Talvisota

Toisaalta Lundqvist itse käänsi melkolailla takkiaan jos nyt yleensäkään oli milloinkaan omannut samaa arvomaailmaa, joka heijastelee suuresta määrästä sotia edeltäneistä ja sodat käyneistä jääkäri- ja kadettiupseereista. Jääkäritausta on aivan varmasti ollut kova meriitti 1920- ja -30 luvuilla, mutta useampikin jääkäriupseeri on sen voimalla päätynyt korkeammalle kuin mihin kyvykkyys tosiasiallisesti on riittänyt. Kenraali Laatikainen kenties pahimpana esimerkkinä.

Samaten Malmberg, jolla viranhoito meni loppuaikoina läträämiseksi.
 
Samaten Malmberg, jolla viranhoito meni loppuaikoina läträämiseksi.
"Mala" taisi kärsiä alkoholiongelmista jo ennen sotia, eikä se vaiva ajan kanssa tuppaa parantua. Tuosta Lundqvistista en ole nähnyt yhtäkään myönteistä kuvausta missään muisteloissa.
 
23.11. Schulenburg tiedottaa Berliiniin neuvostoliittolaisten sotajoukkojen määrän kasvamisesta Suomen rajan tuntumassa: "18 divisioonaa, joista neljä on sijoitettu Laatokan ja Jäämeren väliselle alueelle, loput Karjalan kannakselle ja Leningradista etelään."

Kansanhallitussuunnitelma on valmis. Neuvostoliiton joukkojen astuessa Suomen alueelle sinne perustettaisiin "kansanhallitus". Suomen työläiset kannattavat "kansainvälistä" missiota, eikä Neuvostoliitto tule kohtaamaan mitään vastarintaa.

Leningradin sotilaspiirin poliittisen hallinnon johtajan direktiivi 23. marraskuuta 1939 painottaa, miten sotilaiden tulee käyttäytyä Suomen vastaisten sotatoimien alkaessa. "Me emme ole hyökkääjiä, vaan Suomen kansan ystäviä. Punainen Armeija tulee tukemaan Suomen kansaa, joka haluaa ystävällisiä suhteita Neuvostoliiton kanssa ja haluaa saada oman suomalaisen ja todellisen kansanhallituksen."

Luonnos Neuvostoliiton ja Suomen Demokraattisen Tasavallan välisestä keskinäisen avun ja ystävyyden sopimuksesta on valmis 22. marraskuuta 1939. Sen ovat laatineet ulkoasiain kansankomissariaatin tehtävään valtuuttamat virkamiehet Arkadi Sobolev ja Semjon Kozyrev.

Vorošilov on 11.11. käskenyt muodostamaan puna-armeijassa tai reservissä olevista karjalaisista ja suomalaisista 106. vuoristojalkaväkidivisioonan erikoisjoukon. Sen on määrä olla valmis viimeistään 24.11. Petroskoihin lähetetään divisioonan kokoamista varten kaikki alle 40-vuotiaat suomalaiset ja karjalaiset, niin rivisotilaat kuin päällystönkin edustajat Leningradin sotilaspiiristä ja muistakin piireistä. Muodostettujen joukkojen jatkuvan sotaan valmistumisen takia niihin määrätään toistaiseksi 155 venäläistä keskipäällystön edustajaa reserviläisten kouluttamista varten.

Suurin osa reserviläisiä on inkerinsuomalaisia Leningradin alueelta.

106. divisioona saa erikoisunivormut. Ne tulevat Leningradista, jossa ne valmistettiin entisen Puolan armeijan varastoista tulleista materiaaleista. Varastot sijaitsivat Länsi-Ukrainassa ja Länsi-Valko-Venäjällä, jotka liitettiin Neuvostoliittoon lokakuussa 1939. Univormun erikoisuus oli talvikäyttöön tarkoitettu läpällinen karvalakki (puna-armeijan budjonovkan eli piippalakin sijasta), mustat huopasaappaat ja puolalaismalliset arvomerkit.

Divisioonan tehtävänä on tuoda Helsinkiin "Suomen Demokraattisen Tasavallan lippu ja vetää se presidentinlinnan katolle työtätekevien iloksi."
 
