Talvisota

[Leaderdog]

Yle Areena.

Kuuntelin ohjelmasarjan Sodan alla, jossa asiantuntija haastateltavana on Pekka Visuri.

Sodan alla

Neliosaisessa historiasarjassa perehdytään professori Pekka Visurin kanssa toisen maailmansodan, talvisodan ja jatkosodan taustoihin uuden tutkimuksen valossa. Toimittajana Seppo Heikkinen.

areena.yle.fi

 

[EK]

Yle Areena.

Kuuntelin ohjelmasarjan Sodan alla, jossa asiantuntija haastateltavana on Pekka Visuri.

Sodan alla

Neliosaisessa historiasarjassa perehdytään professori Pekka Visurin kanssa toisen maailmansodan, talvisodan ja jatkosodan taustoihin uuden tutkimuksen valossa. Toimittajana Seppo Heikkinen.

areena.yle.fi

Ja onhan se kyllä melko asenteellinen. Visuri on päättänyt, että jos Suomi olisi taipunut alueluovutuksiin, talvisota ei olisi syttynyt koskaan. Pitkin hampain myöntää, että joku muu sota ehkä, mutta nimenomaan talvisota sellaisena kuin me sen tunnemme, ei koskaan. Visuri perustelee kantansa sinänsä taitavasti, mutta koko ajan jättää pois sen aineiston, joka sotii hänen teesejään vastaan. Ei löydy Karjalan tieverkon parannuksia (Juri Kilinin väitöskirja), puna-armeijan suunnitelmien laatimista ja joukkojen keskittämistä (Rentola ja Manninen), ei Kuusisen hallituksen valmisteluja (Rentola, Manninen, Jussila), ei mitään muutakaan. Eikä sitten välirauhan aikana esimerkiksi mainita nikkeli-kriisiä tai pinonpolttajia tai mitään muutakaan, vaan Neuvostoliitto olisi tyytynyt talvisodan lopputulokseen ja Suomi hakeutumalla hakeutui Saksan liittolaiseksi.

Ai niin. Loruilin samasta asiasta jo tuonne ja tuonne.

 

[tulikomento]

Ja onhan se kyllä melko asenteellinen. Visuri on päättänyt, että jos Suomi olisi taipunut alueluovutuksiin, talvisota ei olisi syttynyt koskaan. Pitkin hampain myöntää, että joku muu sota ehkä, mutta nimenomaan talvisota sellaisena kuin me sen tunnemme, ei koskaan. Visuri perustelee kantansa sinänsä taitavasti, mutta koko ajan jättää pois sen aineiston, joka sotii hänen teesejään vastaan. Ei löydy Karjalan tieverkon parannuksia (Juri Kilinin väitöskirja), puna-armeijan suunnitelmien laatimista ja joukkojen keskittämistä (Rentola ja Manninen), ei Kuusisen hallituksen valmisteluja (Rentola, Manninen, Jussila), ei mitään muutakaan. Eikä sitten välirauhan aikana esimerkiksi mainita nikkeli-kriisiä tai pinonpolttajia tai mitään muutakaan, vaan Neuvostoliitto olisi tyytynyt talvisodan lopputulokseen ja Suomi hakeutumalla hakeutui Saksan liittolaiseksi.

Ai niin. Loruilin samasta asiasta jo tuonne ja tuonne.

Kusisessa raossa tuolloin oltiin. 1939 syksyn neuvotteluissa oli varmasti mukana hölmöä hyväuskoisuutta mallia Eljas Erkko: "Unohda että Neuvostoliitto on suurvalta." Mutta eiköhän tämä jo ole aika laajalti tunnustettu näkemys, että helvetin huonosti olisi käynyt, jos 1939 olisi lähdetty balttien myöntyväisyyden tielle. Itsenäisyys meni useaksi vuosikymmeneksi. Ja Neuvostoliiton miehittäjäterrorin myötä väestötappiot olivat luokkaa kaameat.

