Reportaasi: Miksi niin moni marokkolaismies radikalisoituu Euroopassa? Yksi selitys on juurettomuus – ”Isät jättävät poikansa moskeijaan tai kadulle”
Euroopassa asuu yli neljä miljoonaa marokkolaista. Espanjassa heitä on jo 750 000. Varsinkin nuoret miehet pakenevat Marokosta köyhyyttä, työttömyyttä ja näköalattomuutta. Euroopassa he joutuvat usein pettymään.
TARJOILIJA
Ismail Abbas näyttää puhelimensa säröiseltä näytöltä valokuvaa. Siinä on kivitalon seinä, johon on kirjoitettu mustalla spraymaalilla:
Mauripaskiainen. Tulemme tappamaan sinut.
Mauri, moro, on haukkumanimi Espanjan muslimeille. Se tulee pohjoisafrikkalaisista valloittajista, jotka hallitsivat keskiajalla suurta osaa Pyreneiden niemimaasta.
Abbas kertoo, että kuva on hänen ystävänsä lähettämä ja otettu Barcelonan lentoaseman läheltä Viladecansista.
Viesti ilmestyi paikallisen muslimin kotitalon seinään sen jälkeen, kun terroristit olivat iskeneet Kataloniassa kaksi viikkoa sitten.
Ismail Abbas valmistaa täytettyjä patonkeja marokkolaiskahvilassa Ravalin kaupunginosassa Barcelonassa. (KUVA:
Terroristit ajoivat autolla väkijoukkoon ja puukottivat ihmisiä Barcelonan keskuskadulla La Ramblalla ja rantakaupunki Cambrilsissa. Iskuissa kuoli 16 ja haavoittui yli 150.
Hyökkääjät olivat nuoria miehiä, joista valtaosa oli syntynyt Marokossa mutta asunut pitkään Kataloniassa.
Abbas on 22-vuotias, kotoisin Marokosta ja oman määritelmänsä mukaan ”
puoliuskonnollinen” muslimi. Hän asuu ja työskentelee Barcelonassa Ravalin kaupunginosassa, joka on tunnettu siirtolaiskortteleistaan. Iskujen jälkeen hänkin on saanut osansa halveksunnasta.
”Kun käyn baarissa, näen ihmisten katsovan minua eri tavalla kuin aiemmin. Että tuossa tulee taas yksi
niistä.”
YLIVOIMAINEN enemmistö marokkolaisnuorista on sellaisia kuin Abbas. Haaveissa on lähinnä hyvä työpaikka, mukava vapaa-aika ja mahdollisesti perheen perustaminen. Moni lähettää rahaa perheelleen Marokkoon.
Liian moni on kuitenkin päätynyt terroristiksi.
Katalonian hyökkäykset otti nimiinsä jihadistijärjestö Isis. Espanjan edellinen iso islamistinen terroriteko yhdistettiin al-Qaida-verkostoon.
Yhteistä Katalonian iskuille ja Madridin junapommeille vuonna 2004 on kuitenkin se, että tekijöistä pääosa oli marokkolaisia. Junapommit tappoivat yli 190 ihmistä, ja parituhatta haavoittui. Se on yhä pahin Euroopan maaperällä tehty terrorihyökkäys.
Marokkolaistaustaiset toisen polven maahanmuuttajat olivat asialla Pariisin terrori-iskuissa marraskuussa 2015 ja Brysselissä maaliskuussa 2016. Näiden iskujen takana oli Isis.
Marokosta on myös
Abderrahman Bouanane, joka puukotti kaksi ihmistä kuoliaaksi ja haavoitti kahdeksaa Turussa Katalonian iskujen jälkeen. 22-vuotias Bouanane oli hakenut Suomesta turvapaikkaa. Hänen on kerrottu ihailleen Isisiä.
Radikalisoitumiseen perehtyneen marokkolaisen tutkijan
Mohamed Ben Aissan mukaan
marokkolaiset terroristit voi jakaa karkeasti kahteen ryhmään:
salafijihadistisen ideologian noudattajiin, jotka haluavat palauttaa uskonnon profeetta Muhammedin aikaisille juurille, sekä katurikollisiin, eräänlaisiin pikkunilkkeihin.
