osu silmiin?? :confused:

Yritän ensi kerralla keksiä jonkun muun kuin kokoon liittyvän tehokeinon.:a-laugh:
 
Rogrim kirjoitti:
Okei, sitten olen ymmärtänyt alueellisten joukkojen käyttöperiaatteen päin vittua. Olettaisin kuitenkin, että jalkaväen tehtävä nyt ja tulevaisuudessa olisi silti pääasiassa vihollisen viivyttämisessä ja kuluttamisessa, eikä suinkaan kohtaamisessa head-on, eikä tähän oikeastaan tarvita mitään armeijakunnan kokoisia osastoja. Luodaan painopisteitä pienellä mittakaavalla, härnätään ja härvätään, kunnes lopulta väistetään vihollisen tieltä ja siirrytään sivustaan/selustaan suorittamaan sissitoimintaa, estäen täten omien joukkojen täydellisen tuhoutumisen. Jääkärijoukoilla sitten tapellaan siellä, missä olosuhteet ovat omalle puolustustaistelulle edullisimmillaan, mutta ymmärtääkseni näidenkään osien ei ole tarkoitus luoda mitään pitkäkestoista rintamalinjaa, josta ei peräännytä metriäkään. Isketään heikkoihin osiin, käytetään Suomen melko tehokasta ja suurikokoista tykistöä hyväksi optimaalisesti ja tehdään vihollisen etenemisestä niin vaikeaa kuin suinkin. Mikäli tämä kuva ei vastaa todellisuutta, arvostaisin jos joku sitten kertoisi, kuinka asia "todellisuudessa" on.
Menemättä 2016:sta niin asiahan on periaatteiltaan noin. Lisäksi esimerkiksi naapurin eräs perusperiaate on että se pyrkii tavoitteisiinsa tuhoamalla vastustajan..joka taas jossain mielessä tarkoittaa sitä että se tulee sinne missä puolustaja on.
Nyt tilanne kuitenkin on se, että uskotaan sitä tai ei niin Suomi, kuten suurin osa muistakin nykyvaltioista on täysin riippuvainen pienehköistä ydinalueistaan. Suomen osalta se tarkoittaa sitä, että jos pääkaupunki ympäristöineen on hyökkääjällä, on Suomi enemmän kuin polvillaan. Hyökkääjä on taatusti täysin tietoinen tästä ja se yhdistettynä maastoon ja hyökkääjän kalustoon + sille tarkoitettuun taktiikkaan tarkoittaa väistämättä sitä että eteläinen rantakaistale on se missä se peli pelataan. Se ei missään tapauksessa ole meille se edullisin taistelupaikka kokonaisuutena, paljon edullisempaa olisi otella se ottelu vaikkapa Kainuussa tai Pohjois-Karjalassa. Mutta sinne se hyökkääjä ei tule, ei vaikka kuinka toivoisimme, haluaisimme ja sinne sitä koettaisimme houkutelle. Tässä tapauksessa kun käykin niinpäin, että hyökkääjä vetää meidät omalla toiminnallaan helposti sinne mihin se meidät haluaa..koska meidän on yksinkertaisesti pakko mennä sinne.
Kannas olisi meille hyvin tärkeä alue, joka toisi meille hyvin paljon kipeästi kaivattua tilaa ja syvyyttä.
Ehkäpä se on ihan yleinenkin harhaluulo, että alueellinen taistelu olisi synonyymi sissitoiminnan kanssa, tai että sissitoiminta sellaisena kuin se yleisesti ilmeisesti ymmärretään, olisi olennainen avainasema alueellisen taistelun periaatteissa.
No, ei nämä helppoja, saati yksiselitteisiä asioita ole missään tapauksessa.
 
