VENÄLÄINEN LÄPIMURTOASE
2.02.2022
Kirjoittaja
Jarmo Sinkkonen
Viimevuotinen
Suomen Sotilaan lehtiartikkeli, joka on kiinnostava juuri tässä maailmantilanteessa. Kyseessä on vähemmän tunnettu venäläinen asejärjestelmä, josta kannattaa olla tietoinen. Asejärjestelmä soveltuu erityisen hyvin kenttälinnoitettuja, juoksuhautoja ja avoimia tuliasemia ja suojakoloja hyödyntävän, maastoon pureutuneen puolustajan tuhoamiseen. Yhtälailla aseella on suuri tuhovaikutus rakennetulla alueella. Ukrainalaiset joukot toimivat juuri tällaisissa linnoitteissa Itä-Ukrainan taistelualueella.
TOS-1 ja sen variantit ovat raketinheitinpanssarivaunuja, joita kutsutaan harhauttavasti monesti liekinheitinjärjestelmäksi, venäjänkielisen nimensä vuoksi. ”тяжёлая огнемётная система, TOC” merkitsee raskasta liekinheitinjärjestelmää. Kyseessä on voimakkaaseen poltto- ja painevaikutukseen perustuva termobaarinen räjähde. Latauksen räjähtäessä syntyy suuri liekkipilvi ja sen tavanomaisia räjähdysaineita pidempi paloaika tuottaa erittäin voimakkaan paineiskun polttovaikutuksen lisäksi. Järjestelmä luo tykistötuleen nähden toisenlaisen, vaarallisen uhkan erityisesti avonaisille, linnoitetuille asemille ja tukikohdille. Artikkelissa esitellään TOS-raketinheitinperhettä, selvitetään aseen vaikutusta maalissa ja sivutaan muita venäläisiä volymetrisiä aseita.
Volymetristen, paine- ja polttovaikutukseen perustuvien aerosoli- ja termobaaristen aseiden kehittelyn historia alkoi aerosoliaseen osalta jo toisen maailmansodan aikana Saksan Luftwaffessa. Aerosoliräjähteitä käytettiin Vietnamin sodassa mm. viidakon raivaamiseen helikoptereiden laskeutumisen mahdollistamiseksi, myöhemmin kehitettiin miinanraivaukseen sopivia järjestelmiä. Onpa kehitystyötä tehty Suomessakin 1970- ja 1980-lukujen taitteessa.
Termobaaristen aseiden kehitystyö on ollut erityisen laajaa Neuvostoliitossa ja Venäjällä tuottaen aseita aina lentopommeista ja raketeista singon ampumatarvikkeisiin saakka.n
TOS-1 Buratino – Pinokkio
TOS-1 -raketinheitinjärjestelmän kehittäminen alkoi 1970-luvulla Neuvostoliitossa. Järjestelmää käytettiin taistelutehtäviin ensimmäistä kertaa Afganistanin sodassa 1980-luvun loppupuolella, edelleen Tsetseniassa 1990-luvulla ja nyt myös TOS-1A -versiota muun muassa Nagorno-Karabaghissa, ISIS:n vastaisessa taistelussa ja Ukrainan kriisissä.
Buratino oli T-72A taistelupanssarivaunun alustalle asennettu 30-putkinen 220 mm:n raketinheitin. Pääampumatarvikeena oli MO.1.01.04 termobaarinen raketti, jonka ampumaetäisyys oli vain kolmisen kilometriä. Lyhyt ampumaetäisyys johtui siitä, että noin 2/3 raketin pituudesta on itse taistelukärkeä, hyötykuormaa.
Taistelupanssarivaunualusta olikin perusteltu ratkaisu, koska kalustoa joudutaan käyttämään välittömästi etulinjan tuntumassa. Rakettikasetti vaunun päällä kestää kiväärikaliperisten luotien osumat sekä kranaatinsirpaleiden iskut. Samoin panssarivaunualusta takasi jotakuinkin saman liikkuvuuden kuin tuettavat panssarijoukot. Latausajoneuvo oli toteutettu Suomessakin aiemmin käytössä olleen KrAZ-255 raskaan maastokuorma-auton pohjalle. TOS-1 -kalusto on korvautunut TOS-1A –versiolla ja alkuperäistä Buratinoa ei liene valmistettu kovin paljon.
