Taistelu rakennetulla alueella (ent. Asutuskeskustaisteluketju)
- Viestiketjun aloittaja akealik
- Aloitus PVM
noska kirjoitti:
Lähiöiden määrittelystä suomenkielinen wikipedia toteaa seuraavasti:
"Mikä on lähiö?
Lähiö on kaupungin keskusta-alueen ulkopuolella oleva, yleensä kerralla valmiiksi rakennettu asuinalue, jossa on tai ainakin on ollut oma liikekeskus tärkeimpine palveluineen. Lähiön rakennuskanta koostuu monesti lähinnä kerrostaloista. Suurimmissa kaupungissa joistakin lähiöistä on kehittynyt kaupunkikeskuksia, joiden ympärille on perustettu uusia lähiöitä. Tällöin keskusalueen ja lähiön ero voi olla häilyvä.
Eri aikakausien lähiöt voivat poiketa toisistaan huomattavasti esimerkiksi rakennustavaltaan ja kaavoitusperiaatteiltaan. Lähiöitä on rakennettu Suomessa enimmäkseen 1960- ja 1970-luvuilla. Tuolloin niitä rakensivat muun muassa suuret rakennusliikkeet kuten Haka ja Puolimatka.
Mikä ei ole lähiö?
Vanhoista kylistä tai alkujaan erillisistä suuremman kaupungin läheisyydessä sijainneista taajamista hiljalleen kehittyneet asuinalueet eivät ole varsinaisia lähiöitä. Lähiöitä eivät ole myöskään kaupungin keskustan ulkopuolella sijaitsevat omakotitaloalueet, joissa väentiheys jää lähiöitä alhaisemmaksi."
Sellaiset rapeat miljoona suomalaista asuu lähiöissä. On tavallaan hassua puhua siitä kuinka monta lähiötä on vaikka Oulun ja itärajan välillä. Oulun lähiöthän ovat osa Oulua. Lähiötaisteluilla on huomattava merkitys mikäli jostain kaupungista aiotaan taistella ja kaupunki aiotaan todellakin pitää eikä vain viivyttää vihollista.
Suomalaisia lähiöitä on myös listattu wikipediaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_l%C3%A4hi%C3%B6ist%C3%A4
Toki kovin kummoinen ruudinkeksijä ei tarvitse olla, että huomaa esim. Oulun Kaukovainion "Kaketsun" erot vaikka Tampereen Hervantaan. Siinä missä Kaketsu jää omaksi yksinäiseksi saarekkeekseen joka on helposti kierrettävissä voi Hervanta laajoine maanalaisine tiloineen ja rakennuksineen muodostaa voimakkaan tukikohdan Tampereen puolustuksessa.
Monelle voi tulla yllätyksenä, että myös maanpuolustuksellisia näkökantoja otettiin huomioon kun aikoinaan Suomeen hahmoteltiin lähiöitä.
"Sotien jälkeen meillä käytettiin kaupunkisuunnittelussa ilmapuolustuksellisille tavoitteille perusteluna aiempaa monimuotoisempaa ja luonnonmukaisempaa yhdyskuntarakentamista ja jopa maisemansuojelua. Otto-Iivari Meurman totesi asemakaavoituksen opettajana (1947) sotien jälkeen, että on järkevää jakaa kaupunki asumasoluihin ja -lähiöihin, sillä tämä lisää paloturvallisuutta. Tällöin hän rinnasti palosuojelun ja ilmapuolustuksen. Meurman viittasi omassa työssään tutkimuksiin, joissa umpikortteleihin perustuva rakentaminen oli osoitettu sangen haitalliseksi ja esitti, että olisi siirryttävä yleisesti erillisten rakennusten käyttöön, mitkä tavoitteet konkretisoituvat lähiörakentamisessa."
Kuluttajatutkimuskeskus, työselosteita ja esitelmiä 123 # 2010
Väestönsuojat lähiössä
Timo Kopomaa
Hain lähinnä sitä ajatusta, että missä vaiheessa on rakennusryhmittymä sitä koko luokkaa, että sen varaan voi jotain puolustuksessa laseka. Suomessa on valtavia määriä maksimissaan 10 talon kerrostaloryhmittymiä. Tälläisen varaan ei voi "lähiöpuolustusta" suunnitella, koska tälläinen puolustusasema yksinkertaisesti ammuttaisiin hajalle suorasuuntaustulella. Ja tämän pohjalta sitä ajatusta, että minkä verran sitten riittävän isoja ryhmittymiä löytyy Helsinki-Lahti-Tampere_pori akselin ulkopuolelta. Isoimmat kaupungit tietenkin, mutta onko pienemmissä riittävän laajoja elementtitalorymittymiä?
