Taisteluvarustus ja sen kantaminen

pstsika

Haukka
Tästä on väännetty kai koko foorumin ajan useassa ketjussa ja todennäköisesti jo itsenäisyyden alkuajoista lähtien.

Nyt on siis puhe näistä kamoista, joita on milloin kannettu leipälaukussa, milloin M/85 taisteluvyön takalaukuissa, milloin päivärepussa ja milloin taas on jätetty kantamatta. Yhteinen nimittäjä näille on se, että ne ovat tarpeellisia osia taistelijan varustuksessa, mutta eivät kenties välttämättömiä tulitaistelussa oltaessa. Koirien ajatusmallin mukaisesti, niitä ei voi syödä eikä niitä voi nussia, joten pitää kusta päälle niillä ei voi tappaa, mutta niiden avulla säilytetään toimintakyky raahaamatta kuitenkaan isoja pakkauksia mukana. Kyse on siis työkaluista (kenttälapio, hukari, vesuri, kirves), sade- ja suojeluvarusteista, nopeasta suuhunpantavasta, varaparistoista ja akuista, rasioissa olevista patruunoista ja ylimääräisistä heitteistä yms. Nyt ei siis ole tarkoitus vääntää taisteluliivi/chestrig/plate carrier/taisteluvyö- juttua vaan tätä "ei-tappavan kaman" kantamista omanaan ja sitä, mitä kaikkea siihen kuuluu.

Jos lähtökohdaksi asetetaan nykyaikaa edustava modulaarinen line kit- ajattelu, niin taistelijalla on taistelukentän olosuhteissa kolme erilaista varustekokonaisuutta, jotka puetaan päällekkäin tilanteen mukaisesti. Itse tutustuin tähän ajattelumalliin ensimmäistä kertaa varusmiehenä, jolloin varustus oli vakioitu siten, että taisteluvyö suojavarusteineen muodosti TST-1 kokoonpanon, kun tuohon lisättiin päivärepun virkaa toimittava varustepussi, niin kyseessä oli TST-2 ja täysi kenttävarustus oli TST-3.

Ideahan tuossa on sama, mutta käytössä olevat varusteet eivät mahdollistaneet sitä ihan sillä tasolla, miten siitä englanninkielellä puhutaan, jolloin 1st line kit tarkoittaa battle belttia tai pistoolivyötä, johon on koottu itsepuolustukseen ja kenties hätäensiapuun kuuluvia ensiaputarvikkeita. 2nd line kit taas tarkoittaa suojavarusteita, jollei niitä kanneta oletusarvona myös 1st line kitin kanssa, sekä taisteluliiviä tai chestrigiä eli niitä kamoja, joilla voi vahingoittaa muita ja pitää itsensä toimintakykyisenä luokkaa tunteja. 3rd line kit taas muodostuu päivärepusta ja siellä on nimensä mukaisesti varusteet vähintään vuorokaudeksi. Tämä osakokoisuus täydentää varustusta ja ylläpitää toimintakykyä, mutta se ei sisällä kriittisiä asioita vaan ne kuuluvat taisteluliiviin, josta kuitenkin kaikki epäilyksenalainen karsitaan päiväreppuun, jotta ne saadaan pois päältä heti jos paska osuu tuulettimeen eivätkä lisää muutenkin kovaa rasitusta. Toivottavasti tämä aukeni, vaikka tiedänkin monen foorumilla kirjoittavan tietävän ihan tasan tarkasti mistä on kyse.

Käytännön esimerkkeinä voi kuitenkin sanoa kittien muodostuvan esimerkiksi seuraavasti:
1st: pistooli lippaideen, yksi tai kaksi varalipasta rynnäkkökivääriin, kiristysside
2nd: lisää lippaita rynkylle, heitteitä, IFAK, nestettä
3rd: loput

Minkälaisia ajatuksia tämä herättää ja miten itse olette pyrkineet tätä ratkaisemaan? Kuuluuko pakki tai sadevaatteet kakkosen vai kolmoseen? Tarvitseekö ykkönen erottaa kakkosesta? Mitä kolmonen sisältää? Miten osakokonaisuudet linkittyvät toisiinsa ja pystyykö niitä käyttämään päällekkäin? Jne.
 
