Taistelu rakennetulla alueella (ent. Asutuskeskustaisteluketju)

[Kapiainen]

Tässä mietiskelin asutuskeskustaistelun psykologista elementtiä. Onkohan meidän osittain pullamössöytyneillä ressuilla kovasti munaa taistella taajamassa

Minäpä kääntäisin asian melkein toisinpäin. Nykyisin olemme jo hyvin kovalla vauhdilla päätymässä tilanteeseen, jossa metsämaasto on Suomalaiselle nuorelle miehelle hyvin outo ympäristö ja vastaavasti urbaani ympäristö tuttuakin tutumpi. Ei ehkä olla kaukana siitä tilanteesta, jossa oli esimerkiksi osa Pohjois-Suomessa toimineista Saksalaisjoukoista tai vaikkapa isohko osa Amerikkalaisjoukoista Ardennien taisteluissa 1944. Hyvin monet Amerikkalaiset veteraanit ovat muistelleet eri yhteyksissä aika kauhunsekaisia tuntemuksia jotka aiheutuivat lumisesta havupuumetsästä ja pakkasesta. Ja nyt siis puhutaan suunnilleen sellaisista olosuhteista, jotka vallitsevat tällä hetkellä Etelä-Suomalaisessa havumetsässä. Meille vanhemmille kavereille niissä olosuhteissa ei ole kerrassaan mitään kummallista tai pelottavaa..päinvastoin, jos esim sotahommaa tuumitaan..ja silti siis moni Amerikkalainen oli lähes kauhuissaan tuosta ympäristöstä.

Mitä tulee sodan "rumuuteen" niin psykologiselta kannalta (tai muutenkaan) en näe siinä mitään suurta eroa sen suhteen onko taisteluympäristö metsä tai kaupunki. Sodan jäljet elävään voimaan ovat jokatapauksessa kummassakin ympäristössä terveen ihmisen psyykelle kovaa kestettävää.

 

[Second]

Tässä mietiskelin asutuskeskustaistelun psykologista elementtiä. Onkohan meidän osittain pullamössöytyneillä ressuilla kovasti munaa taistella taajamassa

Minäpä kääntäisin asian melkein toisinpäin. Nykyisin olemme jo hyvin kovalla vauhdilla päätymässä tilanteeseen, jossa metsämaasto on Suomalaiselle nuorelle miehelle hyvin outo ympäristö ja vastaavasti urbaani ympäristö tuttuakin tutumpi. Ei ehkä olla kaukana siitä tilanteesta, jossa oli esimerkiksi osa Pohjois-Suomessa toimineista Saksalaisjoukoista tai vaikkapa isohko osa Amerikkalaisjoukoista Ardennien taisteluissa 1944. Hyvin monet Amerikkalaiset veteraanit ovat muistelleet eri yhteyksissä aika kauhunsekaisia tuntemuksia jotka aiheutuivat lumisesta havupuumetsästä ja pakkasesta. Ja nyt siis puhutaan suunnilleen sellaisista olosuhteista, jotka vallitsevat tällä hetkellä Etelä-Suomalaisessa havumetsässä. Meille vanhemmille kavereille niissä olosuhteissa ei ole kerrassaan mitään kummallista tai pelottavaa..päinvastoin, jos esim sotahommaa tuumitaan..ja silti siis moni Amerikkalainen oli lähes kauhuissaan tuosta ympäristöstä.

Mitä tulee sodan "rumuuteen" niin psykologiselta kannalta (tai muutenkaan) en näe siinä mitään suurta eroa sen suhteen onko taisteluympäristö metsä tai kaupunki. Sodan jäljet elävään voimaan ovat jokatapauksessa kummassakin ympäristössä terveen ihmisen psyykelle kovaa kestettävää.

Omasta mielestäni etenkin pimeys on se juttu joka nykyaikaista ja miksipä ei vähän vanhempaakin jannua vaivaa kaikkein eniten. Muistaakseni Saksalaisille tämä oli Suomalaisissa oloissa aika ikävä yllätys talvella. Itse elin alokasajan talvella jolloin valoa ja harmautta oli vain muutama tuntia päivässä (keksi määrin kaksi tuntia vähemmän kuin kotiseudulla). Eli käytännössä kaikki toiminta tapahtui hämärässä ja pimeässä... Ihmiselle joka ei oikeastaan koskaan joudu tekemään mitään pimeässä tämä on melkoinen kulttuuri-shokki. Näin myös omalla kohdallani, esim teltan pystytys pimeässä on yksi niitä sielua musertavia kokemuksia jotka armeija-kokemuksista on jäänyt hyvin vahvasti meleen. Eihän ihmisen tarvitse nykyään toimia ilman valoa juuri ollenkaan, jos ei ole katu- tai työvaloa niin taskulamppu löytyy ainakin.