Kapiainen kirjoitti:
Menemättä 2016:sta niin asiahan on periaatteiltaan noin. Lisäksi esimerkiksi naapurin eräs perusperiaate on että se pyrkii tavoitteisiinsa tuhoamalla vastustajan..joka taas jossain mielessä tarkoittaa sitä että se tulee sinne missä puolustaja on.
Nyt tilanne kuitenkin on se, että uskotaan sitä tai ei niin Suomi, kuten suurin osa muistakin nykyvaltioista on täysin riippuvainen pienehköistä ydinalueistaan. Suomen osalta se tarkoittaa sitä, että jos pääkaupunki ympäristöineen on hyökkääjällä, on Suomi enemmän kuin polvillaan. Hyökkääjä on taatusti täysin tietoinen tästä ja se yhdistettynä maastoon ja hyökkääjän kalustoon + sille tarkoitettuun taktiikkaan tarkoittaa väistämättä sitä että eteläinen rantakaistale on se missä se peli pelataan. Se ei missään tapauksessa ole meille se edullisin taistelupaikka kokonaisuutena, paljon edullisempaa olisi otella se ottelu vaikkapa Kainuussa tai Pohjois-Karjalassa. Mutta sinne se hyökkääjä ei tule, ei vaikka kuinka toivoisimme, haluaisimme ja sinne sitä koettaisimme houkutelle. Tässä tapauksessa kun käykin niinpäin, että hyökkääjä vetää meidät omalla toiminnallaan helposti sinne mihin se meidät haluaa..koska meidän on yksinkertaisesti pakko mennä sinne.
Kannas olisi meille hyvin tärkeä alue, joka toisi meille hyvin paljon kipeästi kaivattua tilaa ja syvyyttä.
Ehkäpä se on ihan yleinenkin harhaluulo, että alueellinen taistelu olisi synonyymi sissitoiminnan kanssa, tai että sissitoiminta sellaisena kuin se yleisesti ilmeisesti ymmärretään, olisi olennainen avainasema alueellisen taistelun periaatteissa.
No, ei nämä helppoja, saati yksiselitteisiä asioita ole missään tapauksessa.

Olen Kapiaisen kanssa edelleen erimieltä tuosta mahdollisesta painopisteestä. Ei kukaan ole väittänyt täällä että taistelut pitää yrittää käydä pohjoisessa väkisin! Etelä suosii hyökkääjää Kymijoen länsipuolella sen kyllä tajuaa jokainen. Enkä tarvitse maantiedon karttatuntia tajutakseni sen, olen asunut niillä seuduilla 15v. ajan ja tiedän melko tarkkaan miltä Kymenlaaksossa ja Itä-uudellamaalla näyttää.

Helsinki on pääkaupunki kyllä. Se on myöskin tärkeä se on totta, mutta onko se korvaamaton? EI TODELLAKAAN! Vaikka olen syntyperäinen hesalainen, olen sitä mieltä että hesa on kasa betonia, rakennuksia joilla on symboliarvo mutta ei juuri muuta. Alueena se on mulle samanlainen kuin mikä tahansa muukin. Ihmiset ja maa-alueet merkitsevät, ei pääkaupunki silloin kun taistellaan itsenäisyydestä!

Juuri tämän takia valtion konttorit ja ministeriöt on nykyään hajasijoitettuja samoin PV: n esikunnat ja jokaisella kaupungilla on oma johtokeskus. PV ja siviiliyhteiskunta on varustettu toimimaan omillaan ja verkotettuna, ilman riippuvuutta pääkaupungista. Helsinki on vain symbolinen, pyhä paikka ainakin joillekin. Viholliselle ei riitä meidän ydinalueiden valtaus voittoon vaan sen tarvitsee lyödä meidät sotilaallisesti jotta lopetamme taistelun! Paitsi jos itse luomme sen suggestion että "lyömällä Helsingin, lyöt meidät". Näinhän juuri vihollinen haluaa meidän ajattelevan!

Ei Tsetsenian sota päättynyt Groznyin valtaamiseen, vaikka sillä oli kääpiöarmeija ja maata nimeksi suomeen verrattuna. Berliini vertauksena on ontuva koska Hitler oli hävinnyt sodan idässä 1943 ja 1944 lännessä ja se oli 2 rintaman sodassa suurvaltoja vastaan. Toki Barbarossan suuri virhe oli kenraalien mukaan jättää Moskova jalkaväen huoleksi ja suunnata tankeilla etelään, öljyn perään. Mutta olisiko Neuvostoliitto romahtanut Moskovan menetykseen? Tuskin, kaikki sotateollisuus ja ministeriöt ym. oli jo siirretty tai siirtymässä Uralin taakse kun sakemannit ryhmittyivät Moskovan edustalle. Lisäksi pääkaupungin saarto ei ollut täydellinen idässä.

Maata voidaan nykyään johtaa ihan samanlailla sieltä Kärsämäeltä kuin Helsingistäkin jos asiaa on suunniteltu etukäteen (kuten uskon). Sähköt ja viestijärjestelmät toimii tai ei toimi samalla tavalla maaseudulla kuin kaupungissa. Samoin posti kulkee tai ei kulje koko maassa yhtälailla.

