Talvisota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Raatteessa ja Kuusamossa puna-armeija oli saanut hyökkäys valmistelut loppuun. Hyökkäyksen olisi pitänyt jo alkaa, mutta rauhanneuvottelujen loppuvaiheessa h-hetkeä siirrettiin. Kuusamossa ei käytännössä ollut suomalaisia joukkoja.
Tämä onkin mielenkiintoinen. Muistelen joskus hyvin kauan aikaa sitten (30-40v) lukeneeni jonkun artikkelin sotilasaikakauslehdessä aiheesta mutta en ole sen koommin oiken löytänyt pikaisella googletuksella aiheesta lisää. Muistaakseni siellä oli kuitenkin useampi divisioona valmiina uuteen yritykseen. Eli isompi joukko kuin aluksi (44D ja 163D).

Onko tämä muistikuva oikea ja mistäs aiheesta löytyisi lisää?
 
Tämä onkin mielenkiintoinen. Muistelen joskus hyvin kauan aikaa sitten (30-40v) lukeneeni jonkun artikkelin sotilasaikakauslehdessä aiheesta mutta en ole sen koommin oiken löytänyt pikaisella googletuksella aiheesta lisää. Muistaakseni siellä oli kuitenkin useampi divisioona valmiina uuteen yritykseen. Eli isompi joukko kuin aluksi (44D ja 163D).

Onko tämä muistikuva oikea ja mistäs aiheesta löytyisi lisää?
En muista valitettavasti. Jokunen kirja on vuosikymmenten aikana tullut luettua ja enää ei kaikkia muista. Ohto Mannisen Talvisodan salatut taustat -teoksessa oli jotain pientä, alun artikkelissa.

Suomussalmelta siirrettiin joukkoja Kuhmon suuntaan, että 54. Divisioona voitaisiin pelastaa. Muistaakseni Juntusrannan 163. Divisioonasta ja Manninen näyttäisi vahvistavan tämän. Raatteessa ollut 44. Divisioona oli täydennetty maaliskuun alkuun mennessä. Kuusamon suuntaan 9.A lähetti kahdeksan hiihtopataljoonaa, tavoitteena Kuusamo ja sieltä Märkäjärvi. Kuusamossa ei ollut kuin kourallinen suomalaisia, jonka vuoksi Juntusrannasta suunniteltiin ErP 16:n lähettämistä takaisin Kuusamoon. Vastaavasti Sallassa 88. Divisioona aloitti tunnusteluhyökkäykset, mutta ei käynnistänyt varsinaista offensiivia ennen rauhantuloa. Tuollahan oli myös 122. Divisioona käytettävissä. 9. A:n painopiste oli tuossa vaiheessa Sallassa, mutta mielestäni tarkoitus oli hyökätä Raatteessakin. Käsittääkseni ne talvisodan lopun taistelut alueella liittyivät juuri tuon hyökkäyksen valmisteluihin.
 
Jaha, Juhani Putkisen mukaan meillä ei ollut hädän päivää talvisodan loppuvaiheessa. Joukkoja oli käytettävissä, tykkejä ja ammuksia oli tulossa lisää. Eikä sekään meinannut mitään että ryssä oli Viipurin porteilla ja tulossa Viipurinlahden yli.


Ainakin Lasse Laaksonen on täysin eri mieltä. Romahduspiste oli Kannaksella jo todella lähellä.

lg_63f774ae19049b366bb56127.webp
 
Jaha, Juhani Putkisen mukaan meillä ei ollut hädän päivää talvisodan loppuvaiheessa. Joukkoja oli käytettävissä, tykkejä ja ammuksia oli tulossa lisää. Eikä sekään meinannut mitään että ryssä oli Viipurin porteilla ja tulossa Viipurinlahden yli.


Ainakin Lasse Laaksonen on täysin eri mieltä. Romahduspiste oli Kannaksella jo todella lähellä.

Katso liite: 103834

Olen ymmärtänyt että Talvisodan päättäminen pakkorauhaan oli yksi Mannerheimin isoja saavutuksia. Marskilla oli taito puhua sotilaille politiikkaa, mutta myös taito puhua poliitikoille sotaa.

