Taloudellinen taistelu itsemääräämisoikeuden puolesta

Foorumilla käsitellään ansiokkaasti sotilaallista ja turvallisuuspoliittista näkökulmaa kansallisen itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi.

Mikäli suursodan kaltaisiin olosuhteisiin ei jouduta, tärkein itsemääräämisoikeuden tae on vahva kansantalous.

Mitä ja miten sillä areenalla pitäisi tehdä toisin kuin nykyään? Valtion talous ja koko julkinen talous sekä politiikka on kuitenkin vain varsin rajallinen osa kokonaisuudesta.

Pitäisikö sallia kaikille ansioverottomat keikkatyöt, kunhan maksu tulee ulkomailta Suomeen? Pitäisikö jättää uusin iKapine ostamatta ja korjata vaihtotasetta? Pitäisikö tukea voimakkaasti julkisin toimenpitein ulkomailla asuvien suomalaisten / suomalaislähtöisten myynninedistämistoimenpiteitä, joiden kohteena on Suomen kansantalouden kannalta mielekäs palvelu tai tuote? Pitäisikö...

Vai mitä tässä pitäisi tehdä? Vaikkei IMF sylissä ollakaan, vahvemmat taloudelliset hartiat antavat "pöydissä" möreämmän äänen.

 

Olen valmis tekemään enemmän töitä. Maksan veroni.

Muille: Lopetetaan pienen mittakaavan Kreikan-tauti valtion- ja kuntien hallinnossa, vähennetään byrokratiaa, lakataan tappamasta yrityksiä ja lisätään sitä kautta aloitekykyä ja sujuvuutta.

Tuhotaan veroparatiisit lopettamalla niille maksaminen - asiakkaana.

Valtio lopettakoon pölhöyden eli pienen mittakaavan Ukrainan taudin.

Taustaesimerkkejä (ja laitan vain pari):

A-katsastus. Valtio myi omistuksensa 2003, jolloin yrityksen nimi vaihtui A-Katsastus Oy:ksi. Valtio sai kaupasta 59 miljoonaa euroa. Vuonna 2006 brittiläisen Bridgepoint Capitalin hallinnoima rahasto osti yhtiön 395,5 miljoonalla eurolla. Kolmessa vuodessa yhtiön arvo oli siis yli kuusinkertaistunut tai - näkökulmasta riippuen - valtio oli luopunut omistuksestaan yli 300 miljoonaa alle käyvän hinnan.

A-Katsastus on maksanut yhteisöveroa noin 0,002 prosenttia liikevoitoistaan.

Digita. Senkin myi valtio. Kaikki Suomen radio- ja tv-ohjelmat Kauniista ja rohkeista merisäähän siirtyvät ilmatietä vastaanottimiin yhden ja saman lähetysverkon kautta. Niiden signaalit kulkevat 36 suuren lähetysmaston sekä yli 150 täytelähetinaseman kautta.

Lähetysverkko on niin kutsuttua perusinfrastruktuuria, kuten Suomen tieverkko, rautatiet tai sähkönjakelun kantaverkko, jota hallinnoi valtionyhtiö Fingrid.

Televisio- ja radiolähetyksiä välittää yhtiö nimeltä Digita.

Lähetysverkko eli Digita oli ennen Yleisradion omaisuutta. Nyt Digita on ulkomaisessa, yksityisessä omistuksessa ja sillä on hallussaan televisio- ja radiolähetysten monopoli Suomessa. Tämä tarkoittaa, että Yleisradio ja kaupalliset mediatalot joutuvat maksamaan sille vuosittain 80–90 miljoonaa euroa – paljon enemmän kuin ne pitävät kohtuullisena.

Toisin sanoen, sinä maksat. Esimerkiksi suoraan Yle-veron kautta.

Digita on huippukannattava yhtiö, oikea rahasampo omistajalleen, australialaiselle pääomarahastolle.

