Tiesitkö tämän Cooperin testistä?

[Sarek1]

12 minuutin juoksutesti on, kuten tuolla jo aiemmin todettiin, helppo ja halpa tapa testata massojen hapenottokykyä ja juoksukuntoa. Se on vain yksi kuntotestin osa-alue. Myös muut nykyisen testin osa-alueet ovat helppoja ja halpoja. Testien tuloksia ja osa-alueita ei tulisi tulkita tämän vuoksi turhan yksioikoisesti. Mustavalkoinen ajattelu kaventaa mahdollisuuksia hahmottaa kokonaisuus. Hyväkuntoinen taistelija jaksaa fyysisesti ja henkisesti suoriutua tehtävistään ja venyä rajojensa yli kerta toisensa jälkeen. Kunnossa pysymisellä on tärkeä merkitys myös kansanterveyden edistämisen ja työssä jaksamisen kannalta.

On selvää, että perusruumiinrakenne ja massa vaikuttavat juoksijan suhteelliseen suorituskykyyn. Vinttikoirakunnossa kulkevan on helpompi liikuttaa itseään kuin saman mittaisen mutta vantteramman kaverin. Tottumus on toinen luonto, sanoo sananparsi ja oikeassa on. Kun tottuu liikkumiseen, se sujuu hyvin. Kun tottuu kovaan rasitukseen, sen kestää huomattavasti paremmin kuin kylmiltään.

Pelkästään juoksemisen kannalta ajateltuna olisi parasta värvätä soldaatit Kenian Nandi-heimosta tai Masai-sotureista.

Omalla kohdalla painotavoite on noin 7 maitopurkkia pienempi massa. 80-82kg/185cm on tässä iässä ja elämäntilanteessa sopiva tavoite. Suurin osa vähennyksestä täytyy tehdä keskivartalon kohdalla ja harjoittelun tulee edistää kaikkien lihasryhmien suorituskyvyn parantamista. Varusmiesaikana olin vinttikoirakunnossa, massa oli 63-67kg välillä. Rankimmalta reissulta tulin 5kg kevyemmässä kunnossa kuin sinne mennessä. Ekstraeväänä oli mm. 2,5kg suklaata kaiken muun (sissimuona+"hanhenmaksapallerot ja kaviaarit") lisäksi. Jos energia loppuu, loppuu liike. Kevyempikuntoisena energiankulutus on pienempi mutta rajansa kaikella, jossain kohtaa menee se yksilöllinen kultainen leikkaus joka tuottaa kaikin puolin parhaat tulokset.

 

[Juke]

12 minuutin juoksutesti on, kuten tuolla jo aiemmin todettiin, helppo ja halpa tapa testata massojen hapenottokykyä ja juoksukuntoa. Se on vain yksi kuntotestin osa-alue. Myös muut nykyisen testin osa-alueet ovat helppoja ja halpoja. Testien tuloksia ja osa-alueita ei tulisi tulkita tämän vuoksi turhan yksioikoisesti. Mustavalkoinen ajattelu kaventaa mahdollisuuksia hahmottaa kokonaisuus. Hyväkuntoinen taistelija jaksaa fyysisesti ja henkisesti suoriutua tehtävistään ja venyä rajojensa yli kerta toisensa jälkeen. Kunnossa pysymisellä on tärkeä merkitys myös kansanterveyden edistämisen ja työssä jaksamisen kannalta.

On selvää, että perusruumiinrakenne ja massa vaikuttavat juoksijan suhteelliseen suorituskykyyn. Vinttikoirakunnossa kulkevan on helpompi liikuttaa itseään kuin saman mittaisen mutta vantteramman kaverin. Tottumus on toinen luonto, sanoo sananparsi ja oikeassa on. Kun tottuu liikkumiseen, se sujuu hyvin. Kun tottuu kovaan rasitukseen, sen kestää huomattavasti paremmin kuin kylmiltään.