 

[EK]

Kusisessa raossa tuolloin oltiin. 1939 syksyn neuvotteluissa oli varmasti mukana hölmöä hyväuskoisuutta mallia Eljas Erkko: "Unohda että Neuvostoliitto on suurvalta." Mutta eiköhän tämä jo ole aika laajalti tunnustettu näkemys, että helvetin huonosti olisi käynyt, jos 1939 olisi lähdetty balttien myöntyväisyyden tielle. Itsenäisyys meni useaksi vuosikymmeneksi. Ja Neuvostoliiton miehittäjäterrorin myötä väestötappiot olivat luokkaa kaameat.

No joo. Mutta kun tuossa lähteenä on Paasikivi, niin ei se välttämättä ihan noinkaan ole ollut. Paasikivenkin rekordi on aika mittava:
- Myöntyväisyysmies sortokausien aikana
- Vastusti itsenäistymistä ennen lokakuun vallankumousta
- Kannatti kuningasvaltaa
- Sitoutui Saksaan itsenäistymisen jälkeen
- Kannatti kovasti heimosotia ja hyökkäystä Pietariin, kunnes Tarton rauhassa luopui Repolasta ja Porajärvestä
- Olisi luovuttanut Neuvostoliiton vaatimat alueet ennen talvisotaa
- Olisi jättänyt evakot luovutetuille alueille
- Välirauhan aikaan olisi myöntynyt Neuvostoliiton vaatimuksiin
- Jatkosodassa hyppäsi 100% Saksan kelkkaan ja laati jo puheen Leningradin saamisen kunniaksi
- Rauhanopposition ulkojäsen jatkosodan loppuvaiheessa
- Nosti Kekkosen takaisin politiikkaan

Että kun takinkääntäjistä puhutaan, Paasikivi on aika kärjessä Suomen poliittisessa historiassa, mutta samalla on huomattava, että osasi kääntää takkia oikeaan suuntaan, oikeaan aikaan. Fiksu mies!

 

[Erkki]

Visuri talvisotakäsityksineen on kuin suoraan 1970-luvulta. Lainaus Max Jakobsonin kirjasta Väkivallan vuodet: "Voidaanko osoittaa, kuka oli syypää sotaan?" Tämän kysymyksen esitti minulle Yleisradion toimittaja Antero Kekkonen joulukuussa 1979 talvisodan 40-vuotismuistoa käsittelevässä tv-ohjelmassa. Vastasin: "Miten olisi Stalin?" Haastattelija ojensi minua välittömästi: "Tarkoitin Suomen puolella."

 

[EK]

Visuri talvisotakäsityksineen on kuin suoraan 1970-luvulta. Lainaus Max Jakobsonin kirjasta Väkivallan vuodet: "Voidaanko osoittaa, kuka oli syypää sotaan?" Tämän kysymyksen esitti minulle Yleisradion toimittaja Antero Kekkonen joulukuussa 1979 talvisodan 40-vuotismuistoa käsittelevässä tv-ohjelmassa. Vastasin: "Miten olisi Stalin?" Haastattelija ojensi minua välittömästi: "Tarkoitin Suomen puolella."

Joskus meidän luennoitsija kertoi kysyneensä eräältä ulkomaalaiselta tutkijalta, joka oli erikoistunut Suomen sotien aikaan, olisiko Stalin hyökännyt Suomeen, jos aluevaihtoon olisi suostuttu. Vastaus oli ollut: "Maybe would have, maybe he wouldn't - He was such a fellow!"

 

[tulikomento]

Mitä mieltä olette Keijo Korhosesta ? 70-luvun UKK:n ulkoministeristä. Käsittääkseni tutki historioitsijana talvisodan poliittista puolta aika lailla. Ja jos oikein ymmärsin, niin Korhonen olisi jollain tapaa lähtenyt myöntyväisyyden tielle.