On vaarallista olettaa että vihollinen pitäytyy vain 1 hyökkäyssuunnassa ja varautua vain todennäköisimpään skenaarioon. En voi mitenkään kuvitella että suomen puolustus romahdutetaan hyökkäämällä rannikon suuntaisesti päätäpahkaa Helsinkiin ja Helsingi=suomi joka lopettaa taistelun. Jos me näin ajattelemme, annamme jo mielikuvissa edun viholliselle ja toimimme kaavamaisesti juuri niinkuin vihollinen toivoo meidän tekevän. En voisi kuvitella vihollisena hyökkääväni yhdessä, ennalta odotetussa suunnassa vihollisen kimppuun ja jättäisi sivustaani (yhtä tai kahta) alttiiksi vasta-hyökkäykselle. Sekä meidän että vastapuolen idea on sitoa mahdollisimman paljon vihollisjoukkoja ja toisarvoiseen tehtävään jotta saadaan painopisteessä tarvittava ylivoima tai voima vihollisen lyömiseen.

Tässä tarvitaan viekkautta ja toimintatapa jollaista vihollinen ei osaa odottaa. Meidän puolustus tulee perustua joustavuuteen ja yllätyksellisyyteen. Me valitsemme missä taistelemme ja milloin. Jos tässä onnistutaan, olemme vahvoilla. Kuten Kenraali Norman Schwartzkopf totesi sodankäynnistä: "On tunkeuduttava vastustajan päätöksentekoprosessiin ja saatava vastapuoli reagoimaan sinun toimiisi". Näin toimimalla saavutetaan aloite, jolloin vasta-puoli on kokoajan askeleen jäljessä, joutuen reagoimaan meidän toimintaan sensijaan että suunnittelisi omiaan. Tämä onnistuu toimimalla ennalta-odottamattomasti ja joskus "epäloogisesti" jota vihollinen ei pidä todennäköisenä.

Enää puuttuu puolustushalu ja kyky sietää tappioita....
 
Einomies1 kirjoitti:
On vaarallista olettaa että vihollinen pitäytyy vain 1 hyökkäyssuunnassa ja varautua vain todennäköisimpään skenaarioon. En voi mitenkään kuvitella että suomen puolustus romahdutetaan hyökkäämällä rannikon suuntaisesti päätäpahkaa Helsinkiin ja Helsingi=suomi joka lopettaa taistelun. Jos me näin ajattelemme, annamme jo mielikuvissa edun viholliselle ja toimimme kaavamaisesti juuri niinkuin vihollinen toivoo meidän tekevän.

200 000miehen kenttäarmeija.....
 
Norman S:lla oli tiettyjä helpotuksia tunkeutua vihollisen ajatusten ja vihellysten ytimeen. Jonkin verran helpottaa, jos on käytössä mm. 2000 taistelukonetta, 2000 tankkia, 2000 tykkiä, 500 raketinheitintä, maailman suurin laivasto, liittolaisia niputtain ja aikaa ja rahaa mällätä kysta kyllin. Tähän kun lisätään maailman tehokkain tiedustelujärjestelmä ja kyky vaikuttaa suht tarkoin ohjuksin jo lähtökohdissa niin...... voi joku ajatukseentunkeutuminen mennä jo pieleenkin ja tulosta silti syntyy. Ei sillä, ei iso armeija kesää tee, kyllä sitä pitää osata myös käyttää.
 
