Tänään 25.12.1939 Taipaleessa aukeaa hetkeksi portti koko rintamanosan murtamiseen, mutta erään reservipataljoonan taistelutahto ja -taito on määrällisesti suuremmalle viholliselle lopulta liikaa.
Suvannon yli hyökkää 4.D, jonka komentaja on suomalaissyntyinen Vladimir Grendahl. Hän pyrkii motittamaan koko Taipaleen rintaman ja tiesi varmasti, minä päivänä kannattaa yrittää. Hän luultavasti tiesi, että herrat ryyppäävät jouluna.
Käydäänpä tapahtumat läpi.
Keljan kylässä oli puolustuksessa III/JR 29. komentajanaan kapteeni Müller. Rykmenttiä komensi eversti Teuvo Wartiovaara. Keljan Satumetsikössä oli pelkästään yksi pikakivääriryhmä, ja väli 8. komppanian reunimmaisesta konekivääristä 9. komppanian vasemmanpuoleiseen konekivääriin oli peräti 300 metriä.
Hyökkäyksen alkaminen 25. joulukuuta ei ollut suomalaisille aivan täysi yllätys, sillä kahden ja kolmen välillä samana yönä siepattiin hyökkäyksen alusta kertova sanoma, joka toimitettiin välittömästi III pataljoonan esikuntaan Müllerille. Se ei aiheuttanut mitään toimenpiteitä väsyneessä esikunnassa.
Satumetsikössä ollut ikaalislaisten 8.komppania piti Satumetsikössä puoliaan kolme tuntia ennen kuin irtautui läheisen maantien varteen. Viestejä yritettiin toistuvasti saada joulunvietosta toipuvaan esikuntaan.
Vihollinen käytti kärkenään 75 miehen erikoisosastoa, joka kykeni ohittamaan kuulovartiot. Mitään tulitukea ei käytetty, vaan asemiin hiivittiin huomaamatta jään yli.
Samaan aikaan divisioonan hyökkäys ulottui aluksi suuremminkin voimin JR 30:n (Kemppi) asemiin Patoniemessä ja Volossulassa, mutta aktiivisin toimin vihollinen lyötiin takaisin jo aamupäivän aikana.
Keljassa alkoi pitkä sota. Müllerillä ei mennyt ihan putkeen. Hän luuli, että metsikössä oli vain joukkue tai pari, vaikka Keljan metsikkö oli tuossa vaiheessa jo piippalakkia mustanaan. Panssarivaunuja eivät onneksi saaneet Suvannon jään yli vielä. Müller lähetti illalla 23.30 pari kiväärijoukkuetta häätämään vihollista. Yrityksellä ei tietenkään ollut mitään mahdollisuuksia, koska metsikössä oli vähintään rykmentti ja lisää pyrki alueelle.
Blick alkoi aavistaa, että jotain isompaa on meneillään. Haettiin uuteen aamuun eri miehet paikalle. Kempin rykmentistä (JR 30) tuli reipas komppania vastaiskuun. Aamulla luutnantti Koppisen komppania (joka oli jo omalla lohkollaan vihollisen torjunut) hyökkäsi Runteenmäen sivuitse, mutta ei voima riittänyt. Neljännes komppaniasta (7 kaat 30 haav) pyyhkiytyi pois pelistä.
Sitten lähetettiin toisesta keskisuomalaisesta eli Nurmen rykmentistä (JR 28) kaksikin komppaniaa. Ne aloittivat neljän jälkeen 26.12. mutta ei riittänyt voima vieläkään. Vihollinen oli suomalaisten entisissä asemissa ja murron leveys muutenkin jo 800 metriä. Hämärissä he vetäytyivät väsyneinä, patruunapulassaan ja kovia tappioita kärsineinä asemiin Keljan kylän laidoille. Tässä sattui vielä todella onneton tapaus. Oma konekiväärimies luuli vihollisen hyökkäävän Satumetsiköstä ja avasi tulen.
Nyt oli jo herätty isommissa esikunnissa. Oma tykistö teki viholliselle sillanpään kasvattamisen vaikeaksi. Eversti Blick käski Nurmea nyt käyttämään levossa ollutta paikallisista miehistä koottua Er.P 6:tta eli Saarelaisen pataljoonaa.
Vihollinen oli tässä vaiheessa ehtinyt olla asemissa jo parin vuorokauden ajan.
Paikallispataljoona hyökkää
Er.P 6 hiihti Keljaan koko yön 27.12. Joukkojen edellä hiihti kapteeni Onni Saarelainen itse saadakseen selkoa tilanteesta. Pataljoonankomentajana Saarelainen aavisti, että vieras joukko määrättäisiin hyökkäämään. Saarelainen halusi valmistautua pari tuntia, jotta olisi suunnitelma ja pojat vähän huokaisseet, mutta Nurmi määräsi hyökkäämään aivan heti. Vaikka sanotaan, että vastahyökkäys ei koskaan tule liian aikaisin, vihollinen oli ollut jo kauan asemissa ja torjunut parikin vastahyökkäystä. Ikaalisten miesten komppanian jättämiin taisteluhautoihin oli edessä jyrkkä penger ja sitten n. 300 metriä aukeaa rantamaata. Vastahyökkäyksissä ensimmäisessä keskisuomalaisten Koppinen oli yrittänyt tosissaan ja menettänyt komppaniastaan 37 miestä. Tulitukeen oli vain yksi kranaatinheitin ja kaikki tykistö tarvittiin vihollisen lisävoimien estämiseen. Ensimmäinen hyökkäys alkoi 9.30, ja pysähtyi konekiväärituleen. Palattiin osittain alkuasemiin, osittain jätettiin konekiväärit jo tukiasemiin. Nyt tehtiin uusi hyökkäys klo 10:45, ja se vietiin kerralla loppuun. Se vei nopeimmat kärkimiehet vihollisasemiin. Karjalaismiehet Räisälästä, Sakkolasta ja Käkisalmesta alkoivat raivokkaan lähitaistelun konepistoolein ja käsikranaatein. Seitsemän tunnin hirvittävän taistelun jälkeen vihollisen rippeet pakenivat jäälle. Ehkä 11 pääsi karkuun.
Klo 18 Satumetsässä makasi 600 kaatunutta vihollista katsomassa tyhjin silmin jouluista tähtitaivasta. Grendahlin divisioona menetti kaikkiaan 2000 miestä ja sen puhti loppui siihen.
28.12 karjalaiset luovuttivat Satumetsikön asemat takaisin kapteeni Müllerille.
Kirjallisuus mainitsee tekomiehinä monta karjalaista Räisälän suojeluskunnasta. Lindberg (oli ensimmäisenä vihollisten haudassa toisessa päässä), Elovaara, Lähteenkorva, Puusniekan veljekset, Ohvon veljekset ja Marilan veljekset. Raikas Marila (ensimmäisenä vihollisen haudassa) oli moninkertainen Viipurin sotilaspiirin sotilasottelumestari. Hän oli hiihtäjä, ampuja ja ylemmän keskisarjan painija. Myös Väinö Linnan myöhemmin tuntema Viljam Pylkäs (Tuntematon sotilas -romaanin Antti Rokan alter ego) oli oppia saamassa tässä karjalaisporukassa Keljan taistelussa.
Keljan alkuperäinen puolustaja Müller palasi asemiinsa joukkoineen. Kapteeni Müller anoi taistelun jälkeen lepolomaa, jonka Blick hänelle myönsi.
areena.yle.fi