Hyvä avaus, varustekehä-ajattelu on tosiaan nykyaikaa. Jako eri kehien välillä tietysti riippuu tehtävästä, yksi tapa jakaa ne on
A-kehä: selviytyminen (aina mukana oleva minimivarustus)
B-kehä: taisteluvarustus
C-kehä: majoittuminen ja suorituskyvyn ylläpito

... ja ajatus nimenomaan on se, että ulompi kehä (B tai C) pitää sisällään ne sisemmät (A tai A+B). Se on sitten tapauskohtaisempaa, joukon tehtävästä ja varustuksen tasosta riippuvaa mitä B-kehään kuuluu (tätähän sinä kysyit..). Rajajääkärillä, panssarijääkärillä ja kaupunkijääkärillä on varmasti eri tarpeet ja välineet, joten yleispätevää vastausta ei ole. Ruokailuvälineiden ja sadevaatteiden tarpeellisuus riippuu paljon siitä mihin tehtävään lähdetään ja mikä sen arvioitu kesto on. Siksi B-kehä saattaa sisältää päivärepun/varustepussin tai olla sisältämättä. C-kehä on tässä jaottelussa sitten se rinkka tai varastoreppu eikä kuulu tst-varustukseen.
 
Hyvä avaus, varustekehä-ajattelu on tosiaan nykyaikaa. Jako eri kehien välillä tietysti riippuu tehtävästä, yksi tapa jakaa ne on
A-kehä: selviytyminen (aina mukana oleva minimivarustus)
B-kehä: taisteluvarustus
C-kehä: majoittuminen ja suorituskyvyn ylläpito
Tuohon A-kehään löisin vyölle yhden irtotaskun mre:lle/vastaavalle pikaiselle energiansaannin mahdollistavalle ja vesipullo.
Meikäläisen pakin raahaaminen aina mukana tuntuu välissä turhauttavalta.
 
Mites se brittiläinen sanonta menikään (karkeasti suomentaen)?

1. Elät sillä mitä sinulla on repussa.
2. tasitelet sillä mitä sinulla on (taistelu)vyössä.
3. selviydyt sillä mitä sinulla on taskuissa/vaatetuksessa.

Kutakuinkin näin?

Käänteisessä järjestyksessä nuodattelee tuota Susitaipaleen linjaa, ainakin luullakseni. Sen enempää ei varusteporno kiinnosta. Toki se mitä taisteluvyössä kulkee määrittää tehtävä, samoin repun kohdalla. Kuitenkin housuilla ja miehistövyöllä kulkeva varustus tulisi olla 24/7 sama ja mahdollistaa muutaman vuorokauden selviytyminen omillaan. Mitään tähän kuuluvaa en laittaisi tst-liiveihin tai mihinkään mikä riisutaan pois päältä. Se että riittääkö taskutilavuus ja vyöllä tila ja miten tämä sopii tst-varustukseen on toki kysymysmerkki. Reisitaskut tulee äkkiä täyteen, ja mielestäni kyseiset taskut isolla tilavuudella on typerä ratkaisu (esim Jenkki ACU), rintataskuihin ei juuri mitään saa laitettua tst-liivien ja -vyön vuoksi ja miehistövyölläkään ei juuri mitään voi kuljettaa samaisesta syystä.

Takin helmoihin ei voi varustetaskuja laittaa koska paraati ja loma.

Kumisaapaan varteen ainakin yksi varsikäsikranaatti jos joudutaan tekemään sankari-itsemurha barbaarisen ja lievästi homoseksuaalisia mieltymyksiä omaavan vihollislauman keskellä... Siis jos sellaisen leikit ei kiinnosta. Toki voihan sinne sijoittaa puukon tai pistoolinkin :confused:
 
Olen hiukan Susitaipaleen linjoilla, mutta lisäisin yhden kohda jolloin.

A/ Selviytyminen
B/ Taistelu(siis taisteluliivi)
C/ Lyhyt aikainen itsenäinen toimintakyky, siis päiväreppu A:n ja B:n lisäksi.
D/ Varastoreppun tuomat varakamat pidempään toimintakyvyn ylläpitoon

Vallittu varustus sitten riippuisi tehtävästä ja tilanteesta, sekä niiden asettamasta tarpeesta.
 
Aihe kiinnostaa, kirjoitan myöhemmin oman näkemykseni line-ajattelusta. Yllä oli kuitenkin kommentoitu myös vaatteiden taskuja, joten alla oma näkemykseni.

Itse miellän housujen reisitaskut väliaikaiseksi säilytystilaksi. Jos niissä jotain pidemmän aikaa on, sen on oltava kevyttä. Taskussa olisi hyvä olla palje esim. BDU-housujen tapaan. Isot, painavat esineet heiluvat ja hinkkaavat. Eli pidemmän aikaa reisitaskuissa voisi olla vaikka kartta/muistilapputasku. Väliaikaisesti, kun ns. kädet ovat täynnä, sellaiseen pitäisi mahtua pari lipasta tai vaikka rukkaset.

