4.5.2019
Anter Yaşa
Kirjoitan tätä tekstiä poliittisen pakolaisen ja sekulaari aktiivin näkökulmasta. Minunlaiset ihmiset pakenevat Lähi-Idän islamistisia hirmuhallituksia joka päivä, toivoen vapaampaa ja liberaalimpaa yhteiskuntaa Euroopasta. Miljoonat liberaalit Lähi-Idässä, maissa kuten Iran, pelkäävät henkensä edestä edes myöntää ajatuksiaan julkisesti. Ajatuksia, joita pidämme Suomessa itsestäänselvyytenä ja kannatettavina. Puhumattakaan seksuaalivähemmistöistä, joiden olemassaolo kielletään ja heille langetetaan kuolemantuomio jokaisessa maassa, missä islamistit ovat vallassa ja sharia laki jollain tavalla mukana päätöksenteossa.
Lähi-Idän islamistit tietävät, että eurooppalaiset vasemmisto-, vihreät ja sosialidemokraattiset puolueet ovat täysin kykenemättömiä erottamaan liberaalin Lähi-Itäläisen ja konservatisti islamistin väliltä. Islamistit tietävät, että eurooppalaiset omaavat hyvin vähän tietoa Lähi-Idästä. He tietävät miten pelata, näyttäytyä ja sanoa, jotta voivat edistää omaa agendaansa, poliittista islamia, mitä he pyrkivät jatkuvasti ujuttamaan eurooppalaisiin poliittisiin päätöksiin.
Hyvä esimerkki tästä on vuonna 2016 SDP riveistä paljastunut ja sen ajan lehdistömme suosikki lellikki ja de facto ”Lähi-Idän ja Syyrian sodan asiantuntijaksi” mediassa julistettu ”lelusalakuljettaja” Rami Adham, minkä Erkki Tuomioja otti vastaan henkilökohtaisesti puolueeseen kehujen kera. Erkki Tuomiojan tajuamattomuus Lähi-Idän äärioikeiston, eli islamistien hyysäilemiseen, johtuu melkein kokonaan hänen sokeasta yltiösuvaitsevaisuudesta maahanmuuttajiin ja poliittisista asenteista. Islamisti ja sosialidemokraatti löytää Euroopassa yhteisen vihollisen: Euroopan äärioikeisto. Sokea yltiösuvaitsevaisuus ja sinisilmäisyys ovat mitä islamistit haluavat käyttää hyväksi.
Erkki Tuomioja hyysäilemässä rikollista ja jihadistikytköksistä tunnettua valehtelijaa Rami Adhamia. Toisessa kuvassa Rami Adham al-Qaedan terroristijohtajan Abdullah al-Muhaysnin kanssa Syyriassa.
Eurooppa on kuin Orwellin painajainen
Islamistit alistavat kaikki sekulaarit, liberaalit ja seksuaalivähemmistöt Lähi-Idässä ja vievät meidän edustuksen myös Euroopassa, esittämällä, että ovat liberaaleja. Tämä taktiikka näyttää toimivan, kun yhä useampi vasempaan laitaan kallistuva puolue puhuu myönteisesti jihadismista, terrorismista ja islaminuskosta ylipäätänsä.
Jihadismille on keksitty uusi merkitys ”sisäisen parannuksen tavoittelemiseksi”, kun todellisuudessa se on väkivaltainen ristiretkeilijään verrattavissa oleva uskonnollinen ideologia, minkä tarkoitus on edistää uskonsotaa ”vääräuskoisia” vastaan.
Islamilainen terrorismi on määritelty ”syrjäytyneiden väkivalta teoiksi”, kun kyseessä on selkeästi määritelty dogma ja doktriini, mitä islamistit noudattavat fanaattisesti. Terroristijärjestöissä ympäri maailmaa on miljoonia jihadisteja, jotka fanaattisesti noudattavat uskoansa sanasta sanaan, historiallisen sotaherra-profeettansa esimerkin mukaisesti. Islam on alusta asti ollut sotaisa ja sodalla levitetty uskonto. Se ei ole muuttunut miksikään.
