Talvisota, jos siihen olisi varauduttu (mitä jos/what if)

[baikal]

Aivan.

Mielenkiintoista ajatella, jos Sudeettialueen jutuista ja Jartsevin ehdotuksista olisi vedetty oikeat johtopäätökset. Sekin on totta mitä Old Boy sanoo, että jos Suomi olisi aktiivisesti varustautunut, niin Stalin olisi saattanut ottaa Suomen vakavasti. Mutta siinä on kaksi vaihtoehtoa...joko ei olisi hyökätty ollenkaan tai oltaisiin hyökätty suuremmalla voimalla. Arvelisin kuitenkin, että Stalin olisi silti aliarvioinut Suomen puolustuskyvyn. Etenkin kun Neuvostoliitto oli juuri kyykyttänyt Japania Halhin-Golin taisteluissa kesällä 1939.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Halhin-Golin_taistelut

Onko Suomeen tehty jo "Jartsevin visiitti", sen uudistettu versio? Onko se huomattu, onko se ymmärretty vai onko menty lankaan?

Mutta pysytellään tuossa varusteluohjelmassa, tätä politiikkaa on jo tarpeeksi. Mutta varustautumisnäkökulman yksi iso pointti on se, että jossain kohtaa ennen Talvisotaa olisi pitänyt aloittaa aktiivinen toiminta ja rahoittaa hankkeet. Talvisota käytiin ehdottomasti vajain varustein, enkä tarkoita tässä kohtaa kypärää tai hevosen loimea, vaan purevia aseita.

 

[baikal]

Ennen talvisodan alkamista oli lähes valmiin 200kpl 120mm kranaatinheittimiä tehtaan nurkassa.
Niille tuli kiire vasta kun talvisota puhkesi.

Mutta enne kuin haaveillan tykistöstä ja heittimistä niin kannattaa muistaa tosiasia.

Että sytyttimet olivat todellinen pullonkaula.
”Sodan loppuvaiheissa pystyttiin valmistamaan noin 6 000 heittimen kranaattia vuorokaudessa, mutta sytyttimiä valmistui samassa ajassa vain 1 200 kappaletta.[4] ”

Nyt on toisin. Sytkärit valmistaa espanjalainen kumppani.

 

[Sardaukar]

Ennen talvisodan alkamista oli lähes valmiin 200kpl 120mm kranaatinheittimiä tehtaan nurkassa.
Niille tuli kiire vasta kun talvisota puhkesi.

Mutta enne kuin haaveillan tykistöstä ja heittimistä niin kannattaa muistaa tosiasia.

Että sytyttimet olivat todellinen pullonkaula.
”Sodan loppuvaiheissa pystyttiin valmistamaan noin 6 000 heittimen kranaattia vuorokaudessa, mutta sytyttimiä valmistui samassa ajassa vain 1 200 kappaletta.[4] ”

Aivan, mutta sytyttimien ja pohjanallien valmistuksen pullonkaula pystyttiin korjaamaan varsin nopeasti ja tuotanto jylläsi välirauhan aikana. Pienellä panostuksella siihen olisi pystytty jo ennen Talvisotaa.

Jos ajatellaan, että realistisesti Suomella olisi voinut olla tuo 1 miljoonaa tykistön kranaattia helposti varastossa (Talvisodan aikana tuotettiin kotimaassa n. 250 000 kevyen tykistön kranaattia ja Ruotsista saatiin n. 150 000 samana aikana ja 100 000 ei ole mahdoton luku ostaa muualta). 1.5 miljoonalla kranaatilla jo hieman pärjää (varastot + tuotanto+ostot).

 

[Sardaukar]

Onko ajatuksia puolustuksen ryhmittämisestä, jos käytössä on 12 kohtalaisesti varustettua divisioonaa ja erillisjoukkoja?

Entäpä panssarijoukot? Vickersit olisi aseistettu ja panssariyksikkö koulutettu. Luontevasti katsoisin sen kuuluvan Ratsuväkiprikaatiin (HRR, URR ja PsP) ylijohdon reservinä. (Panssareita oli RvPr:ssa ainakin jossain vaiheessa 30-lukua).