Takin rinta- ja lantiotaskut ovat liivin peittämät, joten niissä ei voi olla taistelussa tai muuten yleisesti käytettävää tavaraa. Naposteltava ja ruokailuväline, varasukat, harvemmin tarvittava paperimateriaali, tulentekovälineet yms. kulkevat takin taskuissa. Ehkä myös vähän laastaria ja teippiä sekä desipyyhkeitä pienten pipien paikkaamiseen. Jos on hihataskut, niihin menee sitten kompassi, muistiinpanovälineet ja pieni ledivalaisin.
 
Ihan sivuhuomautuksena, siirryin itse aikaa sitten sotavaltion treeneissä käyttämään alusvyöllistä varustevyötä. Syy: tykkään nukkua kyljelläni, joten lantion seudulla ja reisitaskuissa ei sovi olla rompetta. Eli jos ei ole kyse 10 minuutin voimatirsoista vaan pidemmästä unesta, kuitenkin nopea(hko) toimintavalmius säilyttäen, niin takki pois, päällisvyö irti ja kengät pois + uneen. Ei onnistu jos miehistövyössä killuu X kappaletta olennaisia taskuja lenkkikiinnityksellä.
 
Tarpeensa kullakin. Keskityn nyt ainoastaan tuohon vyövarustukseen ettei ihan koko aihetta kerrattaisi. @koponen kirjoittikin jo sen syyn miksi mulla ei vyössä oikeastaan tavaraa kulje. Useimmiten kun tilanne antaa myöten, meikäläisen löytää levyttämästä jostain enemmän tai vähemmän sopivasta paikasta. Toiseksi yleisin syy tietenkin on se että vyövarustuksen pitää mielestäni olla kevyt ja kinnaamaton. Yleistyökalu (ja puukko useimmiten) killuu vyössä ja ne on helppo siirtää vyötä pitkin pois tieltä. (Ei tarranauhakiinnitystä.) Pistooli + lipasta menee vyöllä siinä ihmetapauksessa, että joku omastaan luopuu. Ylipäänsä kaikki ylimääräiset rynkynlipas-, ea-, juoma- snack-, snus-, jne -taskut vyövarustuksessa ovat vaan tiellä ja lisäävät painoa. Lisäksi repun lantiovyön käyttö hankaloituu. Olenpa jonkun nähnyt kantavan vyössä lämmintä paitaakin erillistaskussa. Noi on ihan ok kantaa, jos niitä kokee tarvitsevansa, mutta se miksi itse menen noin kevyesti on se syy että liivi löytyy läheltä ja reppu vähän kauempaa. Liivistä sitten kaikki muu tarpeellinen.

Eli lyhyesti: Oma vyö on käytännön sanelema kevyt työkaluvyö. Sen ei ole tarkoitus pitää meikäläistä hengissä vuorokausia tai olla osa taisteluvarustusta vaan helpottaa käytännön hommien hoitoa, kun en ole tst-varustuksessa.
 
Minä en laita vyöhön kuin pistoolin reisikotelossa ja jos sitäkään ei saa kanniskella, luovun vyöstäkin.

Syy moiseen on se, että sekä omissa että jaossa olevissa suojaliiveissä helma asettuu niin alas, että se painaa vyötä sekä siinä olevia varusteita. On myös vaikea keksiä tilannetta, jossa olisin niin kaukana tst-liivistäni, että pari ylimääräistä lipasta tai vesipullo olisi must juttu vyössä. Ymmärrän kyllä, että monissa tehtävissä tämä on sangen käytännöllistä, mutta omassani ei niin merkityksellistä. Tämän lisäksi vyölle tuleva paino alkaa äkkiä vaatia olkaimia vyöhön ja kun housuissa on jo henkselit niin kohta hankaa hartioita. Maastopuvun taskuihin kiristys- ja/tai ensiside, tulivehkeet, kääntöveitsi ja pieni otsalamppu. Sen kummempia selviytymisvarusteita en usko sotiessa tarvitsevani, kun hengenmeno pääasiassa johtuu muusta, kuin ilman varusteita maastoon eksymisestä.

Olen kyllä kokeillut tuota pari lipasta, kenttäpullo, ensiapuvälineet ja dumppi vyöllä -hässäkkää ja helpostihan ne kamppeet ovat siinä saatavilla. Mutta suojaliivin kanssa ei onnistu.
 