Pelkästään juoksemisen kannalta ajateltuna olisi parasta värvätä soldaatit Kenian Nandi-heimosta tai Masai-sotureista.

Omalla kohdalla painotavoite on noin 7 maitopurkkia pienempi massa. 80-82kg/185cm on tässä iässä ja elämäntilanteessa sopiva tavoite. Suurin osa vähennyksestä täytyy tehdä keskivartalon kohdalla ja harjoittelun tulee edistää kaikkien lihasryhmien suorituskyvyn parantamista. Varusmiesaikana olin vinttikoirakunnossa, massa oli 63-67kg välillä. Rankimmalta reissulta tulin 5kg kevyemmässä kunnossa kuin sinne mennessä. Ekstraeväänä oli mm. 2,5kg suklaata kaiken muun (sissimuona+"hanhenmaksapallerot ja kaviaarit") lisäksi. Jos energia loppuu, loppuu liike. Kevyempikuntoisena energiankulutus on pienempi mutta rajansa kaikella, jossain kohtaa menee se yksilöllinen kultainen leikkaus joka tuottaa kaikin puolin parhaat tulokset.

Niinpä sitten varmaan...mutta ei ole vararavintoa josta polttaa jos suklaa loppuu kesken.

 

[Sarek1]

Niinpä sitten varmaan...mutta ei ole vararavintoa josta polttaa jos suklaa loppuu kesken.

Sopiva (vähäinen) määrä vararavintoa on mielestäni ehdottomasti tarpeellista. Huippuunsa trimmatut ja rasvattomaksi viritetyt kehot ovat huono valinta silloin kun haetaan kestävyyttä ja sitkeyttä. Olin nuorna miesnä ihan luonnostani enemmän sitä vinttikoiratyyppiä mutta mahanahka ei kuitenkaan kirrannut. Meillä jokunen kilpaurheilija nyykähti ko. reissulla liian vähän syömisen (ja liian pienen rasvaprosentin) vuoksi. Kun energia loppuu niin liikekin lakkaa vaikka kuinka paljon juoksisi normaaliolosuhteissa Cooperin testissä. En ollut itse huippu juoksutestissä mutta sitkeys, kestävyys ja kuormankantokyky sekä matala loukkaantumisalttius kenttäoloissa paikkasivat sitä puutetta. Tarkemmin ajatellen olen edellisessä elämässäni ollut varmaan muuli tai kameli.

Siltavahti-iän ehtoopuolella ei moisista uroteoista (kuten esim. kaukopartiotoiminta) kannata edes haaveilla, ne ovat (syystäkin) nuorten leijonien hommaa. Jos pääsisi sellaiseen ikääntyneen susikoiran formuun niin se olisi oiva saavutus.

 

[koponen]

Kenttäkelpoisuuteen (-testaamiseen) kuuluu edelleen cooperin lisäksi marssi. Kevytkin sotilasvarustus ja eri suoritustapa sekä kesto painottaa sopivasti eri asioita kuin cooper.

 

[Mustaruuti]

Olen tästä jyrkästi erimieltä samoin BMI on mielestäni täysin pepusta ja jäänyt ajalle jolloin riista hankittiin juoksemalla. Jotakin niillä voidaan mitata sitä en kiellä. Jos painaisin 67 kiloa ( olen 193 cm ) joka on hyvä BMI ihanne painoni en kyenisi lainkaan pyöräilemään esim 120 km lenkkejä joita vetelimme kesällä 08:00-12:00 sunnuntaisin...energia loppuisi kesken lihaksista mun ruumiinrakenteella.

Tähtäätkö mahdollisesti naismalliksi, vai valmistaudutko vapaaehtoisnäyttelijäksi keskitysleirielokuvaan? Tuosta tulee miehelle BMI alle 18, mikä on todella vähän (alipainon puolella siis).

 

[Sardaukar]

Itsellä meni 24v. varusmiespalvelukseen astuessa (lykkäystä opiskelujen vuoksi) 3450m Cooperissa, olin komppanian toiseksi paras, paras oli ihan oikea urheilija, joka vetäisi 3500m.