Eikös se riitä, että pikkukaupungin halkaisevan valtatien varrella on tuollainen keskittymä? Pääuran liike on helppo estää sulutteilla ja murrosteilla ja vihulainen pakotetaan kiertelemään maalaisteille pikkukaupungin ympäri. Kaupungin kaduille tuskin lähdetään mielellään sompailemaan. Yhteen pikkulähiöön on toki helppo keskittää tulta, mutta kun yhdistellään perinteisiä maastolinnoitteita rakennetun alueen puolustusasemiin voidaan saada kohtalainen pala purtavaksi.
noska kirjoitti:
No eikö kaiken taktiikan perustana ole maaston ja ympäristön hyväksikäyttö? Kerrostaloihin on tullut törmättyä jopa sillattomien taipaleiden takana saaristossa. Tuskin olisi juurikaan mieltä ryhtyä linnoittamaan kyseisen kunnan ainoata kerrostaloa.
Toisaalta tuo asemien hajalle ampuminen koskee myös kaikkia muita asemia. Jos panssarivaunut ja telatykit pääsee losottamaan kilometrin päästä ilman mitään rajoitteita ja puolustajalla on vain rynkyt, kk:t ja kessit aseina niin huonolta näyttää missä tahansa ympäristössä.
Jos harvaan rakennettu ja pientalovaltainen lähiö ei tarjoa mitään edellytyksiä puolustautumiselle niin sitten sitä ei kannata käyttää.
Ehkä tärkeintä olisi erottaa erilaiset kaupunkimaastot:
1. Vanhojen suurempien kaupunkien umpikorttelit.
2. Betonilähiöt.
3. Pientalovaltaiset taajamat.
4. Teollisuusalueet.
Toki sitten löytyy myös erilaisia "erikoisolosuhteita" kuten Vauban tyyppisiä linnoituksia ala Suomenlinna tai vaikka vanhoja puutaloalueita. Siinä missä vanha linnoitus voi tarjota huomattavan puolustusarvon varsinkin kun esim. Suomenlinnasta löytyy kallioon louhittu käytännössä tuhoutumaton väestönsuoja niin esim. jonkun vanhan suomalaisen kaupungin puutalokortteli on surmanloukku puolustajalle.
Ei kaupunkia - ei kaupunkisotaa.
Kyllä esimerkiksi Helsingistä löytyy korpea. Se on korpea vaikka se sijaitsee kaupungin hallinnollisen alueen sisällä. Samanlaisia alueita löytyy mm. Turusta jolla on kauas pohjoiseen ulottuva "kiila" joka on maaseutua vaikka kaupungin bussit siellä liikennöi.
Niin ei se kaupunkisota mitään kaupunkien rajoja kunnioita.
Kaikilla asemilla on toki tuo hajalle ampumisen mahdollisuus. Pienillä taloryhmittymillä vaan on tapana erottua helpommin ja korkeampina olla helpompåia maaleja kuin maahan kaivetut asemat.
Edelleen kommentit liikkuvat kovin yleisellä tasolla väisäten kysmystäni eli minkä kokoinen taloryhmittymän pitää olla, jota sitä puolustajan kannattaa hyödyntää? Ja kuinka paljon näitä on pienemmissä kaupungeissa ja kunnissa? Väittäisin että yhden päätien varten rakennetuilla pienillä keskustoilla ei juurikaan ole toivoa. Ne on aivan liian helppoja kiertää. Sivuteitä ja ohitusteitä on niin paljon että itse päätie ei hyökkääjää sido ja kun maastoliikkuvuuttakin heillä tahtoo olla ja tuollaisten "keskustojen" maasto ei kovin hankala kulkuista useinkaan ole.