Suomalaiset poliitikot eivät usko sotaan. He harkitsevat peloissaan YH-joukkojen vetämistä pois jännityksen lieventämiseksi.

Suomi ilmoittaa 23.11. ulkomaalaisille edustustoille alueloukkauksista Neuvostoliiton puolelta. Niiden tarkoituksena on ilmoituksen mukaan "saada aikaan määrättyä jännitystä Suomessa ja siten ylläpitää hermosotaa".
 
25.11.

Neuvostoliiton puolella tykistön ja tarvikkeiden kuljetuksia Valkeasaaren suuntaan. Kaikkialla rajanpinnassa Neuvostoliitto vahvistaa tykistöä. Joukkojen keskityksiä havaitaan Salmin rajalla sekä Suojärveä vastapäätä. Kannaksella arvioidaan olevan 6-8 divisioonaa. Petroskoin seudulla arvellaan (agenttitiedot) olevan 2-3, mahdollisesti 4 divisioonaa, Kemi-Uhtua-Kantalahdessa noin divisioona ja Muurmanskin alueella noin divisioona.
 
Viimeksi muokattu:
"Nyt ei pidä provosoitua, ryssä pelaa vain hermopeliä, ei se niin hullu ole että se oikeasti sotimaan rupeaa..":confused:
 
Samalla tavalla Tuomiojat yms. kieltäisivät liikekannallepanon toteuttamisen nykypäivänä - ei saa provosoida. Tähän varmaan uusi PV:n komentajakin viittasi vähän aikaa sitten, kun sanoi, että tarvitaan lainsäädännöllisiä muutoksia, jotta valmiutta saadaan tarvittaessa kohotettua nopeammin.

Onhan se totta, että jos reserviläisten kutsuminen ylimääräiseen palvelukseen vaatii esim. eduskunnan päätöksen, niin hukassa me ollaan.
 
26.11.

Rajavartiosto havaitsee viisi tykinlaukausta kello 14.30–15.00 ja kaksi heittimen laukausta kello 15.00–15.05. Rajavartijat merkitsevät päiväkirjaan havaitsemansa räjähdysäänet Mainilan kyläaukealta, jonne on vain 800 m rajalta. Arvioidaan, että ase tai aseet, joilla ammunta on suoritettu, ovat sijainneet noin 1 ½ – 2 km kaakkoon räjähdyspaikasta.

Ulkoministeri Molotov antaa lähettiläällemme Yrjö-Koskiselle nootin, jonka mukaan Suomen puolelta on ammuttu seitsemän tykistön laukausta Neuvostoliiton puolelle. Kranaatit ovat surmanneet neljä ja haavoittaneet yhdeksää sotilasta Mainilan kylässä.

"Suomen alueelta tapahtuneen provosoivan neuvostojoukkoihin kohdistuneen tykistöammunnan johdosta neuvostohallitus on pakotettu toteamaan, että suomalaisten joukkojen keskittäminen Leningradin läheisyyteen ei ainoastaan muodosta uhkaa Leningradille, vaan itse asiassa on Neuvostoliittoa vastaan vihamielinen teko, joka jo on johtanut hyökkäykseen neuvostojoukkoja vastaan ja aiheuttanut uhreja. Neuvostohallituksen tarkoituksena ei ole paisuttaa tätä, päällystön mahdollisesti huonosti johtamien Suomen armeijan joukko-osastojen suorittamaa inhottavaa hyökkäystoimenpidettä, mutta se haluaisi, ettei tällaisia inhottavia tekoja vastedes tapahtuisi. Tämän johdosta neuvostohallitus esittäen jyrkän vastalauseen tapahtumien johdosta, ehdottaa, että Suomen hallitus viipymättä siirtää joukkonsa Karjalan kannaselta kauemmaksi rajalta, 20–26 km:n päähän ja täten estää uudistuvien provokaatioiden mahdollisuudet."

Leningradin alueen sotilashenkilöille lomakielto.
 
27.11.

Yrjö-Koskinen välittää Molotoville Suomen hallituksen vastausnootin.