 

[EK]

Mitä mieltä olette Keijo Korhosesta ? 70-luvun UKK:n ulkoministeristä. Käsittääkseni tutki historioitsijana talvisodan poliittista puolta aika lailla. Ja jos oikein ymmärsin, niin Korhonen olisi jollain tapaa lähtenyt myöntyväisyyden tielle.

Korhonen oli kainuulainen realisti, eli joissain yhteyksissä oli sitä mieltä, että talvisota oli suuri katastrofi Suomelle ja joissain yhteyksissä oli sitä mieltä, että talvisota olisi ollut mahdollista välttää. Ikimuistettava on Korhosen viimeinen (vissiin) kolumni Lapin Kansaan, jossa hän kertoi Afganistanin kansan olleen onnellisessa asemassa Neuvostoliiton miehittäessä Afganistanin ja kurjuuden alkaneen Yhdysvaltain hyökättyä Afganistaniin. Vertaili sodan kestoa (joskus 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä) ja jotain elintasoa tms. Kokonaan unohtui, että se Yhdysvaltain invaasio oli seurausta Neuvostoliiton invaasiosta ja sitä seuranneesta sisällissodasta ja Talebanien hallinnosta.

 

[tulikomento]

Korhonen oli kainuulainen realisti, eli joissain yhteyksissä oli sitä mieltä, että talvisota oli suuri katastrofi Suomelle ja joissain yhteyksissä oli sitä mieltä, että talvisota olisi ollut mahdollista välttää. Ikimuistettava on Korhosen viimeinen (vissiin) kolumni Lapin Kansaan, jossa hän kertoi Afganistanin kansan olleen onnellisessa asemassa Neuvostoliiton miehittäessä Afganistanin ja kurjuuden alkaneen Yhdysvaltain hyökättyä Afganistaniin. Vertaili sodan kestoa (joskus 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä) ja jotain elintasoa tms. Kokonaan unohtui, että se Yhdysvaltain invaasio oli seurausta Neuvostoliiton invaasiosta ja sitä seuranneesta sisällissodasta ja Talebanien hallinnosta.

Sodan ja rauhan miehet -sarjassa sentään kuulosti ihan järkevältä.

 

[Erkki]

Mitä mieltä olette Keijo Korhosesta ? 70-luvun UKK:n ulkoministeristä. Käsittääkseni tutki historioitsijana talvisodan poliittista puolta aika lailla. Ja jos oikein ymmärsin, niin Korhonen olisi jollain tapaa lähtenyt myöntyväisyyden tielle.

Korhonen sai Neuvostoliiton vihat, kun hän puhui julkisesti Molotovin- Ribbentropin sopimuksen lisäpöytäkirjasta, mikä oli 1970- luvulla tabu. Kekkosen ajan kontekstissa Korhonen oli varsin järkevä verrattuna moneen muuhun. Kai se jostain kertoo, että kommunistit, Neuvostoliitto sekä Väyrynen eivät pitäneet hänestä.

 

[Rakettimies]

Korhonen oli kainuulainen realisti, eli joissain yhteyksissä oli sitä mieltä, että talvisota oli suuri katastrofi Suomelle ja joissain yhteyksissä oli sitä mieltä, että talvisota olisi ollut mahdollista välttää. Ikimuistettava on Korhosen viimeinen (vissiin) kolumni Lapin Kansaan, jossa hän kertoi Afganistanin kansan olleen onnellisessa asemassa Neuvostoliiton miehittäessä Afganistanin ja kurjuuden alkaneen Yhdysvaltain hyökättyä Afganistaniin. Vertaili sodan kestoa (joskus 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä) ja jotain elintasoa tms. Kokonaan unohtui, että se Yhdysvaltain invaasio oli seurausta Neuvostoliiton invaasiosta ja sitä seuranneesta sisällissodasta ja Talebanien hallinnosta.

