Teloitukset Suomessa 1939-1945

adam7

Ylipäällikkö

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Veli @Vonka Jatkosodassa syksyllä 1941 Pekurinen oli työvelvollinen, joka komennettiin linnoitustöihin rintaman läheisyyteen. Hän kieltäytyi tästä, mikä ei tietenkääm sota-aikana ollut sallittua. Tuloksena olisi pitänyt olla vankeustuomio, mutta sen sijaan kapt (myöh maj) Pentti Valkonen määräsi hämärissä olosuhteissa Pekurisen teloitettavaksi.
.

Nou nou nou! Valkonen käytti esimiehen ampumisoikeutta sotapelkuruudesta. Hän määräsi Pekurisen ottamaan aseen, mihin Pekurinen ei tietenkään suostunut. Mitään etäisyysmittausta viholliseen ei tarvita. Riitti, että oli sota-aika. Valkonen ei kuitenkaan koskaan, kuollessaankaan Lapin sodassa, ollut vihollisesta kaukana.

Sotaväen rikoslain 38§:n mukaan, mikäli esimies on haavoittanut ampumalla tai muulla tavalla alaistaan vakavasti tai kuolettavasti, on asia käsiteltävä sotatuomioistuimessa. Ampumisesta johtuva rangaistus raukeaa kuitenkin tilanteessa, jossa käskynalainen sotakuuliaisuutta rikkomalla tuottaa suurempaa vaaraa joukon järjestykselle tai yleiselle turvallisuudelle, asettuu vastustamaan esimiehen käskyä, tai kun käsky on toistettu, ei sitä heti pane toimeen, ja esimies silloin haavoittaa tai surmaa hänet.

Valkonen määräsi Pekurisen ottamaan kiväärin, lumipuvun ja leipälaukun. Useasti. Sitten loppui kärsivällisyys.

Koko juttu on toki hämärä ja kertoo asenteista. Valkonen joutui järjestelmän työrukkaseksi. Pekurinen haudattiin aluksi teloituspaikalle ja leskelle valehdeltiin hänen kaatuneen taistelussa. Tämä onnistui lopulta saamaan ruumiin tuoduksi Helsinkiin, jossa se haudattiin Malmin hautausmaalle. Ruumis oli murjottu, ja Pekurisen korva oli isketty kiväärin perällä pään sisään.

Pekurinen oli harras kristitty ja rohkea aatteen mies, ei mikään lintsari. Jatkosota on ollut jotenkin hämärämoraalinen. Talvisodan Pekurinen sai olla Pelson varavankilassa. Kuka oli se älykääpiö, joka keksi 1941 lähettää rintamalle miehen, jota ei edes varusmiehenä saatu sotilasvaatteisiin? Vuonna 1929 Pekurinen oli Kustaanmiekassa työvelvollisten kurinpitokompanjassa. Kustaanmiekassa hänet puettiin väkisin sotilasvaatteisiin: tarvittiin kolme kersanttia jotka kamppailivat Pekurisen kanssa kaksi tuntia. Kun he viimein onnistuivat taltuttamaan hänet, Pekurinen käveli ulommaksi ja riisui vaatteet päältään. Hän myös ilmoitti ryhtyvänsä nälkälakkoon kunnes saisi oikeuden käyttää siviilivaatteita. Pekurinen suljettiin arestiin, jossa hän oli viikon ilman takkia, vain sotilashousut ja kengät jaloissaan. Jouluaattona hän sai lopulta luvan käyttää siviilivaatteita ja lopetti nälkälakkonsa.

"Kun ihmisiä ei syödä, on niitä turha teurastaakaan", hänellä oli tapana sanoa. Ei tainnut olla Pekurisella helppoa.

Hän oli vakaumuksensa vuoksi ollut jo 1929-1932 mielisairaalat ja vankilat. Lapuan liike hyökkäsi vankikuljetuksen kimppuun 1930 ja onnistui kidnappaamaan Pekurisen. He kuljettivat hänet läheiselle hiekkakuopalle, hakkasivat useaan otteeseen, ja tekivätpä vielä useamman valeteloituksenkin, jossa uhkailumielessä ammutaan kiväärillä pään viereen.

Mutta tuohon tapahtumaan:

Ruukinmatruuna kirjoitti näin:

Pekurinen tiedettiin hankalaksi tapaukseksi, ja suojeluskunnan esikunnassa käskettiin "pitää huolta, että Pekurinen tarttuu aseeseen, ja jos ei tartu, niin hänet surmataan". Hänet määrättiin III AK:hon, 2/JR 11:hon Suomussalmen rintamaosuudelle. II luokan työvelvollinen ilman asekoulutusta, Arndt Pekurinen, käskettiin etulinjaan.

