Taistelu rakennetulla alueella (ent. Asutuskeskustaisteluketju)
- Viestiketjun aloittaja akealik
- Aloitus PVM
Einomies1 kirjoitti:
Perustelusi ovat sinänsä ihan hyviä, mutta minusta nuo perustelut, niin hyviä kuin ovatkin, pätivät hyvinkin vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten, mutta eivät päde enää nykyisin..ainakaan siinä sodankuvassa, joka minusta on todennäköisin. Sitä en tiedä, olenko oikeassa vai väärässä..näkemykseni siis vain on erilainen.
Perustelen asiaa mm. sillä, että tulevan sodan kesto mitattaisiin viikoissa, ellei jopa päivissä, jonka jälkeen se on päätynyt ratkaisuunsa. Koska sodan kesto tulisi olemaan hyvin lyhyt, ei esimerkiksi ulkomaankauppaan, kauppamerenkulkuun tai materiaalin saamiseen meillepäin meriteitse ole merkitystä. Asialla olisi tottakai merkitystä jos sota jatkuisi pitkään, mutta lyhyen ja rajun sodan aikana kaikki ulkomaankauppa ym ym ym olisivat lamaannuksissa täydellisesti. Jos sota päättyisi vastustajan voittoon, olisi se ja sama mitkä alueet ovat hallussamme ja mitkä eivät, koska maan toiminta olisi lamautettu hyökkääjän niin halutessa jokatapauksessa täydellisesti. Jos hyökkääjä..tai siinä tapauksessa jo siis miehittäjä..haluaisi avata satamia ym kauppamerenkulkua, se tekisi sen..jos se taas haluaisi sen estää, se estäisi..oli Suomi sitten keskeltä poikki tai ei. Kun sota päättyy aselepoon, ei ole suurta merkitystä kenen hallussa mikäkin tasa tai paikka on, koska silloin tahtipuikko on jokatapauksessa voittajalla.
No, kuten sanoin: en tiedä olenko oikeassa vai väärässä. Perustelusi ovat jokatapauksessa järkeviä, minun näkemykseni vain eroavat niistä johtuen siitä että visioissamme sodankuva on erilainen.
Kapiainen kirjoitti:
Tulevia sodankuvia olen yrittänyt luonnostella mielessäni seuraamalla sitä, mihin Kaveri panostaa. Merkit viittaavat siihen, että Ykkösenä olisi panostus senlaatuisiin joukkoihin, jotka kykenevät nopeaan ratkaisuun. Ja nopea ratkaisu ei ole haahuilu pitkin maita ja mantuja vaan päämaali on kohdevaltion pääkaupunki.
Se ei muuta tosiasiaa etteikö Naapurilla olisi vielä pitkään kykyä myös hyvin perinteisiin sotatoimiin. Isolla toimijalla riittää eri tavalla keinovalikoimassa juttuja.
baikal kirjoitti:
Jotenkin noin minäkin sen asian näen. Ja kun sitä tarkemmin pohtii, olen ollut huomaavinani että yhteiskunnan kokonaisvaltainen muutos loppupeleissä on se, miksi hyökkääjän kannattaa juuri tuon kaltaiseen ratkaisuun pyrkiä.
Jos 40-luvulla ja vielä hyvän aikaa sen jälkeenkin olisi ollut se ja sama missä pikkukylässä hallitus majaansa olisi pitänyt, se olisi ollut johtamiskykyinen lähes pelkällä olemassaolollaan. Samoin kansalaisten jokapäiväisen elämän rutiinit pitkin Suomea olisivat pyörineet siten kuin ne nyt sotaoloissa voivat pyöriä, riippumatta siitä onko pääkaupunkiseutu hyökkääjän hallussa vai ei.
Nykyinen yhteiskunta on kuitenkin sellainen, että hallituksen johtamiskyky on huomattavan helposti viety, kuten myös kansalaisten elämä järkytetty pois raiteiltaan..äärimmäisen helposti verrattuna esimerkiksi 40-lukuun, 50-lukuun tai 60-lukuun. Eihän kenelläkään ole enää edes käteistä ja kun muoviraha lakkaa toimimasta, niin johan siinä on suuri ongelma hyvin nopeasti käsissä.