Rintama oli aivan veitsen terällä, mikä pystyttiin pitämään kohtuullisen hyvin salassa. Kotiväellä ja monella poliitikolla oli usko että tilanteesta selvitään. Tarvittiin Mannerheimin kaltainen hahmo selittämään että rauha on saatava pian hinnalla millä hyvänsä, pelimerkit on nyt loppu.
 
Hah, palaan vielä tuohon Putkisen blogiin. Eräs kommentoijista nostaa esiin juuri tuon Lasse Laaksosen väikkärin. Putkisen kommentti tähän: "En olisi pahoillaan jos Talvisodan loppuvaihetta tutkisi joku oikea puolueeton tutkija." :camo:
 
Hah, palaan vielä tuohon Putkisen blogiin. Eräs kommentoijista nostaa esiin juuri tuon Lasse Laaksosen väikkärin. Putkisen kommentti tähän: "En olisi pahoillaan jos Talvisodan loppuvaihetta tutkisi joku oikea puolueeton tutkija." :camo:
Putkinen on täysin sokea hihhuli. Hänhän ei ole edes sisäistätyt edes sitä tosiasiaa, että Luftwaffen koneet käyttivät Barbarossa-yönä Suomen kenttiä miinoituslentoihin eikä sitä suomalaisten sukellusveneitten miinoistusmatkaa samana yönä vaan toistaa absoluuttisena totuutena, että Suomi oli täysin rauhantilassa 25.5.1941 asti.
 
Putkinen on täysin sokea hihhuli. Hänhän ei ole edes sisäistätyt edes sitä tosiasiaa, että Luftwaffen koneet käyttivät Barbarossa-yönä Suomen kenttiä miinoituslentoihin eikä sitä suomalaisten sukellusveneitten miinoistusmatkaa samana yönä vaan toistaa absoluuttisena totuutena, että Suomi oli täysin rauhantilassa 25.5.1941 asti.

Näinpä. Omina lähteinään tämä yleensä käyttää jotain 50-lukulaisia muistelmia tms., jotka ovat tietosisällöiltään jo vuosia sitten jääneet uudemman tutkimuksen jalkoihin. Lisäksi Putkinen myös jaksaa rummuttaa Viktor Suvorovin teesiä siitä, että itse asiassa Stalin oli kesällä 1941 hyökkäämässä Saksaan ja että Hitler ehti vain käynnistää tätä ennen ennaltaehkäisevän iskun.
 
Näinpä. Omina lähteinään tämä yleensä käyttää jotain 50-lukulaisia muistelmia tms., jotka ovat tietosisällöiltään jo vuosia sitten jääneet uudemman tutkimuksen jalkoihin. Lisäksi Putkinen myös jaksaa rummuttaa Viktor Suvorovin teesiä siitä, että itse asiassa Stalin oli kesällä 1941 hyökkäämässä Saksaan ja että Hitler ehti vain käynnistää tätä ennen ennaltaehkäisevän iskun.
Tuo Suvorov-teesi on sitten hiukan mahdollisemmalla pohjalla, jos sitä tulkitsee laveammin. Tosin esimerkiksi Craig Luther ottaa Barbarossa-kirjassaan sen kannan, että Barbarossa on hyvin kutsuttavissa "preventive war" -nimellä, mutta ei ollut "pre-emptive war". Samaten Bogdan Musial taitaa olla tuon "preventiven" kannalla.
 
Jaha, Juhani Putkisen mukaan meillä ei ollut hädän päivää talvisodan loppuvaiheessa. Joukkoja oli käytettävissä, tykkejä ja ammuksia oli tulossa lisää. Eikä sekään meinannut mitään että ryssä oli Viipurin porteilla ja tulossa Viipurinlahden yli.

Ainakin Lasse Laaksonen on täysin eri mieltä. Romahduspiste oli Kannaksella jo todella lähellä.