Hyvä avaus, varustekehä-ajattelu on tosiaan nykyaikaa. Jako eri kehien välillä tietysti riippuu tehtävästä, yksi tapa jakaa ne on
A-kehä: selviytyminen (aina mukana oleva minimivarustus)
B-kehä: taisteluvarustus
C-kehä: majoittuminen ja suorituskyvyn ylläpito

... ja ajatus nimenomaan on se, että ulompi kehä (B tai C) pitää sisällään ne sisemmät (A tai A+B). Se on sitten tapauskohtaisempaa, joukon tehtävästä ja varustuksen tasosta riippuvaa mitä B-kehään kuuluu (tätähän sinä kysyit..). Rajajääkärillä, panssarijääkärillä ja kaupunkijääkärillä on varmasti eri tarpeet ja välineet, joten yleispätevää vastausta ei ole. Ruokailuvälineiden ja sadevaatteiden tarpeellisuus riippuu paljon siitä mihin tehtävään lähdetään ja mikä sen arvioitu kesto on. Siksi B-kehä saattaa sisältää päivärepun/varustepussin tai olla sisältämättä. C-kehä on tässä jaottelussa sitten se rinkka tai varastoreppu eikä kuulu tst-varustukseen.

Joo, kehä tai line kit ajattelu on on tietysti mies- ja tehtäväkohtaista eikä ole tarkoituskaan vääntää sellaista mallia, että kaikilla on samat kamat, mutta jos kaikki puhuvat ns. samaa kieltä, niin tässä saa kenties vähän avarrettua näkemyksiä. Kutsuupa kehiä numeroilla tai kirjaimilla, niin homma on sama. Joskus puhutaan vain A-C /1-3, mutta toisaalta ihan helposti saadaan A-E tai 1-5 jos on halua jakaa noin. Tuolloin A/1 olisi vaatteiden taskuissa kulkevat ja E/5 olisi tukikohtapakkaus.

@Roger Mike
Sama juttu, vaatteiden taskut ovat mielestäni väliaikaisratkaisu jos kyseessä on vähääkään isompi tavara.

@setämies
Hyviä pointteja. Itse tekisin todennäköisesti samalla tapaa jos varusteisiin ei kuuluisi pistoolia. Kuitenkaan snack-patukat tai varapaidat eivät mielestäni kuulu vyölle tai liiviin, vaan niiden paikka on lähtökohtaisesti päivärepussa, mutta mikään ei tietenkään estä, eikä saa estää sitä, että tarpeen mukaisesti päivärepusta otetaan varusteita 1st ja 2nd lineihin, vaikka varusteen vakiopaikka ei niissä olisikaan.

Minä en laita vyöhön kuin pistoolin reisikotelossa ja jos sitäkään ei saa kanniskella, luovun vyöstäkin.
Syy moiseen on se, että sekä omissa että jaossa olevissa suojaliiveissä helma asettuu niin alas, että se painaa vyötä sekä siinä olevia varusteita. On myös vaikea keksiä tilannetta, jossa olisin niin kaukana tst-liivistäni, että pari ylimääräistä lipasta tai vesipullo olisi must juttu vyössä. Ymmärrän kyllä, että monissa tehtävissä tämä on sangen käytännöllistä, mutta omassani ei niin merkityksellistä.

Raskas liivi tai sitten väärää kokoa? Suojaliivi voi jossain tapauksissa kinnata pistoolin kanssa, joten silloin tietysti pistooli pitää saada alemmas tai ulospäin vartalosta. Varuste/asevyön tulisi lähtökohtaisesti olla lonkkaluiden päällä ts. lantiolla eli ainakin minulla se on selvästi alempana kuin maastopuvun housujen vyö, joka on vyötäröllä. Suojaliivin nivusläppä voi tietysti estää esim. pistoolinlippaiden käsittelyn, jolloin lippaat pitää siirtää sivummalle tai hyväksyä se, että niitä ei saa helposti käyttöön. Poliisin taktiset suojavarusteet antavat aika hyvän kotimaisen vertailukohdan siinä miten vyövarustus toimii tai on toimimatta suojavarusteiden kanssa. Suurimmat syyt sille, että varustus ei toimi ovat siinä, että:
1. Varustevyö on liian korkealla.
2. Suojavarusteet ovat väärää kokoa.

Tämän lisäksi vyölle tuleva paino alkaa äkkiä vaatia olkaimia vyöhön ja kun housuissa on jo henkselit niin kohta hankaa hartioita.

Tiedät varmasti, että minulla ei ole tarkoitus vittuilla tai viisastella, mutta sitten kyse on kyllä huonosta vyöstä. Pistooli lippaideen, rynkyn varalipas, kiristysside, dumppi on "light-mallin" 1.st line ja varusteille ei tule painoa kuin se 2-2½ kiloa. Tietysti varusteet pitää jakaa painon osalta mahdollisimman symmetrisesti, mutta huomioiden sen, että tyypillinen poliisin varustevyö voi hyvinkin painaa 5 kiloa (tai jopa vähän enemmän), niin parin kilon varustus ei kyllä hyvässä vyössä tarvitse henkseleitä jos vyö on tarpeeksi jäykkä ja leveä. Tietysti huono vyö yhdistettynä varusteiden painoon voi aiheuttaa ongelmia, mutta tuolloin syy on lihaksien huonossa kunnossa ja huonoissa varusteissa. Ongelma ei silti tule ihan hetkessä vaan vaatii useiden vuosien "altistumista" ja se ongelma on selkäkipu.
 