Minusta nyky-yhteiskunta on avaintoimintojensa osalta niin pääkaupunkiseutukeskeinen että pahaa tekee. Kuitenkin pinta-alaa ajatellen puhutaan hyvin pienestä läntistä Suomea.
Kapiainen kirjoitti:
Ja niin se on käsittääkseni muillakin valtioilla, noin pääsääntöisesti. Hallinto, kauppa, virkakoneistot, johtavat konttorit ja virastot yms. kaikki ovat pääkaupungissa, jopa arvokkaimmat tavaravarastot, lähettämöt jne. ovat samoin pks:lla. Listaa voi jatkaa. Lisäksi pääkaupungin hallinnalla on henkinen merkitys, jota tuskin voidaan tässä edes arvailla.
Einomies1
Respected Leader
Kyllä pääkaupunki on merkittävässä asemassa sen myönnän. Vallan painopiste on Helsingissä ja se on tavoite nro 1. Uskoisin kyllä kuitenkin että puolustus ei romahda pelkästään Helsingin menetykseen, jos perääntyminen idästä länteen pystytään tekemään joustavasti ja hallitusti.
Mielestäni vihollinen toimii ennalta-arvattavan typerästi jos se rynnii vain kapealla, ennalta-arvattavalla alueella, kohteeseen joka on myös puolustajan tiedossa. Se on tietysti meidän onnemme jos näin kävisi, koska se mahdollistaa vähäisten joukkojemme keskittämisen sopiviin "pullonkauloihin" ja tekee sivustoille suuntautuvat vasta-hyökkäykset helpommiksi. Itse ainakin käyttäisin ylivoimaista armeijaani laajemmin ja pakottaisin vihollisen sirottelemaan vähät hyvät joukkonsa laajemmalle, jolloin läpimurto 1-2 pääkohdassa on helpompaa.
Jos kauppamerenkulku ei ole tärkeää meille niin ilmeisesti Merivoimat on arvioinut koko tehtävänsä väärin kun sen yksi päätehtävistä on taata suomen kaupankäynti meritse kaikissa olosuhteissa?
Uskon että pelkkä muovikortin menettäminen tai sähkön katkeaminen ei merkitse kaiken romahdusta kotirintamalla. Ihminen on senverran alkeellinen olento että kun olo tulee epämukavaksi selviytymisvietti astuu peliin ja se tapahtuu viimeistään silloin kun selkiytyy että joku on aikeissa ängetä tänne ja tehdä meistä sylttyä. Ja niinkauan kun tämä tunkeilija ei häivy, niin ei playstatioinia juuri pysty pelaamaan ja kotipitsasta ei saa purtavaa, niin johan on helkkari jos ei siinä nörtinkin ohimosuonet pullistu!
Juuri mm. tämän takia tarvitaan laaja, koulutettu reservi (nörtitkin) jota voidaan hyödyntää kun hätä on suurin. Sivareista ja peruskansalaisista ei tehdä enää tässä vaiheessa porukkaa jota voisi edes ajatella lähetettäväksi vihollista vastaan tai avustamaan aseellisessa puolustuksessa.
Mielestäni vihollinen toimii ennalta-arvattavan typerästi jos se rynnii vain kapealla, ennalta-arvattavalla alueella, kohteeseen joka on myös puolustajan tiedossa. Se on tietysti meidän onnemme jos näin kävisi, koska se mahdollistaa vähäisten joukkojemme keskittämisen sopiviin "pullonkauloihin" ja tekee sivustoille suuntautuvat vasta-hyökkäykset helpommiksi. Itse ainakin käyttäisin ylivoimaista armeijaani laajemmin ja pakottaisin vihollisen sirottelemaan vähät hyvät joukkonsa laajemmalle, jolloin läpimurto 1-2 pääkohdassa on helpompaa.
Jos kauppamerenkulku ei ole tärkeää meille niin ilmeisesti Merivoimat on arvioinut koko tehtävänsä väärin kun sen yksi päätehtävistä on taata suomen kaupankäynti meritse kaikissa olosuhteissa?
Uskon että pelkkä muovikortin menettäminen tai sähkön katkeaminen ei merkitse kaiken romahdusta kotirintamalla. Ihminen on senverran alkeellinen olento että kun olo tulee epämukavaksi selviytymisvietti astuu peliin ja se tapahtuu viimeistään silloin kun selkiytyy että joku on aikeissa ängetä tänne ja tehdä meistä sylttyä. Ja niinkauan kun tämä tunkeilija ei häivy, niin ei playstatioinia juuri pysty pelaamaan ja kotipitsasta ei saa purtavaa, niin johan on helkkari jos ei siinä nörtinkin ohimosuonet pullistu!