Henk.koht olen sitä mieltä, että 200 000miehen armeijasta ei ole viivyttämään vähän jossakin, toisaalla piileskelemään Kainuun korvissa odottelemassa vastahyökkäyksen oikeaa hetkeä Helsingin valtaamiseksi takaisin jne..
Ei..meillä on sillä armeijalla tasan kaikki pelissä siitä hetkestä alkaen kun hyökkääjä ylittää maamme rajan..ja se armeija pystyy yhteen, rajuun mutta lyhyeen taisteluun joka joko voitetaan tai hävitään. Sen taistelun jälkeen ei ole jäljellä kuin joitakin hassuja joukkoja, joita ei ole ollut pakko vetää mukaan "leikkiin"...jos sellaisia edes on...ja hajalle lyötyjä,kaikkensa jo antaneita uupuneita ja kalustonsa menettäneitä rippeitä muista joukoista.
Valitettavasti se on minun mielestäni realiteetti maahyökkäyksen sattuessa kohdalla..ja se hyökkäys ei tule pohjoiseen Suomeen tai edes Kainuuseen, se ei suuntaudu Ouluun..ei edes Tampereelle. Se hyökkäys vyöryy voimalla siellä missä sen on edullisinta vyöryä ja mistä sillä on lyhin reitti tavoitteeseensa, eli maan hallinnon ja talouden keskukseen.
Meidän pelikenttämme on pieni, ihan liian pieni...voi miten "mukavaa" se ottelu olisikin ottaa Kainuun korvissa tai vieläkin pohjoisempana. Sitä vaan ei otella siellä ja tässä tapauksessa me emme edes sanele pelikentän paikkaa..ainoastaan sen pelikentän sisällä pääsemme sanelemaan missä ottelemme. Niin se vain on...ja toivon hartaasti, ettei tuota tarvitse koskaan tosielämässä todeksi nähdä.
 
Kun rajalta on hyvän tien päästä alkaen matkaa kolonnan päivämatka tavoitteeseen, ei sitäkään, niin ei tuota tarvinne edes pohtia ja ihmetellä. Kun puolivälissä matkaa vielä aukeaa moottoroidun armeijan unelmaväylä niin olisihan tuo ihmeellistä touhua, jos jotain muuta konearmeija edes kyhäilisi.

Sitomishyökkäykset ovat asia aivan erikseen...niiden tavoite tuskin on muuta kuin vahvasti rajattu eli luoda painetta pitkin etelä-pohjoissuuntaa. Mutta se ei ole ratkaisuun tähtäävää toimintaa.

Heh, kun kyse on kolonnan päivämatkasta, ei edes vuorokausimatkasta siis, niin eipä siinä puolustajalle paljon jää paikkoja kyyhästelyyn. On vain tapeltava ja tapeltava. Ja tätä minä aina kiroilen, kun kirjoitan armeijan mekanisointiasteesta ja siitä, että meillä oli "varaa" luopua etupainotteisesti rautakalustosta. Vaikka se kuinka oli toisen luokan kalustoa niin kyllä sille paikkansa olisi edelleen ollut.
 
baikal kirjoitti:
Kun rajalta on hyvän tien päästä alkaen matkaa kolonnan päivämatka tavoitteeseen, ei sitäkään, niin ei tuota tarvinne edes pohtia ja ihmetellä. Kun puolivälissä matkaa vielä aukeaa moottoroidun armeijan unelmaväylä niin olisihan tuo ihmeellistä touhua, jos jotain muuta konearmeija edes kyhäilisi.

Sitomishyökkäykset ovat asia aivan erikseen...niiden tavoite tuskin on muuta kuin vahvasti rajattu eli luoda painetta pitkin etelä-pohjoissuuntaa. Mutta se ei ole ratkaisuun tähtäävää toimintaa.

Heh, kun kyse on kolonnan päivämatkasta, ei edes vuorokausimatkasta siis, niin eipä siinä puolustajalle paljon jää paikkoja kyyhästelyyn. On vain tapeltava ja tapeltava. Ja tätä minä aina kiroilen, kun kirjoitan armeijan mekanisointiasteesta ja siitä, että meillä oli "varaa" luopua etupainotteisesti rautakalustosta. Vaikka se kuinka oli toisen luokan kalustoa niin kyllä sille paikkansa olisi edelleen ollut.

Kannattaisi varmaan perustaa näille eri pelikentille omat ketjut? Ainakin tämän keskustelun pohjalta on jäänyt sellainen kuva, että sotilasmaantiede ei välttämättä ole se vahvin laji suomalaisella reserviläisellä. Voin myös suositella noita MPK:n järjestämiä sotilasmaantieteen kursseja.
 
Mosuri kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Kun rajalta on hyvän tien päästä alkaen matkaa kolonnan päivämatka tavoitteeseen, ei sitäkään, niin ei tuota tarvinne edes pohtia ja ihmetellä. Kun puolivälissä matkaa vielä aukeaa moottoroidun armeijan unelmaväylä niin olisihan tuo ihmeellistä touhua, jos jotain muuta konearmeija edes kyhäilisi.

Sitomishyökkäykset ovat asia aivan erikseen...niiden tavoite tuskin on muuta kuin vahvasti rajattu eli luoda painetta pitkin etelä-pohjoissuuntaa. Mutta se ei ole ratkaisuun tähtäävää toimintaa.

Heh, kun kyse on kolonnan päivämatkasta, ei edes vuorokausimatkasta siis, niin eipä siinä puolustajalle paljon jää paikkoja kyyhästelyyn. On vain tapeltava ja tapeltava. Ja tätä minä aina kiroilen, kun kirjoitan armeijan mekanisointiasteesta ja siitä, että meillä oli "varaa" luopua etupainotteisesti rautakalustosta. Vaikka se kuinka oli toisen luokan kalustoa niin kyllä sille paikkansa olisi edelleen ollut.

Kannattaisi varmaan perustaa näille eri pelikentille omat ketjut? Ainakin tämän keskustelun pohjalta on jäänyt sellainen kuva, että sotilasmaantiede ei välttämättä ole se vahvin laji suomalaisella reserviläisellä. Voin myös suositella noita MPK:n järjestämiä sotilasmaantieteen kursseja.

Kieltämättä vähän hikeä pukkaa otsalle, kun katsoo tätäkin "asutuskeskustaisteluketjua"! Kyllähän me aika mestareita ollaan tekemään ketjusta kuin ketjusta offtopi.
 
Kapiainen kirjoitti:
Henk.koht olen sitä mieltä, että 200 000miehen armeijasta ei ole viivyttämään vähän jossakin, toisaalla piileskelemään Kainuun korvissa odottelemassa vastahyökkäyksen oikeaa hetkeä Helsingin valtaamiseksi takaisin jne..
Ei..meillä on sillä armeijalla tasan kaikki pelissä siitä hetkestä alkaen kun hyökkääjä ylittää maamme rajan..ja se armeija pystyy yhteen, rajuun mutta lyhyeen taisteluun joka joko voitetaan tai hävitään.

Samoilla linjoilla, ensimmäisen ison luultavammin pystymme voittamaan mutta sitten... ja tuokin voitto jos sitä saadaan olisi sitten kallis. Siinä painaisi ne "Suomen nyrkit" pitkää päivää ja paikaa aukeaisi haluaville...

Je en edes odota että ne mekanisoidut yhtymät pystyisivät siihen ilman kaikkien muiden tukea, kallista tukea.
 
baikal kirjoitti:
Kieltämättä vähän hikeä pukkaa otsalle, kun katsoo tätäkin "asutuskeskustaisteluketjua"! Kyllähän me aika mestareita ollaan tekemään ketjusta kuin ketjusta offtopi.

Ainakin on suuria tunteita keskustelussa, nämä aiheet ovat aina lähellä ressun sydäntä :a-grin:

Näköjään näyttää siltä, ettei Suomessa kertakaikkiaan voi (tai kannata) asutuskeskustaistella. Perutaan ilmoittautumiset MPK:n ake-kursseille ja panostetaan siihen metsämaastossa rymyämiseen :camo:
 
akealik kirjoitti:
Näköjään näyttää siltä, ettei Suomessa kertakaikkiaan voi (tai kannata) asutuskeskustaistella. Perutaan ilmoittautumiset MPK:n ake-kursseille ja panostetaan siihen metsämaastossa rymyämiseen :camo:

Ihan ensimmäiseksi pitäisi mielistä karistaa..tai itseasiassa ravistella..pois sellaiset ajatukset että AKE olisi jotakin erityistä, erityisen vaativaa ja kummallisen erikoista touhua.
Se ei sitä missään nimessä ole, vaan yksittäisen taistelijan, taistelijaparin, partion ja ryhmän toiminnoissa korostuvat 99%:sti samat asiat kuin metsämaastossakin.
Joukkueen, komppanian ja pataljoonan osalta erona on toiminta-alueen koko, mutta siinäkin taistelutekniset periaatteet ovat hyvin samankaltaisia, suurimpana erona mittakaava.

Tuo että AKE mielletään joksikin mystiseksi erikoisalaksi johtuu mielestäni lähinnä kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä, että meillä on peruskiväärimiestä aliarvostettu raakasti kymmeniä vuosia..sitä on pidetty alana johon laitetaan ne ketkä ei muualle kelpaa. Ja toisaalta sitten taas asutuskeskustaistelua opettavissa joukoissa on kiväärimiestä arvostettu, kuten myös (kouluttajien) tekemää työtä sekä heidän (kouluttajien) omissa mielissä että myös muiden mielissä.