 

[Charananges]

1,5 miljoonaa kranaattia olisi ollut vallan mahtava määrä, jos sitä verrataan Suomen jatkosodassa ampumiin kenttätykistön kranaatteihin (4863848 kpl). Tosin mukaan on laskettu Suomen kesällä 1944 menettämät 88714 kpl ammusta kenttätykeille ja linnoitustykeille (ne jäykkälavettiset) 10368 kpl.

Itse olisin ottanut mieluusti mukaan jäykkälavettiset tykit. Niiden ampumat kranaatit olivat vuonna 1941 13,1 % kaikista laukauksista ja koko sodan aikana 8,2 %. Suurin merkitys lienee ollut se, että jäykkälavettisten tykkien käytöllä säästettiin uudemman kaluston putkia. Voidaan arvioida, että linnoitustykistön ampumalla noin 400 000 laukauksella säästettiin ainakin kolmen kenttätykistörykmentin putket.

Jäykkälavettiset olivat nimenomaan omiaan paikallaan olevassa sodankäynnissä tai jäykässä puolustuksessa. Ranskalaiset ampuivat yhden laukauksen minuutissa, suomalaiset kaksi.

Lähde:

Tamminen Pertti, Viennan Tykit; Tykistön taistelut Kiestingin ja Uhtuan suunnalla 1941-44
Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen 1987
ISBN 951-749-079-8

 

[Sardaukar]

Jäykkälavettiset on otettu huomioon Suomessa jo olleessa kaluston määrässä. Mutta niitä tuskin olisi Ranskasta menty ostamaan lisää modernimman kaluston sijasta. Siksi tuolla ulkomaiden hankintojen kommentissa Ranskan kohdalla lahjoituksina saatuja jäykkälavetteja ei laskettu mukaan.

 

[Creidiki]

Sota tuli koska ei uskottu että sota voisi tulla.

Koko 30-luvun raakattiin kutsunnoissa asevelvollisia ja asepalvelus keskeyti myös herkästi. Talvisodan lopun ja jatkosodan alun välissä armeijan koko kasvoi 200 000 miehellä.
JV-aseistuksen ja tykistön ammus-tilanne oli surkea. Jos sodan uhkaan olisi suhtauduttu vakavasti olisi esim tykistö aselajina voinut olla miesmäärän, aseistuksen ja ammusten suhteen ihan toisella tasolla jo niillä voimavaroilla joita oli käytettävissä 30-luvulla.

Panssarilaivat ja sukellusveneet on oma lukunsa. Panssarilaivoissa olisi ollut järkeä jos maavoimat olisi ollut ajanmukaisesti varustettu, mutta laivojen rakentaminen, ja eiryisesti niiden operointi tapahtui maavoimien kustannuksella.

 

[Charananges]

Tilanne on hieman kimurantti näissä "what if" -skenaarioissa, mutta jos Ranska ei olisi myynyt, kuin wanhoja jäykkälavettisia? Tosin oikeassa elämässäkään ei talvisotaan ehtinyt kuin 24 kevyttä kanunaa Ranskasta ja nekin vasta maaliskuussa.

 

[pstsika]

Onko kenelläkään ajatusta, kuinka paljon taistelujoukkoja olisi pystytty perustamaan, jos omaa asetuotantoa olisi pystytty jonkin verran nostamaan 1938-39 jalkaväkiaseiden osalta? Ja oletetaan samalla, että Italiasta saadut 100 000 Terni-kivääriä olisi ostettu ns. toisen linjan joukkojen aseeksi.