Osa sen voitoista siirtyy Luxemburgin veroparatiisiin.

Digitaa synnyttämäss ollut ja sen myyntiä johtanut Arne Wessberg on nykyisin Digitan hallintoneuvoston puheenjohtaja. Wessberg on yhtiölle kullanarvoinen, tunteehan hän alan kuin omat taskunsa. Hänet kutsuttiin Digitan johtoon, kun se siirtyi australialaisomistukseen 2012.

Digitan omistajan mahdollisesti tekemään verosuunnitteluun holdingyhtiöiden avulla Wessberg ei ota kantaa, vaan toteaa sen olevan omistajien asia.

 

Itse näkisin ainoana keinona, parantaa kansantalouden hartioita. Tekemällä yrittämisestä ja yrirystoiminnan aloittamisesta helpompaa. Poistaa täysin turhaa byrokratiaa ja paperin pyörittämistä. Yksityinen talous on ainoa keino tuoda rahaa tähän maahan pitkällä tähtäimellä. Julkisen puolen velkaantuminen ei ole pitkässä juoksussa kannattavaa.

 

Tässä varmaan jokaisen pitäisi miettiä, mitä itse voi tehdä.

Työajan lisäys on toimivampi kuin eläkeiän nosto (eli työttömyysajan pidennys). Ahneustaudin tappotalkoisiin myös johtajat!

Konsensuksen paluu on pakollinen.

Koulutuksesta on pidettävä parempaa huolta. Koulutus on ainoa pohjavalttimme globalisaatiossa. Jos tehdas karkaa, tuotekehittely voi vielä pysyä.

Aloitetaan infrastruktuuriprojektit, jotka kuitenkin on aloitettava sitten kun kaikki taas maksaa.

Pienten- ja keskisuurten yritysten toimintaa helpotettava.

Ja erityisesti turvallisuuspolitiikan kannalta:

Eriarvoistumista varottava. Jos ihmiset lakkaavat luottamasta poliittiseen järjestelmään, nämä Suomesta Murmanskin ja Karjalan oblasteja kyttäävät saavat kellokkaita nykyisten avohoitopotilaiden lisäksi katkeroista.

Seuratkaa Sauli Niinistön linjauksia. Ei saa olla lintsareita - edes omissa riveissä. Mitä suurempi johtaja, sen parempi esimerkki oltava. Tosin huonosti se nuorisojengi tuntuu kuuntelevan.

 

Vähennetään riippuvuutta tuontienergiasta..

 

Välillä tuntuu, että olisi parempi jos Saulista tehtäisiin Kekkosen tyyliin presidentti vaikka seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi, ei ole oikein luottoa tähän nuorisojengiin...

Mitäpä sitä hyvää turhaan vaihtamaan!

 

Hyvää settiä tässä keskustelussa. Tähän listaan valtionomaisuuden hölmönkaupoista kuuluu itseoikeutetusti Kemiran lannoiteyksikön (Kemira Grow-how) myynti norjalaiselle Yaralle 2004-2007. Norskit maksoivat siitä n.670 miljoonaa ja Yara sai käytännössä lannoitemonopolin Suomessa. Reippaiden hinnankorotusten jälkeen Yara tienasi tuon kauppahinnan takaisin pelkästään Suomen maanviljelijöiltä alle kahdessa vuodessa. Kaupan kätilöinä toimineista ministereistä Mauri Pekkarinen piti tätä ehkä suurimpana virheenään, Jyri Häkämies ei ole halunnut muistella koko asiaa.

 

Monopolististen alojen yksityistäminen alihintaan tai ylipäätään on selvä tapon paikka. Maaperän varallisuutta jo kovasti havitellaan (kun valtio ei halua tarpeeksi osille), vesi on varmasti kiinnostava ennen pitkää. Jo tehdyistä mokista voi osin toipua (tosin maineriskillä) leikkimällä hiukan sosialistisempaa kuin oikeasti onkaan. Pääomasijoittaja lähtee kuin hauki rannasta, kun haistaa riskin tuoton putoamisesta. Solidumille vaan hillot ottaa vastaan, eläkeklusteri talkoisiin. Sijoittajansuojallahan tätä skenaariota yritetään torpata pääoman puolelta, päätösten aika leijuu ilmassa.