TOS-1A, Solntsepyok – Auringonpaahde
Buratinon seuraaja, TOS-1A Solntsepyok on kehitysversio edeltäjästään. Sen rakettikasetti on ”vain” 24 putkinen, sillä uusi MO.101.04M -raketti on painavampi (paino 217 kg) ja pidempi rakettimoottorin suuremman koon vuoksi. Näin ampumaetäisyyttä on saatu pidenettyä kuuteen kilometriin. Joidenkin tietojen mukaan uusimmat rakettiversiot mahdollistaisivat ammunnan 10 kilometrin etäisyydelle.
Ampumaetäisyys vaikuttaa ammunnan hajontaan, mutta lähteissä mainittu 200 m x 400 m antaa suuruusluokkaa rakettisalvon tehokkaasta vaikutusalueesta. Toisissa lähteissä mainitaan 100% tuhoalueen olevan kooltaan 100 m x 200 m. Ja tietenkin ampumaetäisyys vaikuttaa hajontaan. Samoin mikäli raketit ammutaan pienellä korotuskulmalla ja maali on metsämaastossa, pituushajonta kasvaa osan raketeista räjähtäessä puuston latvoissa aiemmin, osan myöhemmin.
Julkisessa kuvamateriaalissa – ja mikä on toki normaalia raketinheitinten käytölle – maaleja tulitetaan useammalla raketinheittimellä samanaikaisesti. Tällöin hajonta ja siten tuhoalue on mainittuja arvoja suurempi.
Taistelun tukemisen jatkuvuuden takaamiseksi on edullista ampua vain osa kasetin raketeista yhtä maalia kohti useammalla heittimellä, jolloin saavutetaan haluttu vaikutus maalissa, mutta raketinheitinpatteri voi seurata hyökkäyksen mukana valmiina seuraavaan tulitehtävään ilman uudelleenlatausta ja tuliyksikkö pystyy jatkamaan tulitoimintaansa, vaikka joku yksikön heittimistä vaurioituisikin.
Rakettikasetista voidaan ampua raketteja pareittain tulen tiheyden kasvattamiseksi. “Täyslaidalliseen” kuluu aikaa lyhimmillään kuusi sekuntia. Raketin kärjessä on herkkä iskusytytin, joka laukaisee taistelukärjen. Meikäläisessä maastossa kyseessä olisi käytännössä osittain latvaräjähdykset puustossa. Rakettivalikoimassa on toisena vaihtoehtona myös sytytys- ja polttovaikutukseen optimoitu taistelukärki tulipalojen aikaansaamiseksi.
Raketinheitinvaunussa on itsenäisen toiminnan mahdollistavat ampuma-arvolaskin ja tähtäin-laseretäisyysmittari-yhdistelmä. Se, kuinka hyvin miehistö voi toimia peitteisessä maastossa tai pimeällä itsenäisesti, ei eri lähteistä selviä, mutta kalustoa käytetään mitä todennäköisimmin useimmiten tulenjohtajan johtamana. Venäjän puolustusministeriön sivuilta löytyy myös maininta TOS-tulenkäytöstä lennokkia hyödyntäen sekä tulen johtamiseen että tulitoiminnan jälkeiseen vaikutuksen arviointiin.
Vaunussa on omasuojasavunheittimet ja venäläiselle panssarikalustolle tyypillinen pakoputkien kautta tapahtuva savutusmenetelmä, jolloin polttonestettä, dieselöljyä, ruiskutetaan kuuman pakosarjan päälle. Tällöin muodostuu paksu, valkoinen savupilvi.
Kolmihenkinen miehistö on varustettu AKS-74 rynnäkkökiväärillä, RPKS-74 kevyellä konekiväärillä sekä kertasingoin ja käsikranaatein lähitaistelutilanteita varten.
Vaunu on CBRN-suojattu ja siinä on puskulevy vaunun pikalinnoittamista varten. Vaunun ajajalla on pimeänäkölaitteet. Ammuntaa varten vaunun takaosassa on hydrauliset tukijalat alustan vakauttamiseksi. Uusimmat TOS-1A -versiot on toteutettu T-90 taistelupanssarivaunualustalle.