Juuri mm. tämän takia tarvitaan laaja, koulutettu reservi (nörtitkin) jota voidaan hyödyntää kun hätä on suurin. Sivareista ja peruskansalaisista ei tehdä enää tässä vaiheessa porukkaa jota voisi edes ajatella lähetettäväksi vihollista vastaan tai avustamaan aseellisessa puolustuksessa.
Einomies1 kirjoitti:
Ymmärrän näkemyksesi, mutta ajattelen asiasta hieman toisin.
Olen monesti viitannut siihen, mitä kartta tästä asiasta kertoo. Vaikka hyökkääjän taktiikka korostaa voimakkaasti yllätystä, perustuu taktiikka tällä tasolla hyvin vahvasti myös siihen, mikä ylipäätään on mahdollista, millä edellytyksillä ja mihin hintaan peilaten asiaa omien joukkojen kalustoon, koulutukseen ja käyttöperiaatteisiin. Jos näitä asioita tarkastellaan (+keskustelussa esillä olleet puolustajan yhteiskunnan rakenteet ym), niin käytännössä hyökkääjälle ei jää mitään muuta vaihtoehtoa kuin väli VT6-rannikko. Eihän se siitä varmasti pidä, että toiminnanmahdollisuudet ovat niin kapealla alueella, koska se suo puolustajalle monia etuja, joka taas tietää hyökkääjälle hankaluuksia. Huomattavasti suurempia hankaluuksia sensijaan olisi 100% varmuudella tiedossa muilla maamme alueilla pohjoisempana.
Hyökkääjälle ei siis yksinkertaisti ole olemassa oikein muita vaihtoehtoja kuin tuon eteläinen kaistale. Sen etuna hyökkääjälle on kuitenkin ehdottomasti se, että sille epäedullisen maaston osuus alueella on hyvin pieni alue, jonka jälkeen aukeaa sen joukkotyypeille lähes optimaaliset maastot toimia. JOS Kannas olisi meidän hallussamme, olisi tilanne hyökkääjälle huomattavasti haasteellisempi, koska silloin se sille haastavamman maaston osuus ennen hyviä maastoja olisi syvyyssuunnassa huomattavasti suurempi.
Karttaa kannattaa siis katsoa, niin tämä asia aukenee varmasti, eikä siihen tarvita edes mitään pitkää sotilaskoulutusta että huomaa tuon asian kun sitä karttaa hetkisen tutkiskelee.
Eteläinen kaistale on kuitenkin se ylivoimaisesti edullisin kaistale idästä hyökkäävälle: on vain pystyttävä puskemaan lyhyehkön matkaa puolustajalle edullisen maaston läpi päästäkseen lähes optimimaastoihin. Kaikkialla muualla matka sen hankalan maaston läpi on merkittävästi suurempi. Eteläinen rantakaistale on siis ylivoimaisesti edullisin maasto hyökkääjälle - ja muualla Suomessa maasto on jo itsessään jopa liian suuri haaste.
Niin joo..murtoaukosta piti vielä sen verran sanoa, että tarvittava murtoaukko on kooltaan 1-2km, eli tarvittava murto ei edellytä puolustajan rintaman laajaa romahtamista. 1-2 paikallista reilun kilsan levyistä aukkoa riittää aika pitkälle.