Yritystoiminnassa on kyllä syitä sysissä ja sepissä. Kasvua yrittävällä yrityksellä lastataan velvoitetta velvoitteen perään, eikä puhettakaan voittovarojen rahastoinnin mahdollisuudesta tai paljon nykyistä kokorajaa korkeammalle asetetuista "suur"yrityksen velvoitteista. Vaan on se suoraan sanottava, että liian moni yritys on pysähtyneessä tilassa. Hyvissä oloissa se näkyy maltillisena tai olemattomana kasvuna ja kivana työpaikkana muutamalle ihmiselle. Huonoissa oloissa se näkyy lautoina ovien edessä. Missä nälkä? Missä halu ja palo painua pikkuruisen Suomen markkinan ulkopuolelle?

Itse maksan veroni ja yritysverot, ja nautin joistain julkisista palveluista tyytyväisenä. Mutta aivan liikaa olen nähnyt miten julkinen raha on isännätöntä rahaa. Tai pahimmillaan, perustehtävää kyllä tehdään jollain resurssilla, mutta sitten hölvätään isolla kädellä rahaa (koska ei todellista vastuuta) ja kermana kakun päällä on poliittisessa näpertelyssä syntynyt, resursseja suorastaan imuroiva rytö "täsmäpäätöksiä". Ei niitä opettajia, poliiseja ja sairaanhoitajia tarvitse ruveta heti ensimmäisen säästötoimenpiteen perusteella laittamaan kilometritehtaalle, vaikka miten etujärjestö asiaa kirkuukin. Ja sitten ne "välttämättömät" julkiset tehtävät...

Koulutuksesta ja osaamisesta (ei ihan sama asia) olen vahvasti samaa mieltä edellä pohditun kanssa. Olisin valmis teräviin tukitoimenpiteisiin aina, kun joku henkilökohtaisella tasolla on valmis heittäytymään kansantalouden kannalta merkittävälle osaamispolulle. Vientikaupan ammattilaiset, tai mieluummin globaalien liiketoimintojen synnyttäjät. Verkostoitujat ja kellokkaat. Kielitaitoaan uskaliaasti finglishistä laajentavat ja vieläpä käyttävät, mandariinikiinaa, arabiaa, saksaa, portugalia, swahilia, meksikonespanjaa. Venäjääkin, eikä vain vienninedistämisvirkamiesten armoilla olevia suomenpuhujia. Tuotteistajat ja palvelumuotoilijat. Paitsi ne urpot, joiden mielestä hipsteröinti johtaa automaattisesti menestykseen.

Meitä suomalaisia on niin vähän, ettei paljon paranisi pitää joutoväkenä. Kaikista ei tule noita kansantalouden sankareita, mutta todella monesta tulee hommissa mukana oleva. Eikä todellakaan kyse ole työllä uuvuttamisesta. Nollasta 20 tuntiin avustavia töitä -> melkein kaikki pystyvät -> "kustannus" muuttuu aavistuksen verran "tuotoksi", määritteli miten määritteli. Pitää raivata rakenteet niin, että missään oloissa ei ole parempi olla tekemättä kuin tehdä.

Ja pari muuta juttua...