Menee hieman asian vierestä, mutta Korhonen oli sitä ulkoministeriön porukkaa, jotka joutuivat uudemman polven sosiaalidemokraattien hampaisiin liian pidättyväisistä YYA-tulkinnoista. Korhonen yritti saada kolmatta parlamentaarista puolustuskomiteaa pyörtämään aiemman kannan siitä, että YYA-konsultaatio ei vaatisi todettua hyökkäystä. Taustalla oli halu pitää konsultaatiokynnys mahdollisimman korkeana. Demarien silmissä hän oli Jacobsonin, Pajusen, Karhilon, Hyvärisen ja Pastisen ohella osa ns. everstijunttaa, joka piti savustaa ulos ulkoministeriöstä.

Mutta tarkastelisin ehkä 1970-luvun historiankirjoitusta tiettyjen lasien läpi: jopa Sotakorkeakoululle lähetettiin puolustusneuvostolta kirjelmä siitä, ettei viholliskuvia ole syytä nostaa liikaa esille, sillä ne eivät ole puolueettoman maan oikeus. Koulutustilaisuuksissa oli puhuttu liian suoraan Neuvostoliitosta ja diplomitöissä Neuvostoliitto oli liiaksi esillä.

Neuvostoliitolle historiatulkinta oli tärkeä osa identiteettiä ja historiakäsitystä myös seurattiin vasemmiston ja Neuvostoliiton toimesta. Esimerkiksi kenraali Sutela suututti neuvostoliittolaiset puheellaan 1977, jossa viittasi jääkäreihin Suomen itsenäisyyden takaajina, senhän olisi pitänyt olla Lenin. Myös Mannerheimin muotokuva olisi pitänyt poistaa Kadettikoulun rakennuksesta, mutta itsepäisesti tähän ei ryhdytty.

Pidän toisaalta hyvin kyseenalaisina, että samoja näkemyksiä toistellaan vielä nykyään. Luulisi että Molotov-Ribbentrop -sopimus olisi perustietämystä tutkijalle Talvisodan taustana. Neuvostoliittoa ei kiinnostanut Puolan, Latvian, Liettuan, Romanian tai Viron intressit tai lupaukset. Vain heidän omansa.

 

[Vonka]

Mitä mieltä olette Keijo Korhosesta ? 70-luvun UKK:n ulkoministeristä. Käsittääkseni tutki historioitsijana talvisodan poliittista puolta aika lailla. Ja jos oikein ymmärsin, niin Korhonen olisi jollain tapaa lähtenyt myöntyväisyyden tielle.

En tiedä, tarvitaanko tähän enää mielipidettäni, mutta Keijo Korhonen oli ainakin Neuvostoliiton intressit ymmärtävä puolueettomuusmies. Hän kasvoi siihen aikaan ja oli vuosikausia muotoilemassa kommunikeoita. Hän hääräsi hyvin voimakkaasti ja ihan UKK:n loppuaikoina tavallaan johti presidentin kanslian toimia ja samalla kulisseissa Väyrysen, Vladimirovin ja kansliapäällikkö Perttusen kanssa Suomea Kekkosen ollessa vielä virassa.

Kun Rutskoi ja kumppanit yrittivät sitä kaappaustaan 1993, Korhonen hommasi itsensä telkkariin höpisemään YYA:n paluuta ja oli vielä laittanut siihen videoonsa Kekkosen kuvan taakseen seinälle. Hän toitotti reaalipolitiikkaa ja kehotti ottamaan hatun kouraan. Minua vieläkin kiinnostaa, mikä helvetin idea se oli ja kuka Ylessä hyväksyi, että tuutataan ulos. Olihan meillä sentään vielä hallituskin ja presidentti. Että mitä tämä häiskä oikein yritti. Luulen että hänellä oli suhteita näihin kaappaajiin, mutta se juopporemmi ei ehtinyt kunnolla edes krapulan puolelle ennen kuin homma oli ohi.

