Tiesitkö tämän Cooperin testistä?

[Fremen]

Kyllä ja ei - eli olet tavallaan oikeassa Eli selvennän vähän:

Cooper mittaa ennenkaikkea testattavan maksimaalista hapenottokykyä. Juoksutekniikalla puolestaan on merkittävä vaikutus siihen, kuinka paljon milläkin vauhdilla sitä happea kuluu, eli siis juoksun taloudellisuuteen. Tarkoittaa siis sitä, että henkilö X kuluttaa happea juoksutekniikallaan juoksuvauhdilla 2700m/12min vaikkapa 45ml/kg/min. Henkilö Y kuluttaa samalla vauhdilla happea 38ml/kg/min, koska hänen taloudellisuutensa on parempi, johon siis juoksutekniikalla on iso vaikutus. Näinollen henkilön Y Cooper-tulos on parempi, vaikka kummankin maksimaalinen hapenottokyky olisi täsmälleen sama.

Sitten se asian "mutta"... Cooper-testin yleisesti käytetty asteikko on mitoitettu ei-urheilijoiden massatestin tarpeisiin. Eli eri tulosten haarukka on melko väljä ja toisaalta tulosrajat ovat yläpäänkin osalta maltillisen alhaiset, jolla pyritään osaltaan eliminoimaan juoksutekniikan vaikutusta. Näinollen Cooper-testi toimii edelleen aikalailla hyvin massatestinä sellaisten henkilöiden kohdalla, jotka eivät ole kilpaurheiljoita ja kilpaurheilijoidenkin kohdalla heillä, joiden lajisuoritukseen ei kuulu juoksu (kestävyysjuoksutyyppisenä).

Mitä sitten tulee Cooperin toimivuuteen kestävyysominaisuuksien mittarina, niin monista väitteistä ja uskomuksista huolimattatesti kyllä korreloi varsin hyvin koko kestävyyssuorituskykyisyyden skaalassa. En lähde tässä perustelemaan tarkemmin (se on täällä foorumilla tehty vuosien mittaan useampaankin kertaan), mutta lyhyesti sanottuna saavuttaakseen korkean maksimaalisen hapenottokyvyn ( = hyvän Cooper-tuloksen) on henkilöllä oltava muutkin kestävyyssuorituskyvyn edellytykset kunnossa - koska jos eivät ole, ei voi saavuttaa sitä korkeata maksimaalista hapenottokykyäkään.

Juoksutekniikasta ja Cooper-tuloksesta vielä sen verran, että tosiasiallisesti tekniikka korostuu vasta kun aletaan hipomaan noin 4000m tulosta. Sille tasolle pääsee käytännössä jokainen, jonka hapenottokyky on riittävä, siitä yli päästäkseen on hallittava myös juoksutekniikka.
Esimerkki: huippuhiihtäjät juoksevat yleisesti tuohon 4000m tuntumaan - saman tason juoksijat juoksevat 600-800m enemmän - syy on jo tuo aiemmin mainittu juoksun taloudellisuus, joka siis on riippuvainen suuresti juoksutekniikasta.

Eli: juoksutekniikkaansa parantamalla kuka tahansa voi parantaa Cooper-tulostaan suhteellisen paljonkin - JOS juoksutekniikka on lähtökohdaltaan todella huono. Jos taas tekniikka on kohtalainen, ei tekniikalla enää juurikaan pysty parantamaan tulostaan..tai pystyy, mutta sitten sen vaatima työ on jo niin suuri, että se helposti syö muita ominaisuuksia = ei maksa vaivaa.

Helpoin tapa parantaa Cooper-tulostaan on pudottaa painoa. Coopertulos kun mittaa hapenottokykyä ml/KG/min..ja kun tuo "kg" pienenee, suurenee "ml" - ja juoksutulos paranee. Nyrkkisääntönä - joka myös toimii - on pidetty 1kg painosta pois ja tulos paranee prosentin.
No, tottahan sitten on tietysti niinkin että kun sen kilon pudottaa lisäämässä juoksuharjoitteluaan, niin se parantaa myös sitä taloudellisuutta ja muita kestävyyssuorituskyvyn edellytyksiä ja sen myötä tuloskin paranee.