Selkä on jo valmiiksi kipeä, eikä johdu varustevyön kanniskelusta...:confused:

Nimen omaan nuo liian "pitkät" liivit on haittana. BW:n sirpoja ostin toisen, pienemmän, mutta sekin on hieman liian pitkä. Jakotavarasta taas ei tiedä mitä saa. Vyönä on wanha brittien tetsarivyö, mikä hinta/laatu suhteeltaan on riittävä harrastustoimintaan. Pistoolin ja dumpin kanssa ei ole ongelmia, kun ne ovat riittävän alhaalla. Myös plate carrierin kanssa vyön voi ladata täyteen tavaraa, ja on vähän pakkokin, kun liiviin ei käytännössä mahdu kuin lippaat. Hiertämis ongelma on ehkä hieman hatusta vedetty, mutta kahdet henkselit päällekkäin + liivi(t) kuulostaa hankalalta, kun yhdetkin henkselit tuppaa joskus painamaan /hiertämään hartioita... no, varusteet tuppaa kyllä painamaan, sama millä tavalla niitä kanniskelee...
 
Mielestäni vettä ja jotain ravintoa, puukko ja tulentekovehkeet, kompassi (metsäisellä alueella) yms selviytymisvälineet kannattaa olla koko ajan mukana, ei repussa/tetsarissa joka voi jäädä tavoittamattomiin jos jotain odottamatonta tapahtuu. Kannan siksi pientä vesipulloa vyöllä/reisitaskussa ja samoin taskussa on aina kuivamuonaa hiukan. No, minä olenkin tunnettu siitä että olen aina lastattu kuin kuormamuuli.

Toinen juttu, nuo sidetarpeet. Ne olisi syytä olla joka taistelijalla aina vaatteissa, ja vielä mieluiten niin että ne ovat joukon jokaisella taistelijalla, komppapäälliköstä apukokin varamieheen, samassa taskussa. Nopeuttaa ensihoitoa aika tavalla kun sidetarpeita on haavoittuneella/loukkaantuneella itsellään päällä, ja kenenkään ei tarvitse kysellä/kopeloida mistä ne löytyvät vaan ne ovat joka ukolla esim. vasemmassa reisitaskussa.
 
Toinen juttu, nuo sidetarpeet. Ne olisi syytä olla joka taistelijalla aina vaatteissa, ja vielä mieluiten niin että ne ovat joukon jokaisella taistelijalla, komppapäälliköstä apukokin varamieheen, samassa taskussa. Nopeuttaa ensihoitoa aika tavalla kun sidetarpeita on haavoittuneella/loukkaantuneella itsellään päällä, ja kenenkään ei tarvitse kysellä/kopeloida mistä ne löytyvät vaan ne ovat joka ukolla esim. vasemmassa reisitaskussa.

Sanoisin, että tuo on 100 % teoreettista hevonpaskaa. Jaa mihin perustan väitteeni? Olen itse joutunut antamaan henkeä pelastavaa ensiapua ja ne hommat perustuu siihen, että toimitaan ennalta määrätyn sapluunan mukaan. Käytännössä vedät suojahanskat käteen ja vedät ea-pakkauksen sisällön sen jälkeen ulos (ainakin jos on pieni vyömalli) ja poimit sieltä tarvittavat jutut. Siinä samalla sitten yleensä tuhriintuu vereen koko pakkauksen sisältö.

Useimmille ihmisille tilanne jossa kaveri meinaa kuolla käsiin on melkoinen kriisi, jossa syke nousee 150:n tienoille ja älykkyysosamäärä putoaa 30 pistettä. Ihan vihoviimeinen mitä kannattaa taistelukentällä tehdä on joku sidetarvikkeiden etsintä haavoittuneen taskuista. (Se perinnönjako sekä siteiden että lippaiden osalta voidaan tehdä vasta kun kaveri on saatu suojaan ja sidottua.) Jos haavoittuneen side on ehjä niin sen voi siirtää omaan taskuun muutamaa minuuttia myöhemmin (voi vain kuvitella kenelle se todennäköisesti veren, paskan, kusen tai oksennuksen liukastama paketti kelpaa)?

Kuten useimmille on opetettu- tärkeintä on aloittaa oikeansuuntainen toiminta välittömästi kuin täysin oikea toiminta myöhässä. Tuollainen siteiden etsintä haavoittuneen taskusta on teoreettista höpö höpöä- enkä ole tuollaiseen toimintatapaan törmännyt missään lähteessä missä on kuvattu oikeaa sotaa tai taistelua.
 
