Talvisota

Onko tässä mitään perää, että neuvostoliiton puolella taistelleita saksalaisia lentäjiä olisi jäänyt talvisodassa vangiksi sodan loppuvaiheissa:
 
Onko tässä mitään perää, että neuvostoliiton puolella taistelleita saksalaisia lentäjiä olisi jäänyt talvisodassa vangiksi sodan loppuvaiheissa:
No eipä ole perää. Hauskaa nähdä, miten erilaisia huhuja pyöri sodan aikana ja paperilehtiaikana. Espanjassa Condor-legioonaan kuului satakunta lentokonetta ja 5 000 miestä kerrallaan (porukassa oli jatkuva rotaatio koulutussyistä). Tuon uutisen mukaan itse asiassa koko legioona, jonka nimellinen oikeutus oli ollut sota bolševismia vastaan, olisi ollut Stalinin riveissä talvisodassa samaan aikaan, kun olisi pitänyt jo tutkia Ranskan, Norjan, Tanskan, Hollannin, Belgian ja Britannian karttoja. Condorin lentäjät olivat Luftwaffen ydin vuonna 1940.
 
Meni ensin Ukraina ketjuun, mutta tämä varmaan oikeampi.

Tässä on ollut monta analogiaa Talvisotaan. Suuresti toivon ettei se jatkuisi liian pitkään josta nousi kysymys onko täällä tietäjiä jotka ovat nähneet tutkimustuloksia kuinka hiuskarvan varassa me oltiin? Meillekin apu tuli liian myöhään ja sitä oli liian vähän. Montako päivää yli 105 olisi kestetty?
Vastataan täällä.

Riippuu keneltä kysyy. Airo oli sitä mieltä, että kelirikkoon olisi menty ja silloin liike olisi hidastunut. Itse olen toista mieltä.

Suursaaresta oli jo aloitettu hyökkäykset kohti rannikkoa. Rannikkotykistö torjui ensimmäiset, mutta ei sinne Kotkaan ja Haminaan pahemmin joukkoja olisi riittänyt. Viipurinlahdella maantie oli jo poikki ja hööki jatkui. Tilanne oli lähinnä reagointia ja sinne nakattiin koulutuskeskuksista porukoita, joiden taisteluarvo oli ja olisi ollut vähäinen. Viipuri kesti ja varmaan puolustus olisi kestänyt raunioissa, mutta molemmilta puolilta olisi menty ohi, sillä esimerkiksi Talissa taisteluvahvuudet olivat jo olemattomat ja komentajat ilmoittivat aamulla, että tänään murtuu. Itä-Kannas olisi varmaan kestänyt vieläkin, mutta tuossa tilanteessa sillä ei olisi ollut kovin paljon merkitystä.

Sortavalaan oli Laatokan jäätä pitkin tulossa puna-armeijan suuria osastoja ja niitä vastaan ei ollut heittää oikeastaan mitään. Pitkärannan suunnalla puolustus kesti (vielä), mutta yhteys Kitelän mottiin olisi syntynyt ennemmin tai myöhemmin. 168. Divisioonan huoltohan toimi jo jäätien kautta. Kollaan suunta oli suurissa vaikeuksissa ja tämäkin olisi pakottanut vetämään joukot Kitelän itäpuolelta. Sen jälkeen viimeistään hyökkäys Laatokan rantaa pitkin olisi voinut jatkua.

Raatteessa ja Kuusamossa puna-armeija oli saanut hyökkäys valmistelut loppuun. Hyökkäyksen olisi pitänyt jo alkaa, mutta rauhanneuvottelujen loppuvaiheessa h-hetkeä siirrettiin. Kuusamossa ei käytännössä ollut suomalaisia joukkoja.

Että siitä pohtimaan, kauanko olisi kestetty. Rintamajoukot loppuun kuluneet, reservit olemattomia, ei tykistön ampumatarvikkeita, pst hyvin heikko, vihollisella käytännössä ilmaherruus...
 