No joo, siinä vähän Cooper-pohdintaa

Pitaa taysin paikkansa... meilla kilpailijoilla (suunnistus, juoksu, thai- /potkunyrkkeily jne.) oli lahinna kyse kisasta 3600/ 3700/ 3800... valilla... jossa se oli 6:nnen ratakierroksen jalkeen vaan tehon nostoa ja menoa ja kipukynnyksen testaamista, ringi toisensa jalkeen... ilman kirittajaa. 4000 oli maali ja mahdoton sellainen, siihen ei suomalainen amatoori pysty, piste.
Emmeka pystyneet.

 

[Fremen]

...

 

[Jyrsae]

Jalkavamman takia juoksupaitsiossa lueskelen tässä iltaisin juoksuvalmentaja Jack Danielsin (!) kirjaa Daniels' Running Formula.

Herran omien tutkimusten mukaan ihmiset juoksevat 11 minuutin mittaisen kilpamatkan tismalleen 100% hapenottokyvystä käyttäen ja sitä pidemmillä sitten matkaan kuluva aika ja prosenttiosuus käytetystä maksimaalisesta hapenottokyvystä (taloudellisuudella säädettynä) ennustavat kilpailutuloksia hyvin.

Menneisyyden yksiköitä käyttävässä maassahan käytetään laajalti 1,5 mailin (~2400m) versiota samasta juoksutestistä, jolloin allekirjoittaneen juoksunopeudella loppuajaksi tulisi 10-11. Kai tähän suomalaiseen toteutukseen on lisätty se viimeinen tuskan minuutti ihan vittuillakseen. Sinänsä ihan fiksua, että 12 minuuttia on se 12 kaikille, eikä kuten tuossa 1,5-mailisessa, joka suosii niitä jotka jaksaa pinkoa sen alle 11 minuuttiin, koska silloin voivat käyttää yli 100% hapenottokyvystä suoritukseen.

Juoksutekniikasta itselleni kadenssi eli askeltaajuus auttoi merkittävään valaistumiseen ja järkevöitti nopean juoksun taloudellisuutta. Jos nopeasti juoksu tuntuu jotenkin oudolta, kannattaa varmistaa että juoksee nopeasti ja vähän hitaammin 160-185 askelta minuutissa. Sieltä löytyy se taloudellinen juoksutyyli ja sen ulkopuolella on lähinnä luonnonoikkuja ja huonoa juoksutyyliä.

 

[Tetra]

Patrick Makau, joka vielä pari vuotta sitten piti maratonin maailmanennätystä hallussaan, juoksi maratonin (eli 42,195 km, ellei joku tiedä) keskivauhdilla jolla olisi cooperissa saatu tulokseksi 4095 m. Kova sälli. Miten tämä liittyy aiheeseen, eipä hirveästi mutta halusin jakaa tämän mielenkiintoisen tiedon.

 

[miheikki]

Onko kiitettävä pudotettu 3000 metristä 2900 m:n. Mulla oli paras tulos 2960m, jäi pillumagneetti saamatta.

Varusmiehet umpisurkeassa Cooper-kunnossa - Testaa, miten itse pärjäät ikäisiisi verrattuna

Lauantai 10.6.2017 klo 10.07 http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201706092200195579_u0.shtml

Varusmiesten juoksukunto on rapistunut 1970-luvun huippuvuosista yli 300 metriä.


Varusmiesten kunto on romahtanut dramaattisesti erityisesti 1990-luvun alkuvuosien jälkeen. (MINNA JALOVAARA)
Varusmiesten kunto on romahtanut dramaattisesti viimeisten vuosikymmenten aikana.

Kun vielä 1970-luvulla suomalainen varusmies juoksi keskimäärin 12 minuutin juoksutestissä eli Cooperin testissä 2 760 metriä, viime vuonna lukema oli enää 2 407 metriä.

Vielä vuonna 1997 varusmiehet juoksivat keskimäärin yli 2 500 metriä, mutta nyt jo 25 prosenttia ikäluokan Cooper-tuloksista on huonoja eli heikkokuntoisia. He juoksevat Cooperissa alle 2 200 metriä.

Karkeasti ottaen huonot Cooper-tulokset ovat korvanneet kiitettävät Cooper-tulokset. Kun 1980 alle viisi prosenttia juoksi 12 minuutin juoksutestin huonosti, kiitettävien tulosten määrä oli yli 25 prosenttia.

Kiitettävään tulokseen vaaditaan vähintään 2 900 metrin Cooper-tulos.