EDIT: Unohtui. Vapaaehtoistyö (ja siitä kolmas sektori, ja...) tarkoittaa yleismaailmallisesti sitä, että ihmiset uskovat jonkin tekemisen niin arvokkaaksi, että tekevät sitä korvauksetta. Suomessa? Jos ei suoraan valtiolta, niin EU:lta, kulttuurirahastolta, veikkausvoittovaroista tai mistä tahansa, kunhan ei vain jouduta tilanteeseen, että joudutaan maksamaan kuppikuntamme kahvittelu omasta pussista. (On paljon hyvää vapaaehtoistyötä. En syytä pyytäjiä. Syytän antajia, ja kovasti!) Ilman tätä holtitonta rahan syytämistä ja sen saamiseen kasvattamista olisi a) paljon vähemmän kuppikuntia b) enemmän intiaaneja ja vähemmän päälliköitä kussakin kuppikunnassa.

 

Hyvä keskusteluavaus.

Tämmöisestä ketjusta tulee vaan herkästi semmoinen maailmanparannus"pölötus", jossa kukin vuorollaan listailee omaa sydäntä lähellä olevan kasan asioita ja mitään synteesiä tai konsensusta edes tärkeimmistä toimenpiteistä, joita pitäisi tehdä, ei synny oikein missään vaiheessa. Jotenka ei synny mitään käyttökelpoistakaan. Jokainen pääsee vaan "tuulettelemaan" pahimmat mieltä painavat asiat - ja sit homma jatkuu entiseen malliin IRL.

Baikalin tuomat ulkomaan ystävän terveiset: Siinäkin on jotakin kyllä. Ilmapiiri on kovin kovin varovainen Suomessa nykyään. Kaikki on tasapäistetty klooneiksi. Eipä semmoisessa ympäristössä oikein innovaatio ja riskinotto viihdy.

Muualla Pohjolassa tunnetaan näissä yhteyksissä semmoinen käsite kuin "Janten laki" (suosittelen: googleta ja sivistä itseäsi, jos ei suomeksi löydy, niin "jantes lag" ja pitäisi ruveta rokkaamaan). Suomessa ei ole edes vakiintunutta käsitettä tuolle ilmiölle, joka meitä riivaa siinä missä näemmä muitakin pohjoismaalaisia. Ilmeisesti meitä vielä jopa hivenen enemmän kuin esim. ruotsalaisia.

 

Kaksi asiaa:

Mukavaa, että joku tuntee Axel Sandemosen romaanin! Pidin enemmän teoksesta Me koristamme itsemme sarvilla. On harmi, jos kukaan ei muista teoksista kuin Janten lain. Merimies Kultahepo on yksi suosikkihahmoistani.
(tämä ei ole Janten kylästä)

Vai vainko Googlen ja Wikipedian tunnet? Viestisi on joka tapauksessa juuri Janten lain noudattamista puhtaimmillaan. Väärin pölötetään ja mitään ei tapahdu. Uhuu. Mitäs minä sanoin.
(tämä on tyyppiesimerkki Janten laista)

Kumpaa linjaa yleensä esimerkiksi täällä edustat? Savolaista tieriita-ajattelua vai rakentavaa synteesiä ja analyysiä? Entä minä? Jokaisen kai pitää tutkia lähinnä omaa asennettaan ja sitä, mitä itse voi tehdä.

Veli Baikal on oikeassa siinä, että me suomalaiset puristamme nyrkiä taskussa ja etsimme virheitä. Palkitsevaa kansaa emme ole. Kateus on juoksuhiekkaa. Jos joku alkaa jotain yrittää, toiset kyräilevät että "kyllä se sieltä alas tulee"... Toisaalta argumentaation ulkomailla käyneen pojan Suomi-shokki on kulunut. (Jante iskee taas!)

Sandemose löysi tätä Norjasta paljon, samoin aikaisemmin Henrik Ibsen. Ruotsalaiset taas ylpeilevät voitoillaan tästä ilmapiiristä.

Mikään ei muutu niin hitaasti kuin kulttuuri, joten luonnollisesti tekniset ratkaisut ovat vähän vikkelämpiä.

Antaa keskustelun vain rönsyillä. Siitä tulee varmasti parempi kuin Himasen läpyskästä.