Tuskin 16+ divisioonaa kuten Jatkosodan alussa, mutta 12-14 ehkä? Ilmeisesti juuri käsiaseiden puute oli aika suuri. Oletetaan, että vuoden aikana (1938-39) lisäkoulutettua reserviä olisi kuitenkin ollut 30.11.1939 saman verran kuin Jatkosodan alussa

Osa suomalaisjoukoista sai aseekseen Berdan kivääriin mallia 1870. Kyseisen aseen ajanmukaisuudesta voi olla montaakin mieltä... Kotimaisista kivääreistäkin oikeastaan vain M/28-30 oli yhtä hyvä/parempi kuin ryssien Mosin Nagant 91-30 ja heilläkin oli sitten sodan loppupuolelella kaavittu varastoista perusmallin M/1891 kivääreitä täydennysjoukoille.

 

[late347]

Suomalaisella jalkaväellä ei ollut kovinkaan paljon tulivoimaa. Pitäkää mielessä että isot maat kuten Saksa, Neuvostoliitto, Amerikka. KAIKKI lisäsivät jalkaväen tulivoimaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Amerikkalaiset ottivat käyttöön puoliautomaattisen Garand- kiväärin perusmosureille. Amerikan kiväärimiehiä oli tukemassa konekiväärijoukkue joilla oli keskikaliiberin 7.62mm tai jopa raskas kaliiberi 12.7mm konekiväärit. Samaan tapaan Amerikkalaisissa kiväärimiesryhmissä oli pikakiväärimies 7.62mm Browning Automatic Rifle.

Sakemannit ottivat käyttöön konekivääri- pohjaisen jalkaväen ryhmän perustuen 7.92mm MG34 /MG42 konekivääreihin. Muut sotilaat olivat aseistettu perinteisillä kivääreillä tai konepistooleilla MP40.

Neuvostoliiton jutuista en tiedä niin tarkasti. Mutta he lisäsivät ryhmätasolla pikakiväärisotilaan DP-28 "Emma" (suomalaisittain). Maxim- konekiväärit olivat tulivoiman perustana 30-luvulla, sekä 40- luvun alkuvuosina.

Olisi voitu parantaa enemmän Maxim- konekiväärejä joukkue/komppania tasoilla. Suomi KP, myös pahoja puutteita kappalemäärien suhteen.

Emma pikakivääri oli neuvostolittolainen huipputuote jota ei ollut saatavilla (ennen kuin niitä saatiin sotasaaliiksi)

Samoin tuo PST aseistus oli hyvin heikkoa.

Toden totta myös panssariase oli todella huonossa jamassa tuohon aikaan Suomessa. Tämä saattoi vaikuttaa myös epärealistiseen käsitykseen joukkojen PST- kyvystä, kun ei osata peilata PST vs Tankki ominaisuuksia.

 

[late347]

Suurvalloista ainostaan Britannia ja Ranska vissiin jättivät jalkaväen aseistuksen retuperälle maailmansotien välisenä aikana.

Britit eivät oikeeen onnistuneet saamaan aikaan kunnollisia puolustusbudjeteja ja siinä maassa ei ollut oikein sellaista päättäväisyyttä aseistaa massiivista maa-armeijaa uutta hypotettista maailmansotaa (josta tuli toinen maailmansota) varten.

Briteille rahaa paloi laivastoon ja ilmavoimiin ja imperiumin ylläpitokustannuksiin.

 

[EK]

Suomalaisella jalkaväellä ei ollut kovinkaan paljon tulivoimaa. Pitäkää mielessä että isot maat kuten Saksa, Neuvostoliitto, Amerikka. KAIKKI lisäsivät jalkaväen tulivoimaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Amerikkalaiset ottivat käyttöön puoliautomaattisen Garand- kiväärin perusmosureille. Amerikan kiväärimiehiä oli tukemassa konekiväärijoukkue joilla oli keskikaliiberin 7.62mm tai jopa raskas kaliiberi 12.7mm konekiväärit. Samaan tapaan Amerikkalaisissa kiväärimiesryhmissä oli pikakiväärimies 7.62mm Browning Automatic Rifle.

Sakemannit ottivat käyttöön konekivääri- pohjaisen jalkaväen ryhmän perustuen 7.92mm MG34 /MG42 konekivääreihin. Muut sotilaat olivat aseistettu perinteisillä kivääreillä tai konepistooleilla MP40.