Nootissa todetaan Suomen puolelta tehdyt rajamiesten havainnot ja että Suomessa ei tykistöä ollut sijoitettu niin lähelle rajaa, että niillä olisi edes voitu ampua Neuvostoliiton puolelle. Kuitenkin Suomen hallitus on valmis neuvottelemaan siitä, että molemmin puolin joukot siirrettäisiin tietyn matkan päähän rajasta. Nootissa ehdotetaan myös, että molempien maiden raja-asiamiehet yhdessä selvittäisivät tapauksen sen mukaan kuin asiasta on sovittu vuonna 1928 tehdyssä, raja-asiamiehiä koskevassa sopimuksessa
 
Pari päivää vielä. :D

10552458_998171570198110_6205328984124598882_n.jpg
 
@Vonka Alkaako kohta "Talvisodan 105 kunnian päivää"? :)

Sellaiset merkit on ilmassa, että sota tästä tulee.

Tänään, 75 vuotta sitten, marsalkka Mannerheim pyytää eroa. Hän perustelee päätöstään maan hallituksen jarrutuksella maan puolustusvalmiuden nostamiseksi ja kitsastelussa puolustusmäärärahoissa.
 
28.11.

Molotov jättää Yrjö-Koskiselle uuden nootin, jossa Suomen hallituksen vastausnootin katsotaan kuvastavan ”Suomen hallituksen syvää vihamielisyyttä Neuvostoliittoa kohtaan” ja johtavan ”molempien maiden välisten suhteiden äärimmäiseen kärjistymiseen”.

Sitä tosiseikkaa, että Suomen hallitus kieltää suomalaisten joukkojen ampuneen neuvostojoukkoja tykistötulella, josta aiheutui uhreja, ei voida selittää muuksi kuin yleisen mielipiteen harhaanjohtamiseksi ja ammunnan uhrien ivaamiseksi. Ainoastaan vastuuntunnon puute ja halveksiva suhtautuminen yleiseen mielipiteeseen ovat voineet sanella tämän yrityksen selittää tämä inhottava tapaus neuvostojoukkojen tykistöammuntaharjoitukseksi aivan rajalinjalla suomalaisten joukkojen näkyvissä.


Suomen hallituksen kieltäytyminen poistamasta joukkojaan, jotka ovat suorittaneet vihamielisen neuvostojoukkoihin kohdistuvan ammunnan, sekä hallituksen vaatimus suomalaisten ja neuvostojoukkojen samanaikaisesta siirtämisestä, joka edellytetään tasavertaisuuden periaatteesta johtuvaksi, paljastaa Suomen hallituksen vihamielisen halun pitää Leningradia uhan alaisena. Itse asiassa tässä ei ole kysymys suomalaisten ja neuvostoliittolaisten joukkojen asemien samankaltaisuudesta. Neuvostovenäläiset joukot eivät uhkaa Suomen elinkeskuksia, sillä nämä joukot ovat satojen kilometrien päässä niistä, kun taas suomalaiset joukot sijaitsevat 32 kilometrin päässä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton elinkeskuksesta Leningradista, jonka väkiluku lasketaan 3,5 miljoonaksi, ja ovat sille välittömänä uhkana. On turhaa korostaa sitä, että neuvostojoukkoja ei oikeastaan voida siirtää minnekään, koska neuvostojoukkojen siirto 20–25 kilometrin päähän rajasta merkitsisi niiden sijoittamista Leningradin esikaupunkeihin, mikä olisi aivan järjetöntä Leningradin turvallisuuden kannalta.


Neuvostoliitto irtisanoo vuonna 1934 tehdyn hyökkäämättömyyssopimuksen.
 
28.11., jatkuu.

Kalastajasaarenossa Petsamossa venäläinen partio yllättää suomalaisen tähystyspaikan miehistön ja vie vangittuna Neuvostoliiton puolelle.

TASS raportoi röyhkeästä valkorosvojen provokaatiosta: Suomalainen viiden hengen sotilasryhmä, huomatessaan joukkomme, joka kulki rajaa pitkin, ampui sitä ja yritti hyökätä kimppuumme. Olemme ottaneet vangiksi kolme sotilasta, muut ovat paenneet omalle alueelleen.