Jälkimmäinen joukko on väkivaltaisempi ja tuhovoimaisempi. He ovat tyypillisesti kokeneet epäonnistumisia ja turhautuneet elämässään, mikä tekee heistä otollisia värvättäviä ääriryhmille.
MAROKON väkiluku on noin 36 miljoonaa. Euroopassa asuu yli kaksi miljoonaa ihmistä, jotka ovat syntyneet Marokossa. Jos heidän lapsensa ja lapsenlapsensa lasketaan mukaan, marokkolaisia on Euroopassa
arviolta runsaat neljä miljoonaa.
Vuonna 2015 yli 86 000 marokkolaista
sai EU-passin. Niitä myönnetään marokkolaisille selvästi enemmän kuin mistään muusta maasta tulleille. Se johtuu siitä, että suuri osa marokkolaisista on asunut Euroopassa jo vuosia.
Noin 46 miljoonan asukkaan
Espanjassa marokkolaiset ovat suurinulkomaalaisvähemmistö. Määrä on kasvanut nopeasti: 25 vuotta sitten Marokon kansalaisia oli maassa 16 000, nykyään heitä on 750 000. Heistä noin 200 000 asuu Kataloniassa ja 12 500 sen pääkaupungissa Barcelonassa. Luvut eivät sisällä luvattomasti maassa oleskelevia, joiden määrää ei tiedetä.
Noin 12 000 marokkolaista
haki viime vuonna turvapaikkaa Euroopan talousalueelta, mutta harvaa odotti myönteinen päätös.
98 jätti hakemuksensa Suomeen, jossa asuu
noin tuhat Marokon kansalaista.
Euroopassa on ihmetelty, miksi marokkolaiset ylipäänsä hakevat turvapaikkaa. Maassa ei ole käynnissä väkivaltaista konfliktia, ja sinne tehdään lomamatkojakin.
Tutkijoiden mukaan lähtijät pakenevat ennen kaikkea köyhyyttä, työttömyyttä ja yleistä näköalattomuutta.
Marokossa syntynyt ja seillä nuoruutensa asunut
islamin tutkija Maria Pakkala Helsingin yliopistosta kertoo, että marokkolaisnuoret eivät koe kotimaallaan olevan heille mitään tarjottavaa. He uskovat, että länsimaat voivat antaa tasa-arvoisemmat eväät elämään.
”Marokossa pääsevät eteenpäin ne, joilla on kontakteja ja rahaa. Koulutus itsessään ei merkitse mitään. Kaikki tämä tuo olon, että omaa elämäänsä voi rakentaa vain lähtemällä.”
ESPANJA on marokkolaisille maantieteellisesti looginen tie Eurooppaan. Pohjoismarokkolaisille se on myös houkutteleva pääteasema, koska kulttuuri ja kieli ovat tuttuja. Pohjois-Marokossa sijaitsevan Rifin seudun tiettyjen maakuntien asukkaat saavat vierailla ilman viisumia Ceutassa ja Melillassa, jotka ovat siirtomaahistorian peruina Espanjalle kuuluvia kaupunkeja.
”Rifin alueen ihmiset voi tunnistaa Espanjasta ostetuista vaatteista ja jopa Espanjan tuoksusta, joka on kiinni vaatteissa. Tuoksu on raikas ja rauhallinen”, Pakkala kertoo omasta havainnostaan.
Muualla Marokossa puhutaan espanjaa yleisemmin ranskaa, jolloin Ranska ja Belgia ovat lähtijöille Espanjaa luonnollisempia muuttokohteita.
”Ranskaa osaavilla on tapana ajatella, että Espanja on ikään kuin vähän parempi Marokko mutta Eurooppa alkaa todella vasta Ranskasta”, Pakkala sanoo.
