Kiitos kysymästä. Voin kommentoida vain oman komppanian osalta. Malevkonnissa eli käytännössä perusyksiköissä/komppanioissa on eroa, eroa on Malevkonnan sisällä joukkueissa hieman ja Malevissa eli jos sanoisi "Suojeluskuntapiireissä" on eroa varustuksessa tehtävän ja sen painotuksen mukaan. Tehtävään vaikuttaa myös mitattu osaamistaso jota voisi pitää kolmiportaisena ja tämä osin sanelee varustuksen vanhempaa-uudempaa-tulivoimaisempaa akselilla tehtävä huomioiden.
Oma komppania on verraten hyvin varustettu. Pääosin varustus on uutta tai vähän käytettyä, poislukien ajoneuvot. Varustus on pääosin käytännössä joko uutta tai vähän käytettyä ylijäämää, poislukien ajoneuvot eli maastokuorma-autot jotka ovat vähän enemmän käytettyjä.
Suurella osalla Kaitseliitosta on käytössään G3 eri variaatioineen. Norjalaiset ja ruotsalaiset ovat yleisimpiä. Nämä ovat myös omassa komppaniassa. KK:t ovat Ksp58 eli FN-MAG ja Rheinmetallin tekemiä MG3:ia, yksi kk-malli on aina keskitetty yhteen joukkueeseen. Ryhmän pst-ase on 84mm M2 CG. Tulituki-ta:illa on perusaseena 7.62x51 Galil, aikaisellaan optiikalla. Halutessaan tulituki-ta:t voivat käyttää vaihtoehtoisesti G3:a jos hankkivat asianmukaisen kiikarin jalustoineen ja/tai bipodin aseeseen. Pistoolina on Hekun 9mm USP.
Komppanian pst-joukkueella on Boforsin 90mm raskaat singot. Mustia vastaavat päräyttimet.
Kypärä on ACH tai MICH mallinen IIIA komposiitti. Myös saksalaista ylijäämää B826:tta on käytössä.
Suojaliivi on aktiiveilla virolaisten oma Osprey-tyyppinen tai mallinen IIIA suojaliivi Molle-kujastoilla. Vähemmän aktiivisille Norjalaista helvetin raskasta ja kömpelöä Bristol-mallista ylijäämäliiviä. Osa käyttää Virolaisia valjastetsareita uudemman ja vanhemman suojaliivin kanssa, miten kokevat kätevimmäksi. Omia suojaliivejä kuten PC:itä saa käyttää. Minimisuojavaatimus on IIIA ja levyjen käyttöä edellytettäessä vähintään III.
Maastopukujen uudet mallit ovat erittäin hyvälaatuisia. Paksua kangasta, hyvin valmistettuja. Lyhyesti sanottuna housut ovat malliltaan ja ominaisuuksiltaan meikäläisiä M91/05 mallisia parempia, mutta mielestäni meidän M91/05 takki taas on parempi ominaisuuksiltaan. "Majuriturvallisuuden" käsitettä ei käytännössä tunneta, kunhan ei vedä hommaa överiksi, on tunnistettava eikä suojaustasosta tingitä. Itse esimeriksi käytän CADPAT-kuvioitua taistelupaitaa ja Arktiksen B110 combat smockia eikä kukaan ole edes kiinnittänyt huomiota koska eestin digilaik ja cadpat ovat niin lähellä toisiaan maastokuvioina.
Sotilasreput ovat helvetin hyviä. Jakoreppu on Virolaisten omaa tuotantoa, Berghausin Vulcan/Atlas tyyppinen sotilasrinkka. Ei voi verrata edes samana päivänä niihin hirvityksiin mitä meillä tavan kiväärijalkaväelle jaettaisiin (M85 ja uusi mätisäkki). Päiväreppua ei ole, jokainen saa käyttää haluamaansa em reunaehdoin.
Käytännössä kenttä- ja suojavarustus on miehillä kotona. Kaikki harjoitukset ovat sa-kokoonpanossa. Harjoituksen alkaessa kuitataan vain ase tai aseet ja mahdollisesti ajoneuvo. Ajoneuvotkin ovat aina samat joukkueella ja kuljettajat vain kuittaavat ne käyttöönsä. Virossa on kurssitetut sotilaskuljettajat, mutta tarvittaessa kuka tahansa saa ajaa kenellä on riittävän paljon kirjaimia siviiliajokortissa. Meikäläisestähän haluttiin alunperin tehdä kuorma-autokuski koska mulla on (EU) ajokortissa C ajo-oikeus. "Vierastaistelijasta" sotilaskuljettaja.
Kaitseliit toivoo että useampi säilyttäisi henkilökohtaista asettaan kotona. Moni ei ole tähän halunnut lähteä koska se vaatii sijoittamista asekaappiin ja tilojen tarkastukseen. IPSC- tai SRA ampujilla joilla on jo tietty omat aseet himassa hyväksytyissä säilytystiloissa, ottavat usein kiväärin- ja/tai pistoolin kotiinsa myös.
Harjoituksissa ammutaan ja paljon. Räkäpäistä ei koskaan ole tullut pulaa, enemmänkin siitä missä niitä kuskaa kun lippaat on jo täynnä. Joka vuosi on pakko ampua palveluskiväärillä ampumataitotesti, joka on verraten vaativa. Siinä pitää ampua taisteluvarustuksessa 100-25m matkolta neljältä eri pisteeltä, neljästä eri asennosta, neljän eri suojan takaa riittävä pistemäärä riittävässä ajassa, joka tarkoittaa että siirtymät ampumapaikkojen välillä on oikeasti juosten. DQ:ta tulee lippaiden pudottelusta, sektorivirheistä, liipaisinvirheistä, liikkumisesta varmistamattomalla aseella sekä jos ei tarkasta vasen-oikea-taka sektoria ennen liikkeellelähtöä. Hyvä ja verraten vaativa testi. Jos ei läpäise, ei saa ampua taisteluammuntoja. Ammuin edellisessä harjoituksessa testin hyväksytysti ja sen jälkeen partion ja ryhmän hyökkäysammunnan kahdella eri variaatiolla molemmat. Patruunaa meni minulla tst-ammunnoissa 250-300 kpl per taistelija eli sama määrä mikä joka ukolla.
Melkein joka vuosi harjoitellaan myös heitot kovilla käsikranaateilla. Pari kovaa per mies. Lisäksi sinkomiehet ampuvat joka vuosi kovia laukauksia harjoitusmaaleihin, vanhoihin vaunuihin. Jos tuuri käy ja ammuksia riittää, myös tavan kiväärimiehet pääsevät ampumaan kalle-kustaalla. KK:illa ja TA-kivääreillä ammutaan aina ja joka harjoituksessa se mitä harjoitussuunnitelmaan kuuluu räkäpäillä ja kovilla. Ampumaleireillä on vielä omat erilliset modulit ta:ille ja kk-miehille joissa ampuvat pitkää matkaa aina 600m saakka.
Perinteistä jalkaväkihommaa. Joukko on periaatteessa "kevyttä jalkaväkeä" mutta varustus ryhmässä on kovin raskas kun kilomääriä laskee yhteen. Itse kutsun kokoonpanoa leikkisästi "raskaaksi nostoväeksi". Perinteistä jalkaväkihommaa siis varusteineen, kärsimyksineen, vitutuksineen ja hienoine palkitsevine hetkineen. Olen pitänyt enkä haluaisi jäädä pois.