Viimeksi muokattu:
Sanoisin, että tuo on 100 % teoreettista hevonpaskaa. Jaa mihin perustan väitteeni? Olen itse joutunut antamaan henkeä pelastavaa ensiapua ja ne hommat perustuu siihen, että toimitaan ennalta määrätyn sapluunan mukaan. Käytännössä vedät suojahanskat käteen ja vedät ea-pakkauksen sisällön sen jälkeen ulos (ainakin jos on pieni vyömalli) ja poimit sieltä tarvittavat jutut. Siinä samalla sitten yleensä tuhriintuu vereen koko pakkauksen sisältö.

Useimmille ihmisille tilanne jossa kaveri meinaa kuolla käsiin on melkoinen kriisi, jossa syke nousee 150:n tienoille ja älykkyysosamäärä putoaa 30 pistettä. Ihan vihoviimeinen mitä kannattaa taistelukentällä tehdä on joku sidetarvikkeiden etsintä haavoittuneen taskuista. (Se perinnönjako sekä siteiden että lippaiden osalta voidaan tehdä vasta kun kaveri on saatu suojaan ja sidottua.) Jos haavoittuneen side on ehjä niin sen voi siirtää omaan taskuun muutamaa minuuttia myöhemmin (voi vain kuvitella kenelle se todennäköisesti veren, paskan, kusen tai oksennuksen liukastama paketti kelpaa)?

Kuten useimmille on opetettu- tärkeintä on aloittaa oikeansuuntainen toiminta välittömästi kuin täysin oikea toiminta myöhässä. Tuollainen siteiden etsintä haavoittuneen taskusta on teoreettista höpö höpöä- enkä ole tuollaiseen toimintatapaan törmännyt missään lähteessä missä on kuvattu oikeaa sotaa tai taistelua.

Arvostan suuresti käytännön kokemusta, mutta minun on perin vaikea ymmärtää, mikä kohta ajatuksesta on paskaa. Erityisen vaikeaa se on, kun lukee perustelusi - ne nimittäin tukevat minun kantaani.

Ihan varmasti homman pitää olla siinä tilanteessa ennalta opetellun, ja mieluiten selkäydintasolla hallitun, toimintamallin toteuttamista. Ilman muuta stressitilanteessa "syke nousee 150:n tienoille ja älykkyysosamäärä putoaa 30 pistettä" - eikä tarvitse edes olla kenenkään henki kyseessä että näin tapahtuu. Ilman muuta toiminnan pitää olla nopeaa eikä saa jäädä miettimään. Hengitystiet auki, verenvuoto tukkoon, sitten mietitään muuta jos ehditään ja pystytään.

Siksi juuri lääkintätarpeiden pitäisi olla paikassa, josta kaikki tietävät ne ottaa ilman että asiaa pitää ruveta miettimään. Jos se paikka on hoidon antajan oma vyö, hyvä niin - niin kauan kuin avun tarvitsijoita on vain yksi. Sillä sekunnilla kun avun tarvitsijoita on useampia, huonossa lykyssä vielä porukan lääkintämies avun tarvitsijoiden joukossa ja lääkintälaukku jossain kuusenjuurella olevan repun päällä, sidetarpeiden on pakko olla potilailla itsellään. Paskat housussa kauhusta ensiapua antavalla taistelijaparilla niitä ei ole liiaksi.

Se, onko paikka vasen reisitasku vai vyö vai oikea sierain vai mikä, ei ole oleellista. Oleellista on, että paikka on kaikilla sama, tiedossa oleva ja pakkaus yhdellä tempaisulla esiin saatavissa, ilman että asiaa tarvitsee hetkeäkään miettiä. Juuri sinun itse edellä mainitsemistasi syistä.
 
Eipä sitä etsintää tarvita, kyllähän jokaisen taistelijan liivistä pitää löytyä ristillä merkitty IFAK. Jos ei löydy niin ei kannata lähteä edes taistelemaan. En voi käyttää omia tarvikkeitani kaveriin, koska voin tarvita niitä itse. Jos ei ole hankkinut itselleen vehkeitä niin se on voi voi.
 
Eipä sitä etsintää tarvita, kyllähän jokaisen taistelijan liivistä pitää löytyä ristillä merkitty IFAK. Jos ei löydy niin ei kannata lähteä edes taistelemaan. En voi käyttää omia tarvikkeitani kaveriin, koska voin tarvita niitä itse. Jos ei ole hankkinut itselleen vehkeitä niin se on voi voi.

Juurikin näin. Ei käytetä omia, vaan potilaan. Ja yksi oikein hyvä paikka on tst-liivissä. Mieluiten taas kerran niin, että joukon kaikilla taistelijoilla se löytyy tst-liivistä jetsulleen samasta paikasta.
 
