Talvisota

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vonka
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Rasilon kirjan ostin suoraan tekijältä. Kirja sai hyvin julkisuutta ja oman hissipuheen kirjamessuilla. Siitä 45 € oli mielestäni ihan ok hinta. Valkeissa arkuissa tais olla satakunta sivua paksumpi kuin tuo Kotkanpoika, mutta jos sellaisen teettää 100 % Suomessa kovakantisena ja lankasidottuna kirjakaupan hyllyyn ovh. 30 €, niin kustannustehokkaasti on toimittu. Kirjakaupat suunnilleen tuplaa sen hinnan millä kustantaja myy ulos. 15 euron kirja on kaupassa 30 euroa ja 25 euron kirja 50 euroa. Kate nousee 15 eurosta 25 euroon. Kokemusta on vain kahdesta kirjasta ja oma osuus niissä oli käsikirjoitus karttoineen ja kuvineen. Tuntihintaa tehdylle työlle ei kannata laskea eikä näitä kirjoja tienaaminen motivaationa taisa kovin moni tehdä.
Oletko vertaillut tekstimäärää? Sivumäärävertailu voi viedä harhaan, koska taitto voi vaikuttaa sana määrään per samankokoinen sivu todella paljon.

Ja pakkohan ei ole myydä kirjakaupan kautta. Itsekin tilasin Rasilon kirjan suoraan tekijältä. Nykyään netissä voi mainostaa helposti ja ilmaiseksi hyvin monelle potentiaaliselle ostajalle ihan kertomalla kirjan olemassaolosta sopivilla foorumeilla.
 
Muuta etsiessä tuli vastaan oheinen US Naval War Collegen raportti/tutkielma Talvisodasta.

Se on laadittu 1995 ja on nimeltään: "ELEMENTS OF OPERATIONAL DESIGN IN THE RUSSO-FINNISH WAR". Laatija on evl (LTC) W.H. Deane.

En osaa tutkielmaa tai sen sisältöä kommentoida, joten jääköön se tarpeen mukaan alaa syvällisemmin tuntevien asiantuntijoiden arvioitavaksi.

Tutkielman lähdeluettelosta huomioina, että "suomalais"-lähteinä mainitaan:
- Väinö Tannerin kirja, josta on USA:ssa engl-kielinen käännös: "The Winter War: Finland against Russia, 1939-1940". (1957)
- "Victor Suomalainen" (pseodonyyminimi ev Alpo Marttiselle), jonka lehtiartikkeliin "The Battle of Suomussalmi" on viitattu. Artikkeli on julkaistu v1949 USA:ssa.
Marttinen lienee Mannerheim-ristin ritari n:o 163, joka jatkoi sotilasuraansa USA:ssa jouduttuaan lähtemään Suomesta asekätkennän vuoksi:
- Lisäksi suomalainen tekijänimi "Paananen" löytyy tutkielman lähdeluetteloviitteenä kirjalle "The Winter War: The Russo - Finnish Conflict 1939-1940. (1973).
Ohessa linkki teoksen Finlandiakirjan sivulle (kallis (?), mutta signeerattu kappale):

Tutkielman lopusta vielä suora lainaus tutkielman kirjoittajan näkemykseen aiheesta "mitä voimme oppia suomalaisilta?"
"From the Finns we can learn the value of tactical proficiency and the
positive feedback it can have at the operational level. An effective operational
design blueprint can be transformed into reality if there are good sharp tactical
tools at hand. Effective use of terrain and force structure is key to an
operational scheme that must make minimum resources accomplish the impossible.
It is also clear that mere possession of large numbers of sophisticated weapons
systems will guarantee nothing. The systems must be integrated tactically;
doctrine and training at the operational level must be adjusted to take advantage
of their potential. Hardware employed in the wrong environment is merely junk.
It is the role of the operational designer to structure his guidance and resource
allocation to avoid commitment of inappropriate weapon systems
."

En löytänyt hakutoiminnolla tutkielmaa tai viittausta siihen Foorumilta, tosin en kovin monella tavalla hakenutkaan, joten kirjasin tämän viestin tutkielmasta tänne.
 
Jälleen oli alkamisen vuosipäivä. Mielestäni nimenomaan talvisota oli se tapahtuma, joka yhdisti suomalaiset ja josta saatiin rakennettua se lopullinen kiintopiste kansalliselle narratiiville. Itsenäisyyden ajan hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen ja punamultahallitus eivät olleet riittävän yleviä tuohon tarkoitukseen, mutta ilman niitä ei olisi ollut talvisodan ihmettäkään. Silloin oli Suomessa MIEHIÄ, joilla oli paskassakin lihakset. Hengen voitto materiasta.
 
Kun Pohjois-Savon miehet menivät IV AK:n vastahyökkäyksen kärkenä Laatokan rantaan, muuan ryhtyi miettimään hieman tarkemmin strategista tilannetta. Länsipuolella oli puna-armeijan 168. Divisioona ja itäpuolella koko Neuvostoliitto. Kysyi sitten ihmetellen komppanianpäälliköltä, että "Herra kapteeni! Mitenkäs myö piästään tiältä pois?" Johon komppaukko vastasi, että "Ei täältä lähdetä pois. Tänne kuollaan." Jolloin kysyjä ilahtui tilannekuvan kirkastumisesta: "No sitten!" Pelin henki oli sen jälkeen selvä.
 
Kun Pohjois-Savon miehet menivät IV AK:n vastahyökkäyksen kärkenä Laatokan rantaan, muuan ryhtyi miettimään hieman tarkemmin strategista tilannetta. Länsipuolella oli puna-armeijan 168. Divisioona ja itäpuolella koko Neuvostoliitto. Kysyi sitten ihmetellen komppanianpäälliköltä, että "Herra kapteeni! Mitenkäs myö piästään tiältä pois?" Johon komppaukko vastasi, että "Ei täältä lähdetä pois. Tänne kuollaan." Jolloin kysyjä ilahtui tilannekuvan kirkastumisesta: "No sitten!" Pelin henki oli sen jälkeen selvä.
Tuli sitten käytyä tänään Kiuruveden kirkossa ja katseltua taas sitä ulko-oven yläpuolella olevaa värssyä:
"HE TAISTELIVAT KARJALASSA, KANNEL SOI NYT TAIVAHASSA.
KIURUVEDEN KIRKKOKANSA HERRAA KIITTÄÄ VOITOSTANSA!"

Kiuruveden kirkko paloi vuonna 1937 ja uutta ryhdyttiin rakentamaan ja se otettiin poikkeusluvalla käyttöön 1940, mutta lopullisesti vihittiin käyttöön 1941. Jotenkin olen aina saanut sen käsityksen, että kirkko oli kuntalaisille tärkeä asia, mutta myös olen jäänyt siihen käsitykseen, että talvisota koettiin erittäin merkittävänä asiana, eikä "Uhrimme ollut turha", Väinö Linnaa siteeratakseni.
 
Ryssän joulutervehdys Porvoon asukkaille 1939
 
Talvisota on sota, jota voi kuvitella, mutta vaikea on käsittää. Niin vähän ja niin tyhjin käsin oli vastuussa niin paljosta.

Miesten kokemuksissa etenkin loppuaikoina toistuu hirvittävä väsymys. Syömättä, nukkumatta, vaihdotta, pikku-ukkoja nähden. Mutta oikean käden etusormi vielä liikkuu.

Olivat toki tottuneet siihen, että päivä voi olla pellolla ja metsässä pitkä, eikä ollut kädessä numeroa, että jos ahdistaa, soita kuraattorille. Mutta silti. En sitä ponnistusta kykene aina mieltämään. Talvisodan "ihme" on kertakaikkinen kaikkien taistelukunnon rajojen ylittäminen.

Kremlin arkistossa on 168 000 talvisodassa kaatuneen neuvostosotilaan nimet ja tiedot. Jokainen yksilö. Kolmessa kuukaudessa.
 
Viimeksi muokattu:
Yksi ihmeistä on Mäntyvaaran taistelu Kemijärven porteilla. Vaaran laella käytiin ratkaisutaistelu 20.12.1939. Jos vihollinen olisi saanut Mäntyvaaran, tie Joutsijärven joukkojen selustaan, Rovaniemelle ja Tornioon olisi ollut auki. Takana ei olisi ollut enää omaa voimaa syvyydessä.

Venäläinen pataljoona koukkasi levossa olleiden suomalaiskomppanioiden selustaan. Nämä olivat paikallisia Er. P 17:n sotilaita. Salla oli jo menetetty. Oli siis viimeinen tilaisuus puolustaa kotiovia.

Tämä ns. Sallan pataljoona kävi viivyttelemättä eri puolilta kaartaen vastahyökkäykseen. Käytiin raaka taistelu, osin mies miestä vastaan. Tappiot olivat raskaat molemmin puolin, mutta vihollisen rippeet irtautuivat. Aamulla huomattiin, että kaatuneita oli valtavasti. Mäntyvaaran luoteisrinteellä on yli kolmensadan punasotilaan joukkohauta.

Esikunnassa ollut lotta kertoo veteraanien perintösivuilla, että kun ammunta alkoi, hänen käskettiin pysyä muurin luona turvassa. Hän otti kuitenkin käristyksen pois uunista. Kuukauden kuluttua hän synnytti terveen tyttölapsen.

Pelkosenniemen ratkaisutaistelu oli miltei samaan aikaan. 16.−19.12. Siellä JR 40, 1. / ErP 26 ja VIII / KT-Pr löivät venäläiset. Hyökkääjä pakeni sekasorrossa. Siltä jäi koko kalusto ja myös soittokunnan puhaltimet. Tällä suunnalla ei enää sen jälkeen tosissaan yritetty länteen.
 
Kuhmossa taistelleen Erillinen pataljoona 14:n kadonneiksi oletetut sotapäiväkirjat löytyivät.



SUOMESSA on tehty poikkeuksellinen arkistolöytö. Kyseessä ovat Kuhmossa talvisodan aikana taistelleen Erillinen pataljoona 14:n sotapäiväkirjat, joiden on luultu kadonneen pysyvästi.

Sotapäiväkirjat löytyivät pataljoonassa sotineen veteraanin jäämistöstä. Löytöön kuuluneet 14 sotapäiväkirjaa luovutettiin tiistaina Kansallisarkiston säilytettäväksi. Sen jälkeen kun päiväkirjat on digitoitu, tulevat ne verkkoon kaikkien halukkaiden tutkittavaksi.
 
Kuhmossa taistelleen Erillinen pataljoona 14:n kadonneiksi oletetut sotapäiväkirjat löytyivät.



SUOMESSA on tehty poikkeuksellinen arkistolöytö. Kyseessä ovat Kuhmossa talvisodan aikana taistelleen Erillinen pataljoona 14:n sotapäiväkirjat, joiden on luultu kadonneen pysyvästi.

Sotapäiväkirjat löytyivät pataljoonassa sotineen veteraanin jäämistöstä. Löytöön kuuluneet 14 sotapäiväkirjaa luovutettiin tiistaina Kansallisarkiston säilytettäväksi. Sen jälkeen kun päiväkirjat on digitoitu, tulevat ne verkkoon kaikkien halukkaiden tutkittavaksi.
Näitä löytyy aina joskus joukkue- tai komppaniatasolta, mutta pataljoona ja vielä aika tunnettu pataljoona on kyllä Suomen mitassa iso juttu.
 
Kirjassa "Mannerheimin haastaja" mainitaan sivuilla 169-170 Ruben Laguksen "yhteistyökyvyttömyys" armeijakunnan suuntaan. Onko tuosta kärhämästä tarkempaa tietoa?
 
Näitä löytyy aina joskus joukkue- tai komppaniatasolta, mutta pataljoona ja vielä aika tunnettu pataljoona on kyllä Suomen mitassa iso juttu.

Ainutlaatuinen löytö ullakolta: Kadonneet päiväkirjat paljastavat palan talvisodan vaietuinta historiaa​

Arkistolöytöön kuuluneet 14 sotapäiväkirjaa luovutettiin Kansallisarkistoon.

Tilaajille
Veljekset Börje (vas.) ja Stig Sallamaa kuvattuna Syvärin lentokentällä syksyllä 1941. Börje kaatui vain muutamia viikkoja kuvan ottamisen jälkeen.

Veljekset Börje (vas.) ja Stig Sallamaa kuvattuna Syvärin lentokentällä syksyllä 1941. Börje kaatui vain muutamia viikkoja kuvan ottamisen jälkeen. KUVA: MATTI SALLAMAAN ALBUMI
Jarmo Huhtanen HS

15.2. 18:30 | Päivitetty 15.2. 19:13
SUOMESSA on tehty poikkeuksellinen arkistolöytö. Kyseessä ovat Kuhmossa talvisodan aikana taistelleen Erillinen pataljoona 14:n sotapäiväkirjat, joiden on luultu kadonneen pysyvästi.

Sotapäiväkirjat löytyivät pataljoonassa sotineen veteraanin jäämistöstä. Löytöön kuuluneet 14 sotapäiväkirjaa luovutettiin tiistaina Kansallisarkiston säilytettäväksi. Sen jälkeen kun päiväkirjat on digitoitu, tulevat ne verkkoon kaikkien halukkaiden tutkittavaksi.

Sotapäiväkirja on päiväkirjan muotoon laadittu esitys jonkin sotilasyksikön toiminnasta. Siitä ilmenee, mihin sotatoimiin se osallistui. Nimensä mukaisesti sotapäiväkirjoja pidettiin lähinnä vain sotien aikana.

Erillinen pataljoona 14:n sotapäiväkirjat on luovutettu Kansallisarkistoon säilytettäväksi ja digitoitavaksi.

Erillinen pataljoona 14:n sotapäiväkirjat on luovutettu Kansallisarkistoon säilytettäväksi ja digitoitavaksi. KUVA: MIKA WIST
SOTAPÄIVÄKIRJAT löysi Matti Sallamaa vuonna 2012 kuolleen isänsä jäämistöstä.

”Isäni oli sellainen ihminen, joka hamstrasi ja säilytti kaikkea mahdollista. Hänellä oli erittäin paljon tavaraa vintillä ja kellarissa. Sitten kun pengoin ja setvin niitä, sieltä löytyi laatikko, jossa oli paperia päällä”, Sallamaa kertoo.

”Laatikko oli sidottu vahvalla narulla. Avasin sen, ja sieltä löytyi kokoelma mustakantisia sotapäiväkirjoja.”

Laatikon mukana oli lähettäjän nimi: Eino Penttilä. Mukana oli Penttilän saateteksti, että ”nämä varmasti sinua kiinnostavat”.

Sallamaa tutki vihkoja ja tajusi, että siinä olivat sotapäiväkirjat siitä pataljoonasta, jossa hänen isänsä oli taistellut talvisodassa eli Erillinen pataljoona 14:stä.

Stig Sallamaa osallistui talvisotaan panssaritorjuntatykkikomppanian johtajana. Jatkosodassa hän toimi panssarintorjuntakomppanian päällikkönä Jääkäriprikaatissa ja Panssaridivisioonassa Karjalankannaksella sekä Itä-Karjalassa. Lapin sodassa Sallamaa osallistui Tornion maihinnousuun.

Sallamaa ylennettiin jatkosodan aikana kapteeniksi ja sotien jälkeen reservissä majuriksi. Siviilissä hän kouluttautui sisustusarkkitehdiksi.

Vänrikki Stig Sallamaa haavoittui Saunajärvellä helmikuun alussa 1940. Kuva on otettu hänen toipumislomallaan.

Vänrikki Stig Sallamaa haavoittui Saunajärvellä helmikuun alussa 1940. Kuva on otettu hänen toipumislomallaan. KUVA: MATTI SALLAMAAN ALBUMI
MATTI SALLAMAA halusi luovuttaa sotapäiväkirjat sellaiselle taholle, jolle niistä olisi hyötyä. Hän otti yhteyttä Sotapolku.fi-hankkeessa mukana olevaan Mika Wistiin, joka kiinnostui päiväkirjoista.

Sotapolku.fi on vapaaehtoisten sotahistorian harrastajien pitämä verkkopalvelu, johon on kirjattu muun muassa eri joukko-osastojen sotatiet. Palvelua päivitetään ja täydennetään jatkuvasti.

”Sallamaa sanoi minulle, ettei näitä oikein pois raaski heittää”, kertoo Wist.

”Kun sain ne käteeni, tajusin, millainen kokoelma se on: herranjestas, tässä on koko pataljoonan kaikki sotapäiväkirjat. Se oli aivan valtavaa”, Wist muistelee.

Kansallisarkiston sotapäiväkirjojen kokoelmassa on aukkoja. Esimerkiksi talvisodan ajan Erillinen pataljoona 14:n sotapäiväkirjoista oli siellä ennestään vain 2. komppanian sotapäiväkirjoja. Kaikki muut ovat olleet tähän asti kadoksissa.

”On tämä kyllä harvinaista, että kokonaisen pataljoonan sotapäiväkirjat löytyvät näin pitkän ajan päästä. Harva on edes nähnyt sotapäiväkirjaa luonnossa”, Wist päivittelee.

WISTIN mukaan nyt löytyneet päiväkirjat ovat muutamia liitteitä lukuun ottamatta täydellisiä.