Mieleen muistuu Kalle Päätalon kirjan kohtaus jossa Tamperelaiset ihmiset epäilivät että Kalle ryyppää kun tulee vasta pimeällä pois metsäsavotasta, kun eihän siellä mitään työtä näe tehdä. Kalle itse oli sitä mieltä että tienestit jää kovin pieniksi jos tekee töitä vain valoisan aikana. Eli aika vanha asia on tämäkin. Pimeän pelko kai on erittäin suuri asia ollut etenkin vanhempaan aikaan kun valosaasteen aste on ollut vielä täysin olematon. Jo sellainen 8000 asukkaan pieni kaupunki nykyään generoi valoa ympäristöönsä niin paljon että sillä on merkittävä vaikutus näkyvyyteen: esim meikäläinen voi kotipihassa lähellä keskustaa katsella että ihan valoisa keli lähteä pienpetoja kyttämään ja ne näkee jonnekin 60-100 metriin... vaan kun kyttäys paikat on jossakin syrjäkylien lähistöillä niin sielläpä onkin sitten vastassa paljon pimeämpää seutua, arviolta näkyy jossakin 30-50 metrin päässä. Voin kuvitella että esim Helsingin lähistöllä yöt ovat hyvin pitkälle yöttömiä... Sota-aikana jos/kun kaikki valot on kaput niin voi olla aika ikäviä yllätyksiä tarjolla itse kenellekin... Lähin valosaaste tulee itämeren etelärannalta.

 

[baikal]

Tässä mietiskelin asutuskeskustaistelun psykologista elementtiä. Onkohan meidän osittain pullamössöytyneillä ressuilla kovasti munaa taistella taajamassa

Minäpä kääntäisin asian melkein toisinpäin. Nykyisin olemme jo hyvin kovalla vauhdilla päätymässä tilanteeseen, jossa metsämaasto on Suomalaiselle nuorelle miehelle hyvin outo ympäristö ja vastaavasti urbaani ympäristö tuttuakin tutumpi. Ei ehkä olla kaukana siitä tilanteesta, jossa oli esimerkiksi osa Pohjois-Suomessa toimineista Saksalaisjoukoista tai vaikkapa isohko osa Amerikkalaisjoukoista Ardennien taisteluissa 1944. Hyvin monet Amerikkalaiset veteraanit ovat muistelleet eri yhteyksissä aika kauhunsekaisia tuntemuksia jotka aiheutuivat lumisesta havupuumetsästä ja pakkasesta. Ja nyt siis puhutaan suunnilleen sellaisista olosuhteista, jotka vallitsevat tällä hetkellä Etelä-Suomalaisessa havumetsässä. Meille vanhemmille kavereille niissä olosuhteissa ei ole kerrassaan mitään kummallista tai pelottavaa..päinvastoin, jos esim sotahommaa tuumitaan..ja silti siis moni Amerikkalainen oli lähes kauhuissaan tuosta ympäristöstä.

Mitä tulee sodan "rumuuteen" niin psykologiselta kannalta (tai muutenkaan) en näe siinä mitään suurta eroa sen suhteen onko taisteluympäristö metsä tai kaupunki. Sodan jäljet elävään voimaan ovat jokatapauksessa kummassakin ympäristössä terveen ihmisen psyykelle kovaa kestettävää.

Omasta mielestäni etenkin pimeys on se juttu joka nykyaikaista ja miksipä ei vähän vanhempaakin jannua vaivaa kaikkein eniten. Muistaakseni Saksalaisille tämä oli Suomalaisissa oloissa aika ikävä yllätys talvella. Itse elin alokasajan talvella jolloin valoa ja harmautta oli vain muutama tuntia päivässä (keksi määrin kaksi tuntia vähemmän kuin kotiseudulla). Eli käytännössä kaikki toiminta tapahtui hämärässä ja pimeässä... Ihmiselle joka ei oikeastaan koskaan joudu tekemään mitään pimeässä tämä on melkoinen kulttuuri-shokki. Näin myös omalla kohdallani, esim teltan pystytys pimeässä on yksi niitä sielua musertavia kokemuksia jotka armeija-kokemuksista on jäänyt hyvin vahvasti meleen. Eihän ihmisen tarvitse nykyään toimia ilman valoa juuri ollenkaan, jos ei ole katu- tai työvaloa niin taskulamppu löytyy ainakin.