Nyt 47v. voisi ehken vielä mennä 2500 rikki...

 

[Deeiii]

Oikealla juoksutekniikalla näyttää olevan Cooperissa yllättävän iso vaikutus, varsinkin jos tekniikka on ollut lähtöjään huono. Paransin viime kesänä oman suorituksen 2400 metristä 2800 metriin pelkästään opettelemalla paremman juoksutekniikan kanta-astumisen tilalle. 3000 metriä saattaisi vielä mennä jos treenaisi vähän enemmän.

 

[Mustaruuti]

Mikä on Juoksutaito?

Oikealla juoksutekniikalla näyttää olevan Cooperissa yllättävän iso vaikutus, varsinkin jos tekniikka on ollut lähtöjään huono. Paransin viime kesänä oman suorituksen 2400 metristä 2800 metriin pelkästään opettelemalla paremman juoksutekniikan kanta-astumisen tilalle. 3000 metriä saattaisi vielä mennä jos treenaisi vähän enemmän.

Jep, Coopperi tosiaan mittaa maksimaalista hapenottokykyä ja juoksutekniikkaa. Kovavauhtinen juoksu vaatii itse asiassa paljon lihaksia. Jalkojen lisäksi niitä tarvitaan myös kankussa, vatsassa ja selässä, jotta saa pidettyä korsetin kunnossa.

Mielestäni Coopper on vähän hiinä hiinä, että miten paljon se mittaa kestävyyttä. Esim. maratonilla tai päivän marssilla ei todellakaan mennä maksimaalisella sykkeellä.

 

[Rajajääkäri]

Mikä on Juoksutaito?

Jos juoksutekniikkasi on kuin keväällä laitumelle päässeellä vasikalla tai vaihtoehtoisesti taloudellinen, huippuunsa hiottu juoksutekniikka, on siinä iso ero.
Aivan kokemuksesta..

 

[tviiru]

12 minuutin juoksutesti mittaa 12 minuutin juoksukykyä. Helppo ja ennenkaikkea halpa järjestää.

Aihe joka saattaa houkutella nimim. kapiaisen piilostaan..?

Helppo testata suuria massoja.

 

[Deeiii]

Jep, Coopperi tosiaan mittaa maksimaalista hapenottokykyä ja juoksutekniikkaa. Kovavauhtinen juoksu vaatii itse asiassa paljon lihaksia. Jalkojen lisäksi niitä tarvitaan myös kankussa, vatsassa ja selässä, jotta saa pidettyä korsetin kunnossa.

Mielestäni Coopper on vähän hiinä hiinä, että miten paljon se mittaa kestävyyttä. Esim. maratonilla tai päivän marssilla ei todellakaan mennä maksimaalisella sykkeellä.

Muistan että joskus sotaväessä ihmettelin, kun 3000 metriä oli ihan hirmuisen työn ja tuskan takana (onnistui muistaakseni kolmannella kerralla), mutta sitten taas kiikutin useimmissa harjoituksissa joko sissitelttaa tai radiota lisäakkuineen ja silti kävelin kumoon monet 3000 metriä reilusti ylittäneet.

Nyt en enää ihmettele, astunta oli silloin sellaista kontion kanta-astuvaa kämmellystä että ihme kun polvet on vielä ylipäätään olemassa. Vähän tyly huomata etten osannut juosta - kumminkin kyseessä ihmislajin jopa suorastaan eläimistä erottava tekijä...

 

[Mustaruuti]

Muistan että joskus sotaväessä ihmettelin, kun 3000 metriä oli ihan hirmuisen työn ja tuskan takana (onnistui muistaakseni kolmannella kerralla), mutta sitten taas kiikutin useimmissa harjoituksissa joko sissitelttaa tai radiota lisäakkuineen ja silti kävelin kumoon monet 3000 metriä reilusti ylittäneet.