Martti Ahtisaarta Korhonen rusikoi joka käänteessä nimenomaan länsimielisyydestä. Korhonen ei hyväksynyt Kosovo-ratkaisua. Hän kirjoitti Nobel-komitealle kirjeenkin ja yritti estää Ahtisaarta saamasta rauhanpalkintoa.

Puolueettomuuskuvaa hän yritti pitää yllä niinä vaikeina aikoina everstijuntan kanssa. Mutta Hyvärinen oli niistä se oikeasti kova jätkä. Sen Korhonenkin myöntää. Tai myönsi. Hyvärinen neuvotteli Marski-kabinetissa neukit tainnoksiin.

 

[Rakettimies]

Ehkä Korhosessa ja monessa muussakin ajan hahmossa näkyy tuon aikakauden harmaus ja epäselvyys. On aika vaikea saada selvää, kenen intressejä ajetaan milläkin hetkellä ja ketkä ovat hyödyllisiä idiootteja. Välillä saatettiin mennä NL:n agendan mukaan, toisaalta välillä neukkujen vaikutusvaltaa pyrittiin vähentämään. Todellisista vaikuttimista on tosi vaikea saada selvää.

III PPK:ssa Korhonen sanoi tosin, myöhemmin toimineensa YYA-tulkinnoissa Kekkosen ohjeistamana, sillä Ustinovin suostuttelu oli pelästyttänyt presidentin Neuvostoliiton aikeista. Oli siis saatava mietintöön perustelu, joka estäisi konsultaatiot ilman todellista uhkaa. Lopulta tässä ei onnistuttu, kun Raimo Väyrynen, Jorma Hentilä ja kumppanit torppasivat aikeet muuttaa YYA-tulkintaa muiden puuttumatta keskusteluun.

Pidän kuitenkin Kekkosen aktiivista tukea tuolloin varsin epätodennäköisenä hänen huonosta voinnistaan johtuen. Voi (etenkin omasta näkökulmasta) hyvinkin olla, että osa SDP:n linjan vastustamisesta johtui nimenomaan ulkoasianhallinnon sisäisistä kiistoista ja presidentin suosion kalastelusta. Opportunistejä löytyi eritoten demareista, kuten myöhemmin sai huomata.

Palatakseni Visuriin ja talvisotaan. Häneltä löytyy aika osuva yhteys kylmän sodan vuosiin. Myöhemmin hän on häärinyt varsin venäjämyönteisena tunnetussa Suomen Geopoliittisessa seurassa. Siellä ovat häärineet nämä ns. uuden ulkopolitiikan vaalijat Blomberg ja Kalela. HY:n professori Henrik Meinander otti hatkat seurasta todeten sen käytännössä olevan vanhojen YYA-virkamiesten temmellyskenttä. Selittänee ainakin osan näkemyksistä.

Ehkä kaikista edellä mainituista henkilöistä yhteistä on, että aika hanakasti vanhat YYA-näkemykset ovat jääneet taustalle, vielä näihin päiviin asti 1970-luvun politiikoissa ja virkamiehissä. Tämä väistämättä vaikuttaa tutkimusotteeseen, kaikki opit ja metodit on saatu 1970-luvun näkövinkkelistä katsottuna.

 

[Sigma957]

Visuria on kyllä kiittäminen, että Erfurthin loputkin sota-aikaa koskevat päiväkirjat julkaistiin suomeksi.

 

[tulikomento]

Visuria on kyllä kiittäminen, että Erfurthin loputkin sota-aikaa koskevat päiväkirjat julkaistiin suomeksi.

Off topic:

Suomensi myös Aatun Luftwaffe -adjuntantin muistelmat. Kuvaa sisäpiiriläisen näkövinkkelistä Aatun päämajan toimintaa.