Niin ja vielä lisäyksenä se, että Kannaksen ja Viipurinlahden tilanteesta parhaita teoksia on Lasse Laaksosen väitöskirja Todellisuus ja harhat. Siinä avataan hyvin tuota talvisodan lopun tilannetta. On perusteellinen ja tieteelliset kriteerit täyttävä, mutta myös luetteva teos. Kotkan suunnan rannikkotaisteluista taas kertoo vähän turhankin vähälle huomiolle jäänyt Heikki Tiilikaisen Talvisodan jäinen loppunäytös. Noista pääsee äkkisestään helposti kärryille tilanteesta. Ja tietysti Talvisodan historia 3 kuvaa tilanteen Laatokasta Jäämerelle. Tosin ei yhtä yksityiskohtaisesti kuin nuo kaksi muuta, mutta kokonaiskuva aukeaa ihan hyvin.
 
Vastataan täällä.

Riippuu keneltä kysyy. Airo oli sitä mieltä, että kelirikkoon olisi menty ja silloin liike olisi hidastunut. Itse olen toista mieltä.

Suursaaresta oli jo aloitettu hyökkäykset kohti rannikkoa. Rannikkotykistö torjui ensimmäiset, mutta ei sinne Kotkaan ja Haminaan pahemmin joukkoja olisi riittänyt. Viipurinlahdella maantie oli jo poikki ja hööki jatkui. Tilanne oli lähinnä reagointia ja sinne nakattiin koulutuskeskuksista porukoita, joiden taisteluarvo oli ja olisi ollut vähäinen. Viipuri kesti ja varmaan puolustus olisi kestänyt raunioissa, mutta molemmilta puolilta olisi menty ohi, sillä esimerkiksi Talissa taisteluvahvuudet olivat jo olemattomat ja komentajat ilmoittivat aamulla, että tänään murtuu. Itä-Kannas olisi varmaan kestänyt vieläkin, mutta tuossa tilanteessa sillä ei olisi ollut kovin paljon merkitystä.

Sortavalaan oli Laatokan jäätä pitkin tulossa puna-armeijan suuria osastoja ja niitä vastaan ei ollut heittää oikeastaan mitään. Pitkärannan suunnalla puolustus kesti (vielä), mutta yhteys Kitelän mottiin olisi syntynyt ennemmin tai myöhemmin. 168. Divisioonan huoltohan toimi jo jäätien kautta. Kollaan suunta oli suurissa vaikeuksissa ja tämäkin olisi pakottanut vetämään joukot Kitelän itäpuolelta. Sen jälkeen viimeistään hyökkäys Laatokan rantaa pitkin olisi voinut jatkua.

Raatteessa ja Kuusamossa puna-armeija oli saanut hyökkäys valmistelut loppuun. Hyökkäyksen olisi pitänyt jo alkaa, mutta rauhanneuvottelujen loppuvaiheessa h-hetkeä siirrettiin. Kuusamossa ei käytännössä ollut suomalaisia joukkoja.

Että siitä pohtimaan, kauanko olisi kestetty. Rintamajoukot loppuun kuluneet, reservit olemattomia, ei tykistön ampumatarvikkeita, pst hyvin heikko, vihollisella käytännössä ilmaherruus...
Miksi Neuvostoliitto suostui rauhaan kun sodan päämäärä, eli Suomen miehitys, oli jo noin lähellä?
 
Miksi Neuvostoliitto suostui rauhaan kun sodan päämäärä, eli Suomen miehitys, oli jo noin lähellä?
EK varmaan vastaa, kun ehtii, mutta maailmanpolitiikkaa on ainakin tarjottu selitykseksi. Stalin tiesi, että maailmansota laajenisi vuoden 1940 aikana Saksan ja länsiliittoutuneiden väliseksi, mikä toisi uusia näköaloja. Vaikka sota oli aloitettu Leningradin joukolla, lopussa puolet Neuvostoliiton Euroopan puolen "parhaista" joukoista oli hangissa kiinni yhden pikkumaan tähden. Mitä se olisi tarkoittanut pitemmän päälle isossa kuvassa, on mielenkiintoinen kysymys, jota emme koskaan saa tietää.

Jo tammikuun lopussa, siis ennen helmikuun suurhyökkäystä, neuvostojohto ilmoitti Ruotsin välityksellä Suomelle Stalinin olevan valmis aseleponeuvotteluihin. Ehdot vain olivat kovat. Suurhyökkäyksen menestyessäkin oli tunnusteluja rauhasta, ja Suomi joutui pohtimaan, ottaako vastaan länsiliittoutuneiden tarjous joukoista vai taipua rauhaan.