Nyt en enää ihmettele, astunta oli silloin sellaista kontion kanta-astuvaa kämmellystä että ihme kun polvet on vielä ylipäätään olemassa. Vähän tyly huomata etten osannut juosta - kumminkin kyseessä ihmislajin jopa suorastaan eläimistä erottava tekijä...

Näin se on. Yksi ongelma on kengissä. Markkinamiehet ovat tehneet kengistä jäykistetyt, korkeat ja vaimennetut. Ne ohjaavat vahvasti kanta-astuntaan, mikä on väärä tapa juosta. Paljain jaloin juoksu ohjautuu automaattisesti oikein. Itselläni oli maratooneille treenatessa ongelmia polvien kanssa, ja pidin taukoakin pari vuotta, kun jalat eivät kestäneet. Sitten vaihdoin vähin erin askellusta päkiöille ja kenkiä vähän vaimennettuihin ja jalkavaivat hävisivät. Pohkeille ja akillesjänteille vähän rankempaa, mutta toisaalta samalla pääsee kovempaa.

Tuo markkinamiesten tarve tehdä tarpeettomia asioita näkyy esim. partahöylissä ja hammasharjoissa. Molemmissa simppeli ja pelkistetty toimii paremmin, kuin TV-mainoksissa esiteltävä värikäs, monimutkainen, moneen suuntaan taipuva ihmetys.

 

[Deeiii]

Paljasjalkatossut ne oli minullakin tuon uuden tyylin opettelun salaisuus. Sain kyllä yhdessä vaiheessa jalat niin kipeiksi ettei ole tosikaan, kävelykin loppui viikoksi, kun vaihdoin takaisin paljasjalkatossuista maihareihin.

 

[Kapiainen]

Jep, Coopperi tosiaan mittaa maksimaalista hapenottokykyä ja juoksutekniikkaa. Kovavauhtinen juoksu vaatii itse asiassa paljon lihaksia. Jalkojen lisäksi niitä tarvitaan myös kankussa, vatsassa ja selässä, jotta saa pidettyä korsetin kunnossa.

Mielestäni Coopper on vähän hiinä hiinä, että miten paljon se mittaa kestävyyttä. Esim. maratonilla tai päivän marssilla ei todellakaan mennä maksimaalisella sykkeellä.

Kyllä ja ei - eli olet tavallaan oikeassa Eli selvennän vähän:

Cooper mittaa ennenkaikkea testattavan maksimaalista hapenottokykyä. Juoksutekniikalla puolestaan on merkittävä vaikutus siihen, kuinka paljon milläkin vauhdilla sitä happea kuluu, eli siis juoksun taloudellisuuteen. Tarkoittaa siis sitä, että henkilö X kuluttaa happea juoksutekniikallaan juoksuvauhdilla 2700m/12min vaikkapa 45ml/kg/min. Henkilö Y kuluttaa samalla vauhdilla happea 38ml/kg/min, koska hänen taloudellisuutensa on parempi, johon siis juoksutekniikalla on iso vaikutus. Näinollen henkilön Y Cooper-tulos on parempi, vaikka kummankin maksimaalinen hapenottokyky olisi täsmälleen sama.

Sitten se asian "mutta"... Cooper-testin yleisesti käytetty asteikko on mitoitettu ei-urheilijoiden massatestin tarpeisiin. Eli eri tulosten haarukka on melko väljä ja toisaalta tulosrajat ovat yläpäänkin osalta maltillisen alhaiset, jolla pyritään osaltaan eliminoimaan juoksutekniikan vaikutusta. Näinollen Cooper-testi toimii edelleen aikalailla hyvin massatestinä sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka eivät ole kilpaurheiljoita ja kilpaurheilijoidenkin kohdalla heillä, joiden lajisuoritukseen ei kuulu juoksu (kestävyysjuoksutyyppisenä).