Vahvimmin muuttoreittejä ohjaa kuitenkin se, missä lähtijöillä on entuudestaan sukua ja muita kontakteja. Myös esimerkiksi Hollannissa ja Italiassa on paljon marokkolaisia.
MIKSI jotkut nuoret marokkolaismiehet radikalisoituvat?
Niin saattaa käydä herkemmin Euroopassa kuin Marokossa, pohtii Ismail Abbasin 21-vuotias työtoveri
Adnar Atrahuch Ravalin marokkolaiskahvilassa. Hän kertoo, että
kotimaassa tiivis yhteisö pitää poikiaan silmällä mutta Espanjassa voi ajautua yksin tai huonoon seuraan vanhempien huomaamatta, oli perhe mukana tai ei.
Marokkolainen Adnar Atrahuch päivittelee, että Barcelonassa jo 12-vuotiaat saattavat polttaa marihuanaa. (KUVA: ISABELLA ANTONELLI)
”Isät jättävät poikansa moskeijaan tai kadulle”, Atrahuch kuvailee.
Ravalissa ravintolaa pitävä
Mohamed Hafid el-Hatimisanoo, että Espanjassa pääsee imaamiksi vähemmin edellytyksin kuin Marokossa eikä imaamien toimintaa muutenkaan valvota yhtä tarkasti.
”
Marokosta lähtee kunnon poikia. Ongelmat kehittyvät täällä.”
Ennen muuttoaan Espanjaan el-Hatimi toimi Marokossa biologian professorina.
Hän moittii Espanjan koululaitosta, jossa lapset voivat hänen mukaansa keskittyä polttelemaan tupakkaa vailla valvontaa.
El-Hatimi ratkaisi perheensä kouluongelman niin, että hän lähetti vaimonsa ja lapsensa Marokon Tétouaniin. Siellä 17-vuotias poika sekä 15- ja 12-vuotiaat tyttäret käyvät espanjankielistä koulua, kunnes valmistuvat lukiosta. Espanjan yliopistot el-Hatimi kelpuuttaa, koska hän tulkitsee maksullisuuden takaavan laadukkaan opetuksen.
Tutkija Pakkala sanoo, että nuorten radikalisoitumisen riskiä Marokon ja Espanjan välillä on vaikea arvioida, koska siitä ei ole kunnon tutkimustietoa ja Marokko puuttuu Espanjaa herkemmin radikalisoitumisen merkkeihin.
Hän pitää kuitenkin uskottavana tulkintaa juurettomuuden vaikutuksesta.
”
Jos valvontaan tottunut ihminen onkin yhtäkkiä täysin omillaan, elämä voi karata käsistä nopeasti.”
VAIKKA marokkolaiset terroristit ovat iskeneet eri puolilla Eurooppaa, Marokossa ei ole koettu merkittävää terrorihyökkäystä yli kuuteen vuoteen, ei siis kertaakaan Isisin aikakaudella. Viimeisin hyökkäys oli Marrakechissa keväällä 2011. Pommi-iskussa kuoli 17 ihmistä.
Marokko on tehnyt tiivistä yhteistyötä Euroopan maiden viranomaisten kanssa ja ajanut terroristit ahtaalle kotikulmillaan. Marokossa joutuu helposti vankilaan pinnallisistakin yhteyksistä ääriryhmiin, koska valtiojohto ei vaali sananvapautta ja ihmisoikeuksia EU-maiden lailla.
Toisaalta Marokko ei ole onnistunut estämään radikaalien virtaa Lähi-itään. Se on merkittävimpiä niistä maista, joista on lähtenyt ihmisiä Isisin riveihin. Syyrian ja Irakin taisteluihin on matkustanut arviolta 1 600 marokkolaista.
”
Emme voi syyttää Marokkoa eurooppalaisten poliitikkojen epäonnistumisesta marokkolaisten integroimisessa. Tai siitä, että Euroopan maiden viranomaiset eivät ole saaneet estettyä salafijihadistisen ajattelun leviämistä”, tutkija Ben Aissa sanoo.
