Brysselistä katsoen Suomi on merkityksetön periferia, virkistysalue, turvallisuuspuskuri ehkä jos on oikein valistunut henkilö.
Juuri siksi elinmahdollisuuksien varmistaminen on meidän suomalaisten käsissä. Poissa tutkalta - vapaa toimimaan monella tavalla.
Aika letarginen ote maailmaan pitää olla, jos edes neljäsosatosissaan miettii ettei mitään voisi / kannattaisi tehdä.
Ensimmäinen askel voisi olla kääntää kaikki julkiset tukimuodot (suorat tuet, lainat, takaukset, verovähennykset, infran rakentaminen, asiantuntijapalvelut...) suosimaan ensisijaisesti kauppatasetta kohentavaa tekemistä, mikrobiselta tasolta suurimpiin järjestelyihin. Sanoa se suoraan ja toteuttaa sitä johdonmukaisesti. Siinä ei vain mikkeliläinen ja siuntiolainen paikallisparoni hyödykään yhtä helposti kuin tähän asti, eikä osuuskaupan menestyksen varmistaminen olekaan pyhä lehmä. Ja saattaapa Ranelle ja Lissulle tulla entistä kovempi paine nostaa perää sohvanpohjalta, kun vastikkeellisuus nostaa oikeasti päätänsä "käsiparityön" uudelleen syntyessä. Sillä tavoin voisi tulla sitä oikeaa jaettavaa, jolla pidetään huolta heikommista ja luodaan menestyksen edellytyksiä kaikille.