Mitä sitten tulee Cooperin toimivuuteen kestävyysominaisuuksien mittarina, niin monista väitteistä ja uskomuksista huolimattatesti kyllä korreloi varsin hyvin koko kestävyyssuorituskykyisyyden skaalassa. En lähde tässä perustelemaan tarkemmin (se on täällä foorumilla tehty vuosien mittaan useampaankin kertaan), mutta lyhyesti sanottuna saavuttaakseen korkean maksimaalisen hapenottokyvyn ( = hyvän Cooper-tuloksen) on henkilöllä oltava muutkin kestävyyssuorituskyvyn edellytykset kunnossa - koska jos eivät ole, ei voi saavuttaa sitä korkeata maksimaalista hapenottokykyäkään.

Juoksutekniikasta ja Cooper-tuloksesta vielä sen verran, että tosiasiallisesti tekniikka korostuu vasta kun aletaan hipomaan noin 4000m tulosta. Sille tasolle pääsee käytännössä jokainen, jonka hapenottokyky on riittävä, siitä yli päästäkseen on hallittava myös juoksutekniikka.
Esimerkki: huippuhiihtäjät juoksevat yleisesti tuohon 4000m tuntumaan - saman tason juoksijat juoksevat 600-800m enemmän - syy on jo tuo aiemmin mainittu juoksun taloudellisuus, joka siis on riippuvainen suuresti juoksutekniikasta.

Eli: juoksutekniikkaansa parantamalla kuka tahansa voi parantaa Cooper-tulostaan suhteellisen paljonkin - JOS juoksutekniikka on lähtökohdaltaan todella huono. Jos taas tekniikka on kohtalainen, ei tekniikalla enää juurikaan pysty parantamaan tulostaan..tai pystyy, mutta sitten sen vaatima työ on jo niin suuri, että se helposti syö muita ominaisuuksia = ei maksa vaivaa.

Helpoin tapa parantaa Cooper-tulostaan on pudottaa painoa. Coopertulos kun mittaa hapenottokykyä ml/KG/min..ja kun tuo "kg" pienenee, suurenee "ml" - ja juoksutulos paranee. Nyrkkisääntönä - joka myös toimii - on pidetty 1kg painosta pois ja tulos paranee prosentin.
No, tottahan sitten on tietysti niinkin että kun sen kilon pudottaa lisäämässä juoksuharjoitteluaan, niin se parantaa myös sitä taloudellisuutta ja muita kestävyyssuorituskyvyn edellytyksiä ja sen myötä tuloskin paranee.

No joo, siinä vähän Cooper-pohdintaa

 

[Deeiii]

Jep. Ei mopolla mahottomia eikä parempi juoksutekniikka tee yksinään autuaaksi. Omassa tapauksessa alkuperäinen tekniikka vaan oli niin syvältä, että suhteellisen pienilläkin parannuksilla (parin kuukauden ei-kovin-tiivis harjoittelu) tuli suuri hyöty. Plus polvivaivat vähenivät selvästi joten juokseminen on muutenkin mukavampaa; ennen rauhallinen lenkki 2x viikkoon alkoi pidempään toistettuna tuntua jo varoitusmerkkeinä polvissa, joten juokseminen oli turhan epäsäännöllistä. Elopainon kun saisi vielä viitisenkin kiloa alaspäin niin hyvä tulisi, mutta se on tätä istumatyöläisen saamattomuutta .

 

[Kapiainen]

Yksi helppo, harjoituksellinen Cooper-kikka tuli vielä mieleen jolla useimmat pystyvät parantamaan tulostaan.

Hyvin monilla, vähän enemmänkin juoksua harrastaneilla Cooper-tulosta rajoittaa maksimivauhdin ja Cooper-vauhdin välinen olemattoman pieni ero. On sanomattakin selvää että jos Cooper-vauhdin ja vaikkapa 800m tai 400m maksimivauhdin ero on hyvin pieni, on Cooper-tuloksen kanssa ongelmia suhteessa potentiaaliin.