Näinhän se tahtoo olla, ja kuten jo ketjussa aienmin on todettukin, edellämainittu skenaario edellyttää sitä että spekuloitu vihollinen pääsee jyräämään mekanisoiduilla osillaan nopeasti ja röyhkeästi läpi rajavyöhykkeistä ja eteläisen puolustuksellisesti pehmeille avonaisille peltoalueille, jossa panssareiden käyttö korostuu, mekkiosastojen voima on suurimmillaan ja Helsinkiin päästään huristelemaan possujonossa.Kapiainen kirjoitti:
Ongelma kuitenkin tulee esille siinä kohdin, kun ryhdytään miettimään Suomen nykyistä kantaa maanpuolustukseen. Koko maan kattava puolustusverkko tarkoittaa hyvin paljolti sitä, että niitä joukkoja koulutetaan ja pystytään kriisitilanteessa perustamaan muuallakin kuin valtakunnan eteläisimmillä mestoilla. Liian usein eteläisisten varuskuntien kapiaiset ja sotaloordit tahtovat jättää pohjoisen joukko-osastot täysin huomioimatta leikkiessään virtuaalisotaa ja kehitellessään kauhuskenaarioitaan. Totuus kuitenkin on, että myös täällä osataan sotia ja valmistautua sotimaan ihan samalla tavalla kun eteläisessä valtakunnassakin. Painopisteet ovat ehkä enemmän sissitoiminnassa ja metsiköissä sotkemisessa, mutta näissä piileekin Suomen asevoimien suurin vahvuus, eikä suinkaan niissä muutamissa panssaroiduissa joukoissa, joita etelästä löytyy. Suomi voi leikkiä modernia mekanisoitua sotilasmahtia niin kauan kunnes pilliin puhalletaan, sen jälkeen käy hyvin nopeasti ilmi, etteivät ne pasit ja lepardit vaan riitä idästä puskevaa voimaa vastaan, vaikka yksi suomalainen vastaisikin kymmentä ryssää. Suomalainen vahvuus piilee yhä 21. vuosisadallakin metsätaidoissa, nopeissa päättäväisissä iskuissa ja kyvyssä katkaista vihollisen huoltoreitit.
Röyhkeä ja päättäväinen pusku VT6-VT7-suunnalla kohti pääkaupunkia on epäilemättä se todennäköisin hyökkäysura, mutta pohjoisemman Suomen huomiotta jättäminen kostautuu hyvin nopeasti, kun puolustusvoimien pohjoinen reservi iskee etelään Mikkelin suunnalta ja katkaisee kohti Helsinkiä huristelevan panssarikolonnan takaa siististi poikki. Sen jälkeen on vain ajan kysymys, kunnes löpö loppuu iskevän kärjen T-ysikympeistä ja kasikympeistä. Tämän jälkeen hyökkäävien joukkojen johtoporras onkin sitten totaalisen kusessa, kun komentaja oli niin nuija että ajatteli Suomea ainoastaan etelässä kulkevana pullonkaula-urana, jossa käytävällä slugfestillä ratkaistaisiin kansakunnan kohtalo.
Jos joku olisi niin vajaa päästään että laittaisi miut komentamaan Suomeen hyökkääviä osia, pitäisin lähes välttämättömänä kohdistaa myös pohjoisen suuntaan joukkoja. Näiden ei välttämättä tarvitsisi olla sitä iskevän kärjen kiiltävintä eliittiä, mutta kyllä sinne jotain on ohjattava, mikäli ei halua että omat panssarit pysähtyvät Helsingin tasalle kuin mönkijä tiiliseinään, kun hyökkäys katkaistaan siististi toisen portaan takaa ja huolto ei pääse läpi. Toissijaiset hyökkäysurat Joensuun, Mikkelin ja Tampereen suuntiin ovat elinehto eteläisen päähyökkäyksen onnistumiselle, mikäli Suomelle annetaan edes hetki aikaa valmistella reserviään sotatilaa varten. Suomalainen reservi on sidottava taisteluihin ja pakotettava perääntymään pohjoiseen, jotta eteläinen Suomi kyetään rauhassa valtaamaan. Itärajan tuolta puolen ei, kuten kaikki varmasti tietävätkin, löydy erityisemmin suuria tieverkostoja, joita pitkin hyökkäystä voitaisiin kohdistaa pohjoiseen, mutta vastaus tähänkin löytyy rajan tältä puolen. Lappeenrannan tasalta pääsee niin pohjoiseen VT6:sta pitkin kuin Mikkeliinkin pienempiä uria hyväksikäyttäen. Helsingin luhistuminen ei todellakaan ole niin helposti saavutettavissa ja pääkaupunki vallattavissa kuin ketjussa ollaan intetty. Kaupunkitaistelu on, kuten todettukin, brutaalia ja veristä, mutta mielessä pitää pitää että se on hyökkäävälle paljon vaikeampaa ja kuluttavampaa kuin puolustavalle osapuolelle. Sota ei todellakaan ole ohi silloin kun ensimmäinen valkoisen, sinisen ja punaisen väreissä huristava tankki saavuttaa Vantaan, mikäli etelän sotaherroilla vaan riittää palleja luottaa muun Suomen reserviin. Tuhat sivua taaempana ketjussa muisteltiin Berliinin kamppailua, mutta unohdettiin se, että puna-armeijan päästessä sinne Saksa oli jo täysin murtunut ja sen armeija sirpaleina. Jos vihollinen hyökkää Suomeen mekkiarmeijalle perinteisellä tyylillä, eli lujaa ja voimalla muutamaa pääuraa hyväksikäyttäen, omasta valtakunnallisesta reservistämme on vielä vihollisen saavuttaessa Helsingin jäljellä enemmän kuin tarpeeksi joukkoja vihollisen pysäyttämiseen päättäväisellä vastaiskulla sivustaan.