 

[tulikomento]

Visuri talvisotakäsityksineen on kuin suoraan 1970-luvulta. Lainaus Max Jakobsonin kirjasta Väkivallan vuodet: "Voidaanko osoittaa, kuka oli syypää sotaan?" Tämän kysymyksen esitti minulle Yleisradion toimittaja Antero Kekkonen joulukuussa 1979 talvisodan 40-vuotismuistoa käsittelevässä tv-ohjelmassa. Vastasin: "Miten olisi Stalin?" Haastattelija ojensi minua välittömästi: "Tarkoitin Suomen puolella."

Häpeän tunnustaa kerran eduskuntavaaleissa äänestäneeni kyseistä äijää.

 

[Vonka]

Eilen oli Tampereen suurimman talvisodan aikaisen pommituksen muistopäivä. 2.3.1940 on Kalevankankaan nuorimman sankarivainajan kaatumispäivä.

Tamperetta pommitti yhteensä 104 konetta kolmessa aallossa. Yhdeksän ihmistä sai surmansa ja kolmisenkymmentä haavoittui.

Yksin Hiitolasta evakkona tullut 14-vuotias karjalaispoika Martti Mykrä oli ilmavalvontatehtävässään Sorsapuistoa vastapäätä olleen kerrostalon katolla. Hän oli aloittanut ammattikoulun Tampereella ja liittynyt suojeluskuntaan. Talo sai osuman ja Mykrä putosi hissikuiluun.

 

[Vonka]

Tänään 10.3. oli talvisodan rauha vain tuokion päässä, mutta vielä monen matka katkesi.

Erik "Erkki" Kujala tunnetaan Yrjö Jylhän runosta "Kaivo". Hän kaatui hakiessaan haavoittuneelle vettä.

(Hautakivi Virtain Killinkoskella)



Virtolaisten pataljoona (III/JR30, myöh. III/JR21 ) oli joulun rintamavastuussa Taipaleenjoella Kirvesmäessä ja jälleen loppiaisen jälkeen. Vastuuviikko 11.2. oli pahin kaikista, ns.helvettiviikko, jolloin alkoi Timosenkon junailema suurhyökkäys. Mutta pataljoona ei väistynyt. 16.2. sen vaihtoi "posliinipataljoona" eli I/JR 61. Levon jälkeen Kirvesmäen "voittamaton pataljoona" siirtyi Terenttilään, jossa pataljoonia vaihdettiin jo välillä päivittäin. Pataljoona oli asemissa kaikki lopputaistelut kolmea päivää lukuunottamatta. Komentajansa Eino Polónin johdolla pataljoona poistui viimeisenä joukko-osastona Taipaleesta 15.3. 1940, liki samoista montuista, mihin tulivat. Venäläisiltä pataljoona sai nimen "Virtain verihurtat".

JR 30 (21):n III P:n osuus tappioista oli 196 kaatunutta ja 340 haavoittunutta.Virtolaisten osuus kaatuneista oli 159 miestä, loput neljäkymmentä olivat Ähtäristä ja Pihlajavedeltä.

Kaikkiaan sodissa kaatui 435 virtolaista, yksi heistä oli nainen. Pahiten sota kohteli Karttilan perhettä, josta kaatui neljä veljestä.

Pihkajavetisiä meni suhteellisesti vielä enemmän, eniten kaikista. Pihlajavesi on nykyään Keuruun sivukylä, mutta silloin vielä oma pieni kuntansa.

Virtain keskustan sankarihaudassa on 336 sankarivainajaa ja Killinkoskella 50. Loput ovat muualla ja yksityishaudoissa.

