Jos asia on näin, niin sitten globaalin oikeudenmukaisuuden ja demokratian nimissä superrikkaiden omistusoikeus bisneksiinsä pitäisi murtaa, ja suurimmat yhtiöt pilkkoa pienempiin osiin. Pankkisalaisuus rikki ja tilitiedot julki. En minä heitä rutiköyhiksi olisi ajamassa mutta pari nollaa varallisuudesta ottaisin pois... Vai riittäisikö sekään? Kokeneet bisnesmiehet ovat parhaimpia rakentamaan omaisuutensa uudelleen. Mutta tähän tarvittaisiin siis maailmanlaajuinen yhteispäätös, jottei heille yksinkertaisesti jäisi toista pankkia mihin siirtää rahansa pakoon. Ensin pitäisi laatia lista yksilöistä ja yrityksistä joiden omaisuutta pilkottaisiin. Tietysti se kysymys on sitten että minkä tahojen hallittavaksi ne miljardit pitäisi työntää. Vai ei anneta kenellekään ja pyyhitään rahat olemattomiin?
Vaihtoehto on että maailma surkastuu tai että kansat alkavat lopulta kohdistamaan voimankäyttöä yhtiöitä tai pankkeja kohtaan.
Ainoa keino millä nämä superrikkaat pitävät pelin ennallaan, on pitää köyhimmät ihmiset tyytyväisinä, ja tarjota heille perustarpeet. Leipää ja sirkushuveja.
Ja jos joku valtio alkaisi suojelemaan rikkaita, niin se valtio suljettaisiin muun globaalin kaupankäynnin ulkopuolelle. Täysi kauppasaarto. Näistä superrikkaista tulisi kuin rutonkantajia, hylkiöitä... kunnes luopuisivat enimmistä miljardeistaan. Tavallaan pitäisi määritellä yksilön suurin sallittu omaisuus ja missä muodossa se omaisuus saa olla.
Kapitalismikin on tervettä vain jos sitä käytetään kohtuudella.
Koko tässä touhussa ahdistaa eniten se, että raha olisi jotenkin mukamas niukka hyödyke. Se on vain vaihdon väline, ja joillakin on oikeus tehdä sitä mielensä mukaan lisää. Jos kaikkien rikkaiden varat laitettaisiin kiertoon uudestaan, huomattaisiin vain, että sillä rahalla ei itse asiassa saa enää mitään.