Joten jos kuka on juoksua harrastanut vähän enemmänkin, eikä Cooper tunnu paranevan, niin syys löytyy useimmiten tuosta. Siihen apu löytyy helposti. Parantaa maksimivauhtiaan - ja Cooper paranee kummasti siinä sivussa. Useimmiten riittää pelkät laktaatittomat kovavauhtiset "rullaukset" loivaan alamäkeen tai reippaaseen myötätuuleen. Esimerkiksi 2 x 5 x 60m kiihdytys hölkkävauhdista lähelle maksimivauhtia loivaan alamäkeen keskittyen siihen että juoksu on mahdollisimman rentoa - ja väliin pitkä palautus. Säännöllisesti pari kertaan viikossa tehtynä parantaa useimmilla tulosta Cooperista maratoniin jo kuukaudessa tai parissa.

Oli se "kilpailumatka" sitten Cooper, maraton tai 1000m niin kisavauhdin ja maksimivauhdin ero pitäisi pyrkiä kasvattamaan mahdollisimman suureksi - juoksun taloudellisuuden parantamisestahan tässä siis puhutaan käytännössä

 

[Deeiii]

Tuota pitääkin kokeilla kun juoksukelit paranee. Mulla on tilanne justiinsa tuo, tahtoa olisi mutta vauhti ei vaan kiihdy .

EDIT: oli muuten taannoin simulaattorisotimista harrastaessa aika harvinaisen veemäistä ottaa osumaa siksi, kun ei vaan osannut juosta tarpeeksi nopeasti... kaverit meni aukon yli niinkuin vinttikoirat, arvaahan sen, kuka jää vastapuolen piikille.

 

[Mustaruuti]

Mitä sitten tulee Cooperin toimivuuteen kestävyysominaisuuksien mittarina, niin monista väitteistä ja uskomuksista huolimattatesti kyllä korreloi varsin hyvin koko kestävyyssuorituskykyisyyden skaalassa. En lähde tässä perustelemaan tarkemmin (se on täällä foorumilla tehty vuosien mittaan useampaankin kertaan), mutta lyhyesti sanottuna saavuttaakseen korkean maksimaalisen hapenottokyvyn ( = hyvän Cooper-tuloksen) on henkilöllä oltava muutkin kestävyyssuorituskyvyn edellytykset kunnossa - koska jos eivät ole, ei voi saavuttaa sitä korkeata maksimaalista hapenottokykyäkään.

Ilman muuta. Silti, voi olla kaveri, joka jaksaa juosta maratonin rauhalliseen tahtiin, vaikka coopper-tulos ei olisikaan häävi. Esim. itse sanoisin olevani suhteessa parempi pitkillä matkoilla kuin Coopperilla (vaikka sekin toki oli kiitettävä). Mutta, se on totta, että Coopper-tulostakin saa kyllä ylös treenaamalla mm. juuri tuota maksimivauhtia, pitää olla sitä "vauhtireserviä".

 

[Lepukki]

Yksi helppo, harjoituksellinen Cooper-kikka tuli vielä mieleen jolla useimmat pystyvät parantamaan tulostaan.

Hyvin monilla, vähän enemmänkin juoksua harrastaneilla Cooper-tulosta rajoittaa maksimivauhdin ja Cooper-vauhdin välinen olemattoman pieni ero. On sanomattakin selvää että jos Cooper-vauhdin ja vaikkapa 800m tai 400m maksimivauhdin ero on hyvin pieni, on Cooper-tuloksen kanssa ongelmia suhteessa potentiaaliin.

Joten jos kuka on juoksua harrastanut vähän enemmänkin, eikä Cooper tunnu paranevan, niin syys löytyy useimmiten tuosta. Siihen apu löytyy helposti. Parantaa maksimivauhtiaan - ja Cooper paranee kummasti siinä sivussa. Useimmiten riittää pelkät laktaatittomat kovavauhtiset "rullaukset" loivaan alamäkeen tai reippaaseen myötätuuleen. Esimerkiksi 2 x 5 x 60m kiihdytys hölkkävauhdista lähelle maksimivauhtia loivaan alamäkeen keskittyen siihen että juoksu on mahdollisimman rentoa - ja väliin pitkä palautus. Säännöllisesti pari kertaan viikossa tehtynä parantaa useimmilla tulosta Cooperista maratoniin jo kuukaudessa tai parissa.