Kaivo

Talvipäivä puolessa on vasta,
hyökkäystä ei, vain tykkitulta:
viuhuu sirpaleet ja roiskuu multa.
Alla maan on niin tyyntä, kodikasta;
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Korsun yllä tykkien soi jyry,
Kaivotietä pyyhkii luotipyry
Päivin sekä öin, ja polun päässä
Kaivon partaalla on verta jäässä---
Kaivon luona luoti tapas monta
liian janoista ja maltitonta.
Janoos älä täällä vettä pyydä,
astiaas vain lunta syydä,
sitäkään jos löydät enään maasta---
niin sen peittää pirstat sekä, savu, saasta.
Iltaan kestä vain, niin lääkkeen saavat
Kurkut kuivat, vihlovaiset haavat

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Lähtee mies, kun vettä pyytää veikko,
Tuskissaan huojuva ja heikko,
Lähtee, koska veljellä on jano,
Enempää ei mieti eikä sano.
Käteensä hän sieppaa vesikannun,
Juoksee yli myllerretyn mannun,
Häipyy sekaan viuhunan ja tuiskeen
Kuullen korvissaan vain avunkuiskeen.

Tykit jyskyttävät korsunsuuta,
Viipyy vesimies---ei muuta.
Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Päivä hämärtyy, ja vihdoin kuullaan
Kaivon partaall` mies on suullaan,
Verta valunut on kaivoon, josta
yksikään ei enää vettä nosta.
Verta pulpahtavat suonet lähteen
verta valuvaiseen iltatähteen.

Haavoissaan vain joku hiljaa huokaa:
Veljet, vesitilkka tuokaa---.

Yrjö Jylhä, 1940

 

[Vonka]

Tänään on kaunis päivä. Ulkona voi kävellä rauhan siunauksista nauttivassa itsenäisessä isänmaassa. Kenen ansiosta! Kävin ulkona. Aurinko paistaa... Lintu lauloi äsken. Tämä toinen runo kertoo Taipaleen viimeisistä päivistä myös.


Maaliskuun päivä

Kuka vois tänä päivänä kuolla,
tänä päivänä maaliskuun!
Lumen säihkyvän nään joka puolla,
vesi tippuu oksilta puun.

Yhä metsää koskematonta
latu halkoo ja virralle vie.
Minä muistan kevättä monta,
joit´ ammoin eletty lie.

Mikä lintu taivaalla liitää
läpi valkeitten hattarain?
Teräskotka se on, joka kiitää
läpi räjähdyspilvien vain.

Mikä pyrähdys päällä pääni,
punatulkkujen tiu'utko soi?
Sama hopeanhelkkyvä ääni
myös luodeilla olla voi.

Tulilinjalle taas – jopa siellä
jyly kiihtyykin verkalleen.
Tien varteen hiihdän tiellä
näen vastaan liukuvan reen.

Mies kalvaana lepää reessä,
verikääressä ruhjottu pää.
Kevät kirkas on joillakin eessä,
hän ei sitä koskaan nää.

Kuka vois tänä päivänä kuolla,
kuka tappaa ja kuolla vois!
Mikä vartookin mua tuolla.
ohi jospa jo kaikki ois!


Yrjö Jylhä, Kiirastuli (1940)

 

[Nestehukka]

Kusisessa raossa tuolloin oltiin. 1939 syksyn neuvotteluissa oli varmasti mukana hölmöä hyväuskoisuutta mallia Eljas Erkko: "Unohda että Neuvostoliitto on suurvalta." Mutta eiköhän tämä jo ole aika laajalti tunnustettu näkemys, että helvetin huonosti olisi käynyt, jos 1939 olisi lähdetty balttien myöntyväisyyden tielle. Itsenäisyys meni useaksi vuosikymmeneksi. Ja Neuvostoliiton miehittäjäterrorin myötä väestötappiot olivat luokkaa kaameat.

Eikä pelkästään kaameat väestötappiot vaan puuttuvan omanväen tilalla olisi neukkuja. Väkeä joiden vanhemmat imperiumi olisi määrännyt siirtymään valtakunnan läntiseen osaan ja jotka olisivat kokeneet olevansa herrakansaa, tsuhnien yläpuolella. Nykyinen pieni venäläisvähemmistö tiesi Suomeen tullessaan saapuneensa ulkomaille ja sopeutuvat erilailla kuin etelänaapurissa Virossa.