Lopulta katsottiin, että joukkoja olisi liian vähän ja liian myöhään eikä Ruotsi päästäisi niitä läpi, mikä olisi tuonut sodan koko Pohjolaan.

Stalin kyllä oli reaalipoliitikkona huolissaan.

Nämä ovat toki vain ikuisia arveluita.
 
Kuhmossa taistelleen Erillinen pataljoona 14:n kadonneiksi oletetut sotapäiväkirjat löytyivät.



SUOMESSA on tehty poikkeuksellinen arkistolöytö. Kyseessä ovat Kuhmossa talvisodan aikana taistelleen Erillinen pataljoona 14:n sotapäiväkirjat, joiden on luultu kadonneen pysyvästi.

Sotapäiväkirjat löytyivät pataljoonassa sotineen veteraanin jäämistöstä. Löytöön kuuluneet 14 sotapäiväkirjaa luovutettiin tiistaina Kansallisarkiston säilytettäväksi. Sen jälkeen kun päiväkirjat on digitoitu, tulevat ne verkkoon kaikkien halukkaiden tutkittavaksi.

Kansallisarkisto mainostaa Naamakirjassa.


436209839_814622364034439_2043674919422384418_n.jpg
 
Miksi Neuvostoliitto suostui rauhaan kun sodan päämäärä, eli Suomen miehitys, oli jo noin lähellä?
Siksi että Neuvostoliitto ei tiennyt, että se oli noin lähellä. Koko sodanhan piti olla ohi muutamassa päivässä, mutta valkosuomalaiset pistivät hanttiin ja hyvät suunnitelmat meni pieleen. Ei neuvostojohto tiennyt, kuinka kauan Suomi vielä taistelisi vastaan. Se Airon odottama kelirikko oli Neuvostoliitonkin tiedossa. Kuitenkin vielä enemmän oli tiedossa Iso-Britannian ja Ranskan tarjoama apu. Stalinin pelkona oli joutua sotimaan länsiliittoutuneita vastaan - tuossa vaiheessa. Se Hitlerin Saksa ei kuitenkaan ollut ihan mieluisin liittolainen, joten vaikka kaverina voitiin olla, aktiivisia sotatoimia länsiliittoutuneita vastaan ei haluttu.

Lisäksi Neuvostoliitolla oli tieto/pelko siitä, että Iso-Britannia pommittaisi Kaukasuksen öljykenttiä. Briteillä oli suunnitelma pommitusten aloittamiseen joko Irakista tai Persiasta, en muista kummasta. Tuo pelotti enemmän kuin se avustusretkikunta, jonka koko oli suunnilleen tiedossa, samoin se, että Norja tai Ruotsi ei päästäisi sitä läpi suosiolla, vaan sen pitäisi tapella tiensä auki. Yllättävän vähän puhutaankin siitä, miten Britannia ja Ranska olivat valmiita loukkaamaan sekä Norjan että Ruotsin koskemattomuutta, ihan samalla tavalla kuin Saksa keväällä 1940 hyökkäsi Belgian läpi Ranskaan.

Tuossa on muuten syy siihen, miksi avustusretkikunta Norjaan pääsi lähtemään niin pian. Saksahan voitti kilpajuoksun Norjaan kolmella päivällä, eli liittoutuneet olisivat hyökänneet Narvikiin joka tapauksessa. Nyt sitten hyökkäysosasto olikin avustusretkikunta ja juhlittuja vapauttajasankareita. :ROFLMAO: Jos Suomi olisi pyytänyt apua (kuten liittoutuneet tahtoivat), toisen maailmansodan kulku olisi ollut vähän erilainen ja Ruotsi olisi joutunut mukaan sotaan.

Joka tapauksessa pointti on se, että Neuvostoliitolla oli aikaikkuna, jonka puitteissa Suomen valtauksen piti tapahtua. Nyt aikaikkunan takaraja oli käytännössä saavutettu, joten rauhaan Suomen kanssa voitiin taipua, koska Suomi suostui vaatimuksiin ja saatiin jopa enemmän kuin syksyllä oli vaadittu. Sitten taas myöhemmin 1940 olisi mieluiltu lisää, mutta se ei ollut tuossa vaiheessa toteutettavissa.
 