Latausajoneuvo TZM-T on niinikään toteutettu taistelupanssarivaunualustalle, hyvän suojan ja liikkuvuuden takaamiseksi. Latausajoneuvo kuljettaa kerralla 24 rakettia eli yhden täytön TOS-1A heitinvaunulle. Latausajoneuvon miehistövahvuus on raketinheittimen miehistön tapaan kolme henkeä.
Raketinheittimen lataus tapahtuu ajamalla heitin- ja latausvaunun perät vastakkain, jolloin vaunujen takakannet tarjoavat riittävän työskentelytilan miehistöille. Koska henkilöstö ja ladattavat raketit ovat ilman mitään suojaa, latauspaikka on valittava huolella taistelutilanne huomioiden. Lataaminen tapahtuu nostamalla kukin raketti vuorollaan latausajoneuvon nosturilla lataussillan (latauksen tukikehikko) päälle ja siitä miesvoimin työntämällä laukaisuputkeen.
TOS-1A –kalustoa on käytössä mm. Algeriassa, Azetbaizanissa, Armeniassa, Kazakstanissa, Irakissa, Saudi-Arabiassa ja Syyriassa.
TOS-2 Tosochka – Shokki
Koronapandemian vuoksi myöhäistetyssä voitonpäivän paraatissa Moskovassa 24. kesäkuuta 2020 esiintyi ensimmäistä kertaa julkisuudessa perheen nuorin jälkeläinen, nyt 18 putkinen raketinheitin kuusiakselisen maastokuorma-auton, Ural-63706-0120, kannella. Ajoneuvossa on kiväärikaliperisilta luodeilta ja sirpaleilta suojaava panssaroitu hytti miehistön suojana ja ilmeisesti samantasoinen suojaus itse rakettikasetille.
Samoin kuin edeltäjissään, ajoneuvoon kuuluu itsenäisen tulitoiminnan mahdollistava tulenkäytön tekniikka sekä inertiasuunnistusjärjestelmä.
Vanhat konstit eivät tepsi?
Massiivinen tykistötuli on kansakuntamme muistissa edellisistä sodista. Suojaa tarjosivat poterot, juoksuhaudat, suojakatteet ja korsut. Tykistötulen vaikutusta voidaankin vähentää merkittävästi linnoittamalla. Konekaivuu ja valmisosat nopeuttavat suojan rakentamista.
Volymetristen aseiden painevaikutukselta, olipa ase raketinheitin tai lentopommi, edellämainitut rakenteet eivät tarjoa läheskään samalla tavoin suojaa. Painevaikutus tunkeutuu kaikkialle ja volymetristen aseiden painevaikutus on tavanomaista tykistötulen painevaikutusta suurempi. Paine vaikuttaa laajemmalla alueella ja pidemmästä vaikutusajasta johtuen sen tuhovaikutus on suurempi sekä aiheuttaa vakavampia vammoja. Paine tunkeutuu poteroihin, juoksuhautoihin ja suojakoloihin vaikuttaen myös siellä, missä linnoitteen rakenteet muutoin suojaisivat taistelijoita tavanomaiselta epäsuoralta tulelta.
Rakennetulla alueella painevaikutus sortaa rakennuksia. Rakennusten sisätiloissa painevaikutus ei pääse purkautumaan vapaasti, jolloin vaikutus henkilöstöön on ulkoilmassa oleviin verrattuna dramattisesti rajumpi.
Aseen polttovaikutusta taistelijan suojavarusteet tietenkin vaimentavat.
Vakavat monivammat
Rakettien tehokkaalla vaikutusalueella riittämättömästi suojautuneet taistelijat saavat surmansa välittömästi. Vaikutuksen reuna-alueilla paineisku aiheuttaa monivammoja, jotka ovat tämäntyyppisten aseiden vakavimpia seurauksia hoidon ja toipumisen kannalta. Kova paineisku vaurioittaa keuhkoja, sydäntä ja verisuonistoa, korvia, vatsaonteloa elimineen ja keskushermostoa. Monivammat syntyvät paineen aiheuttaman shokkiaallon kulkiessa elimistön läpi. Erityisen vaurioalttiita ovat kudosten rajapinnat, joissa on ilmaonteloloita: keuhkot, vatsa ja suolisto.