Mutta tämä nyt onkin kaikki omalta osaltani paskantärkeää spekulointia ja arpomista, jolla ei sinänsä ole kovinkaan paljoa tekemistä todellisuuden kanssa. Suomalainen maanpuolustus ei nojaa siihen, että itänaapuri pysäytettäisiin täysin Vaalimaalle, vaan siihen että Suomen suurikokoinen reservi ja päättäväinen asenne koko valtion puolustukseen tekee hyökkäyksen tänne kannattamattomaksi. Pelkästään Helsinkiin suuntaava hyökkäys ei riitä alkuunsakaan, vaan vihollisen pitäisi ohjata toissijaisiin hyökkäyksiinsä niin järkyttävät määrät joukkoja ja kalustoa, että hyökkäys ei ole laisinkaan enää järkevää.
hessukessu
Kenraali
KAIKKI joukot ryhtyvät sissitoimintaan, mikäli joutuvat erilleen pääjoukoista tai ne lyödään tai saarretaan. KAIKKI joukot siis, mukaanlukien tykistö, autokomppaniat, jne. jne. Paikallisjoukkoja on sitten vielä oikein erityisesti valmennettu ja varustettu tuota tarkoitusta varten ja paikallisina ne saavatkin paljon apua siihen sitten sitä kauttakin jne. Erillisiä sissijoukkoja on sitten lähinnä rajavartiolaitoksen ja erikoisjääkärien osalta "toistakymmentä pataljoonaa" ja sen lisäksi "satoja komppanioita".Hejsan kirjoitti:
Rogrim kirjoitti:
Ihan hyvää pohdintaa kokonaisuudessaan.
Lainaamaani kohtaan kuitenkin sanon yksiselitteisesti: ei pidä paikkaansa! Tai siis se tottakai pitää, että pohjoisessakin hommat osataan, mutta se ei pidä missään tapauksessa paikkaansa, että pohjoisen joukko-osastot olisivat jääneet ajattelussa huomioimatta. Se ei pidä missään nimessä paikkaansa..kuten ei myöskään pidä sekään, että pohjoisen joukko-osastot olisivat jotenkin erityisesti pohjoisen joukko-osastoja. Rauhanajan koulutusorganisaatiot ovat yksi juttu ja kenttäarmeija toinen juttu. Se, että pohjoisessa on kouluttavia joukko-osastoja ei tarkoita sitä, että niiden kouluttamat joukot olisivat "pohjoisen joukkoja"..kuten ei sekään että etelässä koulutetut joukot olisivat etelän joukkoja tai länsirannikon joukot länsirannikon joukkoja.
Asiaa voi käännellä ja väännellä ihan miten tahansa, mutta Suomen valtion lamauttamiseksi tehdylle hyökkäykselle ei oikein millään löydy mitään muuta väylää kuin eteläinen rantakaistale. Edelleen se johtuu yksinkertaisesti siitä, että sitä kautta on helpoin ja lyhin reitti hyökkääjälle edullisimpiin maastoihin ja toisaalta sen pohjoispuolella maastolliset olosuhteet ovat yksinkertaisesti niin haasteelliset + sitä kautta ei pääse helposti, lyhyttä reittiä eikä nopeasti hyökkääjälle edullisille alueille.