Vastikään 5.D:n sotapäiväkirjoja ja arkistoaineistoja lueskelleena niistä tuli selkeä kuva, ettei Viipurin kumpikaan sivusta olisi kauaa kestänyt. Taka-asema oli käytännössä jo osin murtunut, läpimurtoa odotettiin. Taistelukelpoisia (ja etenkään levänneitä) joukkoja oli auttamatta liian vähän että läpimurtoja olisi saatu tilkittyä, puhumattakaan Viipurinlahdesta.

Sakeaa settiä on hänen verkkosivunsakin.
 
Hah, palaan vielä tuohon Putkisen blogiin. Eräs kommentoijista nostaa esiin juuri tuon Lasse Laaksosen väikkärin. Putkisen kommentti tähän: "En olisi pahoillaan jos Talvisodan loppuvaihetta tutkisi joku oikea puolueeton tutkija." :camo:
Joskus kokosin tämän ketjun alkupuolelle sotaan johtaneen kehityksen ja kaikki taistelupäivät ilman spekulointia. Keräsin eri lähteistä (mm. Päämajan stpk) tapahtumia. Eiväthän nämä pari viimeistä päivää nyt hyvältä näytä. Ehkä siinä olisi voinut ehtoja bluffata mutta joku vuoti ruotsalaisten kautta.

10.3.1939

Puna-armeija pyrkii laajentamaan sillanpääasemaansa Viipurinlahden länsirannalla. Neuvostojoukkojen tavoite on sillanpääasemasta käsin pyrkiä Viipurin länsipuolelle ja katkaista suomalaisille elintärkeät yhteydet sisämaahan. Viipurin kaupungin vihollinen pyrkii valtaamaan suoralla rintamahyökkäyksellä, ja kaupungin koillispuolella venäläisten tavoiteena on Antrea.

Iltapäivällä vihollinen murtaa suomalaisten puolustusasemat Nisalahden kylän länsiosassa ja etenee kolme kilometriä pohjoiseen. Kehitys Viipurinlahdella merkitsee sitä, että suomalaiset ovat menettäneet pääpuolustusaseman ja joutuvat jatkossa taistelemaan täysin varustamattomissa asemissa. Osa suomalaisista joukoista on taistelun uuvuttamia ja osa taisteluihin tottumattomia. Myös johtosuhteita ja tehtäviä joudutaan muuttelemaan yhtenään.

Lentorykmentti 1:n tiedustelulentojen perusteella todetaan Pullinniemessä olevan 200 vihollisen hyökkäysvaunua.

Viipurinlahdelle keskitetään uusia joukkoja. Muiden muassa Ratsuväkiprikaati Laatokan Karjalasta.

Vihollinen valtaa Leitimon kartanon maaston Talin kannaksella.

Vuosalmella vihollisen toimien painopiste on Lietteen niityillä Vasikkasaaresta koilliseen.

Laatokan Karjalassa neuvostojoukot pääsevät pureutumaan Laatokan rannikolla Lapoinniemen ja Kuivaniemen eteläosiin. Yön tullessa suomalaiset vetäytyvät.

Muuta

Entinen presidentti P. E. Svinhufvud on Suomen asioissa matkalla Berliinissä, mutta ei onnistu tapaamaan Saksan johtohenkilöitä.

Suomen ja Neuvostoliiton valtuuskunnat kokoontuvat toiseen neuvotteluun Moskovan Kremlissä kello 14. Tapaaminen kestää kaksi tuntia. Suomen neuvottelutilanne on hankala. Yhteydet omaan hallitukseen on hoidettava Tukholman kautta, ja sähkeet saattavat viipyä matkalla jopa 12 tuntia. Myös liittoutuneiden antama lopullinen määräpäivä, 12. maaliskuuta, lähestyy uhkaavasti. Suomen neuvottelijat yrittävät tinkiä vastapuolen ehdoista – tuloksetta.

11.3.

Neuvostojoukot aloittavat ankaran tykistötulen tukemana hyökkäyksen Vuoksen yli. Vihollinen pääsee myös Viipurin esikaupunkeihin. Viiden vaunun panssarikärki saavuttaa illansuussa Tammisuon aseman. Vaunuista tuhotaan yöllä kolme.