Kaikilla asemilla on toki tuo hajalle ampumisen mahdollisuus. Pienillä taloryhmittymillä vaan on tapana erottua helpommin ja korkeampina olla helpompåia maaleja kuin maahan kaivetut asemat.
Edelleen kommentit liikkuvat kovin yleisellä tasolla väisäten kysmystäni eli minkä kokoinen taloryhmittymän pitää olla, jota sitä puolustajan kannattaa hyödyntää? Ja kuinka paljon näitä on pienemmissä kaupungeissa ja kunnissa? Väittäisin että yhden päätien varten rakennetuilla pienillä keskustoilla ei juurikaan ole toivoa. Ne on aivan liian helppoja kiertää. Sivuteitä ja ohitusteitä on niin paljon että itse päätie ei hyökkääjää sido ja kun maastoliikkuvuuttakin heillä tahtoo olla ja tuollaisten "keskustojen" maasto ei kovin hankala kulkuista useinkaan ole.
noska kirjoitti:
Kaupunki tai kylä voi olla muutoin puolustuksen kannalta edullisessa paikassa, jolloin alueelle kannattaa asemat laittaa. Karttaa katsoessa tulee mieleen ainakin Savonlinna, Puumala, Mikkeli, Joensuu, Suomussalmi, Sotkamo ja Nurmes eli tuollaiset kannaksilla sijaisevat asutuskeskukset, jotka sulkevat suuremman tien.
Olen tosin kaupunkitaistelujen välttämisen kannalla. Turhaa omaisuuden tuhoamista ja siviilitappioiden aiheuttamista. Joskus kaavasta toki kannattaa poiketa, kuten edellä mainittujen kaupunkien osalta. Siihen on kuitenkin syyna maasto, eikä niinkään kaupungin antama suoja. Laajamittaiset taistelut suurissa asutuskeskuksissa olisivat järjettömiä.
baikal kirjoitti:
Kapeikkoja vissiin tulisi käyttää aina kun mahdollista hyväkseen, oli siellä kaupunki tai ei. Meillä ei kuitenkaan ole hirveästi mahdollisuuksia ja kaikki edut on käytettävä. Kaupungin tuomat mahdollisuudet on sitten plussaa, joka sitten saattaisi jopa hillitä vihollisen haluja mennä sitä kautta, mutta siihen ei voi luottaa.
SJ kirjoitti:
Pitäisiköhän tuollaisten paikkojen mahdollinen sodanajan hyödyntäminen ottaa huomioon kaava- ja rakennusmääräyksissä? Sopivissa paikoissa olevien talojen kellareihin vähän paksummalti betonia. Kerrostalot sopiviin kohtiin. Tiet, ojat ja kallioleikkaukset puolustuksen kannalta edullisesti. Aukeata puistoa ja rehevää metsää oikeisiin paikkoihin. Meluvallien ja maankaatopaikkojen oikea rakenne ja sijoitus. Jne. Moni asia ei välttämättä aiheuttaisi juurikaan kuluja. Muutokset tosin tapahtuisivat hyvin pitkällä aikavälillä, mutta olisivat myös pitkään hyödyksi.
JOKO kirjoitti:
En usko, tekisi tiedustelusta turhan helppoa. Mutta lisätään tuohon vielä yksi juttu, kaikki pysäköinti rakennukset pitäisi tehdä ympäristöä korkeammiksi, jotta IT:llä olisi helposti päästävät asemat. Kaikenlaiset kaiteet ylimmässä kerroksessa olisi myös suunniteltava sen mukaan.
Ei ole kapeikko mutta melko vaikea vesistöeste tuo TUrun Aurajoki kun eivät saa rauhanaikanakaan siihen pystyyn kestävää siltaa ja toimivia lauttoja. Millä sitten sodan aikana. Niin pysähtyy A2 joenrantaan ja jää Turun puolelta ja Åbon puolelta näytetään pitkää nenää. Ai miksikö vihollinen tulisi juuri lännen puolelta? Koska se on koukannut.
SJ kirjoitti:
Kerrostaloissa on jo vahvistetut kellarit- niitä kutsutaan väestönsuojiksi. S-1 tason talosuoja kestää mikäli 500 kilon miinapommi räjähtää 10-15 metrin päässä väestönsuojasta. Lisäksi löytyy kalliosuojia jotka antavat suojan käytännössä kaikkea muuta paitsi ydinkärjen pintaräjähdystä vastaan. Yksikään suomalaisten rakentama kalliosuoja ei ole koskaan tuhoutunut.