Strateginen isku on eri asia ja muut mahdolliset skenaariot ovat eri asia, mutta mielestäni olisi suurtakin suurempi ihme, jos Suomeen kohdistuvan maahyökkäyksen ehdoton painopiste olisi jossain muualla kuin rantakaistaleella etelässä. Mikään muu ei vain kertakaikkiaan ole järkevää..ja loogiseen ajatteluun jos mihin on sotatoimet perustettava..ja niin se hyökkääjä myös tekee.
No joo, tein ehkä kommentissani turhan selkeää rajavetoa etelä-, ja muun suomen välillä, mutta painotus oli nimenomaan tarkoitettua, koska kukaan ei erityisemmin tuntunut ottavan sitä huomioon. Niinkuin Kapiainen sanoikin ja itse komppasin, tottakai ja ehdottomasti se kuumin painopiste on VT-seiskan suunnassa Vaalimaa-Helsinki-välillä, ja täten on luonnollista, että välittömästi tilanteen alkaessa kuumentua ryhdytään eteläsuomeen kärräämään joukkoja vähän joka puolelta. Mutta karttaan sidottuna ja hieman pienemmäksi skaalattuna huomaa melko nopeasti, että Suomi ei rajoitu ainoastaan tähän, pinta-alaltaan melko pieneen maakaistaleeseen. Helsingin ja eteläsuomen merkitystä korostetaan, mutta kylmä totuus kuitenkin on, että Suomessa on paljon muutakin puolustamisen arvoista. Itse en suostu hyväksymään sitä ajattelumallia, että Helsingin murtuessa Suomi on menetetty. Viime sotiin vedoten pääesikunta toimi Mikkelissä ja tärkeimmät elimetkin taisivat siirtyä poies pääkaupungin alueelta. (Tai näin muistelen. En jaksa nyt ryhtyä tarkastelemaan mistään sen koommin, pahoittelut jos olen väärässä.) Mutta pointti oli, että valtiorakenteen kannalta se Helsinki ei ole mikään viimeinen puolustuslinja. Miut ja hyvin moni muukin koulutettiin jo intissä uskomaan koko maan kattavaan maanpuolustukseen ja siihen, että jokainen taistelee kotinsa ja isänmaansa puolesta. Ja minun kohdallani koti ja isänmaa ei rajoitu pk-seutuun. Minä en aio katsoa sellaista tilannetta, jossa joku helsingin besserwisser-komitea päättäisi yhtäkkiä pakottaa koko valtion antautumaan vain siksi, että hetkellisesti menee päin vittua jollain tietyllä alueella. Mie toki voin tapella stadin puolesta, mikäli sinne käsketään, mutta vastaavasti kyllä vaadin ja oletan, että muut taistelevat myös minun kotini puolesta, vaikka se hieman pohjoisemmassa sijaitseekin.
Ja mitä muuhun tulee, se eteläinen yksisuuntainen hyökkäys rannikon suuntaisesti Helsinkiin ei vaan yksinkertaisesti riitä. Käänteli asiaa miten tahansa, sivusta ja selusta on turvattava vastahyökkäyksiltä, johan näin opettaa taktiikan aapisetkin. Ja mikäli hyökkääjä on niin uuno, ettei tähän faktaan reagoi, voi olla aivan varma että se hyökkäys ei tule onnistumaan. Eikä yhden uran hyökki muutenkaan oikein ole se kannattavin valinta. A2 ja A3 puskee läpi siitä, mistä läpi pääsee. Mikäli Suomi ahtaa tarpeeksi resursseja rajan pintaan tarpeeksi nopeasti, voi se murtoaukon löytäminen olla hyvinkin tuskaista. Tarvittaessa on täysin mahdollista suluttaa koko halvatun Vaalimaa ja estää ettei siitä yksikään tankki tule läpi vähään aikaan. Telamiinoja saa eurolla tusinan, ja niitä saa maahan kylvettyä nopeasti ja vaivattomasti. Ja satavarmasti se vihollisen ensimmäisenä jyristävä miinajyrävaunu menee lunastukseen, kun törmää viiteen päälekäin asetettuun telluun. Ei näillä nyt vielä sotia voiteta, mutta tarvittaessa hidastetaan etenemistä melkolailla. Ei se vihollinenkaan maailmanloppuun asti jaksa päätään hakata tiiliseinään, mekkiorganisaatio suosii ajattelumallia, jossa läpi mennään siitä mistä päästään. Tarvittaessa kierretään vaikka Lapin kautta. Lyhyesti sanottuna pointti on, että jakamalla hyökkäyksen kärjen usealle eri tasalle pakotetaan harventamaan puolustusverkkoa ja täten löydetään helpommin murtokohtia. Nykyaikainen sodankäynti ei oikein tue taistelua, jossa kaksi rintamalinjaa puskee toisiaan vasten. Mobiilius ja kyky ohittaa esteet ovat avainasemassa, varsinkin kun puhutaan hyökkääjästä jolla on telat ja pyörät alla.