Pahaksi onneksi hänen komppanianpäällikökseen sattui kapteeni Pentti Valkonen - tuleva Mannerheim-ristin ritari. Valkonen oli vähintään yhtä lujaluonteinen ja kovapäinen kuin Pekurinenkin, eikä hänkään pelännyt yhtään mitään. Ja Pekurisen kieltäydyttyä aseista Valkonen päätti käyttää esimiehen aseenkäyttöoikeutta. Hän tuomitsi Pekurisen kuolemaan ilman oikeudenkäyntiä.

Pataljoonasta ei saatu vapaaehtoisia teloitusryhmää varten. Niinpä Valkonen joutui määräämään komppaniastaan miehiä ampumaan hänet. Kaksi tehtävään määrättyä kieltäytyi. Vasta kolmas, korpraali Asikainen, suostui Valkosen uhattua tätä aseella.


Ruukinmatruuna ei tiedä kaikkea. Ei Pekurista oikeasti vapautettu vankilasta 1941 minkään "hyvän käytöksen vuoksi" vaan siksi, että tiedettiin hänen joutuvan rintamalle “sellaiseen yksikköön tai muodostelmaan, joka paremmin kuin pitkäaikainen vapausrangaistus olisi omiansa lannistamaan työvelvollisen Pekurisen valtiovaltaan kohdistaman uhmailun”. Hänet toimitettiin vankilasta suoraan Helsingin suojeluskuntapiiriin, josta passitettiin rintamalle. Kaikki tiesivät, ettei 12 vuotta asepalvelusta vastustanut Pekurinen tulisi taipumaan, joten komennus tarkoitti kuolemantuomiota.

Pataljoonan komentaja Matti Raninen oli suunnitellut etukäteen, että koottaisiin marraskuun 1. päivän hyökkäyksessä pakoilleet sotilaat, ja Pekurinen ammuttaisiin näiden silmien edessä.

Pekurinen oli hyvin selvillä mikä häntä perillä odottaa. Kyydityksen aikana hän ihmettelikin mikä syy oli “tuoda hänet Vienan korpeen tapettavaksi, kun yhtä hyvin hänet olisi voinut tappaa Helsingissäkin.”

Valkonen oli saanut ohjeet Raniselta ja Valkonen sitten antoi käskyjä alaspäin, ja lopulta Asikainen ampui Pystykorvalla.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Sota-aikana voi olla että lait muuttuvat nopeasti.
ahaa. Kerro toki lisää? Joko harmaassa vaiheessa, tuossa jumalhämärässä,
aletaan muuttamaan lakeja kuolemanrangaistuksesta? Hyvät hyttyset näitä
juttuja.
 

adam7

Ylipäällikkö
ahaa. Kerro toki lisää? Joko harmaassa vaiheessa, tuossa jumalhämärässä,
aletaan muuttamaan lakeja kuolemanrangaistuksesta? Hyvät hyttyset näitä
juttuja.
Noustu väärällä jalalla?
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Noustu väärällä jalalla?
No ei, kun en ole vielä nukkunutkaan, on tässä ollut melkoinen veto. Mutta et kai
tosissaan kuvittele, että Suomessa aletaan teloittaa toisinajatteijoita, kieltäytyjiä,
vänkylöitä, vaikka sontaa tulisi tuulettimeen oikein kymenä? Mistä päästä arvelit
aloittaa? Niistä, jotka hippaisevat rahoineen turvaan muualle vai niistä, jotka kieltäy-
tyvät palveluksesta....okei, älä vastaa, tiedän kyllä. Kumpi lopulta on vahingollisem
paa sankarilliselle puolustukselle ja moraalille....okei, älä vastaa, tiedän kyllä.

Katso nyt vaikka tässä inhoittavassa rauhan tilassa yleisön reaktioita, kun media
kertoo porhoista, jotka oligarkoituaan aikansa vetävät omistuksensa turvaan verot-
tajalta jne. Mittee se yleisö tykkää? Vai onko se sitten ihan sama, mitä yleisö tykkää

Moraalinhajottaistalkoita on tässä maassa pidetty jo tarpeeksi. Jahdataan nyt sitten
venääntrolleja ja pohditaan naama kurtussa, miten tämä venäläisvaikutus suorastaa
lamauttaa Suomen ja kaiken kukkuroiksi eristää sen ihanan impyen kaikesta?