Neuvostoliiton jutuista en tiedä niin tarkasti. Mutta he lisäsivät ryhmätasolla pikakiväärisotilaan DP-28 "Emma" (suomalaisittain). Maxim- konekiväärit olivat tulivoiman perustana 30-luvulla, sekä 40- luvun alkuvuosina.

Olisi voitu parantaa enemmän Maxim- konekiväärejä joukkue/komppania tasoilla. Suomi KP, myös pahoja puutteita kappalemäärien suhteen.

Emma pikakivääri oli neuvostolittolainen huipputuote jota ei ollut saatavilla (ennen kuin niitä saatiin sotasaaliiksi)

Samoin tuo PST aseistus oli hyvin heikkoa.

Toden totta myös panssariase oli todella huonossa jamassa tuohon aikaan Suomessa. Tämä saattoi vaikuttaa myös epärealistiseen käsitykseen joukkojen PST- kyvystä, kun ei osata peilata PST vs Tankki ominaisuuksia.

Garandit tulivat laajempaan käyttöön vasta sodan sytyttyä. Esim. merijalkaväki tappeli Tyynellämerellä vanhoilla Springfieldeillä yllättävän pitkään.

Saksalaisten MG34 radikaali uudistus, jota oikein kellään muulla ei ollut - edes sodan loppuvaiheessa.

NL otti kp:t laajaan käyttöön vasta talvisodan opetusten jälkeen. Emma vastaa suomalaisten Lahti-Salorantaa käyttötarkoitukseltaan ja sijoitukseltaan.

Suomalaisessa joukkueessa/komppaniassa ei ollut yhtään kk:ta. Kk:t olivat pataljoonan KK-komppaniassa, josta ne sitten jaettiin kiväärikomppanioille. Periaatteessa tietenkin jokaiselle kiväärijoukkueelle oli yksi kk, mutta ei välttämättä.

Englantilaisten osalta voisi mainita Lee-Enfieldin, jonka tulinopeus (ja tarkkuus) hakkasivat esim. Garandin. Tästä syystä britit eivät kehittäneet itselataavaa kivääriä edes sodan aikaan.

Summa-summarum. Suomalaisten osalta tilannetta olisi pitänyt kehittää, mutta toisaalta mistä malli? Itselataavia ei ollut juuri millään armeijalla, pl. erikoisjoukot. Neuvostoliitonkin peruspyssynä säilyi kolmen linjan kivääri sodan loppuun saakka. Vyösyöttöisiä kevyitä konekiväärejä ei ollut kuin saksalaisilla, mutta tietysti jos se Sampo-kk olisi ollut vyösyöttöinen ja tullut käyttöön niin... Konepistoolien osalta Suomi oli itse asiassa eturivissä koko maailman mittakaavassa. Talvisota osoitti kaikille kp:n mahdollisuudet ja niiden valmistusta ja kehittelyä kiihdytettiin ympäri maailman.

Enemmänkin jossittelisin heittimillä, mutta sitä 120 mm:n heitintä ei tainnut olla kuin ranskalaisilla ja siitä kopioituna puna-armeijalla. Näitähän sitten saatiin sotasaaliiksi ja niistä kehitettiin oma versio. Saksalaiset muuten kopioivat Barbarossan alkamisen jälkeen (muistaakseni 1942) tuon ranskalaisten heittimen, mutta esikuva taisi kuitenkin tulla mutkan kautta, eli sieltä Neuvostoliitosta.

37 mm:n pst-tykkiä olisi tarvittu raakasti lisää, ja Boforsin lisenssi olisi valmistamisen mahdollistanutkin. Silti laittaisin enemmän painoarvoa epäsuoran tulen kehittämiselle putkien ja ammusten määrien osalta.

 

[EK]

Sota tuli koska ei uskottu että sota voisi tulla.