Paino kohonnut

Cooper-tulosten lisäksi myös varusmiesten lihaskuntotestien lukemat ovat laskeneet menneiden vuosikymmenten huippuvuosista, mutta 2000-luvun alkuvuosista muutosta on kertynyt vain muutamia prosenttiyksiköitä.

Jos jotain positiivista varusmiesten kuntolukemista etsii, viime vuosina palveluksensa aloittaneet varusmiehet ovat hieman pidempiä kuin aiempina vuosina.

Yhdessä asiassa nykyvarusmiehet jopa voittavat menneiden aikojen kollegansa: nimittäin painossa.

Kun vuonna 1993 palveluksensa aloittaneet varusmiehet painoivat noin 70,8 kiloa, viime vuonna lukema oli 77,6 kiloa.

Varusmiehet umpisurkeassa Cooper-kunnossa – Testaa, miten itse pärjäät ikäisiisi verrattuna
Testissä verrataan tuloksia omaan ikäryhmääsi Puolustusvoimien kuntotestaajan käsikirjan avulla. Tarkempia tuloksia voit käydä katsomassa tämän linkin takaa.
Huomaathan, että tuloksia on hieman pyöristetty testin luettavuuden helpottamiseksi.

 

[tiedotusosasto]

Coopertestistä pitäisi luopua. http://ruotuvaki.fi/kolumni/-/asset_publisher/cooper-jattaa-paljon-kertomatta

Olosuhteet ja jopa matkan mittaus on armeijassamme mitä sattuu. Aika olisi jo siirtyä urheiluseurojen käyttämään piip-testiin sisätiloissa ja vakioida olosuhteet. Testausta myös hapenoton suhteen kannattaisi lisäksi kehittää tässäkin tapauksessa lajinomaiseen suuntaan eli huomioida mm jalkaväen mukanaan kannettava varustus ja testattavan ikä sekä maastovaatimukset. Tällä olisi hyvä täydentää piip-testiä.

Nykyiset cooperit ovat osa juosten kustu (väsyneenä, ravinnotta, jäisellä radalla, väärin mitattuna jne) ja osa vedetty tartanilla - niin vertaa niitä sitten.

 

[Jyrsae]

Coopertestistä pitäisi luopua. http://ruotuvaki.fi/kolumni/-/asset_publisher/cooper-jattaa-paljon-kertomatta

Olosuhteet ja jopa matkan mittaus on armeijassamme mitä sattuu. Aika olisi jo siirtyä urheiluseurojen käyttämään piip-testiin sisätiloissa ja vakioida olosuhteet. Testausta myös hapenoton suhteen kannattaisi lisäksi kehittää tässäkin tapauksessa lajinomaiseen suuntaan eli huomioida mm jalkaväen mukanaan kannettava varustus ja testattavan ikä sekä maastovaatimukset. Tällä olisi hyvä täydentää piip-testiä.

Nykyiset cooperit ovat osa juosten kustu (väsyneenä, ravinnotta, jäisellä radalla, väärin mitattuna jne) ja osa vedetty tartanilla - niin vertaa niitä sitten.

Sinänsä piipparitestissä on myös vissi pointti. Se tosin olettaa urheiluhallien ja sisäpelikenkien yleisen saatavuuden, mikä varusmieskoulutuksessa on tietysti selviö. Kenttäarmeijalle ei ehkä niinkään.

Jenkeillä hommaa on ajateltu vielä toimintavarmemmin, siellä kun juostaan kiinteä etäisyys ajanotolla ja etäisyys on valittu siten, että siihen menee se noin 12 minuuttia. Kengätkin on standardoitu maihareiksi. Jos kesken Irakin valtauksen sitten pitää nopeasti mitata kenttäkelpoisuus, koska edellisestä mittauksesta on riittävän kauan niin järjestely on helppo: mittausryhmä mittaa lähtöpisteestä tietä pitkin kääntöpaikan sijainnin, ajanottaja jää yhdistetylle lähtö- ja maaliviivalle ja homma on saletti. Aikoja voidaan justeerata olosuhteiden, kuten helteen tai pakkasen johdosta.

