Sunnuntai 20.8.2017 klo 18.14 (päivitetty klo 18.18)
Terrorismin torjunnassa on ehkä Suomessakin ylitetty nyt se raja, jonka jälkeen pelkkä sosiaalitoimi tai ehkäisevä poliisityö eivät enää riitä, arvioi terrorismin tutkija, sotatieteiden tohtori
Antti Paronen Iltalehdelle.
Parosen mukaan terrorismia torjutaan eri puolilla maailmaa erilaisin ratkaisuin. Raqqan esikaupungissa toimitaan toisin kuin Pariisin esikaupungissa. Toisaalta vasta värväytymässä oleviin henkilöihin ei kannata suunnata voimakeinoja.
- Pariisin esikaupunkialueella olevaa terroristisolua vastaan pitää ehdottomasti suunnata voimakkaita vastatoimia, koska sellainen toimintajoukko on astunut sen rajan yli, että heillä ei ole enää paluuta normaaliin elämään ja normaaliin muslimiperheen arkeen. He ovat valinneet sen tien, Paronen sanoo.
Jos juuri terroristisoluun rekrytoitumassa olevaan henkilöön suunnataan kovia vastatoimia, hänet saatetaankin ajaa radikaalimpaan toimintaan siltä pelastamisen sijaan. Suomessa on toistaiseksi panostettu juuri sosiaaliseen ja ehkäisevään työhön, mutta toimintaympäristö on viimeistään nyt muuttunut.
- Ehkä tässä nyt on astuttu sen rajan yli, että meillä ei ole paluuta sellaiseen normaalitilaan, jossa me pelkästään pystyttäisiin deradikalisointiohjelmilla ja ehkäisevällä poliisityöllä näitä asioita hoitamaan. Meillä pitää olla kyky tarvittaessa ratsioiden, voimankäytön ja voimannäytön kautta torjua tällaista uhkaa, Paronen sanoo.
Samalla Paronen huomauttaa, että on yhä sitä parempi, mitä enemmän ongelma on poliisin ja sosiaalitoimen ratkaistavissa.
- Mitä vähemmän minun alani ihmisiä joudutaan tähän käyttämään, niin sen parempi. Mitä enemmän se on sosiaalitoimen ja ehkäisevän poliisitoimen juttu, niin aina parempi, hän linjaa.
Ei aina järjestö
Turun perjantaisen hyökkäyksen tekijä on marokkolainen. Marokossa on Parosen mukaan suuri määrä erilaisia islamistisia ryhmittymiä.
Pohjois-Afrikassa on vahva al-Qaida, jonka kanssa tekee yhteistyötä Ansar al-Sharia. Isisin soluja on nähty esimerkiski Libyassa.
Näiden lisäksi on kuitenkin paljon sellaisia järjestöjä, jotka eivät halua minkään globaalin jihadistisen järjestön brändin alle. Yhteinen tavoite voi olla maailmanlaajuinen kalifaatti, mutta käytännössä järjestöt muodostavat paikallisia liittolaissuhteita, joita solmitaan ja puretaan johtajien vaihtuessa.
Yksittäinen iskijä ei välttämättä tunne kuuluvansa mihinkään järjestöön, mutta kokee olevansa maailmanlaajuisen islamilaisen vastarinnan jäsen.
- Meillä länsimaisilla ihmisillä yleensä on tapa hahmottaa asioita nimenomaan organisaatioiden kautta. Yksittäinen iskijä saattaa profiloitua vaikka tällaiseksi pyhäksi taistelijaksi ja hänen on tehtävä tällainen isku siitä syystä, että hän on katsonut, että maailmassa käydään tällaista sotaa ja hänen uskontonsa on hyökkäyksen alla, Paronen kuvailee.
Isku on operaatio
Terroristijärjestöillä ja -ryhmillä on Parosen mukaan hyvin paljon samantyyppisiä ajatuksia toiminnan muodoista ja strategioista. Jotkut painottavat enemmän kotimaan taistelua ja jotkut enemmän terrorin kautta länsimaissa tehtäviä hyökkäyksiä.
Al-Qaida on ollut monta vuotta hiljaa ja antanut käytännössä Isisin ottaa vastatoimet niskaansa. Järjestöjen välillä on kuitenkin suuria eroja. Al-Qaida toimii käytännönläheisemmin ja soluttautuu paikallisesti esimerkiksi avioliittojen kautta.
Isis etenee väkivalloin ja pyrkii sulauttamaan liittolaisensa itseensä. Isis on olemassa siellä, missä joku kantaa sen lippua, Paronen sanoo. Isis katsoo myös olevansa valtio, jolle terrori-iskut ovat ulkomaanoperaatioita.
- Samalla tavalla kuin Yhdysvallat tai Venäjä lähettää sotajoukkonsa jonnekin päin maailmaa, niin Isis tekee jossakin päin maailmaa terrori-tekoja. He katsovat sen legitiimiksi sodankäyntitavaksi ja iskijät omiksi sotureikseen, Paronen vertaa.
Iskut ovat samalla ryhmien välistä voimakamppailua siitä, kuka johtaa kansainvälistä terrorismia.
Sotaa vai ei?
Suomessa ollaan Parosen mukaan nyt sen kysymyksen äärellä, tunnustetaanko terrori-isku sodankäynniksi vai ei. Länsimaissa sodankäynti oikeutetaan yleensä puolustuksellisena toimintana ja sama pitäisi ymmärtää terroristinkin näkökulmasta.
- Meidän myös vastaavasti pitää pystyä tunnustamaan, että silloin kun tällainen isku tapahtuu meitä kohtaan, niin se on sodankäyntiä sille tekijälle, sanotaan me sitä sodaksi tai ei, Paronen sanoo.
Tie ei Parosen mukaan ole helppo, mutta sille on uskallettava astua sitä mukaa, kun tielle pakotetaan. Voimakeinot ovat kuitenkin viimeinen keino, mutta niiden käytössä ei saa epäröidä, Paronen linjaa.
Uhka kohonnut
Suojelupoliisi nosti kesäkuussa terrorismin uhka-arviota Suomessa. Supo otti samalla käyttöön neljäportaisen uhka-asteikon.
Terroriuhka on Suomessa Turun iskun jälkeenkin toiseksi alimmalla tasolla, eli "kohonnut". Tasot ovat matala, kohonnut, korkea ja erittäin korkea.
Parosen mukaan sisäiset uhat eivät kuulu puolustusvoimille, vaan poliisille ja suojelupoliisille, mutta mikä tahansa viranomainen voi pyytää puolustusvoimilta tukea. Puolustusvoimat voi tukea kalustollaan terrori-iskun kohdalla samalla tavalla kuin esimerkiksi asuntoonsa linnoittautuneen, aseistautuneen henkilön piirityksessä.
PATRIK SAARTO
[email protected]
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201708202200338325_u0.shtml