Sopisi näitä joskus miettiä hieman ohi sen viemäritorven, josta kovin monen kom-
mentoijan naama pilkistää? Mitkä ovat lopulta pitkällä tähtäimellä niitä tekijöitä,
jotka riistävät Suomi-neitsyen kukikkaat alkkarit jalasta ja pistää penkkiin? chi chi-
penkkiin.
 

EK

Kenraali
Leikkaan ansiokasta postausta ja kommentoin vain pikku detaljia.
---
Kahdeksan upseeria, syyttäjä (Edelman) ja sotatuomari (Multanen) istuivat. Pikaoikeuden luonne ja toiminta selitettiin syytetyille. Sotaoikeus tutkii syyllisyyttä, pikaoikeudessa on vain kiistattomasti syyllisiä (ei todisteluvaihetta). Sotaoikeuden kuolemantuomio alistetaan sotaylioikeudelle, pikaoikeuden ei. Pikaoikeuden päätökseen ei voi hakea muutosta.

Ahoniemi ja Mäkelä eivät tässä vaiheessa ymmärtäneet, että juttu päättyy siihen että heidät ammutaan, muut kirkkomiehet olivat asian uskoneet kun kerrottiin. Päätös 20.12. 1941 klo 11.45 oli yksimielinen.

Ahoniemi ja Mäkelä vasta tuomion julistamisen jälkeen halusivat takaisin rintamalle, mutta päätös oli tehty ja sotaylioikeudelle sen olisi voinut alistaa yksin Svensson (lykkäämällä yli 24. tunnin, mutta se olisi tehnyt pikaoikeuden merkityksettömäksi). Svensson määräsi täytäntöönpanon heti.
---
Joo, mutta. Tuo kiistaton syyllisyys ei täysin pidä paikkaansa, ainakaan talvisodan aikana. Oikeudenkäynnissähän nimenomaan ratkaistaan se syyllisyys ja pikaoikeuttakin tarvittiin juuri syyllisyyden ja teon rangaistavuuden määrittelyyn. Vaikka pikaoikeudet yleensä langettavan tuomion antoivatkin, esim. talvisodan Pohjois-Suomen Ryhmän Esikunnan Pikaoikeus antoi yhden vapauttavan tuomion, eli syytettyä ei tuomittu kuolemaan. Hänen tapauksensa käsiteltiin myöhemmin muissa oikeusasteissa ja hän sai ehdottoman tuomion vakoilusta. Pikaoikeuskaan ei sinänsä pitänyt miestä syyttömänä, vaan lähinnä kyseenalaistettiin kuolemantuomion tarpeellisuus.

Pikaoikeuden tuomiot piti panna täytäntöön 24 tunnin kuluessa (tästä on asiapapereista laskettuna yksi tai kaksi poikkeusta, eli laitonta teloitusta P-SRE:n osalta), siksi tuomiot alistettiin Sotaylioikeudelle vasta jälkikäteen ja ne löytyvätkin helpoiten Sotaylioikeuden diaareista.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Leikkaan ansiokasta postausta ja kommentoin vain pikku detaljia.


Joo, mutta. Tuo kiistaton syyllisyys ei täysin pidä paikkaansa, ainakaan talvisodan aikana. Oikeudenkäynnissähän nimenomaan ratkaistaan se syyllisyys ja pikaoikeuttakin tarvittiin juuri syyllisyyden ja teon rangaistavuuden määrittelyyn. Vaikka pikaoikeudet yleensä langettavan tuomion antoivatkin, esim. talvisodan Pohjois-Suomen Ryhmän Esikunnan Pikaoikeus antoi yhden vapauttavan tuomion, eli syytettyä ei tuomittu kuolemaan. Hänen tapauksensa käsiteltiin myöhemmin muissa oikeusasteissa ja hän sai ehdottoman tuomion vakoilusta. Pikaoikeuskaan ei sinänsä pitänyt miestä syyttömänä, vaan lähinnä kyseenalaistettiin kuolemantuomion tarpeellisuus.

Pikaoikeuden tuomiot piti panna täytäntöön 24 tunnin kuluessa (tästä on asiapapereista laskettuna yksi tai kaksi poikkeusta, eli laitonta teloitusta P-SRE:n osalta), siksi tuomiot alistettiin Sotaylioikeudelle vasta jälkikäteen ja ne löytyvätkin helpoiten Sotaylioikeuden diaareista.
Jatkosodassa on ollut toiset henget.