Mieleen muistuu Kalle Päätalon kirjan kohtaus jossa Tamperelaiset ihmiset epäilivät että Kalle ryyppää kun tulee vasta pimeällä pois metsäsavotasta, kun eihän siellä mitään työtä näe tehdä. Kalle itse oli sitä mieltä että tienestit jää kovin pieniksi jos tekee töitä vain valoisan aikana. Eli aika vanha asia on tämäkin. Pimeän pelko kai on erittäin suuri asia ollut etenkin vanhempaan aikaan kun valosaasteen aste on ollut vielä täysin olematon. Jo sellainen 8000 asukkaan pieni kaupunki nykyään generoi valoa ympäristöönsä niin paljon että sillä on merkittävä vaikutus näkyvyyteen: esim meikäläinen voi kotipihassa lähellä keskustaa katsella että ihan valoisa keli lähteä pienpetoja kyttämään ja ne näkee jonnekin 60-100 metriin... vaan kun kyttäys paikat on jossakin syrjäkylien lähistöillä niin sielläpä onkin sitten vastassa paljon pimeämpää seutua, arviolta näkyy jossakin 30-50 metrin päässä. Voin kuvitella että esim Helsingin lähistöllä yöt ovat hyvin pitkälle yöttömiä... Sota-aikana jos/kun kaikki valot on kaput niin voi olla aika ikäviä yllätyksiä tarjolla itse kenellekin... Lähin valosaaste tulee itämeren etelärannalta.

Just tänä talvena haastattelivat Rukalla vieraskielisiä eurooppalaisia ja heille oli poikkeuksetta toisaalta elämys ja toisaalta jopa pelottavaa, ettei päivä valjennut juuri lainkaan. Siinä taisivat kokea jotain mystistäkin.

 

[vehamala]

Omasta mielestäni etenkin pimeys on se juttu joka nykyaikaista ja miksipä ei vähän vanhempaakin jannua vaivaa kaikkein eniten.

Erästä Suomeen eksynyttä henkilöä lainaten:
It´s not the cold, It´s SAD (=seasonal affective disorder)

 

[Einomies1]

Mietitäänpä Moskovaa 40-luvulla:

Neuvostoliiton poliittinen ja sotilaallinen johto olisi helposti pystynyt toimimaan myös muualla kuin Moskovassa. Moskovassa ei ollut öljylähteitä tai metallia sotateollisuudelle tuottavia kaivoksia. Moskova ei ollut sota- ja muun teollisuuden keskittymä.

Tuosta kaikesta huolimatta sekä Saksa että Neuvostoliitto, mutta myös muu maailma piti jokseenkin selvänä, että jos Moskova kukistuu, kukistuu myös Neuvostoliitto.

Olisi pystynyt kyllä, mutta otetaan huomioon että Hitler-peijooni mokasi Barbarossan 3. eri kertaa:
1. Aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon
2. Aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon
3. Asetti Etelä-Venäjän taloudelliset resurssit (öljy) etusijalle Moskovaan nähden vaikka aikansa pätevimmät kenraalit Von Manstein, Hoth, Guderian ja kenttämarsalkat Von Runstedt, Von Kleist, Von Bock ja Paulus ym. nähtyään Neuvosto-Venäjän sunnattomat voimat, olivat sitä mieltä loka-marraskuussa 1941 että vain hyökkäys Moskovaan voisi antaa toivoa sodan loppumisesta saman vuoden aikana. Syy oli se että Moskova oli liikenne-yhteyksien ja hallinnon solmukohta sekä ennenkaikkea Neuvostoliiton hermokeskus ja siten sen arvo oli erittäin suuri.

Pitää muistaa että vaikka valta-osa tehtaista ja valtakoneistosta siirrettiin Uralin taakse ennen Saksalaisten tuloa, Hitler tupeksi hyökkäyksen siirtelemällä suurimpia panssarijoukkoja eestaas etelä- ja pohjoisrintamien välillä, kykenemättä päättämään mikä oli pääasiallinen tavoite. Jos alusta alkaen hyökkäys olisi tehty Moskovaan, niin tuskin tehtaita ym. olisi ehditty siirtään pois jaloista.