Jos sivutetaan se, että kenttäkelpoisuuden mittaaminen kentällä on vähän tyhmä idea, niin jenkeillä on vissi idea: kaikki juoksutestit ovat pohjimmiltaan vain mittareita henkilön suorituskyvystä. Ne antavat jotain osviittaa suoritumisesta taistelussa fysiikan puolesta, mutta eivät sen enempää. Ei voida sanoa, että jos Möttönen juoksee 2830 ja Muppanen 2790 metriä niin Möttönen on selkeästi parempi taistelija. Toisaalta voidaan sanoa, että noin 2800 metriä juoksevilla on paremmat edellytykset pärjätä taistelutehtävissä kuin vaikkapa 2600 tai 2400 metriä juoksevilla.

Cooperin 12 minuuttia on muuten valittu juuri siksi, että se oli juuri ja juuri riittävän pitkä mittaamaan hapenottokykyä, mutta riittävän lyhyt että ravitsemustilanteella, väsymyksellä ym. on mahdollisimman pieni vaikutus tulokseen. Juoksin itse Cooperin pari vuotta sitten kahden päivän tiedusteluharjoituksen päätteeksi. Pari yötä sissiteltassa koiranunta ja päivät rinkka selässä saivat kohtuullisen kyrvän lähiöiden kasvatin otsaan ja lihasjumeja ym. Melko hyvä tieto oli cooper-kunnosta muista juoksujuitusta ja vaikutus lopputulokseen oli arviolta noin -50m. Rohkenen väittää, että piipparitestissä olisi ollut merkittävämpi vaikutus.

 

[letkuspede]

Testatkaa cooperia muuallakin kuin vain radalla ympyrää juosten ja vaihdelkaa reittiä ja alustaa ..asfaltilla, hiekalla, pururadalla. Kokeilkaa myös eri kellon aikoina. Hermosto on virkeimmillään aamupäivästä levon jälkeen, myös sää saattaa vaikuttaa tulokseen mielialan kautta, hyvin kevyessä sateessa on melko happirikasta sekä hyvä fiilis juosta, jos vertaa vaikkapa auringon paahteeseen

 

[Deleted member 2762]

Vaikka tässä on tullut moitittua Cooperin testiä useammassakin viestissä ja todettua, että ei ole juoksu tällaisen metsienmiehen juttu, niin silti vaan tuossa 2300m lönköttelin, koiran kirittämänä. Näköjään talven innokas hiihtely on tehnyt tehtävänsä ja vajavaisellakin juoksutekniikalla pystyi tollasen vetämään. Ja tietysti @samovaari kannusti jossain vaiheessa isällisesti. Täytyy nyt olla tyytyväinen kun tuohon pystyi ja ikääkin on jo lähempänä 50 kuin 40. Ja onhan tässä kesä aikaa juoksennella, ties jos sitä syksyllä menis jo pikkasen enemmän.

 

[proileri]

Oma huomio on että tuo "noin 10 minuutin lämmittely" ei kyllä riitä. Kun on lenkillä käynyt ja muuta liikuntaa harrastanut, niin vasta 20-30 minsan kevyen verryttelyn jälkeen alkaa tulla sellainen fiilis että juoksu alkaa kulkea. Suosittelisin siis pidempää kevyttä lämmittelyjaksoa kaikille coopertuloksen havittelijoille.

 

[Kapiainen]

Sinänsä piipparitestissä on myös vissi pointti. Se tosin olettaa urheiluhallien ja sisäpelikenkien yleisen saatavuuden, mikä varusmieskoulutuksessa on tietysti selviö. Kenttäarmeijalle ei ehkä niinkään.

Jenkeillä hommaa on ajateltu vielä toimintavarmemmin, siellä kun juostaan kiinteä etäisyys ajanotolla ja etäisyys on valittu siten, että siihen menee se noin 12 minuuttia. Kengätkin on standardoitu maihareiksi. Jos kesken Irakin valtauksen sitten pitää nopeasti mitata kenttäkelpoisuus, koska edellisestä mittauksesta on riittävän kauan niin järjestely on helppo: mittausryhmä mittaa lähtöpisteestä tietä pitkin kääntöpaikan sijainnin, ajanottaja jää yhdistetylle lähtö- ja maaliviivalle ja homma on saletti. Aikoja voidaan justeerata olosuhteiden, kuten helteen tai pakkasen johdosta.