Muistelen jostain lukeneeni, että myöhemmin Norjalaiset sanoivat etteivät he oikeasti olisi vastustaneet liittoutuneiden maihinnousua.
 
Muistelen jostain lukeneeni, että myöhemmin Norjalaiset sanoivat etteivät he oikeasti olisi vastustaneet liittoutuneiden maihinnousua.
Mutta siitä huolimatta se olisi ollut hyökkäys Norjaan. Se, että Norja katsoi, ettei voinut estää maihinnousua Narvikiin, ei tarkoita, että se olisi ollut hyväksyttävää.
 
Siksi että Neuvostoliitto ei tiennyt, että se oli noin lähellä. Koko sodanhan piti olla ohi muutamassa päivässä, mutta valkosuomalaiset pistivät hanttiin ja hyvät suunnitelmat meni pieleen. Ei neuvostojohto tiennyt, kuinka kauan Suomi vielä taistelisi vastaan. Se Airon odottama kelirikko oli Neuvostoliitonkin tiedossa. Kuitenkin vielä enemmän oli tiedossa Iso-Britannian ja Ranskan tarjoama apu. Stalinin pelkona oli joutua sotimaan länsiliittoutuneita vastaan - tuossa vaiheessa. Se Hitlerin Saksa ei kuitenkaan ollut ihan mieluisin liittolainen, joten vaikka kaverina voitiin olla, aktiivisia sotatoimia länsiliittoutuneita vastaan ei haluttu.

Lisäksi Neuvostoliitolla oli tieto/pelko siitä, että Iso-Britannia pommittaisi Kaukasuksen öljykenttiä. Briteillä oli suunnitelma pommitusten aloittamiseen joko Irakista tai Persiasta, en muista kummasta. Tuo pelotti enemmän kuin se avustusretkikunta, jonka koko oli suunnilleen tiedossa, samoin se, että Norja tai Ruotsi ei päästäisi sitä läpi suosiolla, vaan sen pitäisi tapella tiensä auki. Yllättävän vähän puhutaankin siitä, miten Britannia ja Ranska olivat valmiita loukkaamaan sekä Norjan että Ruotsin koskemattomuutta, ihan samalla tavalla kuin Saksa keväällä 1940 hyökkäsi Belgian läpi Ranskaan.

Tuossa on muuten syy siihen, miksi avustusretkikunta Norjaan pääsi lähtemään niin pian. Saksahan voitti kilpajuoksun Norjaan kolmella päivällä, eli liittoutuneet olisivat hyökänneet Narvikiin joka tapauksessa. Nyt sitten hyökkäysosasto olikin avustusretkikunta ja juhlittuja vapauttajasankareita. :ROFLMAO: Jos Suomi olisi pyytänyt apua (kuten liittoutuneet tahtoivat), toisen maailmansodan kulku olisi ollut vähän erilainen ja Ruotsi olisi joutunut mukaan sotaan.

Joka tapauksessa pointti on se, että Neuvostoliitolla oli aikaikkuna, jonka puitteissa Suomen valtauksen piti tapahtua. Nyt aikaikkunan takaraja oli käytännössä saavutettu, joten rauhaan Suomen kanssa voitiin taipua, koska Suomi suostui vaatimuksiin ja saatiin jopa enemmän kuin syksyllä oli vaadittu. Sitten taas myöhemmin 1940 olisi mieluiltu lisää, mutta se ei ollut tuossa vaiheessa toteutettavissa.
Joo, Suomi teki kaikkensa luodakseen kuvaa vahvemmasta Suomesta kuin me oltiinkaan. Sodan lopussa mentiin niin pitkälle että taisteltiin kovaa asemista joiden pitäminen/takaisin valtaaminen ei enää ollut puhtaasti taktisesti/strategisesti järkevää, sillä se tapahtui suurin tappioin. Sekä resursseja että miehiä kulutettiin näissä taisteluissa paljon enemmän mikä oli kestävää, todellisuudessa nopeuttaen niiden loppumista. Neuvostoliittohan ei tätä tiennyt, heille Suomi näytti siltä että täällä oli yhä voimia jatkaa taistelua, vaikka tosiassa meidän tarkoitus oli neuvotella rauha mahdollisimman pian.