Viimeksi muokattu:
No ihan rehellisesti sanottuna en ole pitkään aikaan lukenut mitään noin elämästä vieraantunutta paskaa!

Jos joku ryhmästä tai joukkueesta saa osumaan niin totta kai sitä autetaan! Ihan riippumatta siitä löytyykö sidetarpeita ja raajankiristimiä oikeasta taskusta!

Amerikkalaisethan pitää sotatoimialueilla viekäkin tenttejä sotamiehille - siellä sitten syynätään miehen lomapuku tai taisteluvarustus. Tai sitten kysellään sotamiehiltä kysymyksiä tyyliin "kuka on yhdysvaltain puolustumininisteri" tai "mistä kohdista kehoa voi tunnustella pulssia". Noin esimerkin vuoksi sotamies saa tentistä hylätyn, jos ensiside on ilman muovista suojakuorta, kun varustusta tarkastetaan. Kuka tahansa sotatoimialueella palvellut pitää ensiteen ilman suojakuorta koska käytäntö on osoittanut, että suojakuoren avaaminen hikisillä tai verisillä käsillä on mahdotonta.Tämä tosiasia ei kuitenkaan koetilaisuuksien valvojia kiinnosta.

Kuitenkin noiden tenttien vaikutus ylennyksiin on huomattava. Mitkään käytännön näytöt esim. kyvystä taistella tms. eivät vaikuta ylennyksiin samalla tavalla (asioista päättävät upseerithan eivät näe esim. yksittäisen ryhmän jäsenten toimintaa välttämättä taistelussa).

Lääkintätarpeet ovat massakulutettavaa tavaraa joita täytyy joukolta löytyä paljon! Ensiside reisitaskuun koska ohjesääntö sanoo niin on sellaista taistelukentän todellisuudesta vieraantuneiden ihmisten puhetta. Vai sanotaanko esim. ammusten jakopaikalla "rk:n tuliannos 90 patruunaa päivässä, jos olette käyttäneet kaiken teidän pitää pärjätä ilman!"
 
No ihan rehellisesti sanottuna en ole pitkään aikaan lukenut mitään noin elämästä vieraantunutta paskaa!

Jos joku ryhmästä tai joukkueesta saa osumaan niin totta kai sitä autetaan! Ihan riippumatta siitä löytyykö sidetarpeita ja raajankiristimiä oikeasta taskusta!

Amerikkalaisethan pitää sotatoimialueilla viekäkin tenttejä sotamiehille - siellä sitten syynätään miehen lomapuku tai taisteluvarustus. Tai sitten kysellään sotamiehiltä kysymyksiä tyyliin "kuka on yhdysvaltain puolustumininisteri" tai "mistä kohdista kehoa voi tunnustella pulssia". Noin esimerkin vuoksi sotamies saa tentistä hylätyn, jos ensiside on ilman muovista suojakuorta, kun varustusta tarkastetaan. Kuka tahansa sotatoimialueella palvellut pitää ensiteen ilman suojakuorta koska käytäntö on osoittanut, että suojakuoren avaaminen hikisillä tai verisillä käsillä on mahdotonta.Tämä tosiasia ei kuitenkaan koetilaisuuksien valvojia kiinnosta.

Kuitenkin noiden tenttien vaikutus ylennyksiin on huomattava. Mitkään käytännön näytöt esim. kyvystä taistella tms. eivät vaikuta ylennyksiin samalla tavalla (asioista päättävät upseerithan eivät näe esim. yksittäisen ryhmän jäsenten toimintaa välttämättä taistelussa).

Lääkintätarpeet ovat massakulutettavaa tavaraa joita täytyy joukolta löytyä paljon! Ensiside reisitaskuun koska ohjesääntö sanoo niin on sellaista taistelukentän todellisuudesta vieraantuneiden ihmisten puhetta. Vai sanotaanko esim. ammusten jakopaikalla "rk:n tuliannos 90 patruunaa päivässä, jos olette käyttäneet kaiken teidän pitää pärjätä ilman!"

Missasit pointin. Pointti on se että käytetään potilaan eikä auttajan sidetarpeita, ja siksi ne pitää olla samassa, tiedossa olevassa paikassa.

Se, mitä amerikkalaiset tenteissään kyselevät, ei liity asiaan mitenkään eikä suoraan sanoen paljon kiinnosta.

Siinä olet oikeassa, että lääkintarpeita ei voi olla liikaa. Mutta kyse olikin nyt siitä, mitä kannetaan ja missä A- eli 1- varustuksessa, eli siinä mikä on aina mukana (= vaatteissa) ja/tai B- eli 2 - varustuksessa (tetsareissa). Totta hitossa niissä pitää olla lääkintätarpeita, mutta tila ja paino tulevat hyvin äkkiä vastaan ja vesi, aseet ja patruunat on kuitenkin aika lailla oleellisempia, eiköstä jookosta? Ilman niitä voi helposti käydä niin että taistelija "vieraantuu elämästä" hyvinkin konkreettisesti.
 