”Tämä tuo hyvin lisätietoa varsinkin komppaniatasolle. Kuhmolaisille tämä on varmasti tärkeää, koska tämä oli kokonaan kuhmolaisista koottu joukko. Kuhmolaisten näkökulmasta pidän tätä merkittävänä löytönä.”

Se on arvoitus, miksi sotapäiväkirjat olivat alun perin Eino Penttilän hallussa ja miksi Penttilä lähetti sotapäiväkirjat vuonna 1991 Stig Sallamaalle. Matti Sallamaan mukaan hänellä ei ole tästä tietoa.

Sotapäiväkirjat läpi käyneet Sotapolku.fin ylläpitäjät pitävät todennäköisenä, että sotapäiväkirjat lähettänyt arvoituksellinen Penttilä oli Mannerheim-ristin ritari Eino Penttilä, joka palveli talvisodan aikana samassa joukossa.

Löytyneet päiväkirjat ovat muutamia liitteitä lukuun ottamatta täydellisiä.
ERILLINEN pataljoona 14:n vaiheista talvisodassa tehtiin oma polkunsa Sotapolku.fi:n sivustolle ennen kuin sotapäiväkirjat luovutettiin Kansallisarkistoon.

Pataljoonan sotapolun tekijä ja sotahistorian harrastaja Jarkko Järvinen luki sotapolkua varten sotapäiväkirjat läpi.

Tuliko päiväkirjoista uutta tietoa?

”Kaikkihan se oli uutta tietoa. Ainoastaan 2. komppanian sotapäiväkirjoja on ollut Kansallisarkistossa aikaisemmin. Kaikki muu on ollut mysteeri ja pimennossa yli 80 vuotta”, Järvinen sanoo.

”Sanoisin, että kun olen tehnyt jatkosodasta vastaavia polkuja huomattavan paljon, niin tämä polku oli kyllä aika verinen, etten sanoisi raaka. Partiotoimintahan on raakaa, itse asiassa sodan raa’in muoto.”

Järvinen kertoo, että ”venäläisten lahtaaminen tai ampuminen tuntui olevan aikamoinen harrastus siihen aikaan”.

”Siitä ei paljon tunnontuskia koettu.”

JÄRVINEN sanoo yllättyneensä, miten pientä osaa Erillinen pataljoona 14 on esittänyt nykyisissä sotahistorian kirjoissa. Syynä lienee juuri sotapäiväkirjojen katoaminen.

”Ei olla oikeastaan tiedetty, missä kaikkialla sen komppaniat ovat olleet mukana.”

Pataljoona oli mukana muun muassa Löytövaaran taistelussa sekä tuhoamassa kuuluisaa Dolinin hiihtoprikaatia.

Järvinen kertoo haluavansa luoda Sotapolku.fi:ssä sotaveteraaneille kodin ja yksikön, jolloin syntyy perinne, jota vaalia.

”Nyt siellä on Erillinen pataljoona 14, jota ei tähän asti ole edes ollut. Kun me luomme sen, voimme näyttää kartalla, että tuolla he olivat.”
 
Kirjassa "Mannerheimin haastaja" mainitaan sivuilla 169-170 Ruben Laguksen "yhteistyökyvyttömyys" armeijakunnan suuntaan. Onko tuosta kärhämästä tarkempaa tietoa?
Muistelen Laguksen vastustaneen panssaridivisioonan pilkkomista pienempiin osasiin. Heikot komentajat olisivat halunneet paloitella tuon vuoden 1940 ranskalaiseen tyyliin...
Tasajako on taktiikkaa, eikun...
 
Muistelen Laguksen vastustaneen panssaridivisioonan pilkkomista pienempiin osasiin. Heikot komentajat olisivat halunneet paloitella tuon vuoden 1940 ranskalaiseen tyyliin...
Tasajako on taktiikkaa, eikun...
Ei liity kyllä mitenkään siihen. Siis kyseessä oli Lagus armeijan huoltopäällikkönä Kannaksella 1940 ja kirjan mukaan Lagus keskittyi vaatimaan AK:n huoltopäälliköltä "selontekoja", mihin Öhquist tympiintyi.
 
Kuuntelin tänään P.Visurin näkemyksiä Erkon mielipiteestä vs. talvisota. Olisipa kuunnellut viisaampiaan.

Tulos olisi saattanut olla meille edullisempi.
 
Back
Top