Tosin, vaikka Moskova olisi menetetty saksalaisille tuskin taistelu olisi siihen loppunut. Oli Neuvostoliitolla senverran maata että melkovarmasti olisivat taistelleet loppuun "pyhän Venäjän" puolesta.

 

[SJ]

Tosin, vaikka Moskova olisi menetetty saksalaisille tuskin taistelu olisi siihen loppunut. Oli Neuvostoliitolla senverran maata että melkovarmasti olisivat taistelleet loppuun "pyhän Venäjän" puolesta.

Ei sitä tiedä, Stalinilla taisi mennä sodan alussa useampi päivä siihen, kun ukko oli poissa tolaltaan hyökkäyksen takia. Jos Moskova olisi menetetty, niin Stalin olisi saattanut heittää pensselin santaan.

 

[Creidiki]

Saksalaisilla ei ollut realistisia mahdollisuuksia vallata Moskovaa Marras-Joulukuussa 1941. Miksi?
1) Hyökkäysjoukot olivat kärsineet 50% tappiot ei ollut enää miehiä eikä moottoreita
2) Vaikka saksalaiset olisivat saaneet Moskovan eristettyä oli NL: valmistautunut saartoon ja kaupunkitaisteluun = Stalingrad Moskovassa
3) Vaikka Saksalaiset olisivat saaneet Moskovan vallattua olisi NL:n ei heillä olisi ollut reservejä sen puolustamiseen NL:n joulukuun vastahyökkäystä vastaan.

Neukut olivat valmistautuneet Moskovan menetykseen, virastot ja tehtaat oli jo siirretty muualle, kaupungissa oli vain Stalin ja hänkin taisi nukkua takki päällä. Isä aurinkoinen päätti jäädä kun kävi ilmeiseksi etteivät sakut saisi kaupunkia vallattua

Mitä olisi tapahtunut jos Stalin olisi menehtynyt sdoan aikana? Siinäpä mielenkiintoinen kysymys.

 

[JOKO]

Saksalaisilla ei ollut realistisia mahdollisuuksia vallata Moskovaa Marras-Joulukuussa 1941. Miksi?
1) Hyökkäysjoukot olivat kärsineet 50% tappiot ei ollut enää miehiä eikä moottoreita
2) Vaikka saksalaiset olisivat saaneet Moskovan eristettyä oli NL: valmistautunut saartoon ja kaupunkitaisteluun = Stalingrad Moskovassa
3) Vaikka Saksalaiset olisivat saaneet Moskovan vallattua olisi NL:n ei heillä olisi ollut reservejä sen puolustamiseen NL:n joulukuun vastahyökkäystä vastaan.

Neukut olivat valmistautuneet Moskovan menetykseen, virastot ja tehtaat oli jo siirretty muualle, kaupungissa oli vain Stalin ja hänkin taisi nukkua takki päällä. Isä aurinkoinen päätti jäädä kun kävi ilmeiseksi etteivät sakut saisi kaupunkia vallattua

Mitä olisi tapahtunut jos Stalin olisi menehtynyt sdoan aikana? Siinäpä mielenkiintoinen kysymys.

Saksalaiset olisivat todennäköisesti vallanneet Moskovan syys- tai lokakuussa, jos alkuperäisessä suunnitelmassa olisi pysytty. Sota ei olisi päättynyt Moskovan valtaukseen, mutta se olisi ollut ratkaiseva voitto sodan jatkoa ajatellen. Venäjän rautatieverkko oli Moskova keskeinen. Saksalaiset olisivat saaneet tämän verkon hyödyt käyttöönsä, kun taas puolestaan venäläiset olisivat edun menettäneet. Moskovan länsipuolinen osa olisi huollon puolesta leikkautunut irti emämaasta Moskovan menetyksen seurauksena. Saksalaisille puolestaan olisi avautunut mahdollisuus nopeisiin joukkojen siirtoihin ja ennen kaikkea he olisivat saaneet käyttöönsä riittävän kuljetuskapasiteetin joukkojen huoltamiseen kaikkina vuodenaikoina.