Maailmanpankki aikoinaan määräsi, että mikäli Suomi aikoo saada lainat tiejärjestelmänsä parantamiseen täytyy rahoilla rakennettaviin siltoihin tehdä panoskaivot.
Ilmatorjunnan tuliasemista on turha kantaa huolta. Olemme hoitaneet asian kuntoon jo ajat sitten.
SJ kirjoitti:
Sää meinaat rakennusmääräyksiin laittaa kohdan pakollisesta kk-korsusta tietyille tonteille?
Voi siinä olla talon emännällä sanomista, kun takapihalle ei tulekkaan kukkapenkki vaan bunkkeri:
Lähinnä meinasin joidenkin alueiden pientalojen kellareihin liittyen rakennusmääräyksiä, eli esimerkiksi riittävän vahvojen betonielementtien käyttöä kevytsoraharkkojen sijaan. Siitä voi sitten tarpeen vaatiessa tuupata kaivinkoneella talon mäkeen ja kipata kiveä tilalle. Kivien ollessa varastoituna läheisen meluvalliin tai tienpohjaan, on korsu nopeasti valmis. Nopeus on ratkaiseva ominaisuus, koska hävitystöihin ja linnoittamiseen tuskin ruvetaan harmaan vaiheen ollessa haalea. Asemien valmistelu voi paikoitellen olla tunneista tai päivistä kiinni.
Edit: Lisätään nyt vielä, ettei koko talon pohjan tarvitse olla korsua ajatellen vahvistettu, vaan periaatteessa talon asukasmäärän vetävä osio. Toisin sanoen väestösuoja pientaloon. 10*10 metriä kokoisesta kellarista vahvistetaan esimerkiksi yksi 4*4 metriä kooltaan oleva huone. Rakenne teräsbetonista paikalleenvaluna tai elementteinä.
JOKO kirjoitti:
Pientaloihin on jo omat väestönsuojat ns. K-luokka. Laista jopa löytyy kyseisen luokan suojavaatimukset. Kyseisten suojien rakentaminen ei kuitenkaan ole pakollista. Ja vaikka se tulisikin pakolliseksi kestäisi vuosikymmeniä, että rakennuskanta uusiutuisi. Väestönsuojien rakentamismääräyksiä on juuri höllennetty ja on äärimmäisen epätodennäköistä, että ilman merkittävää sodan uhkaa K-luokkaa saataisiin pakolliseksi edes uusiin rakennuksiin.
Ylipäätänsä kaupunkien pientaloasukkaiden suhtautuminen väestönsuojeluun ällöttää minua henkilökohtaisesti. Rahaa on kyllä riittänyt siihen, että hankitaan helvetin kallis talo esim. joltain Helsingin pientaloalueelta. Väestönsuoja pitäisi sitten saada "ilmaiseksi" kaupungin tai valtion rahoittamana!!! Kerrostaloasujat ovat kuitenkin jo viimeiset 50 vuotta maksaneet talojensa väestönsuojat tai osuuden kaupungin alueella rakennuttamasta kalliosuojasta (ns. yhteiskäyttösuoja).
Onkos niiden sellaisten betonielementti korsujen käytössä jotakin vikaa, jos ne eivät ole kylliksi?
Toinen juttu oli, että olisikos ne vanhat valurauta pesäkkeet tai "konekivääri kuvut" vielä kuranttia kamaa? Ja onko niitä vielä jemmassa muuallakin kuin joensuun bunkkerimuseossa? Siirrettäväksihän ne alkujaankin tarkoitettiin ja nykyään se lienee helpompaa, kun kalustoa niiden siirtämiseen on paljon enemmän.
Toinen juttu oli, että olisikos ne vanhat valurauta pesäkkeet tai "konekivääri kuvut" vielä kuranttia kamaa? Ja onko niitä vielä jemmassa muuallakin kuin joensuun bunkkerimuseossa? Siirrettäväksihän ne alkujaankin tarkoitettiin ja nykyään se lienee helpompaa, kun kalustoa niiden siirtämiseen on paljon enemmän.