106. Divisioonaan on saatu 8 367 suomalaista / inkerinmaalaista ja 4 533 karjalaista. Päällystön rungoksi haetaan Suomen sisällissotaan ja vallankumoukseen osallistuneet, neuvostovallan pystyttämiseen Karjalassa osallistuneet sekä Espanjassa vuonna 1936 taistelleet. Akseli Anttilan lisäksi ainakin Eemeli Toikka, Toivo Tommola ja Toivo Vähä. Poliittisen työn järjestämiseksi Anttila saa vieraakseen tulevan ”kansanhallituksen” ministerit: Frunzen akatemiassa sotilaskoulutuksensa saanut Tuure Lehén, Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean kandidaatti Armas Äikiä (myös nimellä Harri Paul) sekä Suomen Kommunistisen Puolueen keskuskomitean jäsen Inkeri Lehtinen (esiintyy myös nimellä Maija Stram).

Neuvostoliiton Itämeren laivaston sukellusveneet saavat valmiuskäskyn.
 
29.11.

Yrjö-Koskinen saa Molotovin nootin:

Kuten tunnettua suomalaisten joukko-osastojen hyökkäykset neuvostojoukkoja vastaan jatkuvat ei ainoastaan Karjalan kannaksella, vaan myös neuvostoliittolais-suomalaisen rajan muissakin kohdissa. Neuvostohallitus ei voi kauempaa sietää tällaista tilannetta. Muodostuneen tilanteen johdosta, josta vastuu lankeaa yksinomaan Suomen hallitukselle, Neuvostoliiton hallitus ei voi enää ylläpitää normaaleja suhteita Suomeen ja on pakotettu kutsumaan pois Suomesta poliittiset ja taloudelliset edustajansa.

Yrjö-Koskinen antaa silti Molotoville uuden nootin, jossa vedotaan hyökkäämättömyyssopimuksen 5. artiklaan. Sen mukaan kaikki Suomen ja Neuvostoliiton väliset riidat, olivatpa ne mitä laatua tahansa, oli ratkaistava oikeudenmukaisuuden hengessä ja yksinomaan rauhallisin keinoin. Nootissa ehdotetaan erityisen sovittelulautakunnan kutsumista koolle käsittelemään syntynyttä erimielisyyttä tai vaihtoehtoisesti alistamaan ratkaisu ulkopuolisen puolueettoman välittäjän suoritettavaksi. Suomi ilmoittaa myös olevansa valmis siirtämään Karjalankannaksella olevat joukot tullia ja rajavartiota lukuun ottamatta.

Tähän noottiin ei vastata, mikä on loogista. Molotovin nootissa nimittäin selvästi sanotaan, että Neuvostoliitto on katkaissut diplomaattisuhteet.
 
30.11.1939

(Päivitykset sellaisina ilmoituksina, jollaisena ne tulevat esikuntiin, ilman jälkikäteistietoa. Sellaiset erillisinä huomautuksina)

"Se on alkanut"

Vihollinen on ylittänyt rajan useissa kohdin Kannasta ja itärajaa. Monissa paikoissa se tyytyi vielä pelkkään tykistötoimintaan.

Kannaksella vihollinen työnsi eteenpäin heikohkoja komppanian ja pataljoonan vahvuisia osastoja hyökkäysvaunujen tukemina. (Kan.AE / Tied.pvk 798).

Aamulla ei havaittu selkeää painopistettä, mutta päivän kuluessa selvisi, että Lipolan – Laatokan välissä paine oli voimakkain. Arvellaan vihollisen pyrkivän Vuokselle suojatakseen oikean sivustansa ja aloittaakseen sen jälkeen vahvoin voimin sotatoimet Länsi-Kannaksella.

Joukkomme vetäytyivät suunnitellusti. Viivytyksen tehoa heikensi se, että oma tykistömme ei voinut tukea riittävästi.

Päämajan kommentti: Kannaksen armeijan esikunta ei ole kehotuksesta huolimatta työntänyt riittävästi voimia eteen kenttäarmeijasta. Vain Viipurin eteläpuolella 4.Pr:n kaksi pataljoonaa oli työnnetty vahvistukseksi M- ja L-ryhmille.

Vihollinen pääsi linjalle Terijoki - Haukjärvi - Puhtola - Kaukjärvi - Lintulanjoki - Siiranmäki (ei vielä vihollisella) - Kauksamo-Yläntilä (p.l viholliselta) –Viettilä (p. l. viholliselta) – Kelliö – Palkeala - Saaroinen.