Pikaoikeudessa syyllisyys piti ratkaista ilman "laajaa menettelyä" eli todisteluvaihetta ei tarvittu, koska teon piti jo asetuksessa pikaoikeudesta olla täysin selvä. Vapauttaminen kuuluu toki tuomiovaltaan.

Wiki mainitsee näin: Erityistapauksissa saatettiin kuolemantuomiota vaativissa rikoksissa sota-aikana asettaa erityinen pikaoikeus, jossa oli kahdeksan sotilasjäsentä ja lainoppinut puheenjohtaja. Pikaoikeus toimitti käsittelyn suullisesti joukko-osaston edessä ja sen tuomio pantiin välittömästi täytäntöön.

Tuomiovalta joka tapauksessa sisältää eri mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi vapauttamisen. Pikaoikeuden luonne ei kuitenkaan ehkä puoltanut isommin vapauttamisia. Pikaoikeuden sai pystyttää, jos teosta oli mahdollista antaa kuolemanrangaistus ja jos rikollinen oli tavattu verekseltään rikosta tekemästä. Paikalla oleva vähintään esiupseerin arvon omaava sai kutsua 9-jäsenisen erikoistuomioistuimen, pikaoikeuden koolle. Lisäedellytyksenä oli, että rankaisemisen lykkäämisestä oli pelättävissä vaaraa sotilaskurille tai sotaväen turvallisuudelle.

Harvoin niitä käytettiin, useimmat kuolemantuomiot tulivat kenttäoikeudessa.







 

adam7

Ylipäällikkö
No ei, kun en ole vielä nukkunutkaan, on tässä ollut melkoinen veto. Mutta et kai
tosissaan kuvittele, että Suomessa aletaan teloittaa toisinajatteijoita, kieltäytyjiä,
vänkylöitä, vaikka sontaa tulisi tuulettimeen oikein kymenä? Mistä päästä arvelit
aloittaa? Niistä, jotka hippaisevat rahoineen turvaan muualle vai niistä, jotka kieltäy-
tyvät palveluksesta....okei, älä vastaa, tiedän kyllä. Kumpi lopulta on vahingollisem
paa sankarilliselle puolustukselle ja moraalille....okei, älä vastaa, tiedän kyllä.

Katso nyt vaikka tässä inhoittavassa rauhan tilassa yleisön reaktioita, kun media
kertoo porhoista, jotka oligarkoituaan aikansa vetävät omistuksensa turvaan verot-
tajalta jne. Mittee se yleisö tykkää? Vai onko se sitten ihan sama, mitä yleisö tykkää

Moraalinhajottaistalkoita on tässä maassa pidetty jo tarpeeksi. Jahdataan nyt sitten
venääntrolleja ja pohditaan naama kurtussa, miten tämä venäläisvaikutus suorastaa
lamauttaa Suomen ja kaiken kukkuroiksi eristää sen ihanan impyen kaikesta?

Sopisi näitä joskus miettiä hieman ohi sen viemäritorven, josta kovin monen kom-
mentoijan naama pilkistää? Mitkä ovat lopulta pitkällä tähtäimellä niitä tekijöitä,
jotka riistävät Suomi-neitsyen kukikkaat alkkarit jalasta ja pistää penkkiin? chi chi-
penkkiin.
Pitkä vastaus sinulta.

Kyllä kuvittelen.

Kusisissa paikoissa tehdään kusisia päätöksiä.

Humanismi karisee nopeasti. Haluatko mennä linnaan tai etulinjaan ei valtion kannalta ole ratkaisu.

Olin luullut että olet realisti, mutta ilmeisesti olin väärässä
 

EK

Kenraali
Jatkosodassa on ollut toiset henget.

Pikaoikeudessa syyllisyys piti ratkaista ilman "laajaa menettelyä" eli todisteluvaihetta ei tarvittu, koska teon piti jo asetuksessa pikaoikeudesta olla täysin selvä. Vapauttaminen kuuluu toki tuomiovaltaan.

Wiki mainitsee näin: Erityistapauksissa saatettiin kuolemantuomiota vaativissa rikoksissa sota-aikana asettaa erityinen pikaoikeus, jossa oli kahdeksan sotilasjäsentä ja lainoppinut puheenjohtaja. Pikaoikeus toimitti käsittelyn suullisesti joukko-osaston edessä ja sen tuomio pantiin välittömästi täytäntöön.