Ja mitä muuhun tulee, se eteläinen yksisuuntainen hyökkäys rannikon suuntaisesti Helsinkiin ei vaan yksinkertaisesti riitä. Käänteli asiaa miten tahansa, sivusta ja selusta on turvattava vastahyökkäyksiltä, johan näin opettaa taktiikan aapisetkin. Ja mikäli hyökkääjä on niin uuno, ettei tähän faktaan reagoi, voi olla aivan varma että se hyökkäys ei tule onnistumaan. Eikä yhden uran hyökki muutenkaan oikein ole se kannattavin valinta. A2 ja A3 puskee läpi siitä, mistä läpi pääsee. Mikäli Suomi ahtaa tarpeeksi resursseja rajan pintaan tarpeeksi nopeasti, voi se murtoaukon löytäminen olla hyvinkin tuskaista. Tarvittaessa on täysin mahdollista suluttaa koko halvatun Vaalimaa ja estää ettei siitä yksikään tankki tule läpi vähään aikaan. Telamiinoja saa eurolla tusinan, ja niitä saa maahan kylvettyä nopeasti ja vaivattomasti. Ja satavarmasti se vihollisen ensimmäisenä jyristävä miinajyrävaunu menee lunastukseen, kun törmää viiteen päälekäin asetettuun telluun. Ei näillä nyt vielä sotia voiteta, mutta tarvittaessa hidastetaan etenemistä melkolailla. Ei se vihollinenkaan maailmanloppuun asti jaksa päätään hakata tiiliseinään, mekkiorganisaatio suosii ajattelumallia, jossa läpi mennään siitä mistä päästään. Tarvittaessa kierretään vaikka Lapin kautta. Lyhyesti sanottuna pointti on, että jakamalla hyökkäyksen kärjen usealle eri tasalle pakotetaan harventamaan puolustusverkkoa ja täten löydetään helpommin murtokohtia. Nykyaikainen sodankäynti ei oikein tue taistelua, jossa kaksi rintamalinjaa puskee toisiaan vasten. Mobiilius ja kyky ohittaa esteet ovat avainasemassa, varsinkin kun puhutaan hyökkääjästä jolla on telat ja pyörät alla.
Kapiainen kirjoitti:
Minä en usko mihinkään pitkiin "koukkausmatkoihin", menee nuhjaamiseksi hyökkääjän näkökulmasta. Jos, siis paino sanalla jos, kuten oletan, ratkaisua haetaan nopealla ja röyhkeällä toiminnalla, se tarkoittaa voimakasta keskittämistä ja se osuu kapealle alueelle.
Hyökkääjän näkökulmasta saavutetaan nopeimmin ja parhaiten tuloksia paukuttamalla suoraan kohti maalia. Tämä ei liity vain tilanteen sotilaalliseen kehittämiseen vaan siihen, että puolustaja kokee olevansa poliittisesti, strategisesti ja sotilaallisesti kusessa, kun kova voima paukuttaa kohti pääkaupunkia. 10 kilsaa päivässä on itseasiassa kova juttu: se tarkoittaa vajaata kahta viikkoa ja pääkaupunki on hohtimissa. Entäs kun jonain päivänä tullaankin 40 kilsaa?
Pitää mielestäni ajatella muitakin kuin vain sotilaallisia juttuja. Konkreettinen lähenevä uhka kohti pääkaupunkia kirvoittaa puolustajan tekemään myönnytyksiä nopeasti. Jos tavoitteet ovat ns. rajatut, niin aselepo voi olla tosiasia ennen varsinaista mylläkkääkin. Tämä edellyttää sitä, että pv kykenee uskottavasti osoittamaan voimaa päähyökkäyssuunnalla.