Vihollinen työntyi rajan yli Manssilan – Ulismajärven välissä ja myös Suojärven suunnassa. Heikot rajasuojajoukot vetäytyneet suunnitelman mukaisesti. (IVAK til. ilm klo 12.15)

Pohjois-Suomen ryhmän alueella vihollinen ylitti pienehköin voimin rajan Lieksan suunnalla kolmessa kohdassa, edelleen Kuhmossa, Suomussalmella ja Sallassa sekä valtasi Kalastajasaarennon. Ryhmä sai käskyn lyödä vihollinen takaisin rajan taakse.

Ryhmä Hanell: Ryhmä siirtyy uudelle operaatioalueelle Hanko – Tammisaari torjumaan mahdollista maihinnousua.

Merivoimat: Käsky aluevesien miinoittamisesta annettu täydessä laajuudessa. Vihollinen valtasi Seiskarin, pommitti merivoimillaan ja ilmavoimillaan Suursaarta ja Lavansaarta. Panssarilaiva Ilmarista pommitettiin osumatta. Ilmarinen avasi tulen ja pudotti kaksi pommittajaa, kolmannen nähtiin kaartavan osuman saaneena. Russarön patteri avasi tulen venäläisiä aluksia kohti. Risteilijä Kirov vaurioitui, ja yksi hävittäjä lienee uponnut.

Ilmavoimat: Klo 9.15 pommitettiin suunnilleen samaan aikaan Helsinkiä, Viipuria ja Kotkaa. Päivällä uudistettiin pommitus Helsinkiin, Hankoon, Lahteen, Kouvolaan ja Utin lentokentälle. Pohjois-Suomessa myös useita lentoja. Vihollinen pommitetti Petsamoa, Kittilää ja Kemijärveä. Kannaksella vihollinen pommitti Viipuria ja Ensoa. Viholliskoneita pudotettiin varmasti neljä. Kahdessa omassa koneessamme jalkaväen luotien osumia. Kaikki koneet tulivat takaisin.

Kan.AE: JP 1 vetäytyi Sahajoen linjalle. Terijoki menetettiin. Ryhmä U:n pääosat joutuivat illalla puolustustaisteluun Vammelsuun – Sahajoen linjalla. M-ryhmä vetäytyi Kivennavan suuntaan sivustauhan takia. L-ryhmä taisteli sitkeästi vielä iltapäivällä Kauksamossa, Miettilässä ja Lipolassa mutta joutui illalla vetäytymään. R-ryhmä torjui useita hyökkäyksiä, mutta Niittyjärven kohdalla tapahtui rintaman murtuminen. Ryhmä vetäytyi linjalle Aholampi – Orjansaari – Raudun kirkko. Uloimpana vasemmalla taisteltiin Umpilammen linjalla mutta keskusta murtui klo 13. Joukot vetäytyivät Vuoksen pohjoispuolelle. 8/JR 28 ja kk-joukkue jäivät edelleen virran eteläpuolelle.

Päivän kuluessa tuhottiin 36 vihollisen hyökkäysvaunua.
 
Viimeksi muokattu:
SA-kuvia.'

Evakkoja Helsingin asemalla klo 09.10. Pommit kaupunkiin putoavat viiden minuutin kuluttua.

110970_r500.jpg


Pari minuuttia myöhemmin.

110972_r500.jpg


7-vuotias Armi Metsäpelto kuoli äitinsä viereen linja-auto-asemalla Kampissa.

1288333061990.jpg


Abrahaminkatu - Lönnrotinkatu

110973_r500.jpg


Evakuointia Kannaksella

111211_r500.jpg


Tierä miinoitetaan Summan alueella

164923_r500.jpg



Taipaleenjoella odotetaan vielä. Suvanto on jonkinlaisessa jäässä.

111327_r500.jpg


Suutari kiertää joukoissa Suomussalmella

104789_r500.jpg


Suojajoukkojen vankeja Parikkalassa

104828_r500.jpg


Suomussalmen lossin luona kaivetaan asemia ja kohdistetaan.

104767_r500.jpg
 
Back
Top