Panssarijoukkojen nopea hyökkäys Moskavaan ja sieltä rohkea kääntö etelään Rostovin-Stalingradin suuntaan, olisi saattanut luoda jättimäisen Ukrainan motin loppuvuodesta 1941. Saksalainen jalkaväki olisi samalla ehtinyt asemiin Moskovan ympärille, jolloin venäläisten talvihyökkäys olisi hyytynyt valmisteltuun puolustukseen. Stalingradin kaltaisesta laajasta mekanisoitujen joukkojen saarrostushyökkäyksestä ei tuossa vaiheessa ollut pelkoa. Venäläisillä ei ollut siihen kalustoa, eikä osaamista. Samoin Moskovasta etelään suuntaavien panssarijoukkojen itäiseen sivustaan olisi ollut hankala kohdistaa voimakasta hyökkäystä, vaikka se venäläisten kannalta olisi ollut houkutteleva vaihtoehto. Kuljetuskapasiteetin ja liikkuvien joukkojen puute olisi estänyt riittävän suuren operaation toteuttamisen.

Moskovan hallinta kevään 1942 koittaessa, olisi antanut saksalaisille ratkaisevan edun liikuntasodankäyntiä ajatellen. Todellisuudessa kävi aivan toisin. Hyökättiin kapeana ja sittemmin jakaantuvana kiilana heikkojen liikenneyhteyksien varassa. Joukot olivat pitkän pussin päässä Kaukasuksella ja Stalingradissa vuoden 1942 päätteeksi. Huolto ja siirrot olivat vaikeuksissa liian vähäisen kuljetuskapasiteetin seurauksena. Antauduttiin taisteluun alueesta, vaikka olisi pitänyt pyrkiä tuhoamaan vihollisen joukot aloitetta ja omia vahvuuksia hyväksikäyttäen.

 

[Creidiki]

Saksalaiset olisivat todennäköisesti vallanneet Moskovan syys- tai lokakuussa, jos alkuperäisessä suunnitelmassa olisi pysytty.

Panssarijoukkojen nopea hyökkäys Moskavaan ja sieltä rohkea kääntö etelään Rostovin-Stalingradin suuntaan,

Minkä panssarijoukkojen? Moottoriajoneuvoista oli toimintakunnossa kolmannes, jv divisioonat 50% miesvahvuudessa. Saksalaiset eivät pysähtyneet siksi että heille tuli kylmä vaan siksi että takki oli tyhjä. Olettaen että he olisivat päässeet Moskovaan asti niin millä he olisivat sitä puolustaneet Stavkan kaukoidän reservejä vastaan?

 

[JOKO]

Saksalaiset olisivat todennäköisesti vallanneet Moskovan syys- tai lokakuussa, jos alkuperäisessä suunnitelmassa olisi pysytty.

Panssarijoukkojen nopea hyökkäys Moskavaan ja sieltä rohkea kääntö etelään Rostovin-Stalingradin suuntaan,

Minkä panssarijoukkojen? Moottoriajoneuvoista oli toimintakunnossa kolmannes, jv divisioonat 50% miesvahvuudessa. Saksalaiset eivät pysähtyneet siksi että heille tuli kylmä vaan siksi että takki oli tyhjä. Olettaen että he olisivat päässeet Moskovaan asti niin millä he olisivat sitä puolustaneet Stavkan kaukoidän reservejä vastaan?

Hyökkäys Moskovaan pysäytettiin saksalaisten toimesta. Kiila käänettiin kohden etelän suuria mottitaisteluja. Saatiin merkittävä paikallinen voitto, mutta sodan kannalta kärsittiin tappio. Kun hyökkäystä Moskovaa kohden jatkettiin, tuli kelirikko ja talvi vastaan. Nämä ulkomuistista, joten joku tietysti korjannee. :sleepy:

 

[SJ]

Saksalaiset olisivat todennäköisesti vallanneet Moskovan syys- tai lokakuussa, jos alkuperäisessä suunnitelmassa olisi pysytty.

Panssarijoukkojen nopea hyökkäys Moskavaan ja sieltä rohkea kääntö etelään Rostovin-Stalingradin suuntaan,

Minkä panssarijoukkojen? Moottoriajoneuvoista oli toimintakunnossa kolmannes, jv divisioonat 50% miesvahvuudessa. Saksalaiset eivät pysähtyneet siksi että heille tuli kylmä vaan siksi että takki oli tyhjä. Olettaen että he olisivat päässeet Moskovaan asti niin millä he olisivat sitä puolustaneet Stavkan kaukoidän reservejä vastaan?

Hyökkäys Moskovaan pysäytettiin saksalaisten toimesta. Kiila käänettiin kohden etelän suuria mottitaisteluja. Saatiin merkittävä paikallinen voitto, mutta sodan kannalta kärsittiin tappio. Kun hyökkäystä Moskovaa kohden jatkettiin, tuli kelirikko ja talvi vastaan. Nämä ulkomuistista, joten joku tietysti korjannee. :sleepy:

Jotenkin muistelen, että painopisteitä muuteltiin pari kertaa muutenkin. Ainakin yhdesti jo suunnittelu vaiheessa.

 

[adam7]

Jotenkin muistelen, että painopisteitä muuteltiin pari kertaa muutenkin. Ainakin yhdesti jo suunnittelu vaiheessa.

Jokaisessa hyökkäyksessä, olkoon se millä kalustolla tahansa, on iskuetäisyys, jonka jälkeen hyökkääjä joutuu keräämään voimia. Hevosilla tai panssareilla.

saksalaisten hyökkäyksessä moskovaan oli useita ongelmia. oltiin hyökkäyskärjen loppupäässä, vuodenaika oli väärä valmistautumisen, kaluston ja vaatetuksen suhteen ja puolustajan alkeelliset, mutta määrältään suuremmat joukot ja kenttälinnoitetut asemat olivat heikon mutta liikkuvan hyökkäyskärjen edessä.

itse pidän mahdollisena että neuvostovaltio olisi romahtanut, jos saksalaiset olisivat ottaneet moskovan. muistakaamme, että kun napoleon otti moskovan, venäläiset polttivat puisen moskovan. jos sakut olisivat päässeet onnettomien puolusstusjoukkojen ohi, ei kaupungissa olisi ollut puolustajia, vaan luultavasti suuri joukko bolsevismin vastustajia, kuten ukrainassa ja valkovenäjällä jne.

hitlerin painopisteiden muutokset olivat tässäkin avainasemassa

 

[Second]

Jotenkin muistelen, että painopisteitä muuteltiin pari kertaa muutenkin. Ainakin yhdesti jo suunnittelu vaiheessa.

Jokaisessa hyökkäyksessä, olkoon se millä kalustolla tahansa, on iskuetäisyys, jonka jälkeen hyökkääjä joutuu keräämään voimia. Hevosilla tai panssareilla.

saksalaisten hyökkäyksessä moskovaan oli useita ongelmia. oltiin hyökkäyskärjen loppupäässä, vuodenaika oli väärä valmistautumisen, kaluston ja vaatetuksen suhteen ja puolustajan alkeelliset, mutta määrältään suuremmat joukot ja kenttälinnoitetut asemat olivat heikon mutta liikkuvan hyökkäyskärjen edessä.

itse pidän mahdollisena että neuvostovaltio olisi romahtanut, jos saksalaiset olisivat ottaneet moskovan. muistakaamme, että kun napoleon otti moskovan, venäläiset polttivat puisen moskovan. jos sakut olisivat päässeet onnettomien puolusstusjoukkojen ohi, ei kaupungissa olisi ollut puolustajia, vaan luultavasti suuri joukko bolsevismin vastustajia, kuten ukrainassa ja valkovenäjällä jne.

hitlerin painopisteiden muutokset olivat tässäkin avainasemassa

Niin NL sai kyllä voimaansa uudistettua kunnioitettavalla vauhdilla. Sen kenttäarmeijahan tosiasiallisesti tuhottiin ensimmäisen hyökkäyksen aikana kun Saksa etenin kohti tavoitteitaan, mutta kun oli resursseja ja väestöä sekä sopiva poliittinen järjestelmä niin Puna-Armeijahan kykeni uudistautumaan hämmästyttävällä vauhdilla. Toki varusteista oli pulaa.

Mutta jos tämäkin joukko olisi tuhoutunut Moskovan puolustustaisteluissa niin mikähän olisi ollut NL:n reaktio silloin? Vaikka pääkaupunki ei niin tärkeä kohde olisi ollutkaan niin NL:n olisi ollut mahdollista menettää periaatteessa armeijansa kahteen kertaan puolen vuoden aikana! ... Mikä olisi tulloin ollut Stalinin ja muiden johtajien reaktio??? ... toki on niinkin että NL:n -41-42 talvioffensiivit vaati sekin verta valtavasti mutta sillä sentään saavutettiin jotakin ja NL:llä itsellään oli aloite hallussaan.

 

[adam7]

pointsu tässä on, että oma väestö oli menettämässä uskonsa johtajiinsa/järjestelmään..

pääkaupungin sortuminen olisi todennäköisesti aiheuttanut tällaisen reaktioon.

kaikki tietysti konditionaalia

 

[Einomies1]

pointsu tässä on, että oma väestö oli menettämässä uskonsa johtajiinsa/järjestelmään..

pääkaupungin sortuminen olisi todennäköisesti aiheuttanut tällaisen reaktioon.

kaikki tietysti konditionaalia

Olen SJ:n kanssa samoilla linjoilla.
En usko että pääkaupungin sortuminen olisi johtanut N-liiton romahdukseen sotilaallisesti saati hallinnollisesti, ainakaan välittömästi. Sotateollisuus oli ainakin suurelta osin toimintakykyinen Uralin takana ja hallintokoneisto siirtynyt pois Moskovasta Stalinia ja esikuntia lukuunottamatta. Isä aurinkoinen olisi ehkä voinut päättää päivänsä jos sakemannit olisivat Moskovan ottaneet, mutta vallan olisi perinyt/ottanut joku muu puoluepamppu tai sotaherra.

Sen mitä olen tapahtumista lukenut ja nähnyt lukuisista lähteistä, sanotaan että Stalin loi patrioottista henkeä korostamalla pyhän venäjänmaan puolustamista sosialismin sijaan, koska tajusi että kansalaiset taistelisivat pidempään ja kovemmin maan kuin aatteen puolesta. Propagandaan sotkettiin jopa ortodoksinen kirkko, jolle Bolshevikit eivät olleet antaneet mitään arvoa ennen sotaa ja näin korostettiin myös uskonsotaa.

 

[Pullosorsa]

pointsu tässä on, että oma väestö oli menettämässä uskonsa johtajiinsa/järjestelmään..

pääkaupungin sortuminen olisi todennäköisesti aiheuttanut tällaisen reaktioon.

kaikki tietysti konditionaalia

Olen SJ:n kanssa samoilla linjoilla.
En usko että pääkaupungin sortuminen olisi johtanut N-liiton romahdukseen sotilaallisesti saati hallinnollisesti, ainakaan välittömästi. Sotateollisuus oli ainakin suurelta osin toimintakykyinen Uralin takana ja hallintokoneisto siirtynyt pois Moskovasta Stalinia ja esikuntia lukuunottamatta. Isä aurinkoinen olisi ehkä voinut päättää päivänsä jos sakemannit olisivat Moskovan ottaneet, mutta vallan olisi perinyt/ottanut joku muu puoluepamppu tai sotaherra.

Sen mitä olen tapahtumista lukenut ja nähnyt lukuisista lähteistä, sanotaan että Stalin loi patrioottista henkeä korostamalla pyhän venäjänmaan puolustamista sosialismin sijaan, koska tajusi että kansalaiset taistelisivat pidempään ja kovemmin maan kuin aatteen puolesta. Propagandaan sotkettiin jopa ortodoksinen kirkko, jolle Bolshevikit eivät olleet antaneet mitään arvoa ennen sotaa ja näin korostettiin myös uskonsotaa.

Ja sama meno jatkuu edelleen.... Lisäksi nyt pujutaan yhtenäisestä Venäjästä ja samaan aikaa sorsitaan kaukaasialaisia...

 

[OldSkool]

pointsu tässä on, että oma väestö oli menettämässä uskonsa johtajiinsa/järjestelmään..

pääkaupungin sortuminen olisi todennäköisesti aiheuttanut tällaisen reaktioon.

kaikki tietysti konditionaalia

Olen SJ:n kanssa samoilla linjoilla.
En usko että pääkaupungin sortuminen olisi johtanut N-liiton romahdukseen sotilaallisesti saati hallinnollisesti, ainakaan välittömästi. Sotateollisuus oli ainakin suurelta osin toimintakykyinen Uralin takana ja hallintokoneisto siirtynyt pois Moskovasta Stalinia ja esikuntia lukuunottamatta. Isä aurinkoinen olisi ehkä voinut päättää päivänsä jos sakemannit olisivat Moskovan ottaneet, mutta vallan olisi perinyt/ottanut joku muu puoluepamppu tai sotaherra.