Kello 14.45 syntyy Vasikkasaaresta luoteeseen 500 metrin sisäänmurto, jota rajoitetaan.

Suomalaiset luopuvat yöllä ankarien taistelujen jälkeen Vitsaaresta Vuosalmella.

Rannikkoryhmän joukot vetäytyvät uuteen asemaan Vilajoella.

Talin–Portinhoikan alueella puna-armeija murtautuu panssareiden tukemana Portinhoikan tienhaara-alueelle. Puolustautuva suomalaisrykmentti on äärimmäisen väsynyt ja kärsinyt suuria tappioita. Kollaalla JR 69:n voimat eivät enää riitä etummaisten tukikohtien takaisinvaltaamiseen, mutta Kollaa ei vieläkään murru.

Lentolaivue 26:ssa palveleva italialainen vapaaehtoinen ylikersantti Diego Manzochi saa surmansa pakkolaskussa Iitissä.

Muuta

Neuvotteluvaltuuskunta kokoontuu Moskovan Kremlissä kolmannen kerran kello 18.

Suomen lehdistö julkaisee ulkoministeriön tiedotteen, jossa kerrotaan ensimmäisen kerran Suomen ja Neuvostoliiton käyneen rauhanneuvotteluja Moskovassa.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa 13 jäsentä äänestää rauhanehtojen hyväksymisen puolesta ja 4 vastaan. Vastaan äänestävät Isänmaallisen Kansanrintaman Kares, maalaisliiton Kekkonen ja Kämäräinen sekä sosialidemokraattien Komu. Suomen lehdistö pelaa nyt hyvin ja kertoo rauhanneuvotteluista ensimmäistä kertaa, mutta uutinen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan suostumisesta Neuvostoliiton rauhanehtoihin vuotaa ruotsalaisiin iltapäivälehtiin.

Tieto uutisvuodosta ehtii salamavauhtia Moskovaan: Neuvostoliitto ei näe enää mitään syytä Suomea koskeviin myönnytyksiin.


12.3.

Karjalan kannaksella käydään kovia taisteluja Viipurin koillis- ja eteläpuolella. Viipuria puolustavat joukot vetäytyvät puoleenyöhön mennessä Patterinmäen asemiin.

Neuvostojoukot saavat noin kilometrin syvyisen murron Kollaalla, jossa Taisteluosasto Hainin päivittäiset tappiot ovat noin sata miestä. Vihollisen päivätappiot ovat kiivaimpina päivinä yli 2 000 miestä. Kollaanjoki-linjasta päätetään luopua.

Noin 50 neuvostopanssaria ajaa Vuoksen yli mantereelle ja kärsii tappioita tykistötulessa.

Vuosalmella eversti Hersalon johtama 21. Divisioona ryhtyy vastahyökkäykseen. III Armeijakunnan komentaja, kenraalimajuri Talvela tekee päätöksen joukkojen vetämiseksi taaksepäin Vuosalmella aseleponeuvottelujen vuoksi. Takana oleva tukilinja miehitetään kuitenkin illalla.

Turengin ja Harvialan välisellä rataosuudella tapahtuu tuhoisa onnettomuus. Kuormastokomppaniaa kuljettanut sotilasjuna törmää pikajunaan. Kaikki komppanian 4 upseeria ja noin 30 sotilasta kuolevat ja 40 loukkaantuu.

Muuta

Aamulla kello 9 tasavallan presidentti Kyösti Kallio allekirjoittaa avoimen neuvotteluvaltuuden Moskovan rauhanvaltuuskunnalle.
 
Talvisodan ensimmäinen laukaus, sotamies Kallionpää ampui ensimmäisen maahanhyökkääjän Lieksassa.
Aiheesta on kirjakin josta jäsen tulikomento on postannut jo aiemmin.


Luettu on. Kirjoittaja Tauno Oksanen on RVL:n evp. kapiainen ja on kirjaa varten haastatellut Kallionpäätä. Ihan lukemisen arvoinen opus.

36_p_1477872_0.webp
 
Back
Top