Koko 30-luvun raakattiin kutsunnoissa asevelvollisia ja asepalvelus keskeyti myös herkästi. Talvisodan lopun ja jatkosodan alun välissä armeijan koko kasvoi 200 000 miehellä.
JV-aseistuksen ja tykistön ammus-tilanne oli surkea. Jos sodan uhkaan olisi suhtauduttu vakavasti olisi esim tykistö aselajina voinut olla miesmäärän, aseistuksen ja ammusten suhteen ihan toisella tasolla jo niillä voimavaroilla joita oli käytettävissä 30-luvulla.

Panssarilaivat ja sukellusveneet on oma lukunsa. Panssarilaivoissa olisi ollut järkeä jos maavoimat olisi ollut ajanmukaisesti varustettu, mutta laivojen rakentaminen, ja eiryisesti niiden operointi tapahtui maavoimien kustannuksella.

Tuossa armeijan kasvattamisessa vain on se, että niitä raakkauksia tehtiin, koska isompaan armeijaan ei katsottu olevan varaa. Tosin mukana on myös se, että tuolla laskettiin pärjättävän sodan syttyessä. Kun sitten välirauhan aikaan armeijaa kasvatettiin, syynä oli se, että tilanne katsottiin niin epätoivoiseksi, että piti pelata hasardia. Heti, kun jatkosodan hyökkäysvaihe päättyi (osin jo aiemmin) miesmäärää ryhdyttiin supistamaan, että maa saatiin pidettyä jaloillaan. Tietysti samalla tavalla sitten epätoivoisessa tilanteessa 1944 miesmäärää taas kasvatettiin. Jo pelkkä YH vaikutti esim. maatalouteen erittäin haitallisesti, mikä oli fataalia, kun elintarvikkeiden tuonti oli hyvin rajoitettua. Myös teollisuudella oli ongelmia työntekijöiden määrien kanssa.

Edit:
Ai niin. Lääkäreillä oli kutsunnoissa ohjeena, että jos piti miettiä, otetaanko mies asevelvolliseksi vai ei, niin merkittiin "ruununraakiksi", paitsi jos oli joitakin erityisiä syitä ottaa rulliin.

 

[late347]

Garandit tulivat laajempaan käyttöön vasta sodan sytyttyä. Esim. merijalkaväki tappeli Tyynellämerellä vanhoilla Springfieldeillä yllättävän pitkään.

Saksalaisten MG34 radikaali uudistus, jota oikein kellään muulla ei ollut - edes sodan loppuvaiheessa.

NL otti kp:t laajaan käyttöön vasta talvisodan opetusten jälkeen. Emma vastaa suomalaisten Lahti-Salorantaa käyttötarkoitukseltaan ja sijoitukseltaan.

Suomalaisessa joukkueessa/komppaniassa ei ollut yhtään kk:ta. Kk:t olivat pataljoonan KK-komppaniassa, josta ne sitten jaettiin kiväärikomppanioille. Periaatteessa tietenkin jokaiselle kiväärijoukkueelle oli yksi kk, mutta ei välttämättä.

Englantilaisten osalta voisi mainita Lee-Enfieldin, jonka tulinopeus (ja tarkkuus) hakkasivat esim. Garandin. Tästä syystä britit eivät kehittäneet itselataavaa kivääriä edes sodan aikaan.

Summa-summarum. Suomalaisten osalta tilannetta olisi pitänyt kehittää, mutta toisaalta mistä malli? Itselataavia ei ollut juuri millään armeijalla, pl. erikoisjoukot. Neuvostoliitonkin peruspyssynä säilyi kolmen linjan kivääri sodan loppuun saakka. Vyösyöttöisiä kevyitä konekiväärejä ei ollut kuin saksalaisilla, mutta tietysti jos se Sampo-kk olisi ollut vyösyöttöinen ja tullut käyttöön niin... Konepistoolien osalta Suomi oli itse asiassa eturivissä koko maailman mittakaavassa. Talvisota osoitti kaikille kp:n mahdollisuudet ja niiden valmistusta ja kehittelyä kiihdytettiin ympäri maailman.