Islaminusko on uudelleenmääritelty ”rauhanuskonnoksi”, kun todellisuudessa jokainen maa, missä islam on valtavirtaa, ei löydy rauhaa, liberalismia, eikä ihmisoikeuksia.
Sharia laista on yritetty maalata ”jokaisen muslimin rauhantavoitteluksi ja inhimillisiksi laeiksi”, kun todellisuudessa jokainen maa missä sharia laki nostaa ruman päänsä, alistetaan jokainen vähemmistö ja laistoon ujutetaan keskiaikaisia rangaistusmenetelmiä, kuten amputaatiot, sokaiseminen, hirttäminen, ristiinnaulitseminen ja ruoskiminen.
Islamilaisista pakkohunnuista on ruvettu maalaamaan ”valinnanvapauden ja feminismin” symbolia, kun todellisuudessa jokaisessa muslimimaassa hunnut ovat naisille islamilaisen sukupuoliapartheidin mukaisesti pakollisia, eikä mitään valinnanvapautta naisille näissä maissa suoda. Saudi-Arabiassa (sunni islamin päämaa) naiset tarvitsevat mieshuoltajan ja Iranissa (Shia islamin päämaa) naiset joutuvat lain mukaan pakkohunnutetuksi. Iranin feministiliikkeiden päätarkoitus on lopettaa pakkohunnutus, samalla, kun Euroopassa vaaditaan lisää huntuja feminismin nimissä. Sanomattakin tämä on täysin absurdia ja kuvastaa kuinka tietämättömiä eurooppalaiset feministiaktivistit oikeasti ovat.
Joukko iranilaisia naisia, jotka eivät saa lain mukaan käyttää mitään muuta, kuin mustaa säkkiä. Faktuaalista Handsmaids Talea, mistä Euroopan feministiaktivistit ovat hiljentyneet, jopa ruvenneet tukemaan nurinkurisesti.
Islamilaisten maiden feministiaktivistit pidätetään, ruoskitaan ja rangaistaan, samalla, kun Euroopassa konservatisti ja fundamentalisti, Päivi Räsäseen verrattavissa olevat, musliminaisaktiivit saavat eurooppalaiset feministiaktivistit puolelleen suojelemaan törkeää keskiaikaista mysogynistä apartheidia liberaalien Lähi-Itäläisten kustannuksella.
Ongelmanne on kykenemättömyys, tietämättömyys ja halu olla oppimatta
Eurooppalaiset päättäjät ovat täysin kykenemättömiä näkemään myös Lähi-Idän ajatusten moninaisuutta ja kuvittelevat kaikkien sieltä tulevien olevan samanlaista ”harmaata islam muslimimössöä”, joita ”pitää suvaita keinoilla millä hyvänsä, jotta eivät ryhtyisi terrorismiin, vaikka he vaatisivat keskiaikaisia menetelmiä lakiin, että niiden suvaitsemista”, tyylisesti. Se on puhtaasti alemman standardin rasismia. Tämä kaikki perustuu yksinkertaisesti pelkoon ja sokeaan toiveeseen ”liberaalista muslimista”, mikä aina kostautuu sokealle yltiösuvaitsevalle takaisin, hänen täydessä kykenemättömyydessään tajuamaan asiaa.
Kuten 2016 lelusalakuljettaja Rami Adhamin kohdalla, joka avoimesti fanitti islamistisia terroristijärjestöjä, kuten Islamic Front – jihadistijärjestöä Facebook julkaisuissaan, nyt 2019 SDP on löytänyt itselleen samanlaisen Iranin islamistista hallitusta fanittavan antisemitiin ja Lähi-Idän vähemmistöihin rasistisesti suhtautuvan lellikin, Hussein al-Taeen.