Keuhkorakkuloiden ja keuhkoputkien repeämät aiheuttavat nestevuotoa keuhkoihin. Tämä voi johtaa keuhkojen täyttymiseen verellä ja kudosnesteillä. Sydämessä ja sepelvaltimoissa saattaa olla sisäisiä verenvuotoja samoin kuin vatsaontelossa. Korvavammat aiheuttavat kuuroutta ja tasapainoelinvauriot huimausta tai tasapainon täydellisen menettämisen. Keskushermoston keskeisin vamma on aivovaltimoiden kaasuembolia, kaasukuplien muodostuminen aivojen suonistoon, jolloin verenkierto tukkeutuu. Vakavat silmävauriot ovat myös mahdollisia.
Termobaaristen aseiden käyttö aiheuttaa linnoitetuissa asemissa välittömästi suuren haavoittuneiden määrän, johon lääkintähuolto ei ehkä pysty vastaamaan. Lisäksi kuivana kesäaikana välittömät maastopalot iskualueella ovat paljon tavanomaista epäsuoran tulen iskua voimakkaampia, joka vaikeuttaa pelastustoimia. Termobaaristen aseiden käyttö voi myös aiheuttaa tavanomaista enemmän pelkoa ja paniikkia, “tärähtäneitä”.
Vaatimuksia maavoimien taistelulle
TOS-raketinheitinjärjestelmä asettaa haasteen avonaisille linnoitteille, joiden antama suoja on vain osa siitä, mitä vastaavat linnoitteet tarjoavat tavanomaista epäsuoraa tulta vastaan. Hajauttamista lisäämällä linnoitteiden sijoittelussa saadaan suojaa termobaarista asetta vastaan, mutta laaja hajauttaminen voi myös heikentää pesäkkeiden ja tukikohtien torjunnan tehoa ja niiden kykyä tukea toistensa taistelua.
Monet muutkin suojautumisen keinot ovat käytettävissä. Salaaminen ja harhauttaminen ovat keskeisinä keinovalikoimassa. Salaaminen on kuitenkin vaikeutunut lennokkien ja droonien tultua peruskalustoksi taistelukentällä. Toisaalta niiden tiedustelukapasiteetti korostaa entisestään harhauttamisen merkitystä ja tiedustelun kyllästämistä valelaittein ja –toiminnoin.
Operatiivisessä tulenkäytössä ja sissitoiminnassa voidaan TOS-kalusto latausajoneuvoineen priorisoida korkealle maalien tärkeysjärjestystä määritettäessä. Tuhoutunut raketinheitin ei ole vaaraksi enää kellekään.
Todennäköisesti raketti-iskun painevaikutus on niin voimakas, että se raivaa paikallisesti sulutteitamme. Aerosolipommiahan on käytetty myös raivaustehtäviin. Kuitenkin vaikutus on hyvin paikallinen ja ilmeisen vähäinen koko sulutteen torjunta-arvoon. Sulutteiden eri osathan levittäytyvät laajalle alueelle.
Näin naapurissa
Venäjällä TOS-raketinheitinkalusto on sijoitettu jostain syystä suojelurykmenttien kalustoksi. Yhtenä meidän naapureistamme on 6. armeijan 6. suojelurykmentti Valkjärvellä (Сапёрное, Sapjornoe), Karjalan kannaksella. Matkaa meille heitinkaluston kotivaruskunnasta on noin 80 kilometriä. Rykmentti on varustettu TOS-1A yksiköllä, jossa on tiettävästi kolme raketinheitinvaunua latausajoneuvoineen. Osa tämän artikkelin kuvituksesta on kyseisen rykmentin harjoituksesta vuodelta 2019. Kuvien maastosta päätellen on mahdollista, että ampumaharjoitus on pidetty Perkjärven ampuma-alueella, jossa tunnetut Suomen puolustuslaitoksen tykistöleiritkin pidettiin aikoinaan.
Eipä säikähdetä!
TOS-perheen raketinheittimet eivät ole ihmeaseita, joille ei mahdeta mitään. Aseiden määrä on myöskin rajallinen lähialueillamme nykyisessä ryhmityksessään. Kuitenkin asejärjestelmä ja sen vaikutus on tunnettava ja se on osattava ottaa huomioon tarvittavassa laajuudessa omaa toimintaamme suunnitteltaessa.