Tosiasiassa kuitenkin taistelu metsämaastossa ja taistelu asutuskeskuksessa on hyvin samanlaista. Aseekäsittelyssä ei ole mitää eroa, aseenkäyttötilanteet ovat samanlaisia, lähitaistelu korostuu molemmissa ympäristöissä, ryhmän ja joukkueen taistelutekniikat ovat hyvin samankaltaisia jne jne.

Onneksi tänä päivänä kiväärimiestä arvostetaan koko ajan enemmän ja enemmän ja kiväärimiehiksi (jääkäreiksi) ei enää sijoiteta heitä ketkä "eivät muualle kelpaa" ja myös koulutuskulttuuri on mennyt monissa asioissa selvästi eteenpäin..ja sitäkautta arvostus noussut. Se ei saisi tarkoittaa sitä, että AKE:n hohdokkuus esim varusmiesten silmissä laskisi, vaan sitä että muissa olosuhteissa taistelevan jääkärin hohdokkuus nousisi samalle tasolle. Kyseessä on kuitenkin samat miehet jotka tekevät samaa asiaa, pääpiirteissään samalla tavalla mutta erilaisissa ympäristöissä.

TOISTAN VIELÄ UUDELLEEN:

"Metsämaastossa rymyämisessä" ei ole enempää kuin pieni vivahde-ero taisteluun asutuskeskuksessa. Sen puolesta on ihan sama reserviläisen kannalta mihin kursseille osallistuu. Oli se sitten AKE-kurssi tai "metsässä rymyämistä" on kyse samoista perusasioista = kummassakin oppii ja harjaantuu samassa asiassa: kiväärimiehen PERUStaidoissa.

Tosin "metsämaastossa rymyäminen" terminä osoittaa omalta osaltaan juuri sitä aliarvostusta mihin alussa viittasin..ja mistä pitäisi päästä asennetasolla lopullisesti eroon mitä pikimmiten. Jo senkin takia, että se aikaansaa vääränlaisia asenteita, joka näkyy mm. siinä että "erikoismiehenä" itseään pitävä PK-seudun puolustaja ei suostu osallistumaan "metsässä rymyämisen" kursseille, koska pitää sitä asiana joka ei anna hänelle, "erikoismiehelle", yhtään mitään vaan on asiaa joka kuuluu "tavallisille" kiväärimiehille.
Ehkä "erikoismiestenkin" kannattaisi joskus osallistua "metsässä rymyämisharjoitukseen" jonka vetää ammattitaitoiset kouluttajat niin ehkä jo siitä hiukan silmät aukeaisivat?!
 
Kapiainen kirjoitti:
Henk.koht olen sitä mieltä, että 200 000miehen armeijasta ei ole viivyttämään vähän jossakin, toisaalla piileskelemään Kainuun korvissa odottelemassa vastahyökkäyksen oikeaa hetkeä Helsingin valtaamiseksi takaisin jne..
Ei..meillä on sillä armeijalla tasan kaikki pelissä siitä hetkestä alkaen kun hyökkääjä ylittää maamme rajan..ja se armeija pystyy yhteen, rajuun mutta lyhyeen taisteluun joka joko voitetaan tai hävitään. Sen taistelun jälkeen ei ole jäljellä kuin joitakin hassuja joukkoja, joita ei ole ollut pakko vetää mukaan "leikkiin"...jos sellaisia edes on...ja hajalle lyötyjä,kaikkensa jo antaneita uupuneita ja kalustonsa menettäneitä rippeitä muista joukoista.
Valitettavasti se on minun mielestäni realiteetti maahyökkäyksen sattuessa kohdalla..ja se hyökkäys ei tule pohjoiseen Suomeen tai edes Kainuuseen, se ei suuntaudu Ouluun..ei edes Tampereelle. Se hyökkäys vyöryy voimalla siellä missä sen on edullisinta vyöryä ja mistä sillä on lyhin reitti tavoitteeseensa, eli maan hallinnon ja talouden keskukseen.
Meidän pelikenttämme on pieni, ihan liian pieni...voi miten "mukavaa" se ottelu olisikin ottaa Kainuun korvissa tai vieläkin pohjoisempana. Sitä vaan ei otella siellä ja tässä tapauksessa me emme edes sanele pelikentän paikkaa..ainoastaan sen pelikentän sisällä pääsemme sanelemaan missä ottelemme. Niin se vain on...ja toivon hartaasti, ettei tuota tarvitse koskaan tosielämässä todeksi nähdä.