Tuomiovalta joka tapauksessa sisältää eri mahdollisuuksia, kuten esimerkiksi vapauttamisen. Pikaoikeuden luonne ei kuitenkaan ehkä puoltanut isommin vapauttamisia. Pikaoikeuden sai pystyttää, jos teosta oli mahdollista antaa kuolemanrangaistus ja jos rikollinen oli tavattu verekseltään rikosta tekemästä. Paikalla oleva vähintään esiupseerin arvon omaava sai kutsua 9-jäsenisen erikoistuomioistuimen, pikaoikeuden koolle. Lisäedellytyksenä oli, että rankaisemisen lykkäämisestä oli pelättävissä vaaraa sotilaskurille tai sotaväen turvallisuudelle.

Harvoin niitä käytettiin, useimmat kuolemantuomiot tulivat kenttäoikeudessa.






Wiki on Wiki. Tuo sinun kirjoittamasi on totta, mutta tuo Wiki-sitaatti aika soopaa (vaikka lakitekstiin ja 9.lukuun perustuukin). Pikaoikeudet järjestettiin kuten muutkin sotilasoikeuksien istunnot. Suljetut ovet ja vain määrätty henkilöstö paikalla. Todisteita käytiin läpi ja syytetyllä oli oikeus puolustautua. Tuomiot voitiin antaa julki joukko-osastoille, mutta vakoilutapauksissa näin ei tosiaankaan tapahtunut.

Joukko-osaston edessä käytti esimies aseenkäyttöoikeuttaan, mutta se taas ei ollut oikeudenkäynti vaan virkamiespäätös.

Ja siis ne vaatimukset pikaoikeudelle:
Tiivistettynä, sodassa sotatoimialueella kuolemanrangaistuksen mahdollistavaan rikokseen syyllistynyt henkilö, joka on tavattu "itse teossa", voidaan asettaa oikeuden eteen, jos tuomio on pakko saada aikaan nopeasti moraalin kohottamiseksi tai sen laskemisen välttämiseksi.

Ja pitkänä versiona
Syytetyn on oltava: sodassa olevassa joukko-osastossa tai sotatoimia varten merellä olevassa laivassa tahi piiritetyssä linnoituksessa joku, jota on syytettävä sotatuomioistuimessa
Vaatimukset teolle: on tehnyt rikoksen, josta saattaa tulla kuolemanrangaistus, ja jos rikollinen on verekseltä tavattu rikosta tekemässä
Kuka päättää: paikalla oleva ylipäällikkö, jos hänellä on vähintään esiupseerin arvo, milloin rikollisen rankaisemisen lykkäämisestä on pelättävissä vaaraa sotakurille taikka sotaväen, laivan tai linnoituksen turvallisuudelle, asettaa erikoisen, pikaoikeudeksi nimitetyn sotatuomioistuimen tutkimaan ja tuomitsemaan asian.
Miten käsitellään: Pikaoikeuden tulee ilman laajaa menettelyä koettaa saada selville asiaan vaikuttavat seikat sekä, vapaasti harkittuaan kaikki esilletulleet asianhaarat, tuomita syytetty sotaväen rikoslain mukaan.
Ja se joukko: Pikaoikeuden äänestys päätökseksi tapahtuu julkisesti koolla olevan joukon edessä, ollen oikeuden jäsenillä kuitenkin oikeus sitä ennen, tutkimuksen päätyttyä, vetäytyä syrjään keskenään neuvottelemaan. (Eli joukko on se oikeudenkäynnin porukka)
Tuomioon vaaditaan: vähintään kuusi tuomareista on siitä yksimielisiä.
Ja se 24 h vaatimus: Pikaoikeuden päätöksen, jolla joku on tuomittu rangaistukseen ja joka on jätetty paikalla olevalle ylimmälle päällikölle, panettakoon tämä heti täytäntöön. Jos päällikkö olosuhteisiin nähden katsoo, ettei päätöstä, milloin se sisältää kuolemanrangaistuksen, ole pantava täytäntöön, taikka jos sellaista päätöstä ei ole kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa päätöksen julistamisesta lukien pantu täytäntöön, lähettäköön hän heti asiaan kuuluvat kirjat asianomaiselle ylisotatuomioistuimelle, joka asiassa menettelee niinkuin pikaoikeuden päätös olisi alistettu ylisotatuomioistuimen tarkastettavaksi.