Missasit pointin. Pointti on se että käytetään potilaan eikä auttajan sidetarpeita, ja siksi ne pitää olla samassa, tiedossa olevassa paikassa.

Se, mitä amerikkalaiset tenteissään kyselevät, ei liity asiaan mitenkään eikä suoraan sanoen paljon kiinnosta.

Ehei sinä sinä se pointin missaat. Yrität olla näppärä ja vielä siinä kirjoituspöytä mielessä!

Olet juurikin tuollainen amerikkalainen master seargeant joka luulee kaiken viisauden sijaitsevan ohjesäännöissä.

Ensisiteiden, lippaiden tai ryhmäaseiden uusjaon ehtii tehdä vallan mainiosti siinä vaiheessa kun haavoittuneen haavat on saatu sidottua. (Mikäli haavoittuneella ylipäätänsä on mitään sellaista joka kelpaa kiertoon, todellisuudessa kun nykyaikaisen taistelukentän monivammapotilas kun ei ole mikään tuntemattoman haavoittunu, joka heittelee jotain puolisarkastista kommenttia vammoistaan ja paarien kantojärjestelyistä.)
 
Ikävä sanoa Samses mutta, huolesi lääkintarvikkeiden optimaalisesta käytöstä on tärkeysjärjestyksessä ehkä sijalla 9/10.

Britit tutkivat aikoinaan ihmisten reagointinopeuksia eri tilanteissa ja totesivat, että jos toimintavaihtoehtoja on enemmän kuin yksi niin ihmisen reagointiaika piteni 55 %:lla.

Taistulukentän ensiavun periaatteet ovat yksinkertaiset:

1. Suojaa itsesi

2. Hoida haavoittunut suojaisaan paikkaan ja jos voit turvallisesti tehdä niin...

3. Tarkasta haavoittuneen tila- jos mies ei hengitä ja sydän ei lyö jatka tehtävääsi. (Kohdehenkilö on käytännössä kuollut - hengen pelastaminen taistelukentän olosuhteissa hyvin epätodennäköistä.)

4. Jos elossa varmista hengitys ja tuki verenvuodot - hoida haavoittunut hoitoketjun osaksi joko heti tai myöhemmin.

Ensisiteiden etsiminen on tuossa ketjussa täydellinen lillukanvarsi, jolle ei pidä panna minkäänlaista painoa. Miksi? Jos ihminen opetetaan toimimaan tietyllä tavalla hän myös toimii niin!!!

Esimerkkinä vaikka amerikkalaiset poliisit, jotka olivat kuolleet tulitaistelussa. Rikostutkijat ihmettelivät miksi heillä oli hylsyjä taskut täynnä. Asiaa selvitettäessä selvisi, että paikallisessa poliisikoulussa oli opetettu, että kun ampunut kuusi laukausta pitää hylsyty kerätä ja laittaa taskuun! Poliisit olivat toimineet samalla tavalla myös tulitaistelussa!

Kouluttaja Jim Wagner on kertonut vielä järkyttävämmän esimerkin. Helsingin poliisilaitoksen konstaapeli on joutunut tilanteeseen jossa henkilö uhkasi häntä pistoolilla. Konstaapeli riisti aseen kohdehenkilöltä ja ojensi sen samantien takaisin... Onneksi poliisi sai riistettyä pistoolin kohdehenkilöltä vielä uudemman kerran pois. Jälleenpäin kyseiseltä konstaapelilta kysyttiin syytä miksi hän oli ojentanut pistoolin takaisin rikolliselle. Vastaus oli "koska harjoituksissa aina tehtiin niin."


Yhdysvalloissa otettiin käyttöön yleinen hätänumero käyttöön 80-luvulla. Lanseeratttiin laaja kammpanja jossa iskostettiin iskulausetta "In case on emergency call nine - eleven" Kampanja lopetettiin ja sananmuoto vaihdettiin muotoon"in case of emergency call - nine one one". Halki Yhdyvaltojen kun oli lukuisia tapauksia joissa soittajat eivät osanneet soittaa hätänumeroon koska puhelimessa ei ollut "numeroa yksitoista".

Jos miehet opetetaan etsimään ensiaputarvikkeet haavoittuneelta he myös tekevät niin. Siinä välissä sitten haavoittunut joka selviäisi hengissä esim. kylkiasentoon siirtämisellä tai vaikka kiristysiteellä kuolee kun taistelupari käy (turhaan) taskuja läpi!
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top