Oli se "kilpailumatka" sitten Cooper, maraton tai 1000m niin kisavauhdin ja maksimivauhdin ero pitäisi pyrkiä kasvattamaan mahdollisimman suureksi - juoksun taloudellisuuden parantamisestahan tässä siis puhutaan käytännössä

Kiitos vinkistä! Tuosta maksimivauhdin ja cooperin testin suhteesta en ollut kuullutkaan.
Olen aina ollut verrattain hidas suhteessa jalkojen voimaan ja kestävyyteeni. Pitääpä ruveta treenaamaan tuota maksiminopeutta enemmän. Olen aina tiennyt sen olevan omalla kohdallani huono, mutten tiennyt sen vaikuttavan myös juoksun muihin osa-alueisiin ja täten jättänyt sen täysin huomiotta.

Olen lähinnä silloin tällöin tehnyt intervalliharjoituksia ylämäkeen, mutta maksimivauhdin juoksitekniikkaa tuo siis tuskin erityisen hyvin harjoittaa? Parempi alamäkeen?

Hmm... Pitäisiköhän laittaa uusi cooper tavoite vaikkapa ensi syksylle. Painoa en halua pudottaa. Saa sitä lihasmassaakin jonkin verran olla vaikka tiedän, että omalta osaltani parantaisi hieman cooperin tulosta.

 

[KolmeL]

Mitä sitten tulee Cooperin toimivuuteen kestävyysominaisuuksien mittarina, niin monista väitteistä ja uskomuksista huolimattatesti kyllä korreloi varsin hyvin koko kestävyyssuorituskykyisyyden skaalassa. En lähde tässä perustelemaan tarkemmin (se on täällä foorumilla tehty vuosien mittaan useampaankin kertaan), mutta lyhyesti sanottuna saavuttaakseen korkean maksimaalisen hapenottokyvyn ( = hyvän Cooper-tuloksen) on henkilöllä oltava muutkin kestävyyssuorituskyvyn edellytykset kunnossa - koska jos eivät ole, ei voi saavuttaa sitä korkeata maksimaalista hapenottokykyäkään.

On olemassa vertailu noin 500 henkilön, niin kapiaisten, ressujen kuin varusmiestenkin tuloksista 12 minuutin juoksutestissä ja 3-12 kilometrin pikamarsseista 20 kg varustuksen kanssa. Tämän tilaston valossa on selvää, että hyvällä Cooperin testin tuloksella pärjää hyvin varusteet päällä ja päinvastoin. Poikkeuksen kaavaan tekevät ne jotka kipittävät reilusti yli 3500 m cooperissa, heidän tuloksensa taakan kanssa ei ole suhteessa niin paljon parempi. Samoin on joidenkin 2300 m miesten kanssa, he puolestaan voivat olla suhteessa olla parempia kuin Cooper tulos antaisi olettaa. Yhtäkaikki, materiaalin valossa on paskapuhetta myytti kaverista joka juoksee 2400 metriä 12 minuutissa mutta on tosi kova karju kun varusteet lyödään päälle.

Mitä taas tule pidempiin, päivämatkan pituisiin matkoihin ja mahdollisesti painavempiin taakkoihin ei vastaavan laajuista materiaalia ole tiedossani. Riittävän laajasti olen kuitenkin asiaa vertaillut pystyäkseni sanomaan, että vain aniharva 2600 mies päihittää 3000 miehen kun selkään lyödään rinkka ja taipaleelle pituutta vaikkapa 30 km. Tässähän ei sitten päde se inttäminen että "omalla vauhdilla jaksan jne" koska jokainen jaksaa kävellä vaikka Kiinaan jos aikaa on tarpeeksi.