Isku Espanjassa oli laajan käsityksen mukaan vain ajan kysymys. Viime vuonna Espanjan poliisi
pidätti 69 ihmistä jihadismiin liittyvien epäilyjen takia.
Suosittu turistikohde, Sagrada Família -kirkko, oli Barcelonassa ja Cambrilsissa iskeneiden terroristien alkuperäinen kohde. (KUVA: ISABELLA ANTONELLI)
Pidätykset ovat keskittyneet Kataloniaan. Esimerkiksi keväällä 2015 viranomaiset
kertoivat ottaneensa kiinni yksitoistajäsenisen marokkolais-espanjalaisen ryhmän, joka suunnitteli joukkomurhaa ja Isis-tyylistä teloitusvideota Barcelonassa.
Parin viikon takaisten iskujen tekijöillä oli mielessään toteutunuttakin pahemmat suunnitelmat. Eräs pidätetyistä kertoi oikeudessa, että ryhmä valmisteli pommi-iskujen sarjaa muun muassa turistien täyttämään Sagrada Família -kirkkoon. Räjähdevaraston tapaturmainen tuhoutuminen Alcanarissa Etelä-Kataloniassa pilasi suunnitelmat ja sai turhautuneen solun käyttämään aseinaan autoja ja puukkoja.
Räjähdyksessä kuoli kaksi kahdentoista epäillyn ryhmästä. Poliisi surmasi kuusi, ja neljä vangittiin.
RAVALILAISESSA kahvilassa tarjoilevien Ismail Abbasin ja Adnar Atrahuchin tarina on se tavallinen. He muuttivat Marokosta Espanjaan, vaikka eivät olleet maassaan kurjimmassa asemassa.
Euroopan elintaso ja mahdollisuus matkustella yksinkertaisesti vain houkuttelivat.
Abbas kertoo tulleensa kolme vuotta sitten Melillan kupeesta Nadorista saatuaan työviisumin. Lapsuudenperhe jäi Marokkoon. Atrahuch saapui kaksi vuotta sitten Ceutan läheltä Martilista perheenyhdistämisen kautta. Isä oli muuttanut Kataloniaan jo aiemmin. Äiti seurasi pojan jälkeen perässä.
Abbas haluaisi sotilasuralle varjellakseen Espanjan turvallisuutta ihan henkilökohtaisesti. Omasta parturiliikkeestä haaveileva Atrahuch uskoo, että vaatimattomista lähtökohdista huolimatta marokkolaisilla on mahdollisuus menestyä Espanjassa kantaväestön lailla.
Atrahuch mainitsee innoituksensa lähteeksi Marokossa syntyneen
Fàtima Talebin, joka on kaupunginvaltuutettu hänen kotikulmillaan Badalonassa Barcelonan naapurissa ja saanut paljon aikaan yhteisössä.
Taleb on huivia käyttävä muslimi, joka herätti viime vuonna laajaa huomiota puolesta ja vastaan vihittyään homoparin.
Nuorten unelmien esteenä on työttömyys. Vuosikymmenen vaihteen talouskriisin seurauksena espanjalaisista nuorista
lähes 40 prosenttia on vailla työtä. Maahanmuuttajien kohdalla luku on
vieläkin korkeampi.
Atrahuch ei sitä mieti. ”Jos vain jaksaa nousta sängystä aamuseitsemältä, töitä kyllä löytyy ruokakaupoista, ravintoloista tai partureista.”
Atrahuch kuitenkin huomauttaa, että monien marokkolaisten työnsaantia vaikeuttaa se, että he ovat maassa luvattomasti. Barcelonan marokkolaiset kertovat, että juuri paperittomat päätyvät helposti taskuvarkaiksi ja huumekauppiaiksi.
Barcelonan kaupunginosaan Ravaliin on keskittynyt siirtolaisyhteisöjä eri puolilta Aasiaa, Afrikkaa ja Latinalaista Amerikkaa. (KUVA: ISABELLA ANTONELLI)
KÄVELY myöhään illalla Barcelonan ydinkeskustassa todistaa, että huumekauppiaita riittää. Kahden tunnin aikana parikymmentä kauppiasta lähestyy kuiskaten. He myyvät enimmäkseen kokaiinia ja kannabista. Kokaiini on yleensä Etelä-Amerikasta, kannabis Marokosta.