SDP on nurinkurinen, sillä he syrjäyttävät aidosti liberaalit ja kotoutuneet maahanmuuttajataustaiset islamistien tieltä puolueestaan, kuten tekivät minullekin 2016 paljastettuani rahankeräysrikoksen ja jihadistikytkökset heidän kehumasta ehdokkaasta. He näkevät suuren potentiaalin äänestäjäkunnassa sallimalla islamismia, eli poliittista islamia (teokratiaa) puolueeseen, sillä valitettavasti Suomen muslimipopulaatio on yksi konservatistisin ja fundamentalistisin maailmassa suhtautettuna väkilukuun. Hyvin moni huolestuttava asenne, toimi ja tavat toimia ohitetaan täysin, jotta saadaan mahdollisimman moni muslimi äänestäjäksi.
Lähi-Idän äärioikeiston hyysäilijä ja liberaalien maahanmuuttajien vastustaja, SDP:n Antti Lindtman. Hän ehti jo julistaa ”asia on loppuunkäsitelty” Hussein al-Taeesta, mikä oli hänen fantasiansa. Valitettavasti Lindtmanin hyysäilyfantasia ei toteutunut.
Todellisuudessa SDP:tä ei kiinnosta ollenkaan kotoutuneet, liberaalit ja maalistuneet muslimitaustaiset maahanmuuttajat. Heitä kiinnostaa vain poliittinen valta, mitä voi tavoitella keinoja kaihtamatta. Nyt SDP edustajat esittävät taas kerran tietämättömiä ja höynäytettyjä, kun todellisuudessa he olivat hyvin tietoisia Hussein al-Taeen kirjoituksista jo marraskuussa 2018. He tekivät saman myös Rami Adhamin kohdalla, ohittaen kaikkien liberaalien maahanmuuttajien nostetut huolenaiheet kuukausia, ennen kuin tilanne oli taas kerran kestämätön puolustelulle kohun noustua.
Lehdistön ja toimittajien on aika katsoa peiliin
Vuonna 2016 lehdistömme julisti ”lelusalakuljettaja” Rami Adhamin, rahankeräysrikollisen, suomalaiseksi ”lapsia auttavaksi” sankariksi, samalla, kun Rami Adham vitsaili, kuinka ”nämä idiootit tulevat vielä pystyttämään minulle patsaan”. Sokea yltiösuvaitsevaisuus sai lehdistön tutkivat toimittajat ohittamaan kokonaan kaikki huolestuttavat merkit. Vale oli edennyt jo niin pitkälle uutisoinnissa, että sen rikkominen oli paljon isompi työ, kuin sen jatkaminen.
Sama toistuu nyt 2019 lehdistömme kehuttua Hussein al-Taeesta Martti Ahtisaaren perijäksi, rauhanrakentajaksi ja liberaaliksi ihmisoikeustaistelijaksi. Se kostautui taas kerran sokeaa lehdistöä vastaan, aiheuttaen epäluottamusta mm. Verorahoilla toimivaan Yleen. Valtionmediastamme on tullut vitsi, kun puhutaan islamista. Yle on yleisesti naurunalainen lähde, jos tarkastellaan kriittisesti islamismia ja islamia. Se on jo yleistä tietoa, että Ylen toimittajat elävät ihan omassa kuplassaan näiden aiheiden suhteen ja pitävät minunlaisia liberaaleja pakolaisia mustalla listalla, jotta emme rikkoisi heidän kuplaansa.
Yle joutui vastahakoisesti uutisoimaan, vasta kolmen vuoden jälkeen, että paljastin lelusalakuljettaja Rami Adhamin touhut ja toin Hussein al-Taeen törkykirjoittelut ja kytkökset Venäjään, että Iraniin esille. Vasta satojen ihmisten valitettua heille. He eivät voineet muuta, muuten olisivat menettäneet uskottavuutensa lopullisesti.
Tosin toimittajat nyt kehuvat toisiaan ”hienosta työstä” saatuani vihdoinkin Hussein al-Taeen touhut julkisuuteen, eivätkä ollenkaan katso peiliin, miten alun perin leipoivat taas kerran hyvin islamistisia ajatuksia kannattavan henkilön suureksi sankariksi ja tekivät kaikkensa ettei minua tarvitse kuunnella, vaikka viikkoja yritin saada edes yhden toimittajan valtamediasta kiinni. He ovat täysin kykenemättömiä katsomaan peiliin.