Jos sivutetaan se, että kenttäkelpoisuuden mittaaminen kentällä on vähän tyhmä idea, niin jenkeillä on vissi idea: kaikki juoksutestit ovat pohjimmiltaan vain mittareita henkilön suorituskyvystä. Ne antavat jotain osviittaa suoritumisesta taistelussa fysiikan puolesta, mutta eivät sen enempää. Ei voida sanoa, että jos Möttönen juoksee 2830 ja Muppanen 2790 metriä niin Möttönen on selkeästi parempi taistelija. Toisaalta voidaan sanoa, että noin 2800 metriä juoksevilla on paremmat edellytykset pärjätä taistelutehtävissä kuin vaikkapa 2600 tai 2400 metriä juoksevilla.

Cooperin 12 minuuttia on muuten valittu juuri siksi, että se oli juuri ja juuri riittävän pitkä mittaamaan hapenottokykyä, mutta riittävän lyhyt että ravitsemustilanteella, väsymyksellä ym. on mahdollisimman pieni vaikutus tulokseen. Juoksin itse Cooperin pari vuotta sitten kahden päivän tiedusteluharjoituksen päätteeksi. Pari yötä sissiteltassa koiranunta ja päivät rinkka selässä saivat kohtuullisen kyrvän lähiöiden kasvatin otsaan ja lihasjumeja ym. Melko hyvä tieto oli cooper-kunnosta muista juoksujuitusta ja vaikutus lopputulokseen oli arviolta noin -50m. Rohkenen väittää, että piipparitestissä olisi ollut merkittävämpi vaikutus.

Kyllä se juuri näin on.
Cooper on hyvä ja toimiva testi, joka on helposti toteutettava ja riittävällä tarkkuudella tuloksen antava, suurten joukkojen testaamisen työkalu.
Toki sama tulos voidaan monilla muillakin (uusilla/uudemmilla) testeillä saada, mutta mihin tarvitaan uutta kun vanha toimii erinomaisesti. Testattaessa myös pitkäaikaisella tulosvertailulla on sijansa.
Cooperiin yleensä innokkaimmin muutosta hakevat ovat heitä jotka saavat testistä huonon tuloksen ja uskovat saavuttavansa paremman tuloksen toisella testillä - ja useimmiten miellyttävämmin.
Näin asia ei kuitenkaan valitettavasti ole.

 

[skärdis]

Kyllä se juuri näin on.
Cooper on hyvä ja toimiva testi, joka on helposti toteutettava ja riittävällä tarkkuudella tuloksen antava, suurten joukkojen testaamisen työkalu.
Toki sama tulos voidaan monilla muillakin (uusilla/uudemmilla) testeillä saada, mutta mihin tarvitaan uutta kun vanha toimii erinomaisesti. Testattaessa myös pitkäaikaisella tulosvertailulla on sijansa.
Cooperiin yleensä innokkaimmin muutosta hakevat ovat heitä jotka saavat testistä huonon tuloksen ja uskovat saavuttavansa paremman tuloksen toisella testillä - ja useimmiten miellyttävämmin.
Näin asia ei kuitenkaan valitettavasti ole.

Cooperin ongelma on siinäkin, että oletuksena on testattavien juoksevan tosissaan.

Omat kokemukset varusmiesajan coopereista ei tuota vahvista läheskään kaikkien juoksemaan käskettyjen osalta.

 

[Kapiainen]

Cooperin ongelma on siinäkin, että oletuksena on testattavien juoksevan tosissaan.

Omat kokemukset varusmiesajan coopereista ei tuota vahvista läheskään kaikkien juoksemaan käskettyjen osalta.

No, se lienee ymmärrettävä oletus kun kyseessä on fyysisen suorituskyvyn testi että testattava tekee suunnilleen parhaansa..
TOISAALTA - jos/kun testattava ei tee parastaan, on sekin osoitus jostakin ja onkin perusteltua kysyä oliko suorituskyky sitten kuitenkin ihan juuri se mitä testi osoitti. "Kyllä mäkin jos vain viitsisin" nimittäin kertoo sekin jostakin - harva sittenkään pystyy vaikka sattuisi joskus viitsimäänkin

 

[Old Boy]

Tästä ihan samaa mieltä! Silloin kun ite olin perusyksiköissä ongelma ratkaistiin sijoittamalla viikko-ohjelmiin vapaa-ajalle ylimääräisiä juoksuharjoituksia, kesto 1 tunti. Osallistujiksi "erikseen määrätyt". Cooper-tulokset paranivat tällä motivaatiokeinolla noin 200-300 metriä huonomman 50 % osalta. Ylimääräisiin liikuntaharjoituksiin ei tarvinnu määrätä ketään.