Sen mitä olen tapahtumista lukenut ja nähnyt lukuisista lähteistä, sanotaan että Stalin loi patrioottista henkeä korostamalla pyhän venäjänmaan puolustamista sosialismin sijaan, koska tajusi että kansalaiset taistelisivat pidempään ja kovemmin maan kuin aatteen puolesta. Propagandaan sotkettiin jopa ortodoksinen kirkko, jolle Bolshevikit eivät olleet antaneet mitään arvoa ennen sotaa ja näin korostettiin myös uskonsotaa.

Komppaan patrioottisen hengen tärkeyden merkistystä, ja lisään lähdetiedoksi aiemman lainaukseni (löytyy ITÄRINTAMAN sakasalaistappioiden ... ketjusta)

Barbarossan alussa Stalin oli 11 päivää tavoittamattomissa. Mutta sitten hän pani tuulemaan. Herätti voimiin venäjän suuruuden merkkejä, kuten Kaartin rykmentti -nimityksen, korvasi arvomerkkejä (prinssi) Kutuzovin ja (prinssi) Suvorovin kunniamerkeillä, ja salli avata kirkot. Metropoliitta Sergei julisti saksalaisten vastustamista.

 

[pstsika]

5Rz989vNvQ8[/media] asutuskeskustaistelukoulutusta.

 

[noska]

Mitä mieltä olette? Missä vaiheessa alkavat nuo peruskoulutukseen erinomaisesti sopivat taajamataisteluradat antaa valheellista kuvaa touhusta ja pitäis siirtyä oikeisiin rakennuksiin ja kalustettuihin tiloihin ikkunoineen kaikkineen asuinalueilla, joilla on pihat ja puutarhat aitoineen, pensaineen ja romuineen?
Sellainenhan on tietenkin kallis ratkaisu, mutta useassa maassa on perustettu yksi tai kaksi tälläistä valtakunnallista keskusta autioituneisiin taajamiin. Näissä sitten koulutettavat yksiköt käyvät kukin vuorollaan viikon-kahden leirillä hiomassa taitojaan. Niissä on myös mahdollista osiottaa aseiden todelliset vaikutukset rakennetulla alueella, vaikkei muuta kuin valmiiski kerran tehtyjen kokeiden jälkiä näyttäen.
Vai riittääkö se, että käydään kerta toisensa jälkeen treenaamassa tyhjissä huoneissa kulissitaloissa, joiilla on tyhjät pihat.

 

[pstsika]

Parolannummella vanhan sotkun takana on tuonkaltainen harjoittelupaikka.
Kyseessä on ilmeisesti skapparien entisiä asuntoja.
Löytyy 2-3 kerroksista taloa, paritaloa, aidattua ja aitaamatonta pihaa, ulkorakennuksia, kellareita, ullakoita yms.
Kalustus on runsaampaa kuin meikäläisen poikamiesboksissa (jossain rakennuksessa oli jopa televisio).
Ovet paikallaan ja useimmat lukittavissa. Osa ikkunoista ehjiä, osa rikki.
Harjoittelupaikan kapasiteetti riitti ainakin vahvennetun psj-joukkueen ja maaliosaston tarpeisiin hyvin.

Omana aikanani perusteet liikkumiselle ja taistelemiselle rakennetulla alueella haettiin juurikin videolla näkyvistä Ilveskallion "rakennuksista", jonka
jälkeen koulutusta jatkettiin noissa oikeissa taloissa.
Kuulun sen verran nuoreen ikäluokkaan, että meidän käytössämme oli jatkuvasti simulaattorit.
AUK:ssa henkilökohtaisella kuitilla TaSit, Sotakomppaniassa Kasit.
Alusta lähtien TRA-koulutus toteutettiin simulaattoriharjoituksina, kuten lähes kaikki muukin taistelukoulutus.

Ilveskallion taajamataistelurata on ainakin liian symmetrinen kuvatakseen oikeaa asutusta.
Siellä on myös liian hyvä näkyvyys, rakennuksissa ei ole ovia eikä rakennetulle alueelle tyypillistä kolmiulotteisuutta.
Uskoisin kuitenkin, että alueella vallitseva hyvä näkyvyys ja toiminta pelkästään maantasalla antaa kouluttajille paremmat mahdollisuudet havaita ja korjata
virheitä ajoissa, ennekuin mennään oikeisiin rakennuksiin ja niiden sokkeloihin.
Johtamisen kannalta oikeanmallinen asutus on huomattavasti haasteellisempi kuin laudoista kasattu hökkelikylä.
Sama koskee taistelutekniikan ja liikkumisen osalta myös jokaista yksittäistä taistelijaa.