 

Ainakin tuo pienyrittäjien ja keskisuurten yritysten aseman helpottaminen on noussut esiin. Samoin byrokratian vähentäminen.

Ehdotan yhtä menetelmää. Virkamiehiä valittaessa tehdään älykkyystesti. Tyhmät ja laiskat voi vielä värvätä, mutta tyhmä ja ahkera on heti hylättävä.

 

@Vonka , von Manstein on aina ollut suosikkini tuossa(kin) kohtaa. Kannatan. Toki huomioiden, että jo paljon ennen viran perustamista ja erityisesti vakinaistamista pitää tehdä vaikuttavuusanalyysi, ihan sillä lailla aikuisten oikeasti. Jos ei lisää merkittävästi kansalaisten hyvinvointia, paranna kansantalouden kokonaisuutta tai vähennä olennaisesti sisäistä tai uloista riskiä, niin henkselit päälle. Ei virkaa.

Ja tuossa kohtaa voisikin olla seuraava käytännön julkishallinnon tuottavuusohjelmien toimenpide. Ensin orgaanien tehtävistä kaikki turhat (noilla kriteereillä) pois, sitten yksittäin jokainen työtehtävä.

Sivumennen sanoen, suurissa organisaatioissa on yleisemminkin tuolle tarvetta. Yksityisellä puolella (pl. monopolistiset / oligopolistiset alat, pienen markkinan kiroukset) niin tapahtuu luonnostaan. Tulosvastuu, oikea sellainen.

Yleistä löpinää vielä - johtavien virkamiesten pestit saatiin jo viisivuotisiksi. Miksi ihmeessä asiantuntija- ja keskijohdon roolit eivät myös ole? Maailma muuttuu kyllä sitä vauhtia, että ajoittainen tarkastelu tehtävän jatkumisesta ja sen oikeasta hoitajasta on paikallaan. Samalla voitaisiin päästä terveempään tehtävien ja ihmisten vaihtuvuustasoon. Suuresti arvostamani Matti Lehti kantoi aikanaan huolta Tiedon henkilöstövaihtuvuudesta. Ei liikaa, ei liian vähän (jälkimmäinen oli ehkä Tietotehdas / VTKK / Unic -ajan haaste). Olisi rehellisempää todeta, että työtehtävässä liikkuvuus on tosiasiallinen vaatimus, eikä tehdä sitä kipeämmän kautta antamalla jonkin orgaanin rämettyä ja sitten yyteellä tuoreeksi. Ja asiantuntemuksen katoamisesta... On paljon virkamiehiä, joilla on todella erinomaista osaamista oman vastuualueensa asioista. Siis niistä todellisuuteen kytkeytyvistä asioista, joita hallinto palvelee ja lempeästi ohjaa oikeaan. Paljon, paljon enemmän löytyy syvällistä perehtyneisyyttä hallintoapparaatin ja normiston syvyyksiin, ja tosielämä kummittelee pelottavana ja monimutkaisena jossain siellä ulkona. Jälkimmäisten kohdalla reipas ja iloinen mieli kausiveroilmoituksia jättäessä nurjahtaa aina hiukan.

 

Entäs jos meidän talous ajetaan tarkoituksella karille suurempien poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi? Tavoitteiden, jotka eivät ole väestön enemmistön kannalta suotavia. Länsimaisten päättäjien viljelemä termi Uusi maailmanjärjestys saattaa todellisuudessa olla Vanha maailmanjärjestys. Paluu 1900-luvun mullistuksia edeltäneeseen yhteiskuntamalliin ja tulonjakoon. Monilla maailmankolkilla luokkayhteiskunta elää edelleen. Länsimaissa siitä oli pakko tinkiä Neuvostoliiton paineessa. Ei ole enää.