En viitsisi mennä tässä asiassa ihan perusasioihin saakka kun puhutaan strategiasta ja alueellisen puolustuksen periaatteista jotka varmasti kaikki armeijan käyneet tietävät. Tuo mainitsemasi "Kainuun korvissa lymyäminen" jne. on ylitseampuva ja vääristelevä vertaus esittämästäni taktiikasta.
Ymmärrän pointin jota allekirjoitat ja on ihan mahdollista että olet oikeassa ja minä väärässä. Sitä emme toivottavasti koskaan saa tietää, mutta olen silti jokseenkin erimieltä tavasta jolla meidän tulisi vastata uhkaan.

Kuten hyvin tiedämme, vihollista aletaan kuluttamaan alueellisilla joukoilla melko pian rajan ylityksen jälkeen. Eli taistelua tullaan kyllä käymään syvyydessä ja kyllä manöövereitäkin tehdään jotka vaativat tilaa myös pohjois-etelä suunnassa. Ajatusmaailmani on vain sellainen että pyrkisin hämäämään ja harhauttamaan ja näin saavuttamaan yllätyselementin kuin rynnimällä suoraan päin voimalla. Pienellä oveluudella säästetään omia joukkoja ja nopeutetaan tavoitteen saavuttamista ja kuten sanottu saavutetaan aloite puolustuksessa jota pitää kaikin keinoin ylläpitää.

Kai nyt jokainen tajuaa että ei vastahyökkäyksiä tehdä mistään 200-300 km:n päästä! Tarkoitushan on säilyttää kontakti viholliseen ja käyttää hyväksi heidän tekemänsä virheet mahdollisimman hyvin sekä reagoimaan näin nopeasti vastustajan liikkeisiin.

Jos otetaan hieman oppia historiasta, niin suurhyökkäystä-1944 torjuttaessa suomen armeija kulutti vihollista tekemällä kymmeniä vasta-hyökkäyksiä, eri puolilla rintamaa suuntautuen sivustoille sekä kärkeen ja jatkuvalla syötöllä, jonka lisäksi strategiset alueet pidettiin mahdollisimman pitkään. Väitän että käyttämällä max.pataljoonien tai yhtymien kokoisia voimia jatkuvasti ja moukaroimalla vihollista eripuolilla, hidastetaan hyökkäystä paljon enemmän kuin että lähetetään esim. 2-4 prikaatia asemistaan suoraan hyökkäysmarssille, ylivoimaista vihollista suoraan päin.

Kun ottaa huomioon meidän heikon ilmatorjunnan ja vihollisen tykistö- ja ilmaylivoiman,uskon että prikaatia suurempien voimien kokoaminen hyökkäykseen 1 tai 2 kohdassa kerää viholliselta paljon enemmän huomiota ja helpottaa sitä lamauttamaan joukon kuin että peräkkäin ja samanaikaisesti tehdään useita hyökkäyksiä eripuolella rintamalinjaa. Eikä niitä tehdä Kainuusta käsin vaan paljon lähempää, vaikka ilmansuunta olisi sama!

Meillä ei ole varaa lähteä suoraan iskujenvaihtotaisteluun päätäpahkaa koska siinä me emme pärjää suurvalta-vihollista vastaan. Siihen meillä ei ole materiaalia ja porukkaa tarpeeksi siinä 200 000 miehen kenttä-armeijassa. Mutta me voimme puolustautua joustavasti ja suunnitelmallisesti ja pistämättä heti kaikkea yhden kortinvaraan. Ehkä sekin hetki jossain vaiheessa tulisi, mutta voimia pitäisi myös yrittää säästää alkuvaiheessa. Uskon että vain tekemällä voimakkaalle viholliselle kuljettavan tien pitkäksi ja kivuliaaksi, aiheuttamalla mahdollisimman paljon tappioita ja pitämällä kenttä-armeijamme samalla mahdollisimman iskukykyisenä, voisimme päästä neuvotteluissa hyviin asemiin ja taata että suurin osa maastamme säilyisi itsenäisenä ja vapaana, vaikka se sitten merkitsisi Helsingin menettämistä!
 
Mielestäni pääpiirtein ihan oikein ajateltu einomieheltä sinänsä. Eri näkemys onkin vain siitä missä tuo kaikki tulisi tapahtumaan.
 
Back
Top