Oliko tuolloin maalaisliiton ja sosiaalidemokraattien nuorissa kyvyissä ja kontakteissaan jotain... noloa, mene ja tiedä, mutta siinä tapauksessa omertan laki voisi ulottua Tiitisen listaa ja yöpakkasia pidemmälle.
Semmonen käsitys mulla on. Ei YYA-suuntaus taivaasta tippunut syyskuussa -44. On kohtuu selvää, että mm. Mannerheim luonnosteli sitä jo sodan kestäessä. Usa ja Ruotsi saattoivat hyvinkin olla kätilöinä....koska se sopi niille.
Nykyään on hieman sellainen käsitys, että Suomi suorastaan voitti sodan. Torjuntavoitoista on kerrottu lähes viikoittain 27 vuotta ja moni nykyinen kansalainen elää käsityksessä, että Suomi suorastaan saneli rauhanehdot.
Ihan niin se ei kuitenkaan mennyt vaan sodassa tuli turpia ja oli hiinä ja hiinä, että siitä vielä kansakuntana selvittiin. Ilman torjuntavoittoja ei olisi selvitty, mutta olisiko selvitty ilman Usan ja Ruotsin ponnisteluja ja agendoja....tuskin.
YYAseen patistelijoita saattoi siis riittää ulkopuolellakin ja riittikin. Se oli SIINÄ maailmanajassa parasta mitä oli tarjolla. Kun maailmanaika salli, siitä irrottiin kuin oksa kuusesta.
Kekkonen esikuntineen noin muunmuassa näyttäisi olleen jo sodan kestäessä selvästi asenteiltaan -sopivia- ns. uuteen aikaan. Asevelisosialistit olivat ehkä yksi pahin kanto kaskessa itseasiassa noin neukkujen näkökulmasta. Jostain syystä se edusti kansalaispuolella kriittisintä ja uskaliainta kaartia monessa kohtaa. Suurin osa -30-luvun oikeistopiireissä voimalla esiintyneistä ihmisistä olivat kuin kusi sukassa ja jopa tapetin vaihtoa harjoitettiin....meni aikaa, jotta nuo ihmiset alkoivat taas törhistäytyä politiikassa.
Eli poliittisessa kentässä oli tyhjiöitä, jotka täyttyivät monella tavalla. Oikeiston oikein laita oli jemmassa kuin peltomyyrät, sotilaat keskittyivät ryyppäämään itsensä hengiltä, papisto ja opettajat nieleksivät tyhjää....syntyi tila, joka täyttyi. Siinä kun kirotaan laitavasemman esiintuloa pitää kirota myös niitä lapatohveleita, jotka tilan antoivat....
Eikä mikään ole muuttunut. Jos ns. tolkun kansa antaa tänään tilan yhteiskunnassa kaikenlaisille vipeltäjille, niin kyllä niitä ottajia riittää. Ja sitten ihmetellään sormi suussa, että kasvittu, mites se näin meni.