Enemmänkin jossittelisin heittimillä, mutta sitä 120 mm:n heitintä ei tainnut olla kuin ranskalaisilla ja siitä kopioituna puna-armeijalla. Näitähän sitten saatiin sotasaaliiksi ja niistä kehitettiin oma versio. Saksalaiset muuten kopioivat Barbarossan alkamisen jälkeen (muistaakseni 1942) tuon ranskalaisten heittimen, mutta esikuva taisi kuitenkin tulla mutkan kautta, eli sieltä Neuvostoliitosta.

37 mm:n pst-tykkiä olisi tarvittu raakasti lisää, ja Boforsin lisenssi olisi valmistamisen mahdollistanutkin. Silti laittaisin enemmän painoarvoa epäsuoran tulen kehittämiselle putkien ja ammusten määrien osalta.

Tarkoitin nimenomaan ikäänkuin taistelukenttätasolla, olisi toivottu enemmän tulivoimaa jalkaväen taistelussa komppanian vahvuuksilla.

Kyllä tuo Garand oli perusmosurin aseena etulinjan joukoilla vuonna 1943, jolloin oli amerikkalaisjoukkoja maavoimien taistelussa saksalaisia ja japanilaisia vastaan.

Ei pidä unohtaa että myös Neuvostoliitto sekä Natsi-Saksa kehittivät itselataavia kiväärejä joita jaettiin mosureille. SVT-40, G41, G43 jne...

Neuvostoliitolla oli käytössä itärintamalla erilaisia jalkaväen KK:ita esim. Gorjunov SG-43. Ei mikään kevyt pyssy varsinaisesti, mutta ilmeisesti teki tehtävänsä vanhemman Maximin kanssa.

Toisaalta Neuvostoliitto myös muodosti kokonaisia konepistooleilla varustettuja pataljoonia hyökkäysjoukoiksi. Tällaisilla joukoilla on jo melko hyvä tulivoima jos pitää hyökätä ja taistellla kaupunkialueella yms.

Amerikkalaisilla oli käytössä Tyynellämerellä kevyitä konekivääreitä 7.62mm M1919 A6 Browning. Näitä käytettiin hyökkäystaisteluissa Japanilaisten miehittämille saarille. Aseissa oli edessä bipodi (kaksijalka?) tukemassa tarkkuutta.

 

[fulcrum]

Koko 30-luvun raakattiin kutsunnoissa asevelvollisia ja asepalvelus keskeyti myös herkästi. Talvisodan lopun ja jatkosodan alun välissä armeijan koko kasvoi 200 000 miehellä.
JV-aseistuksen ja tykistön ammus-tilanne oli surkea. Jos sodan uhkaan olisi suhtauduttu vakavasti olisi esim tykistö aselajina voinut olla miesmäärän, aseistuksen ja ammusten suhteen ihan toisella tasolla jo niillä voimavaroilla joita oli käytettävissä 30-luvulla.

Panssarilaivat ja sukellusveneet on oma lukunsa. Panssarilaivoissa olisi ollut järkeä jos maavoimat olisi ollut ajanmukaisesti varustettu, mutta laivojen rakentaminen, ja eiryisesti niiden operointi tapahtui maavoimien kustannuksella.

Reality dose: panssarilaivat hankittiin erillisrahoituksella vuonna 1927: 12 vuotta ennen talvisotaa.

Panssarilaivoista sun muista valittaminen on vain maavoimien upseerien yritys peittää omaa epäpätevyyttään. Merkittävä syy talvisodan kalustopulalle oli ettei myönnettyjä hankintavaroja saatu käytettyä! Satoja miljoonia markkoja varauksia jouduttiin siirtämään joka vuosi seuraavalle vuodelle, koska puolustusvoimissa ei osattu päättää, mihin rahat käytettiin.

 

[EK]

Tarkoitin nimenomaan ikäänkuin taistelukenttätasolla, olisi toivottu enemmän tulivoimaa jalkaväen taistelussa komppanian vahvuuksilla.