 

[Old Boy]

TOISAALTA - jos/kun testattava ei tee parastaan, on sekin osoitus jostakin ja onkin perusteltua kysyä oliko suorituskyky sitten kuitenkin ihan juuri se mitä testi osoitti. "Kyllä mäkin jos vain viitsisin" nimittäin kertoo sekin jostakin - harva sittenkään pystyy vaikka sattuisi joskus viitsimäänkin

Tästä taas juuri päinvastaista mieltä! Clausewitz jakaa suorituskyvyn kolmelle tasolle:

1. Kova ponnistus
2. Äärimmäisen kova ponnistus rauhanaikana, esim jalkapallossa hyökkääjä juoksee pitkän pallon perään peliajan viime minuutilla.
3. Äärimmäisen kova pionnistus sodan aikana kun ollaan kuolemanvaarassa.

Cooper-lusmuilijat eivät siis pääse edes Clausewitz-asteikon tasolle 1, joten heidän todellinen suorituskykynsä on jotain ihan muuta. Onhan tämä vähän lohdullista nykyvarusmiesten murheellisia Cooper-tilastoja tarkastellessa.

 

[skärdis]

Tästä ihan samaa mieltä! Silloin kun ite olin perusyksiköissä ongelma ratkaistiin sijoittamalla viikko-ohjelmiin vapaa-ajalle ylimääräisiä juoksuharjoituksia, kesto 1 tunti. Osallistujiksi "erikseen määrätyt". Cooper-tulokset paranivat tällä motivaatiokeinolla noin 200-300 metriä huonomman 50 % osalta. Ylimääräisiin liikuntaharjoituksiin ei tarvinnu määrätä ketään.

Taisi olla ajalta ennen "nykyvarusmiesten cooper-tilastojen taivastelua"?

Ei kai nykyään tuollaista harjoitusohjelmaa voitaisi käyttää. Miksi käytettäisiinkään, kun henkilökunta lähtee klo 16 kotiin, eikä vaikuta palkkaankaan. Päinvastoin, vaarana joutua vastaamaan ikäviin kanteluihin.

 

[Fremen]

Jeesuksen viikset... täytyy todeta että tämä on ehkä epätodennäköisin debatti-aihe vappuaamuna... luulisi että 99% asevelvollisista ja reserviläisistä sellaisista potee tarpeeksi pahaa oloa ilman helvetillistä Cooperiakin, just about nyt.

James Fenimore Cooperin testi mittaa meinaan tätä, eli asennetta - ei ole se nähkääs koosta kiinni:

 

[Stokes]

ongelma ratkaistiin sijoittamalla viikko-ohjelmiin vapaa-ajalle ylimääräisiä juoksuharjoituksia, kesto 1 tunti. Osallistujiksi "erikseen määrätyt". Cooper-tulokset paranivat tällä motivaatiokeinolla noin 200-300 metriä huonomman 50 % osalta.

Tämä toimii yhä nykyäänkin. Ne jotka ovat oikeasti huonokuntoisia kehittyvät ja ne jotka ovat "huonokuntoisia" kehittyvät myös!

 

[Stokes]

Taisi olla ajalta ennen "nykyvarusmiesten cooper-tilastojen taivastelua"?

Ei kai nykyään tuollaista harjoitusohjelmaa voitaisi käyttää. Miksi käytettäisiinkään, kun henkilökunta lähtee klo 16 kotiin, eikä vaikuta palkkaankaan. Päinvastoin, vaarana joutua vastaamaan ikäviin kanteluihin.

Mistäs tämä vuodatus nyt kumpuaa? Älä puhu hyvä mies läpiä päähäsi jos et ole ihan oikeasti asioista perillä.

 

[Kapiainen]

Taisi olla ajalta ennen "nykyvarusmiesten cooper-tilastojen taivastelua"?

Ei kai nykyään tuollaista harjoitusohjelmaa voitaisi käyttää. Miksi käytettäisiinkään, kun henkilökunta lähtee klo 16 kotiin, eikä vaikuta palkkaankaan. Päinvastoin, vaarana joutua vastaamaan ikäviin kanteluihin.

Ei sitä mikään estä ja kyllä näin myös toimitaan.