Ja vielä. Kyllä pikaoikeuksissa tuomittiin erittäin vähän porukkaa. Enemmistö kuolemantuomioista annettiin kenttäoikeuksissa. Mutta vänkään silti, kun olen mielestäni oikeassa ja aikaa sattuu olemaan.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Wiki on Wiki. Tuo sinun kirjoittamasi on totta, mutta tuo Wiki-sitaatti aika soopaa (vaikka lakitekstiin ja 9.lukuun perustuukin). Pikaoikeudet järjestettiin kuten muutkin sotilasoikeuksien istunnot. Suljetut ovet ja vain määrätty henkilöstö paikalla. Todisteita käytiin läpi ja syytetyllä oli oikeus puolustautua. Tuomiot voitiin antaa julki joukko-osastoille, mutta vakoilutapauksissa näin ei tosiaankaan tapahtunut.

Joukko-osaston edessä käytti esimies aseenkäyttöoikeuttaan, mutta se taas ei ollut oikeudenkäynti vaan virkamiespäätös.

Ja siis ne vaatimukset pikaoikeudelle:
Tiivistettynä, sodassa sotatoimialueella kuolemanrangaistuksen mahdollistavaan rikokseen syyllistynyt henkilö, joka on tavattu "itse teossa", voidaan asettaa oikeuden eteen, jos tuomio on pakko saada aikaan nopeasti moraalin kohottamiseksi tai sen laskemisen välttämiseksi.

Ja pitkänä versiona
Syytetyn on oltava: sodassa olevassa joukko-osastossa tai sotatoimia varten merellä olevassa laivassa tahi piiritetyssä linnoituksessa joku, jota on syytettävä sotatuomioistuimessa
Vaatimukset teolle: on tehnyt rikoksen, josta saattaa tulla kuolemanrangaistus, ja jos rikollinen on verekseltä tavattu rikosta tekemässä
Kuka päättää: paikalla oleva ylipäällikkö, jos hänellä on vähintään esiupseerin arvo, milloin rikollisen rankaisemisen lykkäämisestä on pelättävissä vaaraa sotakurille taikka sotaväen, laivan tai linnoituksen turvallisuudelle, asettaa erikoisen, pikaoikeudeksi nimitetyn sotatuomioistuimen tutkimaan ja tuomitsemaan asian.
Miten käsitellään: Pikaoikeuden tulee ilman laajaa menettelyä koettaa saada selville asiaan vaikuttavat seikat sekä, vapaasti harkittuaan kaikki esilletulleet asianhaarat, tuomita syytetty sotaväen rikoslain mukaan.
Ja se joukko: Pikaoikeuden äänestys päätökseksi tapahtuu julkisesti koolla olevan joukon edessä, ollen oikeuden jäsenillä kuitenkin oikeus sitä ennen, tutkimuksen päätyttyä, vetäytyä syrjään keskenään neuvottelemaan. (Eli joukko on se oikeudenkäynnin porukka)
Tuomioon vaaditaan: vähintään kuusi tuomareista on siitä yksimielisiä.
Ja se 24 h vaatimus: Pikaoikeuden päätöksen, jolla joku on tuomittu rangaistukseen ja joka on jätetty paikalla olevalle ylimmälle päällikölle, panettakoon tämä heti täytäntöön. Jos päällikkö olosuhteisiin nähden katsoo, ettei päätöstä, milloin se sisältää kuolemanrangaistuksen, ole pantava täytäntöön, taikka jos sellaista päätöstä ei ole kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa päätöksen julistamisesta lukien pantu täytäntöön, lähettäköön hän heti asiaan kuuluvat kirjat asianomaiselle ylisotatuomioistuimelle, joka asiassa menettelee niinkuin pikaoikeuden päätös olisi alistettu ylisotatuomioistuimen tarkastettavaksi.

Ja vielä. Kyllä pikaoikeuksissa tuomittiin erittäin vähän porukkaa. Enemmistö kuolemantuomioista annettiin kenttäoikeuksissa. Mutta vänkään silti, kun olen mielestäni oikeassa ja aikaa sattuu olemaan.

Kun vänkäämisen kohde on se, oliko kiistaton syyllisyys vai ei, huomautan lyhykäsiesti, että pikaoikeuden keskeinen vaade on tehnyt rikoksen, josta saattaa tulla kuolemanrangaistus, ja jos rikollinen on verekseltä tavattu rikosta tekemässä sisältää syyllisyyden a priori eli se on kiistaton. Tuomiovalta jää - ja yksikön päällikön mahdollisuus tehdä tekninen siirto sotatuomioistuimeen.
 
Top