Suurin osa myyjistä näyttää kuitenkin pohjoisafrikkalaisten sijaan eteläaasialaisilta. Taustojen uteleminen saa heidät kaikkoamaan.
Paikalliset asukkaat varoittavat vajaan kymmenen nuoren miehen ryhmästä, joka päivystää ravalilaisessa kadunkulmassa arabipuotien liepeillä. Nuorukaiset eivät näytä tekevän mitään, eivät juuri juttele toisilleen eivätkä edes räplää puhelimiaan. Kunhan nojaavat seinään ja tuijottavat värikästä ihmisvirtaa.
Valokuvan ottaminen vilkkaasta katumaisemasta suututtaa nuoret. He eivät halua päätyä kuviin edes taustalle. Muutama mies ympäröi kuvaajan ja vaatii saada nähdä, mitä kameraan on tallentunut. Aggressiivisin puhuttelija sanoo epäilevänsä kuvien päätyvän poliisille.
Tilanne rauhoittuu, kun nuorukaiset eivät tohdi seurata sisään ravintolaan.
”Minä soitan poliisille joka päivä. Näen jatkuvasti varkauksia ja huumekauppaa”, sanoo algerialainen ravintoloitsija
Adel Oubaïche. ”Kerran nappasin takaisin laukun, joka oli viety eräältä naiselta. Sain perääni kaksitoista veitsimiestä ja linnoittauduin ravintolan yläkerrassa olevaan huoneistoon. Olin siellä poliisin saapumiseen asti.”
Oubaïchen mukaan varkaat vähät välittävät kiinni jäämisestä, koska vapaaksi pääsee parissa päivässä ja 500 euron sakon voi maksaa 20 euron kuukausierissä.
Oubaïche kutsuu Ravalia maailmaksi, joka on erillään muusta yhteiskunnasta.
”Ihmiset pysyttelevät täällä ongelmineen. Luulen, että osa ei ole vieläkään kuullut, mitä La Ramblalla tapahtui.”
Ravintoloitsija Mohamed Hafid el-Hatimi pettyi lasten olemattomaan valvontaan Espanjan oppilaitoksissa ja lähetti kolme lastaan käymään koulut loppuun Marokossa. (KUVA: ISABELLA ANTONELLI)
IHMISEN radikalisoitumisen havaitseminen voi olla yhteiskunnalle ja jopa lähipiirille lähes mahdotonta. Tulevat terroristit eivät välttämättä asetu tutkija Ben Aissan mainitsemiin ääriuskonnollisten tai pikkurikollisten arkkityyppien lokeroihin.
Esimerkki löytyy vuoristolaaksosta Katalonian sydänmailta, puolentoista tunnin ajon päässä Barcelonasta. Pyreneiden juurella sijaitsee kymmenentuhannen asukkaan Ripoll.
Paikkakunta ei ole entisensä, sillä Barcelonan ja Cambrilsin iskujen tekijät paljastuivat täällä asuviksi nuorukaisiksi. Kun tieto tuli julki, heidän perheensä marssivat keskusaukiolle kertomaan järkytyksestään.
Kaikki tunsivat tekijät, mutta kukaan ei ollut arvannut mitään. Pojat puhuivat katalaania, menestyivät koulussa tai olivat hyvissä työpaikoissa, pelasivat jalkapalloa.
Espanjalaislehdissä lainattujen tiedustelulähteiden mukaan
terroristisolun jäsenet olisivat tarkoituksella noudattaneet epäislamilaisia tapoja välttyäkseen paljastumasta.
MOSKEIJA on kerrostalon kivijalassa sivukadulla. Sen ulkopuolella päivystää videokameroineen kaksi espanjalaista uutiskanavaa ja yksi kansainvälinen uutistoimisto.
