Monopolististen alojen yksityistäminen alihintaan tai ylipäätään on selvä tapon paikka. Maaperän varallisuutta jo kovasti havitellaan (kun valtio ei halua tarpeeksi osille), vesi on varmasti kiinnostava ennen pitkää. Jo tehdyistä mokista voi osin toipua (tosin maineriskillä) leikkimällä hiukan sosialistisempaa kuin oikeasti onkaan. Pääomasijoittaja lähtee kuin hauki rannasta, kun haistaa riskin tuoton putoamisesta. Solidumille vaan hillot ottaa vastaan, eläkeklusteri talkoisiin. Sijoittajansuojallahan tätä skenaariota yritetään torpata pääoman puolelta, päätösten aika leijuu ilmassa.
Yritystoiminnassa on kyllä syitä sysissä ja sepissä. Kasvua yrittävällä yrityksellä lastataan velvoitetta velvoitteen perään, eikä puhettakaan voittovarojen rahastoinnin mahdollisuudesta tai paljon nykyistä kokorajaa korkeammalle asetetuista "suur"yrityksen velvoitteista. Vaan on se suoraan sanottava, että liian moni yritys on pysähtyneessä tilassa. Hyvissä oloissa se näkyy maltillisena tai olemattomana kasvuna ja kivana työpaikkana muutamalle ihmiselle. Huonoissa oloissa se näkyy lautoina ovien edessä. Missä nälkä? Missä halu ja palo painua pikkuruisen Suomen markkinan ulkopuolelle?
Itse maksan veroni ja yritysverot, ja nautin joistain julkisista palveluista tyytyväisenä. Mutta aivan liikaa olen nähnyt miten julkinen raha on isännätöntä rahaa. Tai pahimmillaan, perustehtävää kyllä tehdään jollain resurssilla, mutta sitten hölvätään isolla kädellä rahaa (koska ei todellista vastuuta) ja kermana kakun päällä on poliittisessa näpertelyssä syntynyt, resursseja suorastaan imuroiva rytö "täsmäpäätöksiä". Ei niitä opettajia, poliiseja ja sairaanhoitajia tarvitse ruveta heti ensimmäisen säästötoimenpiteen perusteella laittamaan kilometritehtaalle, vaikka miten etujärjestö asiaa kirkuukin. Ja sitten ne "välttämättömät" julkiset tehtävät...
Koulutuksesta ja osaamisesta (ei ihan sama asia) olen vahvasti samaa mieltä edellä pohditun kanssa. Olisin valmis teräviin tukitoimenpiteisiin aina, kun joku henkilökohtaisella tasolla on valmis heittäytymään kansantalouden kannalta merkittävälle osaamispolulle. Vientikaupan ammattilaiset, tai mieluummin globaalien liiketoimintojen synnyttäjät. Verkostoitujat ja kellokkaat. Kielitaitoaan uskaliaasti finglishistä laajentavat ja vieläpä käyttävät, mandariinikiinaa, arabiaa, saksaa, portugalia, swahilia, meksikonespanjaa. Venäjääkin, eikä vain vienninedistämisvirkamiesten armoilla olevia suomenpuhujia. Tuotteistajat ja palvelumuotoilijat. Paitsi ne urpot, joiden mielestä hipsteröinti johtaa automaattisesti menestykseen.
Meitä suomalaisia on niin vähän, ettei paljon paranisi pitää joutoväkenä. Kaikista ei tule noita kansantalouden sankareita, mutta todella monesta tulee hommissa mukana oleva. Eikä todellakaan kyse ole työllä uuvuttamisesta. Nollasta 20 tuntiin avustavia töitä -> melkein kaikki pystyvät -> "kustannus" muuttuu aavistuksen verran "tuotoksi", määritteli miten määritteli. Pitää raivata rakenteet niin, että missään oloissa ei ole parempi olla tekemättä kuin tehdä.
Ja pari muuta juttua...
EDIT: Unohtui. Vapaaehtoistyö (ja siitä kolmas sektori, ja...) tarkoittaa yleismaailmallisesti sitä, että ihmiset uskovat jonkin tekemisen niin arvokkaaksi, että tekevät sitä korvauksetta. Suomessa? Jos ei suoraan valtiolta, niin EU:lta, kulttuurirahastolta, veikkausvoittovaroista tai mistä tahansa, kunhan ei vain jouduta tilanteeseen, että joudutaan maksamaan kuppikuntamme kahvittelu omasta pussista. (On paljon hyvää vapaaehtoistyötä. En syytä pyytäjiä. Syytän antajia, ja kovasti!) Ilman tätä holtitonta rahan syytämistä ja sen saamiseen kasvattamista olisi a) paljon vähemmän kuppikuntia b) enemmän intiaaneja ja vähemmän päälliköitä kussakin kuppikunnassa.