Kyllä tuo Garand oli perusmosurin aseena etulinjan joukoilla vuonna 1943, jolloin oli amerikkalaisjoukkoja maavoimien taistelussa saksalaisia ja japanilaisia vastaan.

Ei pidä unohtaa että myös Neuvostoliitto sekä Natsi-Saksa kehittivät itselataavia kiväärejä joita jaettiin mosureille. SVT-40, G41, G43 jne...

Neuvostoliitolla oli käytössä itärintamalla erilaisia jalkaväen KK:ita esim. Gorjunov SG-43. Ei mikään kevyt pyssy varsinaisesti, mutta ilmeisesti teki tehtävänsä vanhemman Maximin kanssa.

Toisaalta Neuvostoliitto myös muodosti kokonaisia konepistooleilla varustettuja pataljoonia hyökkäysjoukoiksi. Tällaisilla joukoilla on jo melko hyvä tulivoima jos pitää hyökätä ja taistellla kaupunkialueella yms.

Amerikkalaisilla oli käytössä Tyynellämerellä kevyitä konekivääreitä 7.62mm M1919 A6 Browning. Näitä käytettiin hyökkäystaisteluissa Japanilaisten miehittämille saarille. Aseissa oli edessä bipodi (kaksijalka?) tukemassa tarkkuutta.

Niinpä. Vuonna -43. Samoin NL muodosti nuo hyökkäyspataljoonat vasta talvisodan jälkeen. Itselataavia oli talvisodassa, mutta vähemmän. Saksalaisten itselataavissa kannattaa katsoa tuota valmistusvuotta.

Ja edelleenkään nuo Gorjunovit tai Browningit eivät ole MG-34:n tai MG-42:n kaltaisia yleiskonekiväärejä. Niiden rinnalla käytettiin ryhmissä DP:tä ja BAR:ia.

Siispä uskallan väittää, että se suomalainen jv oli vuonna 1939 aikalaisiin verrattuna kohtuullisen tulivoimainen. Enemmänkin olisi tietenkin kaivattu ja ollut mahdollistakin varustaa, mutta mistä se malli?

 

[Cold Will]

Tuossa armeijan kasvattamisessa vain on se, että niitä raakkauksia tehtiin, koska isompaan armeijaan ei katsottu olevan varaa.

Myös siksi että noina aikoina Suomalaisten terveydentila oli surkea.

 

[Rajajääkäri]

Myös siksi että noina aikoina Suomalaisten terveydentila oli surkea.

Minä kun olen ollut siinä uskossa, että ennen miehet olivat riuskoja, voimakkaita ja hyväkuntoisia, koska tehtiin metsä-ja maataloustöitä aamusta iltaan.
Nykyään terveydenhoito kai tekee nykynuoresta terveemmän, vaikka hän istuu vain tietokoneella, juo colaa tai kaljaa ja liikunta on syvältä....

 

[fulcrum]

Minä kun olen ollut siinä uskossa, että ennen miehet olivat riuskoja, voimakkaita ja hyväkuntoisia, koska tehtiin metsä-ja maataloustöitä aamusta iltaan.
Nykyään terveydenhoito kai tekee nykynuoresta terveemmän, vaikka hän istuu vain tietokoneella, juo colaa tai kaljaa ja liikunta on syvältä....

Olivat kyllä, jos saivat hyvää ja monipuolista ruokaa, eikä joku nykyään kadonnut sairaus rampauttanut tai sokeuttanut nuorena.
Tuohon aikaan vielä oikeasti nähtiin nälkää, ja kansa odotteli keväällä rektumi jäykkänä että millaiset kelit kesäksi tulee, vai tuleeko katovuosi...

 

[Rajajääkäri]

Olivat kyllä, jos saivat hyvää ja monipuolista ruokaa, eikä joku nykyään kadonnut sairaus rampauttanut tai sokeuttanut nuorena.
Tuohon aikaan vielä oikeasti nähtiin nälkää, ja kansa odotteli keväällä rektumi jäykkänä että millaiset kelit kesäksi tulee, vai tuleeko katovuosi...

Varmaan oli näin asia.