Ovi on lukittu, mutta Ripollin islamilaisen yhteisön edustaja, marokkolainen
Ali Yassine tulee paikalle sovittuun aikaan. Hän valittaa, että ei jaksaisi toistella samoja juttuja samoille toimittajille.
Suomalainen sanomalehti saa lämpimämmän vastaanoton – kunhan kengät jäävät eteiseen.
”Ihmiset tuntevat itsensä huijatuiksi”, Yassine kertaa seistessään keskellä moskeijan pääsalin koristeellista kokolattiamattoa.
Ripollin islamilaisen yhteisön edustaja Ali Yassine syyttää pikkukaupungin nuorten radikalisoimisesta kaksinaamaista imaamia.(KUVA: ISABELLA ANTONELLI)
”
Imaami sieppasi heidän lapsensa, jotka eivät tienneet, mistä islamissa on kyse. Nämä eivät osanneet kirjoittaa edes nimiään arabiaksi. Imaami keskittyi juuri sellaisiin tyyppeihin.”
Imaamista puhuessaan Yassine välttää käyttämästä tämän nimeä. ”
Imaamilla oli kahdet kasvot, yhdet moskeijassa ja toiset sen ulkopuolella”, hän sanoo.
Imaami oli nelikymppinen marokkolainen
Abdelbaki es-Satty. Hän oli toinen niistä, jotka kuolivat varaston räjähdettyä. Poliisi epäilee, että pari vuotta sitten Ripolliin tullut es-Satty oli terroristisolun keskushahmo, joka aivopesi kaupungin marokkolaisnuoret jihadisteiksi.
Es-Sattyn uskonnollisten opetusten jyrkkyydestä on esitetty erilaisia mielipiteitä, mutta Ripollin islamilainen yhteisö sai tietää vasta terroritekojen jälkeen, että imaami oli istunut huumeiden salakuljetuksen takia vankilassa. Siellä hän oli tutustunut Madridin junapommeista tuomittuun marokkolaiseen
Rachid Aglifiin.
”
Imaami tiesi, mitä teki”, Yassine sanoo.
Barcelonassa väkijoukkoon ajanut Younes Abouyaaqoub ei ollut tehnyt yhtään vapaaehtoista lahjoitusta seurantajaksolla, josta kertova taulu roikkui moskeijan seinällä Ripollissa. (KUVA: ISABELLA ANTONELLI)
RIPOLLIN asukkaista noin viisi prosenttia on marokkolaisia. Heidän kotinsa ovat keskittyneet kantakaupunkiin, etenkin rautatieaseman lähikortteleihin.
Mutta nyt marokkolaiset ovat kadonneet katumaisemasta, eikä asiaa selitä vain lomakausi tai paahtava aurinko.
”
Yleensä täällä on vilkasta”, sanoo marokkolainen lihakauppias tyhjässä liikkeessään. ”Marokkolaiset pelkäävät nyt toisiaan, poliisia ja katalonialaisia.”
Ripollin rautatieaseman edessä puun varjo osuu sopivasti penkille. Algerialainen
Mimuni Ali odottaa, että arabikahvila kadun toisella puolella avaisi ovensa siestan jälkeen.
Algerialainen Mimuni Ali kertoo pelkäävänsä Ripollin muslimeihin kohdistuvia ennakkoluuloja mutta vielä enemmän uusia terroristeja. (KUVA: ISABELLA ANTONELLI)
”
Siellä ne pojatkin kävivät pelaamassa korttia”, Ali sanoo. Hän vaikuttaa hakevan lisää sanoja jatkaakseen juttuaan mutta hiljenee ja tyytyy pyörittelemään päätään. Hetken kuluttua hän viittoo kadun yli kohti kahvilan yläpuolella olevia asuntoja. ”
Lähes kaikki muslimeja.”
Pyykit roikkuvat parvekkeilla. Monessa asunnossa ollaan selvästi kotona mutta ei haluta tulla ihmisten ilmoille.
Kiltitkin pojat pysyvät nyt piilossa.