Ja kokonaisuudessaan sehän toimi erittäin hyvin, rauha saatiin toisen maailmansodan standardeilla loppujen lopuksi erittäin halvalla, ei siis voi puhua mistään typerästä henkien tuhlauksesta.
Lähellä oli että Suomi vallattiin, ja meistä olisi tullut parhaimmillaan Neuvosto-tasavalta, pahimmillaan täällä olisi Saksa ja Neuvostoliitto sotineet keskenään kuten tekivät muualla Neuvostoliiton alueella, Suomen erittäin suurella kustannuksella. Todennäköisesti itsenäisyydellä säilytettiin kymmeniä tuhansia henkiä kun otetaan kaikki tappiot huomioon, kenties jopa satoja tuhansia. Balttian maathan 1940-1991 välillä menettivät yhteensä jotakin 600 000 henkilöä pakkosiirrettyinä tai tapettuina, meidän luku talvi-, jatko- ja lapin sodissa ~300 000 sisältäen haavoittuneet, joista iso osa palasi normaaliin elämään.
 
Viimeksi muokattu:
Joo, Suomi teki kaikkensa luodakseen kuvaa vahvemmasta Suomesta kuin me oltiinkaan. Sodan lopussa mentiin niin pitkälle että taisteltiin kovaa asemista joiden pitäminen/takaisin valtaaminen ei enää ollut puhtaasti taktisesti/strategisesti järkevää, sillä se tapahtui suurin tappioin. Sekä resursseja että miehiä kulutettiin näissä taisteluissa paljon enemmän mikä oli kestävää, todellisuudessa nopeuttaen niiden loppumista. Neuvostoliittohan ei tätä tiennyt, heille Suomi näytti siltä että täällä oli yhä voimia jatkaa taistelua, vaikka tosiassa meidän tarkoitus oli neuvotella rauha mahdollisimman pian.

Ja kokonaisuudessaan sehän toimi erittäin hyvin, rauha saatiin toisen maailmansodan standardeilla loppujen lopuksi erittäin halvalla, ei siis voi puhua mistään typerästä henkien tuhlauksesta. Lähellä oli että Suomi vallattiin, ja meistä olisi tullut parhaimmillaan Neuvosto-tasavalta, pahimmillaan täällä olisi Saksa ja Neuvostoliitto sotineet keskenään kuten tekivät muualla Neuvostoliiton alueella, Suomen erittäin suurella kustannuksella.
Suomalaiset ajattelivat, että raja (etenkin Kannaksella) kulkee suunnilleen linjoja myöten. Siksi rauhanneuvottelijat protestoivatkin, että "Ette ole valloittaneet noita alueita!" Siihen neuvosto-osapuoli vastasi, että "Haluatteko, että valtaamme ne?" Ei se ollut pelkästään kovuuden näyttämistä.
 
Suomalaiset ajattelivat, että raja (etenkin Kannaksella) kulkee suunnilleen linjoja myöten. Siksi rauhanneuvottelijat protestoivatkin, että "Ette ole valloittaneet noita alueita!" Siihen neuvosto-osapuoli vastasi, että "Haluatteko, että valtaamme ne?" Ei se ollut pelkästään kovuuden näyttämistä.
Joo ei täysin. Ja kyllä NL ja Molotov sentään ymmärsivät että ennemmin tai myöhemmin he voittaisivat. Mutta jos Suomi näytti pystyvän samaan mitä siihen asti oli pystynyt, tulisi se isoin lisätappioin, siihen menisi vielä aikaa ja pahimmassa tapauksessa länsimaat tulisivat Suomen apuun. Lisäksi parhaimmillaan 700 000 kokoinen armeija on kuitenkin iso joukko Neuvostoliitollekkin pitää Suomen kokoisen maan kimpussa kun Euroopassa on suursota ja armeija on osoittautunut heikkolaatuiseksi ja (lisä)uudistuksia vaativaksi.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top