 

Kuvio meni niin, että Autorekisterikeskuksen virkamiesporukka osti katsastustoiminnot tuolla 59 miljoonalla ja myi kolmea vuotta myöhemmin yli 300 miljoonalla. Siinä tuli kaiketi 40 miljoonaa voittoa per ex-virkamies. Rahat 300 miljoonaa jäi sentään Suomeen.


Ihmettelen, miten jotkut vielä asioivat A-katsastuksessa? Samat palvelut ja yleensä halvemmalla saa suomalaisilta pieniltä katsastusyrittäjiltä. Toinen suuri firma eli K1-katsastus on sekin espanjalainen firma, joten kannattaa välttää.

Täysin käsittämätöntä ja anteeksiantamatonta taloudenpitoa.

Digitan kiertämiselle ei valitettavasti taida olla yhtä helppoja keinoja kuin katsastusfirmojen kohdalla.

 

Aikoinaan kommunistit ja muu vasemmisto nähtiin osin perustellustikin isänmaan pettureina. Vaan ketkä ovat nykyään syypäät sille, että valtion omaisuutta myydään jatkuvasti ulkomaille? Kansallinen Kokoomus, isänmaan pettäjät.

 

Ei valtion omaisuuden myynnissä ole mitään väärää, jos se osataan tehdä hyvin ja hyvällä hinnalla. Valtio omistajana on yleensä liiketaloudellisesti aika tehoton ja sanotaanko tuhlaileva.

 

Olen täysin samaa mieltä - paitsi kaikissa niissä tapauksissa, joissa on luonnollinen tai hallinnon synnyttämä mono- tai oligopoli. Ja näitähän ostajat mieluusti kärkkyvät, kun kaupan kohteena on lupa painaa rahaa pakkoraossa olevien kuluttajien (tai harvemmin yritysten) kustannuksella. Sen sijaan vapaasti kilpaillun alan liiketoimintojen omistamiseen pitää julkissektorilla olla erityinen syy, kuten toiminnan jatkuvuuden turvaaminen pysyvästä rakenteellisesta liiketoiminnallisesta kannattamattomuudesta huolimatta. Ja usein siihenkin riittäisi tukiosto tms. toimenpide, joka ei täysin riko markkinoiden perustoimintaa. Suomessa näitä valitettavasti piisaa, koska markkina on liian pieni tosiasiallisen kysynnän ja elinkelpoisuuden varmistamiseksi.

 

Oudon sivupolun taas kyllä kehitit. En ole Sandemosen romaaneihin ihmeemmin perehtynyt (mielestäni puuduttavia kirjoja).

Janten laki vaan nyt sattuu olemaan ihan yleiskäsite muissa Pohjoismaissa. Ei sen termin käyttäminen esim. Norjassa tai Ruotsissa aiheuta mitään luentoa Sandemosen romaaneista kuten täällä Suomessa näemmä. Jos sanon "Molokin kita", niin alkaako luento Raamatusta? Tai Catch-22 ja luento käynnistyy Hellerin romaaneista, vaikka kyse on vain hyvästä yleistietämyksestä ja kohtalaisesta fraasisanavarastosta myös kolmannella kotimaisella.

Btw, hassua ettei Catch-22 termi ole kääntynyt kieleemme - muista kielistä se kyllä tunnetaan, esim Ruotsissa voi sanoa "moment-tjugotvå".

Jokin nimihän se on ilmiölle annettava ja ehdotan tuota Janten lakia kun se kerran on jo muualla keksitty ja käytössä.

Keskustelu saapi puolestani rönsyillä ihan rauhassa. Sitähän minä jo ennustin. Kunhan nyt vaan ajattelin sanoa ääneen sen, että aikasta turhaa vääntö tässä muodossa nuo parannusehdotukset. Tuskin kukaan edes lukee toistensa ehdotuksia? Jokainen vain tyhjentää säikeeseen "oman pajatsonsa"?

Olisi edes joku äänestys toimenpiteistä mitkä ovat tärkeimmät toimenpiteet?