Tällä hetkellä suurin kiistanaihe tuntuisi olevan se, kuinka paljon oletettu vihollinen ohjaisi joukkojaan tähän maatamme vastaan kohdistuvaan hyökkäykseen. Strategisesta iskusta puhuttaessa päättelynne ovat epäilemättä oikeita ja ehdottoman perusteltuja, mutta tällainen hyökkäysmalli toimii ainoastaan, mikäli vihollinen uskoo saavuttavansa aselevon pääkaupungin pikaisella valtaamisella. Alueellinen maanpuolustusjärjestelmä maakuntajoukkoineen tukee toisaalta sitä, että jokainen Suomen alue kykenee itsenäisesti aiheuttamaan merkittävää vahinkoa miehittävälle viholliselle, mikäli vihollinen ei ohjaa miehitysvaiheeseen äärimmäisen suurta mies-, ja materiaalivahvuutta. Maakuntajoukot ja tarvittaessa operatiivisten joukkojen rippeetkin kykenevät toimimaan ainakin teoriassa ilman pääesikuntaa tai korkeampaa johtoporrasta joko tavallisen sodankäynnin keinoin tai sissitoimintana, kuinka näillä herroilla riittää mielenkiinto hyökkääjän torjumiseen sen jälkeen, kun pääkaupunkiseutu on jo vihollisen hallussa? Mikäli muu Suomi on vielä Helsingin luhistuttua motivoitunutta ja päättäväistä, on selvää että vihollisen strateginen isku on tavoitteeseen pääsemisestä huolimatta epäonnistunut, sillä maan selkärankaa ei vielä ole onnistuttu murtamaan, eikä miehitysvaihe tule onnistumaan.
Itse tuen tätä ajattelumallia, ja siten perustelen strategisen iskun riittämättömyyttä ja viittaan suurimittaisempiin sotatoimenpiteisiin. Tämä ei toki ole mikään yksi ainut oikea malli, mutta tähän pohjaa pitkälti myös Suomalainen maanpuolustus. Miksi muuten vuoden 2016 uudistuksiin kuuluisi oleellisena osana koulutuksen uudistaminen siten, että jokainen koulutettu taistelija aselajista riippumatta olisi kykeneväinen sissitoimintaan ja hajauttamisen perusteet korostuvat entisestään?
Itse tuen tätä ajattelumallia, ja siten perustelen strategisen iskun riittämättömyyttä ja viittaan suurimittaisempiin sotatoimenpiteisiin. Tämä ei toki ole mikään yksi ainut oikea malli, mutta tähän pohjaa pitkälti myös Suomalainen maanpuolustus. Miksi muuten vuoden 2016 uudistuksiin kuuluisi oleellisena osana koulutuksen uudistaminen siten, että jokainen koulutettu taistelija aselajista riippumatta olisi kykeneväinen sissitoimintaan ja hajauttamisen perusteet korostuvat entisestään?
koponen
Kenraali
Suomalaisen yhteiskunnan kesto siinä vaiheessa kun "ranger" muuttuu "guerillaksi" sisseistä puhuttaessa lienee erillisen pohdinnan paikka. Ei sillä etteikö vastarintamiehiä/terroristeja yhteiskunnasta hopeamitalin jälkeen löytyisi.
Asutuskeskustaistelusta vaihteeksi. Ei käy kateeksi tulenjohtajia jotka yrittävät saada puolustuksessa aikaan vaikutusta. 122H tulee kovin laakaan ja heittimellä pitää osua aika kohdalle. Tähystysetäisyydet, viestiyhteydet... Ei o helppoo.
Asutuskeskustaistelusta vaihteeksi. Ei käy kateeksi tulenjohtajia jotka yrittävät saada puolustuksessa aikaan vaikutusta. 122H tulee kovin laakaan ja heittimellä pitää osua aika kohdalle. Tähystysetäisyydet, viestiyhteydet... Ei o helppoo.
Museo
Kenraali
Todennäköisimmin suomalaiset joukot käyvät kuitenkin sen seuraavan asutuskeskustaistelunsa jossain Euroopan ulkopuolella. Sitä voidaan sitten pohtia muistuttaako jonkin kriisinhallintajoukon käymä parin päivän tai viikon asutuskeskustaistelu luonteeltaan enemmän Groznyin, Staliningradin vai kenties Berliinin taisteluita, kuka soveltaa alueellista puolustusta ja kuka siirtyy sissitoimintaan? :dodgy: